Page 35 - Alueviesti_50

Keskiviikko joulukuun 13. 2006

35

Ruotsi on ollut Suomelle monessa esimerkki-

nä. Mitä isoveli teki lännessä edellä, sitä pikku-

veli idässä perässä. 1960-luvulla Suomeen alet-

tiin rakentaa hyvinvointivaltiota, joka piti ihmi-

sen otteessaan syntymästä hautaan. Järjestelmä

tiesi mikä ihmisille oli parasta, omalle valinnalle

ei jäänyt paljon tilaa.

Kun ennen lapset ja vanhukset oli hoidettu

kotona, oli se yhtäkkiä miltei mahdotonta. Jär-

jestelmän mielestä lapset piti hoitaa päivisin las-

tentarhassa ja vanhuksien paikka oli hoitolaitok-

sissa. Järjestelmä, jota alettiin rakentaa teollisen

yhteiskunnan tarpeisiin, kahlitsee vieläkin suo-

malaisia, vaikka maailma on hyvin toisenlainen.

Kun on tottunut tekemään työkseen tyhmiä

kysymyksiä, niin päivä päivältä olen alkanut poh-

tia, voisiko olla niin, että ihminen kykenisi tietä-

mään järjestelmää paremmin, mikä itselle on par-

haaksi. Voisiko ihminen olla oman elämänsä

asiantuntija?

Tehdäänpä ajatusleikki. Kunnallisen päivähoi-

topaikan kustannus lienee tällä hetkellä yhden

lapsen osalta noin 700 euroa kuukaudessa. Jos

alle 3-vuotiasta lasta hoitaa kotona, on oikeutet-

tu vajaan 300 euron kotihoidon tukeen. Mitäpä

jos vanhemmille annettaisiin kuukausittain 500

euron arvoinen hoitoseteli? Sillä saisi hoitaa las-

ta itse kotona, ostaa hoitopalvelun yksityiseltä

tai kunnalta niin kuin vanhemmat haluaisivat.

Kun useassa perheessä on kaksi lasta, niin tällai-

nen perhe saisi kuukausittain 1000 euron arvos-

ta hoitoseteleitä. Silloin olisi jo aidosti mahdol-

lista hoitaa lasta kotona, jos niin haluaa.

Ajatusleikki on tosin hassu, koska sen mukaan

vanhemmat saisivat itse päättää, miten lapsen

hoidon järjestäisi ja se tulisi yhteiskunnallekin

halvemmaksi.

Jos ajatusleikkiä uskaltaa jatkaa, niin mitäpä

jos lapsesta saisi 500 euron hoitosetelin siihen

asti, kun lapsi menee esikoulun. Miten se vai-

kuttaisi? Voisiko olla niin, että täällä syntynyt

ja muualle opiskelun ja työn perässä muuttanut

pariskunta, alkaisi vakavasti pohtia paluumuut-

toa kotimaisemiin? Kun toinen vanhemmista saisi

kotimaisemista töitä, toinen vanhemmista voisi

hoitaa lapsia kotona ja samalla hakea halutes-

saan myös muita töitä. Kodin ulkopuolisen työn

löytymiseen olisi hyvin aikaan ainakin siihen asti

kunnes lapset menisivät esikouluun.

Kun ajatusleikkiin on lähtenyt, jatketaan sitä

pienellä riskillä vielä vähän. Mitäpä jos keski-

iässä oleva voisi samanlaisella hoitosetelillä hoi-

taa iäkkäitä vanhempiaan? Sekin olisi yhteiskun-

nalle halvempaa kuin laitoshoito. Ajatusleikki

tulee astetta houkuttelevammaksi, kun muistaa,

että vuonna 2030 yli 65-vuotiaita suomalaisia

on 600 000 enemmän ja työikäisiä 400 000 vä-

hemmän kuin nyt. Hoitohenkilökunnasta tulee

pulaa.

Sitten vihon viimeinen ajatusleikki. Monella

suomalaisella on kesämökki, jossa vietetään lo-

mia. Kun jäädään eläkkeelle, niin mökillä voi

oleskella pidempään, vaikkapa toukokuusta syys-

kuuhun. Mökkikunnalle tämä on hyväksi. Mök-

kiläinen ostaa, kuluttaa ja vilkastuttaa monella

tavoin mökkikunnan elämää. Kun ihminen ikään-

tyy, kasvaa tarve hoiva- ja muihin palveluihin.

Niitä joutuukin hankkimaan virallisesta kotikun-

nasta ja mökkielämä alkaa jäädä vähemmälle.

Mitäpä jos olisi hoitoseteli, jolla voisi ostaa tar-

vitsemiansa palveluita sieltä mistä haluaa. Ke-

sällä hoivapalveluita voisi ostaa mökkikunnasta

ja talvella virallisesta kotikunnasta. Ihmisen elä-

mä monipuolistuisi, mökkikunta hyötyisi ja kau-

pungin vanhuspalveluiden työpaine voisi helpot-

taa kesällä, jolloin muutoinkin lomien takia on

vaikeuksia järjestää kaikkia palveluita.

Tämänlaisen ajatusleikin ongelma on tieten-

kin siinä, että se olettaa ihmisen tietävän oman

elämänsä tarpeet järjestelmää paremmin ja täl-

laisessa mallissa kaikki hyötyisivät. Jotain vikaa

siinä on siis oltava.

Kim Huovinlahti

Kyllä

järjestelmä tietää!

Yleisön osasto

Kiikoisissa rohkeat esitykset ter-

veydenhuollon kuntayhtymän sekä

sairaanhoitopiirin vaihtamisesta ovat

aikaansaaneet joidenkin kuntalaisten

keskuudessa tunnemyrskyn. Eikä

ihan syyttä. Ihmisille oman tervey-

den ongelmat sekä niiden hoitami-

nen ovat hyvin henkilökohtaisia ja

tärkeitä asioita. Siksi voi tuntua pe-

rusteettomalta kustannussäästöjen

vuoksi tehdä toimenpiteitä, joiden

seurauksena kuntalaisten tulisi so-

peutua joiltain osin muuttuvaan ter-

veydenhoitoon.

Mutta Saspelle vaihtoehtoisen yh-

teistyökumppanin etsimisessä kyse

ei ole kuitenkaan pelkästään raha-

määräisistä kustannussäästöistä Tällä

en muuten viittaa iänikuiseen suun-

tautumisvääntöön, joka asioiden tar-

kastelunäkökulmana tuntuu melko

vanhanaikaiselta ja taantumukselli-

selta. Pohjimmiltaan tarve ja perus-

telu muutokseen tulee nimittäin sii-

tä, että nykymenon jatkuminen Sa-

spen toiminnassa uhkaa Kiikoisten

itsenäisyyttä.

Talouden hallitseminen koko ajan

muuttuvassa toimintaympäristössä

on ainoa seikka, jolla pieni kunta

voi itsenäisyytensä turvata. Eli kus-

tannussäästöt eivät ole itseisarvo si-

nänsä, vaan oleellista on se, mitä tar-

kalla taloudenpidolla voidaan saa-

vuttaa. Hälytyskellojen pitäisi soi-

da, kun mietitään, mitä entisen Ki-

sulan jäsenkunnille on tapahtunut

Saspen perustamisen jälkeen. Suo-

denniemi on liittynyt Vammalaan,

eikä Lavialla ole ollut esittää realis-

tisia suunnitelmia todella huonossa

jamassa olevan taloutensa tasapai-

nottamiseksi.

Käsittääkseni yleisesti kuntayh-

tymien muodostamisen ja Saspessa-

kin totetuvan tilaaja-tuottaja-toimin-

tatavan yhtenä pyrkimyksenä on pal-

velutuotannon tehostaminen. Varsin-

kin terveys- ja sosiaalipalveluiden

tuotannossa tehokkuuspyrkimys on

aivan oleellista, koska niiden kus-

tannukset muodostavat huomattavan

osan kuntien menoista. Saspen toi-

minnan kustannusten jatkuva raju

nousu kielii tehokkuustavoitteessa

epäonnistumisesta. Itse asiassa mie-

leen tulee perussopimusta ja kustan-

nuslaskelmia lueskellessa, että on-

kohan palveluiden oikeanlainen tuot-

teistaminen sekä tehokas järjestämi-

nen ja sitä kautta kaikkien kuntien

hyvän taloudellisen aseman ylläpi-

täminen ollut tässä ollenkaan kes-

keisenä tavoitteena. Saspessa toteu-

tettava työläs kuntakohtainen oma-

kustannushinnoittelu aiheuttaa pait-

si turhia kustannuksia hallintoon, niin

myös estää kuntia nauttimasta suu-

ruuden ekonomiasta saatavia hyöty-

jä.

Onneksi on

vaihtoehtoja

Erityisesti pitäisi olla huolissaan

Vammalan kaupungin dominoivasta

asemasta Saspen päätöksenteossa.

Käytännössä Vammala pystyy sane-

lemaan kaikesta, eikä ole tuntunut

olevan kiinnostunut kuntayhtymän

pienten kuntien kohtalosta tai Saspen

toiminnan kehittämisestä. Tästä esi-

merkkinä se, että Vammala tyrmäsi

ehdotuksen keskihintajärjestelmään

siirtymisestä, koska on laskenut sen

tulevan itsellensä kalliiksi. Mutta

onko Vammalassa laskettu kuinka

kalliiksi sille tulee omakustannus-

hinnoittelun mukaisen kustannuslas-

kennan ylläpitäminen? Toisaalta en

pakosti itsekään vammalalaisena

päättäjänä olisi huolissani pienten

ympäryskuntien taloudellisesta me-

nestymisestä _kuntaliitoksistahan

olisi taas tiedossa mukavat porkka-

narahat.

Kiikoinen on nyt todella ongel-

mallisessa asemassa Saspen kanssa.

Ollaan tilanteessa, jossa kunta pal-

velujen tilaajana ei pysty vaikutta-

maan palvelun tuottajan toimintaan,

mikä tarkoittaa hallitsemattomia kus-

tannuksia. Mitään toiminnan uudel-

leen arviointia ei Saspessa ole näky-

vissä, vaikka tarvetta olisi. Lisäksi

yhteistyö kuntayhtymässä ei ole ai-

toa; kuntarajoista pidetään tiukasti

kiinni, osapuolet eivät ole tasa-ar-

voisia ja kustannuslaskennan moni-

mutkaisuus sekä jatkuva huoli sen

luotettavuudesta ja oikeellisuudesta

ovat vakavasti syöneet pohjaa yh-

teistoiminnalta.

Saspelle vaihtoehdoksi on esitet-

ty liittymistä Keski-Satakunnan ter-

veydenhuollon kuntayhtymään. Tätä

on perusteltu mm. kustannusseikoil-

la, Ilolan turvaamisella, kustannus-

laskennan selkeydellä ja kustannus-

ten ennustettavuudella sekä hallin-

tomallin tasavertaisuudella. Tästä ja

sairaanhoitopiirin vaihdoksesta on

kiikoislaisten kodeista käyty kerää-

mässä adressiin nimiä kansanäänes-

tyksen järjestämiseksi, ja asia lienee

vaikuttavan myös kuntalaisten hen-

kilökohtaisiin suhteisiin. Mutta eikö

se olisi todella kummallista, että ki-

ristyneessä taloustilanteessa ei etsit-

täisi vaihtoehtoja? Pitäisikö vain le-

vittää kädet, ja todeta, että mitään ei

ole tehtävissä? Tulisiko jatkaa enti-

sellään, maksoi mitä maksoi?

Mielestäni Kiikoisten johdon toi-

minta on suorastaan esimerkillistä.

Nykyaikaiseen kunnan johtamiseen

kuuluu vallalla olevien toimintata-

pojen kyseenalaistaminen, talousläh-

töinen ajattelutapa ja kyky tehdä

rankkojakin ehdotuksia ja päätöksiä.

Ilman tätä ei voida saavuttaa me-

nestymistä, eikä säilyttää kunnan it-

senäisyyttä.

Annina Lehtonen

- Siinä menee paljon energiaa huk-

kaan, sanoi sähkömiesmiesystäväni.

Katselimme voimalaitoksen avattujen

patoluukkujen kidasta suorastaanmyl-

vivien vesimassojen syöksyä Äetsäs-

sä.

Padotun kosken rannalla syntynee-

nä katselin lumoutuneenä osittain va-

paana virtaavaa koskea, pudotuksessa

syntyviä pärskeitä, alajuoksun kujeile-

vaa ristiaallokkoa ja suvannossa rau-

hoittuneen veden alistumista Kokemä-

enjoen määräämään tasaiseen rytmiin

kohti Poria ja meren helmaan sekoit-

tumista. Sama näytelmä ja kokemus

Hartolankoskella , Kolsissa ja Harja-

vallassa. Onneksemme omistamme au-

ton ja olemme vielä ajokelpoisia, joten

voimme kulkea katselemassa näitä nyt

tarjottuja luon nonnäytelmiä vailla ver-

taa.

Saapastelen paljon myös katuja ja

kujia pitkin. Siinä samassa on mukava

katsella miten monimuotoisesti me

asumme. Pihoissa näkee viimeisen pääl-

le haravoituja ja ojennukseen pantuja

kuin myös niitä, joissa luotetaan luon-

non omiin työläisiin. Omassa siivoa-

mattomassa pihassanikin näkyy mu-

kavia pyörteitä, jotka ovat syntyneet

matojen maan alle kiskomien lehtien

laidoista.

Elämysmatkailua

Usein tyydyn näihin mukaviin mai-

semiin, mutta... Siellä kaukana, missä

rekkajonot ovat seisseet jo vuosia, ovat

tienvarret täynnänsä kulkijoiden tarvit-

semien tavaroiden kääreitä ja muuta-

kin asiaankuulumatonta. Jotenkin sen

ymmärrän, vaikka kyllä kai rekoissa-

kin kulkisi mukana roskapussi.

Päiväkävelyllä Äetsän keskustassa

näin hämmästyttävän paljon muovi- ja

lasipulloja, rikkinäisiä ja ehjiä, pahvi-

tölkkejä, muovipusseja ja erittelemä-

töntä roinaa. Siitä kaikesta voisi tieten-

kin kerätä tutkimusaineistoa vaikkapa

tohtorinväitöskirjaa varten otsikolla

"Taajamissa asuvien kulutustottumuk-

set.

Suurin osa äetsäläisistä tervehtii tun-

temattomiakin lenkkeilijöitä, se tuntuu

tosi hyvältä. Pehulalaiset ovat kyläyh-

distyksen puitteissa innokkaasti kohen-

taneet voimalaitoksen alapuolista ran-

taa kaikkien käyttöön. Maisemia on rai-

vattu turhista pusikoista.

Nyt toivon, että joillakin olisi vielä

intoa ja energiaa ottaa käyttöön "Kerää

roska päivässä-aate. Voisihan sen pan-

na vielä paremmaksikin. - Kyllä te

varmaan keksitte.

Terveisin epäsäännöllisen satunnai-

nen kulkija

R.R.

Olen hirmu kauan ihmetellyt kuinka

asuntojen hinnat muodostuvat.

Neliöhinnat ovat suorastaan järisyt-

tävät. Tämähän heijastuu myös vuok-

ralla asumiseen.

Väitteeni on, että asuntojen hinnois-

sa on yli puolet ilmaa. Ja tämä ilma

vaikuttaa myös vuokra-asumisen kus-

tannuksiin. Tietystikin vastaväitteitä

otetaan vastaan.

Kerron esimerkin. En kylläkään sano

mistä se on, mutta sen saa minulta kyl-

lä selville karvoineen kaikkineen.Myös

tiedot siitä missä tämä ilma on ollut.

Tämä tapahtui aikoja sitten. Kyseessä

oli rivitalon osakerakentaminen. Rahoit-

tajana oli pankki ja siihen kytköksissä

olleet muut tahot. Rakennuskustannuk-

set kaikkineen tontteineen, palkkoineen,

materiaaleineen, lupineen, suunnittelui-

neen oli tuolloin 2 500 markkaa/neliö.

Myyntihinta asunnoille oli 6 000-6

500markkaa/neliö.

Millä voidaan perustella noin hir-

munen hinnan nousu?

Väitän että tuo rakennuskustannus-

ten ja myyntihinnan välinen ero on ol-

lut suhteessa kaikkialla sama. Tänä päi-

vänä suhde saattaa olla jopa noussut

koska ns. markkinat rahastavat ilmaa

välistä sumeilematta. Tässä lie yksi syy

siihen että lyhyen historiamme aikana

moni jäi asuntoloukkoihin ja menetti

jopa omaisuutensa.

Asuntojen hinnat

Jokavuotinen Vammalan musiikki-

teatteri käynnistyi 1.11.2006 sivistys-

lautakunnan päätettyä reilusti leikata

musiikin opiskelijoille maksamaa tu-

kea. Viimeisten kymmenen vuoden

aikana musiikin perusopetuksen tu-

kemisesta on saatu Vammalassa tais-

tella. Enpä ole juuri kuullut, että muis-

sa kunnissa tavoitteellisen musiikin-

opetuksen tärkeyttä täytyy perustella.

Musiikin perusopetuksesta koituu

perheille kuluja lukukausimaksuista,

soittimen hankinnasta ja huollosta,

nuoteista, matkoista sekä Vammalas-

sa ns. kuntaosuudesta. Perheet saavat

itse valita mihin musiikkioppilaitok-

seen lapset hakevat. Kuntaosuuksien

osalta Äetsä on halvin, mutta sen tar-

joama opetuspaketti on vaatimattomin.

Monipuolisin tarjonta on Tampereen

konservatoriossa ja Pirkanmaan mu-

siikkioppilaitoksessa, missä opiskeli-

jat saavat viikottain yksilöllistä solis-

tista opetusta (45 min.), musiikinteo-

riaopetusta 6-7 vuotiaasta, orkesteri-

opetusta ja opetusta ns. kamarimu-

siikkikokoonpanoissa. Tämän lisäksi

tulevat esiintymisiin liittyvät ylimää-

räiset harjoitukset, säestystunnit, esiin-

tymismatkat sekä mahdollisuudet osal-

Musiikkiteatteria Vammalassa

listua kilpailuihin. Huittisten musiik-

kiopistossa ja Äetsän musiikkikou-

lussa teoriaopetus alkaa 9-10 –vuoti-

aana. Äetsässä ei ole orkesteria.

Musiikkioppilaitokseen päästäk-

seen on läpäistävä ns. musikaalisuus-

testi. Konservatorioon on tunnetusti

vaikein päästä, sillä sinne haetaan

koko Pirkanmaan alueelta. Pirkan-

maan musiikkioppilaitoksen etuna

ovat olleet tasokkaan (perheiden itse

kustantaman) musiikkileikkikoulutoi-

minnan sekä soitin- ja teoriaopetuk-

sen tarjoaminen Vammalassa. Orkes-

teriin osallistuminen edellyttää kul-

kemista Tampereella. Murrosikäiset

ovat löytäneet Pirkanmaan musiikki-

oppilaitoksen pop- ja jazzlinjan. Nuo-

ret voisivat hyödyntää Tampereen ja

sen lähikuntien harrastusmahdolli-

suuksia myös muun kuin musiikin

osalta mikäli junan rinnalle saatai-

siin nuorille oma edullisempi seutu-

lippu. Perheet ovat kokeneet hanka-

lana lasten kuljettamisen Huittisiin ja

Äetsään.

Vammala on nyt joustamattomalla

tilakeskuksen asenteella pakottanut

lahjakkaat pidemmällä olevat pianis-

tit tunneille Tampereelle, sillä flyy-

gelin käytöstä pianotunneilla Vam-

malassa olisi pitänyt maksaa tilavuok-

raa. Tilakeskus on myös lähettänyt

laskun tilavuokrista Pirkanmaan mu-

siikkioppilaitokseen yli kolmenkym-

menen vuokrattoman yhteistyövuo-

den jälkeen. Halutaanko pitkä yhteis-

työ Pirkanmaan musiikkioppilaitok-

sen kanssa lopettaa? Lähteekö vas-

taava tilalasku myös Huittisiin pu-

hallinorkesterin harjoitustiloista?

Musiikin perusopetuksesta ei Vam-

malalle muodostu muita kustannuk-

sia kuin nämä ns. kuntaosuudet.

Yleensä kunnat ovat tämän osuuten-

sa hoitaneet, mutta Vammala on pe-

rinyt osan kustannuksista perheiltä.

Vammalan vetokykyä kulttuurikau-

punkina ei edesauta musiikinperus-

opetuksen alasajo varsinkin kun täältä

puuttuu myös musiikkiluokat.

Musiikin harrastamisen on todettu

lisäävän keskittymis- ja oppimisky-

kyä. Se on myös oiva väline tunne-

elämän tuulettamiseen. Lastenpsy-

kiatri Jari Sinkkonen on sanonut, että

oppilaan ja soitonopettajan välille

muodostuu parhaimmillaan psykote-

rapeuttisia elementtejä sisältävä suh-

de. Soittaminen antaa onnistumisen-

kokemuksia ja vahvistaa itsetuntoa.

Varsinkin nuoruusiässä soittaminen on

monelle tärkeä itsensäilmaisun väli-

ne.

Vas:n lastenpsykiatrina olen useita

kertoja törmännyt tilanteeseen, että

lapsella olisi edellytyksiä hyötyä mu-

siikinharrastamisesta myös tässä mie-

lessä. Esteeksi on usein muodostu-

nut harrastuksen kalleus.

Kuntaosuuden omavastuuosan nos-

taminen on monelle perheelle liikaa

etenkin niissä perheissä, joissa use-

ampi lapsi harrastaa musiikkia. Pää-

töksellään Vammala asettaisi lahjak-

kaat, mutta vähävaraiset musiikin-

opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Vammalassa musiikinopiskelusta on

tulossa eliittilaji.

Lapsista ja nuorista on ”helppo”

säästää, sillä heiltä puuttuvat omien

etujensa ajamiseen tarvittavat taidot

ja väylät. Vammalan valtuusto käsit-

telee

musiikin

perusopetusta

11.12.2006. Nähtäväksi jää miten val-

tuutetut tätä lasten ja nuorten asiaa

Vammalassa hoitavat.

Kristiina Hyttinen

Asunnolla on sinällään arvo. Jos aja-

tellaan arvon muodostuminen siitä nä-

kökulmasta, miten paljon se vaatii työ-

tä ja materiaalia (joka myös vaatii työ-

tä), niin miksi jossain itärajalla saman-

lainen asunto on niin jumalattomasti

halvempi kuin jossain kaupungissa, pu-

humattakaan Helsingin seudusta. Mik-

si asumisesta, perustarpeesta, annetaan

välistävetäjien lihoa.Miksi muuten van-

henevan asunnon hinta nousee. Sehän

vaatii peruskorjauksia tai kunto huo-

nonee. Tietysti moni havittelee perus-

korjauskustannusten rokottamista uu-

delta ostajalta. Mutta tuolla laita-alu-

eilla noita kustannuksia ei voikaan siir-

tää asunnon hintaan mutta niin sano-

tuilla kasvualueilla siirtymä tapahtuu

kertaantuen. Jos asunnon ostaja mak-

saa ilmaa asunnosta niin mihin se raha

menee? Lisäksi tuo ilma lisääntyy pank-

kilainojen kautta, nimenomaan korko-

jen kautta.

Asuntokaupassa rikastuu ihan muut

tahot kuin asunnon ostaja. Kysynkin

miksi näin saa olla. Voisivatko alueen

kansanedustajat ja edustajaehdokkaat

valaista asiaa. Nekin joilla ei ole oma

lehmä pyytämässä kuten vaikka raken-

nuttaja ja rakentajaehdokkaat.

Minusta asia vaatii paljon lisäselvi-

tyksiä ja pohdintaa.

Erkki Piiroinen

erkki.piiroinen@oppivat.net

Page 35 - Alueviesti_50_2006