Basic HTML Version
Keskiviikko kesäkuun 27. 2012
11
VIESTI
27.6.2012
•
Hannu Virtanen
Suomi on kuluneen puolen
vuoden aikana kokenut sekä
voi- että munapulan. Sianli-
han kulutuksen kääntyes-
sä parasta aikaa kotimaista
tuotantoa suuremmaksi on
esiin noussut myös miettei-
tä mahdollisesta lihapulasta.
”Media on kovin ottanut
esiin lihapulan. Tuskin sian-
liha sentään loppuu, mut-
ta yksittäiset makkaramer-
kit ja tietynlaiset fileet voivat
olla marketista välillä lop-
pu. Vaihtoehtoisia tuotteita
kuitenkin löytyy”, arvioi lä-
hitulevaisuutta Suomen si-
kayrittäjät ry:n puheenjoh-
taja
Martin Ylikännö
Huit-
tisten Vampulasta.
”Voi myös olla niin, että
osa joulukinkuiksi aiotuista
tuotteista myydään jo grilli-
kaudella.”
Pulakysymystä mietties-
sä sianlihaa ei voi kuiten-
kaan verrata kananmuniin,
sillä liittyessään Euroopan
unioniin Suomi sai neuvo-
teltua Ruotsin tapaan poik-
keuksen sisämarkkinasään-
töön.
”Suomeen ei voi tuoda
munia muualta kuin Ruot-
sista ja siellä niitä ei ole. Li-
hapuolella ei ole samanlaista
salmonellasäädöksistä joh-
tuvaa tuontisuojaa.”
Historiallinen
käänne
meneillään
Käypä niin tai näin, tuotan-
non ja kulutuksen suhtees-
sa on joka tapauksessa me-
neillään historiallinen tilan-
ne, koska kulutus on käänty-
mässä kotimaista tuotantoa
suuremmaksi.
”Tilanne kääntyy aivan
näillä näppäimillä”, Ylikän-
nö toteaa asian ajankohtai-
suudesta.
Tänä vuonna sianlihan
tuotannon arvioidaan ole-
van 190 miljoonaa kiloa. Tu-
levaisuutta ajatellen Ylikän-
nö viittaa professori
Jyrki
Niemen
arvioon siitä, että
tuotanto putoaa vuosikym-
menen loppuun mennessä
150 miljoonaan kiloon.
”Todellisuudessa meidän
tulisi tuottaa 10-15 prosent-
tia kulutusta enemmän lihaa,
jotta vastaisimme kulutuk-
seen. Tämä johtuu siitä, että
Suomessa ei ole totuttu käyt-
täämään kaikkia ruhon osia,
esimerkiksi sian päitä. Mi-
tä vauraampi maa, sitä huo-
nommin ruho käytetään hy-
väksi.”
Tuottajahinta
lähtenyt
nousuun
Sikatalouden vaikeuksista ja
jopa suoranaisesta kriisistä
on myös puhuttu. Viime ke-
sänä tilanne ei kovin hääp-
pöinen ollutkaan.
”Vuosi sitten teimme tap-
piota tuhannen euron päivä-
vauhtia”, Ylikännö todistaa.
Sittemmin on menty pa-
rempaan suuntaan.
”Nyt on alkanut vaikuttaa
jopa siltä, että hankintakil-
pailu alkaa ja lihatalot halu-
avata sitouttaa jäljelle jääviä
tuottajia.”
Tuottajahinta on nous-
sut vuoden aikana lihatalos-
ta riippuen 10-15 prosenttia.
Omista papereistaan Ylikän-
nö katsoo, että viime vuoden
kesäkuussa perushinta oli
1,31 euroa ja nyt vuotta myö-
hemmin 1,49 euroa kilolta.
”Siitä puuttuu kuitenkin
toinen samanmoinen nousu,
joka toisi myös pääomalle
korkoa. Lähelle 2 euroa täy-
tyisi mennä”, hän katsoo.
”Kauppa on keskittynyt-
tä, ja se näkyy hinnoittelus-
sa. Isot lihatalot Atria ja HK
ovat kuitenkin olleet enem-
män tai vähemmän tappiol-
lisia. Sen sijaan S- ja K-ryh-
mä eivät ole ollenkaan tap-
piollisia.”
Rehukustannus
nostaa tai
kaataa
Rehu on liha- ja emakkosi-
kaloiden suurin kustannus-
erä, jonka varassa noustaan
tai kaadutaan, kuten sika-
farmari itse sanoo. Lihasi-
kalan kustannuksista rehun
osuus on 50 prosenttia ja
emakkosikalan menoista 60
prosenttia. Työvoimakus-
tannukset ovat toiseksi suu-
rin menoerä.
”Esimerkiksi kaudella
2010-2011 rehun hinta nousi
talvella niin, että pelkästään
menojen kasvu oli meillä
suurempi kuin viiden työn-
tekijämme työvoimakustan-
nukset sivukuluineen.”
Sikatalouden rakenne-
muutosta tapahtuu edelleen,
kun ilman jatkajaa olevat ti-
lat lopettelevat toimintaansa.
Pelissä nyt mukana olevil-
la ei sikayrittäjien puheen-
johtajan mukaan ole hätää.
Uusia investointeja ei kui-
tenkaan tällä hetkellä juuri
tehdä. Ylikännö laskee koko
maassa nyt olevan neljä tai
viisi sikalatyömaata.
Suomessa on
touhuttu
fiksummin
Martin Ylikännö on tyyty-
väinen siihen, että Suomes-
sa tuotantoeläinten hyvin-
vointiin on panostettu pal-
jon tuottajien vapaaehtoisin
toimin eikä vain lainsäädän-
nön paineen alla. Huono
esimerkki nimittäin löytyy
Ruotsista, jossa omalla lain-
säädännöllä on aiheutettu
oman tuotannon romahdus.
”Siellä kaupasta löytyy nyt
Tanskassa väljemmillä sään-
nöillä tuotettu sianlihaa, kun
vielä EU:hun liittymisen ai-
koihin Ruotsi oli omavarai-
nen sianlihan tuottaja. Suo-
messa on touhuttu fiksum-
min.”
Vaarana Ylikännön mu-
kaan kuitenkin edelleen
on, että sääntöjä tulkitaan
EU:n jäsenmaissa eri ta-
voin. Esimerkiksi tästä käy-
vät lantaritilät, joiden sil-
mäkokovaatimusta on tul-
kittu eri tavoin Hollannis-
sa, Ruotsissa, Tanskassa ja
Suomessa.
”Eläinten hyvinvointia ar-
vioidessa Suomessa pitäisi
enemmän mennä siihen, et-
tei niinkään arvioida sian lä-
hiympäristöä mittanauhal-
la, vaan sillä miten sika voi”,
Ylikännö näkee.
Sianlihan kulutus
kääntymässä kotimaista
tuotantoa suuremmaksi
▶
Sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö ei ennusta lihapulaa,
mutta mielimakkara tai lempifile voi välilllä olla vähissä marketeista.
Neljäs kausi alkoi
sikayrittäjien johdossa
”
Mitä vauraampi maa,
sitä huonommin ruho
käytetään hyväksi.
Martin Ylikännö kyselee Eedu-karjun kuulumiset. Hampshire-rotuinen Eedu ei kuulu Koskinasulan pienokaisiin, vaan on 400 kilollaan porukan mahtipoikia.
Martin Ylikännön
neljäs kausi Suo-
men sikayrittäjät ry:n puheenjohtajana
alkoi huhtikuussa. Ensimmäisen kerran
hänet valittiin tähän tehtävään 2009.
Ylikännön yhtiöistä Huittisten
Vampulassa Koskinasula Oy on eri-
koistunut porsaisiin. Se välittää 23
000 porsasta vuodessa. Satapossu Oy
on erikoistunut kasvatukseen, ja sen
kautta kulkee 11 000 eläintä vuodes-
sa. Sianlihaa Satapossu tuottaa miljoo-
na kiloa vuodessa.