Page 11 - Alueviesti_02

11

Keskiviikko tammikuun 13. 2009

Pihapongauksen

kuntakohtaisia

tuloksia vuodelta 2009

Kunta

Pihat Yks. Lajit

Huittinen 45 2679 35

Kiikoinen 12 647 20

Kokemäki

24 1322 31

Köyliö

20 1547 27

Lavia

10 641 23

Punka-

laidun

17 723 28

Sastamala 78 4248 38

Säkylä

16 792 32

Talvilintubongausta

jälleen kotipihalla

”Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!”

• Hannu Virtanen

Vipuja ja

virityksiä,

viinaakin

S

elailin iltana muutamana kansa-

tieteilijä U.T. Sireliuksen Suomen

kansanomaista kulttuuria -teos-

ta, jonka kahdesta osasta ensimmäinen

on julkaistu 1919. Menneiden aikojen

elinkeinoista juuri se käsittelee metsän-

käyntiä pyyntitapoineen.

Metsämiehen keinoista kirja esittelee

esimerkiksi haudat, saihot, kahat, an-

sat, loukut, käpälykset, raudat, piikit,

piikkilaudat, koukut, majavanpadot ja

sudentarhat. Voikin huomata, että kan-

samme parissa on kautta aikain vaikut-

tanut kekseliäitä ja erähenkisiä spede-

pasasia. Sen verran metkoja vipuja ja vi-

rityksiä pyyntimiehet ovat ansapoluil-

leen kehitelleet.

Sireliuksen mukaan Suomelle ja sen

läntisille naapurimaille yhteisiä pyynti-

muotoja olivat pyyntiloukut. Kaikkein

useimmat polkuloukut olivat liskuja,

yhdellä alus- ja kansipuulla varustettu-

ja ja lastoilla viritettäviä loukkuja, joilla

pyydettiin kettuja, ilveksiä, mäyriä, jä-

niksiä ja metsälintuja. Ketulle viriteltiin

loukkuja niin sanottuihin läpjuoksuihin

eli ahtaisiin soliin, esimerkiksi kapeille

vuoren ja rannan välisille lietepaikoille,

ilveksille ja mäyrille niiden pesän suul-

le, jäniksille ja ketuille aidanrakoihin.

Pyydykset laitettiin ensin valevirityk-

seen, kunnes eläin tottuisi niihin.

Antero Varelius on kertonut Tyrvään

pitäjänkertomuksessa 1853, että ”Louk-

kailla myös ja pauloilla saadaan jänek-

siä, ja samaten lintuja: pyitä, teeriä ja

metsäksiä; joku kettukin, mutta enim-

mät sankoihin eli ketunrautoihin. Susia

petetään kuopilla, joiden syöttöinä koi-

ria kiusataan.”

Ehkäpä kaikkein erikoisimmasta pyyn-

titavasta kuitenkin kertoo Herkepaeus

1700-luvun puolivälissä ilmestyneessä

Hauhon pitäjänkertomuksessa:

”Karhu saadaan mukavasti silläkin ta-

valla, että niihin kaskiin, joilla sen on

havaittu käyvän, kaivetaan maahan kar-

hun tavalliselle polulle puhtaaksi kuu-

rattu ja kirkas kupari- tai messinkikat-

tila, joka täytetään puoliksi vedellä ja

puoleksi viinalla. Tultuaan kaura- eli

kaskimaahan ja syötyään tarpeeksi vil-

jaa se tapaa, tahtoessaan poistua, tämän

lähteen, missä se näkee varjonsa. Sil-

le muristessaan ja saadakseen sen kiin-

ni se alkaa juomalla tyhjentää kattilaa,

mistä se tulee hyväntuuliseksi ja kaa-

tuen kumoon asettuu selälleen, kohot-

taa julman äänensä ja tekee hassunku-

risia liikkeitä, kunnes surmantuoja tu-

lee ja ampumalla tai keihäällä lopettaa

sen päivät.”

Sireliuksen mukaan tätä Herkepaeuk-

sen esittelemää pyyntitapaa käytettiin

vielä 1800-luvulla suurimmassa osas-

sa maatamme. ”Harjoitettiinpa sitä tee-

rienkin pyynnissä heittämällä soidinpai-

koille viinassa liotettuja marjoja tai oh-

ranjyviä”, hän kirjoitti.

Voisiko siis väkijuomaa enää pidem-

mälle jalostaa, jos lopputulokseksi ker-

ran saatiin karhupaisti tai teerivelli! Ei-

pä kai.

Metsäsianloukku Punkalaitumel-

ta J.V. Kotikosken mukaan. (U.T. Si-

relius: Suomen kansanomaista kult-

tuuria).

Tammikuisena viikonloppuna

30.–31.1. tutut talvilinnut ovat

jälleen erityistarkkailun koh-

teena, kun lintujen suojelu-

ja harrastusjärjestö BirdLife

Suomi järjestää vuotuisen Pi-

habongaus-tapahtuman maan

jokaisella pihalla.

Pihabongauksessa tarkkail-

laan tunnin ajan lintuja omal-

la pihalla, puistossa tai muul-

la sopivalla paikalla joko lau-

antaina tai sunnuntaina ja il-

moitetaan havainnot BirdLife

Suomelle.

Pihabongaus ei ole kilpailu,

vaan tapahtuman päätarkoi-

tuksena on saada mahdolli-

simman monet tarkkailemaan

talvisia kotipihan lintuja. Sa-

malla välitetään tietoa lintu-

jen suojelusta ja talviruokin-

nasta sekä kerätään arvokasta

tietoa maamme talvisesta lin-

nustosta.

Pihabongauksen suojelija-

na toimii tasavallan president-

ti Tarja Halonen. Tapahtuma

järjestetään Suomessa neljät-

tä kertaa. Viime tammikuussa

lähes 15 000 ihmistä tarkkaili

lintuja 10 000 pihalla.

Kaikki voivat osallistua

Pihabongaukseen voi osallis-

tua kuka tahansa. Osallistuak-

seen ei tarvitse olla lintuhar-

rastaja. Pihabongaukseen ei

tarvitse erikseen ilmoittautua

eikä tapahtumassa ole osallis-

tumismaksua.

Tarkkaile tunnin ajan lintu-

ja omalla pihalla, puistossa tai

muulla sopivalla paikalla joko

lauantaina 30. tai sunnuntaina

31. tammikuuta.

Tunnista havaitsemasi lin-

tulajit. Laske montako yksi-

löä kutakin lajia on enimmil-

lään näkyvissä samaan aikaan.

Näin vältät laskemasta samoja

yksilöitä moneen kertaan.

Ilmoita havaitsemasi la-

jit ja laskemasi maksimimää-

rät BirdLife Suomelle viimeis-

tään 5.2. osoitteessa

www.pi

-

habongaus.!. Havainnot voi

ilmoittaa myös postikortil-

la osoitteella BirdLife Suomi,

Annankatu 29 A 16, 00100

Helsinki. Postikortissa tuli-

si olla lintuhavaintojen lisäk-

si havainnoitsijan ja havainto-

paikan osoitteet, havainnoin-

tiajankohta ja havainnoitsijoi-

den määrä.

Jos kotipihan linnut eivät

ole vielä tuttuja, löydät tavalli-

simpien talvilintujemme kuvat

ja lyhyet lajiesittelyt osoittees-

ta

www.pihabongaus.

!

Osallistuneiden kesken ar-

votaan lintuaiheisia palkinto-

ja. BirdLife Suomi julkaisee

verkkosivuillaan alustavaa tie-

toa Pihabongauksen tuloksista

1.2. ja tarkemmat tulokset hel-

mikuun aikana.

Pihabongaus voi olla koko perheen juttu. Kuva: Lauri

Hänninen.

Oikealla: Talitiaisia ja si-

nitiaisia ruokinnalla. Ku-

va: Pekka Nurminen.

Samalla kun varpunen (vasemmalla) on vähentynyt, pikkuvarpunen on huimasti yleistynyt. Huomaa pikku-

varpusen suklaanruskea päälaki ja musta täplä poskella. Kuvat: Reijo Lähteenmäki ja Jorma Tenovuo.

Talviruokinta on hyödyllinen harrastus

Pikkulinnun talvipäivä ku-

luu lähes yksinomaan ravin-

nonhaussa. Esimerkiksi sini-

tiainen joutuu syömään mo-

ninkertaisesti oman painonsa

verran ruokaa selviytyäkseen

kovan pakkasyön yli. Ihmisen

tarjoama talviruokinta aut-

taakin monta talvehtivaa lin-

tua seuraavaan päivään, ja ai-

na kevääseen asti.

Lintujen talviruokinnasta

on iloa myös ruokkijalle, sil-

lä talvilintujen puuhastelu-

jen seuraaminen on mainiota

ajanvietettä.

Runsas joukko

ruokavieraita

Suomen runsaasta 240 pesi-

mälajista noin 70 jää sinnit-

telemään meille talveksi. Ylei-

simpiä ruokintapaikan vierai-

ta ovat tali-, hömö- ja sinitiai-

nen, punatulkku, viherpeippo

ja keltasirkku.

Moni muukin laji on oppi-

nut hyödyntämään ruokintoja

viime vuosina.

Ruokinnalleen voi saa-

da puukiipijän, tiklin, pikku-

käpylinnun, pyrstötiaisen tai

käpytikan. Myös yhä useam-

pi mustarastas talvehtii meil-

lä ruokintojen turvin.

Metsälinnuistamme kuusi-

tiainen, töyhtötiainen ja när-

hi varastoivat ruokaa talven

varalle jo syksyllä, mutta ne-

kin vierailevat ahkeraan ruo-

kintapaikoilla pakkasen kiris-

tyessä.

Pikkulinnut houkuttelevat

paikalle myös niitä saalistavia

petoja, kuten varpuspöllöjä

tai varpushaukkoja. Usein pe-

tolinnut saavat saaliikseen sai-

raita tai heikkokuntoisia lintu-

ja, mikä on eduksi muille lin-

nuille.

Vinkkejä ja

pelisääntöjä

Kun maa jäätyy tai peittyy

lumeen, on sopiva aika aloit-

taa talviruokinta. Jos naapu-

ristossa ei ruokita lintuja, tu-

lisi aloitettua ruokintaa jat-

kaa yhtäjaksoisesti aina sii-

hen asti kunnes keväällä maa

on sula.

Linnuille kelpaa monenlai-

nen ruoka, kunhan se ei ole

pilaantunutta eikä liian suo-

laista.

Suosituimpia talvilintujen

herkkuja ovat auringonkukan-

siemenet, maapähkinät, kaura

ja tali.

Suositeltavaa olisi käyttää

ruokinta-automaattia, jonka

säiliöstä ruoka valuu alareu-

nassa oleviin kapeisiin kou-

ruihin.

On tärkeää, että linnut ei-

vät pääse ulostamaan ruo-

an joukkoon. Automaatin al-

le kerääntyvä siemen- ja kuo-

rimassa on hyvä siivota silloin

tällöin pois.

Taloyhtiöillä voi olla omat

ohjeensa lintujen ruokinnas-

ta. Jotta turhat kiistat vältet-

täisiin, kannattaa miettiä yh-

teisen ruokinnan perustamis-

ta muiden asukkaiden kanssa

pihalle paikkaan, jossa ruo-

kinta ei aiheuta kenellekään

häiriötä.

Ruokintojen laittamis-

ta kuntien ja kaupunkien vi-

heralueille koskeva säännös-

tö vaihtelee paikkakunnit-

tain. Asia on hyvä selvittää

kotipaikkakunnan ympäristö-

viranomaisilta ennen ruokin-

nan perustamista.

Page 11 - Alueviesti_02_2010