Basic HTML Version
11
Keskiviikko heinäkuun 11. 2012
•
Jaakko Mäkelä
Lauantai-iltapäivä kello 16.30.
Säätiedotus lupaa sadetta ja
ukkosta koko yöksi. Laskem-
me poikani
Ollin
kanssa ve-
nettä Vihattulanniemen ui-
marannalla, kun ensimmäi-
nen tippa iskeytyy päälakeen.
Kun saamme veneen liukuun,
vettä tulee kuin saavista kaa-
taen. Onhan hytittömässä ve-
nessä etunsakin, mutta... Suo-
jalasit jäivät kotiin, joten nä-
kyvyys eteenpäin on noin
nolla. Jotenkin suunnistam-
me Ellivuoren rantaan, jon-
ka laiturissa ja rannoilla nä-
kyy jokseenkin vakiomää-
rä veneitä täydessä uisteluva-
rustuksessa.
Ilmoittautuminen hoidet-
tu ja
Kuja-Aron Kimmon
selkeä kipparikokouksen esi-
tys kuunneltu. Ei kun vesil-
le. Tasan kello 18 laskemme
plaanarikelkat veteen. Aloi-
tamme Ellivuoren savusau-
nan edessä olevalta noin 6-7
metrin harjanteelta. Uusia
vaappuja uusine väreineen
on vedossa ja luottamus hur-
ja. Nyt näytetään! Eikä aikaa-
kaan, kun yksi siima vapau-
tuu laukaisimestaan vauhdik-
kaasti ja isontuntuinen kala
tempoo siiman päässä. Voi,
kun olisi kuha! Jänkäkoiran
valtava kita ilmestyy kuiten-
kin hetkisen kuluttua pintaan.
No, peli avattu noin neljän ki-
lon hauella.
Epätoivo valtaa
Aika kuluu ja sateen hiipu-
essa olosuhteet inhimillis-
tyvät. Kuhat ovat kuitenkin
tosi pieniä eikä kisan alami-
tan 43 sentin mittaista näy
eikä kuulu. Pari mitan täyt-
tävää yli 25 sentin ahventa
saadaan kyytiin, mutta nih-
keätä on. Mitä tehdä? Eri sy-
vyyksiä kokeillaan ja vaappu-
jen värejä vaihdellaan, mut-
ta tuloksetta. Edessä on pai-
kan vaihto. Aikaa Ellivuoren
ja Heinoon lahden vesillä sa-
haamiseen on kuitenkin ku-
lunut jo paljon ja ilta on al-
kanut hämärtyä kohti pime-
yttä. Seuraava kohde, Pitkän-
nokan penkat eivät nekään
tuota tulosta. Puolen yön
paikkeilla soittelen jo kilpai-
lun johtaja Kuja-Arolle, että
suunnittelemme kisan kes-
keytystä ja välitöntä siirty-
mistä Välikadulle kahden la-
kanan väliin. ”Älä nyt leikistä
suutu”, kuuluu naurun säes-
tämä kommentti. Vielä, kun
kuulimme muiden siihen
mennessä saamista saaliista
useine mittakuhineen, lähtö-
päätös alkaa kypsyä. Säätie-
dotuksesta poikkeavasti kui-
vunut ja lämmin yö ja Kuja-
Aron venekunnalta karkuun
päässyt ”vähintään kolmosen
kuha” lohduttavat sen verran,
että päätämme jatkaa sitkeäs-
ti kisaa.
Onni kääntyy
Kahdeksan tuntia vaappu-
ja lioteltuamme, sumpussa
uivat edelleen vain tuo yksi
hauki ja kaksi ahventa, joi-
den kanssa puntarijonoon
meno on melko turhaa. Nou-
semme vetämään matalaan
Pääskysaaren taakse. Yön
pimeimpänä hetkenä huo-
maan edessä lilluvat verkot
viime hetkellä ja teen niin
äkkikäännöksen kuin ve-
neellä vain voi. Samalla yk-
si vapa taipuu ja ehdin jo ki-
rota ääneeni: ”Verkossa kiin-
ni, varma juttu”. Verkonmer-
kit jäävät kuitenkin taakse ja
vavankärki pysyy samassa
hiukan muita vapoja väänty-
neemmässä asennossa. Kala-
han se siellä! Ensimmäinen
mittakuha nousee venee-
seen kahdeksan tunnin apa-
tian jälkeen kello kaksi öistä
aikaa. Onko tässä jonkin uu-
den ja kauniin alku? Alam-
me vetää Ekosaaren ja Vihat-
tulanniemen välisellä laajal-
la noin 4-5 metrin syvyisellä
alueella ja vavat alkavat tai-
puilla yhä tihenevään tah-
tiin. Mittakuha toisensa jäl-
keen iskee uusiin väreihim-
me. Toimiihan ne!
Lopussa kiitos
seisoo
Kuuden jälkeen, aamun jo
valjettua, rantaudumme El-
livuoreen. Kylmälaukussa
hauki, kaksi ahventa ja 12
kuhaa, joista yhden epäi-
lemme olevan pari milliä al-
le kisamitan.
Rintalan Kim-
mon
tarkka mittaus todistaa
asian näin myös olevan, jo-
ten yksitoista kuhaa läpäi-
see syynin. Jonkinasteinen
tyytyväisyys valtaa hankalan
alun jälkeen mielen. Toisaal-
ta kahdeksan tunnin tyhjä-
veto antoi muille liikaa etu-
matkaa. Nyt olisi ollut mah-
dollisuus todella pärjätä!
Kuja-Aron Kimmon
kompuutteri on tehnyt
työnsä ja on tulosten julkis-
tamisen aika. Saavutamme
7. sijan 64 venekunnan jou-
kossa, joten kyllähän tyyty-
väisyys on päällimmäinen
tunne. Saamme jopa fyysi-
sen palkinnonkin uurastuk-
sestamme. Laineen vene-
kuntaan jää tosin eroa lähes
60 tuhatta pistettä, mutta
niinpä jäivät muutkin yli-
voimaisten voittajien taak-
se. Rannalla kuultiinkin aa-
mutuimaan jo ehdotuksia,
että Laineille pitää jatkossa
perustaa oma sarja, että oli-
si muillakin edes teoreetti-
nen menestymisen mahdol-
lisuus.
Kaikilla kilpauistelijoil-
la on kilpailutaktiikka, jota
mietitään kuumeisesti kisaa
edeltävinä päivinä - ja öinä.
Meidän venekunnan taktiik-
kana on ollut pärjätä arvon-
noissa. Nyt se toimi muis-
taakseni ensimmäisen ker-
ran ja arpaonni onnettaren
virassa toimineen johtaja
Veijo Hukkasen
suosiolli-
sella avustuksella toi meille
jonkilaisen tietokonetable-
tin, jonka käyttötarkoitus-
ta tällainen kalkkis voi vain
ihmetellä. No, on kuulemma
hyvä peli!
Kalaneuvos-uistelu oli
taas ikimuistettava koke-
mus. Järjestelyt toimivat
moitteetta, tunnelma kisa-
paikalla oli leppoisa, yö oli
säätiedotuksia pilkaten kuin
samettia ja sitä kuhaakin lo-
pulta saimme. Kiitos taas
kerran Vammalan Urheilu-
kalastajat ja Sastamalan hel-
mi - Rautavesi!
•
Alueviesti
Satakunnan Kansanmu-
siikkiyhdistys julkisti Vuo-
den satakuntalaispeliman-
nin perinteisesti Kiikoisten
Purpureilla. Vuoden 2012
satakuntalaispelimanni on
merikarvialainen
Toivo
”Topi” Viikilä
. Kansanmu-
siikkiyhdistyksen Peliman-
nimerkkien suorituksia oli
tänä vuonna kolme, jotka
kaikki olivat pronssisia.
Veijo Pihlajamäki
, Pori,
5-rivinen haitari
Marko Pihlajamäki
,
Pori, laulu
Kirsi Viitala-Lehtonen
,
Sastamala, 5-rivinen hai-
tari
•
Marianna Langenoja
”Parasta oli uusien laulujen
oppiminen ja soitinten val-
mistaminen”, veljekset
Valt-
teri
ja
Viljami Jokela
arvi-
oivat Kiikoisten Purpureita
edeltäneen lasten musiikki-
työpajan antia.
Lapset opettelivat seitse-
män laulua, askartelivat rek-
visiittaa ja sanoittivat ka-
levalaistyylisen kappaleen
vain vajaassa viikossa. Tiu-
kasta aikataulusta huolimat-
ta pienten pelimannien esi-
tys ihastutti sekä pääjuhlassa
että lasten iltapäivässä.
Nenän kutinaa
Lasten esityksen teemana
olivat ukko, akka, härkä
ja hevonen. Esitys koos-
tui kansanlauluista, ja lap-
set pääsivät soittamaan
myös kannelta. Muuta-
ma pikkumuusikko ot-
ti omat soittimet mukaan.
Esimerkiksi Viljami soit-
ti rumpuja ja Valtteri har-
monikkaa.
”Iskä ja taata soittavat hai-
taria. Aloitin itse jo viisi-
vuotiaana”, vajaa 10-vuotias
Valtteri kertoo. Hän esiin-
tyi Purpureilla kaikkiaan
neljässä ohjelmakohdas-
sa ja soitti 15 eri kappaletta.
”Haitaria on helppo soittaa,
siksi se on suosikkini.”
Valtteri haaveilee perus-
tavansa vielä jonakin päivä-
nä oman bändin. ”Minua ei
jännitä esiintyminen. Jos-
kin nenä alkaa jostain syys-
tä kutista aina kun nousen
lavalle.”
Uistelu-tunnelmia öiseltä Rautavedeltä
▶
Ensimmäinen mittakuha nousee veneeseen kahdeksan tunnin apatian jälkeen kello kaksi öistä aikaa.
Järjestäjien Kimmo Rintala (vasemmalla), pääpalkinnon luovuttaja, Sastama-
rinen Eero Jokinen ja kisan voittaja Toni Laine.
Jussi Rossia jännittää, täyttyykö mitta.
Pikkupelimannit ilahduttivat Kiikoisten Purpureilla
Kiikoislainen sisarusparvi Valtteri (vasemmalla), Venla, Viljami ja Vilma Jokela nauttivat musiikista. He
osallistuvat Kiikoisten Purpurien työpajaan, jossa harjoteltiin lasten oma musiikkiesitys.
Kirsi Viitala-Lehtoselle
Pelimannimerkki
Sastamalalainen Kirsi Viitala-Lehtonen sai pronssisen Pelimannimerkin.
Hänen kokoonpanoonsa kuuluvat myös Sanna Pietilä ja Tiina Rampa. Ku-
va: Tuija Paavola
Vuosittainen Länsi-Suo-
mi-cupin osakilpailu Ka-
laneuvos-uistelu kisailtiin
taas Sastamalan vesillä.
Alun järkyttävän sadekuu-
ron jälkeen sää oli suotui-
sa läpi yön. Poikkeukse-
na edellisiin kesiin kuhi-
en keskikoko jäi pienek-
si, vaikka pitkin kevättä ja
alkukesää on saatu vesil-
tä todella komeita useam-
man kilon kuhia.
Kokonaiskisan selvän
voiton vei
Laineen
vene-
kunta. Isä ja poika veti-
vät ylös lähes 18 kiloa ku-
hia, muutaman ahvenen,
muutaman hauen ja vielä
päälle melkein kolmen ki-
lon toutaimen. Yhteispis-
tein 101730 tamperelaiset
veivät ykköspalkinnon ni-
miinsä. Muut jäivät kauas
taakse. Venekunta
Markus
Harhalan
keräämät pisteet
58675 riittivät kakkossi-
jaan. Kolmanneksi sijoittui
Rapelin
venekunta 54450
pisteellä. Kymmenen par-
haan joukkoon mahtuivat
vielä
Marko Ahon
,
Mika
Ylijoen
,
Jani Rossin
,
Jaak-
ko Mäkelän
,
Vesa Haka-
lan
,
Toni Mäen
ja
Antti
Vuorisen
venekunnat.
Uistelu oli samalla Lou-
nais-Suomen Vapaa-ajan-
kalastajapiirin mestaruus-
kisa. Tässä kisassa Vam-
malan Urheilukalastajilla
oli kovin panos. Kultami-
talin vei Rapelin venekunta,
hopeaa Mika Ylijoen vene-
kunnalle ja pronssinen mi-
tali Jani Rossin venekun-
nalle. Kaikki siis edustavat
VUK:ia.
Suurimman kuhan ki-
sassa voiton pokkasi Vesa
Hakalan venekunta. Kuha
painoi perattuna 1,545 ki-
loa. Vaikka kuhat jäivätkin
tällä kaertaa pieniksi, pa-
ri muuta isomusta tuotiin
puntarille. Antti Vuori-
sen venekunta kesytti 8,79
kg hauen ja
Pauli Päivä-
rinnan
venekunta taiste-
li voittajaksi 4,75 kg (pe-
rattuna) toutainta vastaan.
Veneitä kisassa mukana oli
kaikkiaan 64.
Kisan tarkemmat tu-
lokset löytyvät www.lansi-
suomicup.fi.
Kalaneuvos-
uistelu uisteltu