Basic HTML Version
14
Keskiviikko kesäkuun 6. 2012
•
Marianna Langenoja
Smaila Shresthan
(23 vuot-
ta) tarina alkaa siitä, kun hä-
nen äitinsä ratkesi ryyppää-
mään. Isä oli ryypännyt jo
vuosia. Smaila oli vain kuusi-
vuotias, kun hän lähti iltaisin
karkuun äidin ja isän tappe-
luita tietämättä minne me-
nee. Hän vietti öitä kadulla
tapellen suojaisista paikoista
kulkukoirien kanssa. "Tuol-
loin katu merkitsi minulle
vapautta ja jäin sinne asu-
maan. Aloin myydä löytä-
miäni muovipusseja, kerjätä
ja kaivaa roskakoreista ruo-
kaa. Jos sain päälleni peiton,
se varastettiin nukkuessani.
Vaatteetkin saatettiin viedä."
Smailan karu elämä tuli
käännekohtaansa, kun joku
Smailan tarina
Helvetistä maailman onnellisi
▶
Miltä tuntuu lää lapsuus kadulla ilman perhettä ja ruokaa? Nep lilaisnuoret kertovat.
”
Jos sain päälleni
peiton, se
varastettiin
nukkuessani.
Sina Paharilla (vasemmalla) ja Smaila Shresthalla on nykyisin mahdollisuus pitää hauskaa. Ennen oli toisin. Molemmat joutuivat kadulle kuusivuotiaina. Jo si-
tä ennen he ottivat vastuun omasta elämästään. "Joskus katselimme Katmandun katoilta, kun lentokoneet lensivät ylitsemme. Emme kuvitelleet koskaan pää-
sevämme sellaisen kyytiin", Suomeen lentäen saapuneet nepalilaiset kertovat.