Basic HTML Version
13
Keskiviikko heinäkuun 11. 2012
•
Marianna Langenoja
Raimo Välilä, kesävampulalainen
”Olen seurannut tarkasti kuntaliitoksen vaikutuk-
sia ja tullut siihen tulokseen, että liitos on vahvis-
tanut vampulaisuutta. Haluan käyttää vanhaa sa-
naa vampulaisuus, en vampulalaisuus. Vampulai-
suuden vahvistuminen on näkynyt muun muassa
yhteishengen tiivistymisenä ja nurkkakuntaisuu-
den vähentymisenä.
Vampulaisilla on hyvin samantapainen suhtau-
tuminen huittislaisiin kuin ennenkin. Se on ehkä
pääosin lämmin. Toisaalta olen jäävi sanomaan,
koska vaimoni on Huittisista kotoisin.
Marianne Markula, Vampula
”Olemme nykyisin vähintään yhtä paljon vampula-
laisia kuin ennen liitosta. Moni on alkanut korostaa
vampulalaisuuttaan eikä suostu myöntämään huit-
tislaisuuttaan. Minä esittelen itseni tilanteesta riip-
puen joko huittislaisena tai vampulalaisena. Kun-
taliitoksen myötä moni asia on säilynyt ennallaan,
eikä se tuonutkaan sellaisia negatiivisia vaikutuk-
sia kuin moni odotti.
Mielestäni vampulalaisten suhtautuminen huit-
tislaisiin on neutraali. Asioimme Huittisissa emme-
kä koe olevamme huittislaisia parempia.”
Markku Pakkanen, Vampula
”Kuntaliitos ei muuttanut mitään Vampulassa. Ei
sen enempää palveluissa kuin ihmisissäkään. Mi-
nä olen vampulalainen edelleen, enkä suostu ole-
maan huittislainen. Se ei tarkoita, että suhtautuisin
kylmästi huittislaisia kohtaan. Siellä asuu sukulai-
siani ja asioin toisinaan siellä.
Tarja Brunnila sekä Annika ja
Laura
”Kuntaliitos on parantanut vampulalaista yhteis-
henkeä. Se näkyy muun muassa tapahtumina, joi-
ta järjestetään Vampulassa melko paljon. Koen
yhä olevani vampulalainen ja asioin Huittisissa en-
tiseen tapaan. Kuntaliitos on vaikuttanut kuiten-
kin palveluihin negatiivisesti. Esimerkiksi tytär ei
päässyt ensimmäisellä luokalla ilta- ja aamupäivä-
kerhoihin.
•
Marianna Langenoja
”Huittisissa oltiin vasta nuti-
päitä, kun Vampulaa jo asu-
tettiin”, naurahtaa koko ikän-
sä Vampulassa elänyt
Lauri
Uotila
. Mies viittaa vuosi-
tuhansien takaiseen aikaan,
jolloin Huittinen oli vielä
veden peitossa, mutta Vam-
pulassa oli maa jo kohonnut.
Lauri Uotila on niitä vam-
pulalaisia, jotka haluavat
tehdä selvän pesäeron Huit-
tisiin. Huittislaiset ovat kui-
tenkin riittävän lähellä, jot-
ta heidän kustannuksellaan
voi vitsailla. Asetelma toimii
toiseenkin suuntaan. Uoti-
lan pojantyttären
Henriikan
mukaan nalvaileva suhde al-
kaa jo Pellonpuiston yläkou-
lussa.
”Muistan kouluajoista-
ni, kuinka huittislaiset vit-
sailivat, että pitäkää nenäs-
tä kiinni, kun vampulalai-
nen tulee. Kotitaloustunnil-
la huittislaiset sanoivat, että
me vampulalaiset tarvitsem-
me tiiviimpää opetusta, kos-
ka meillä ei ole vielä sähkö-
helloja”, vuonna 1987 synty-
nyt Henriikka Uotila muis-
telee.
Ei kovin välitöntä
kansaa
Mikko Saarinen
on ollut
kesävampulalainen 20 vuo-
den ajan. Jo eläkkeelle jäänyt
majuri asuu talvet Helsingis-
sä, jossa on myös kasvanut.
Hän näkee vampulalaisuu-
den kaupunkilaisen perspek-
tiivistä. ”Vampulalaiset kat-
sovat tuntemattomia toinen
silmä supussa. He ovat usein
konservatiivisia ja realistisia.
Heitä ei voi kutsua kovin-
kaan välittömiksi, joten hei-
dän seuraansa on hakeudut-
tava omatoimisesti.”
Saarisen mielestä Vam-
pulassa vallitsee verkkainen
tunnelma. Rytmi on huo-
mattavasti hitaampi kuin
Helsingissä. Vampulassa
on kuitenkin särmää, toisin
kuin vaikkapa Lauttakyläs-
sä. ”En halua olla kesähuit-
tislainen. On paljon muka-
vampaa olla kesävampula-
lainen.”
Pellot tuovat kylän
esille
Henriikka Uotila myöntää,
että vampulalaiset saattavat
olla hieman sulkeutuneita
ja joskus jopa nättinokkaisia.
Paikallisten hyvänä piirtee-
nä hän pitää kunnioittavaa
suhtautumista luontoon ja
elämään. Vampulalaiset tie-
tävät, ettei ihminen voi vai-
kuttaa kaikkeen, sillä luon-
to näyttää maaseudulla voi-
mansa.
Vampulalaiset näyttä-
vät myös itse luonnollisil-
ta. Työhaalareita ja Vampu-
lan Urheilijoiden verkkarei-
ta näkyy katukuvassa paljon.
Laittautuminen on merkki
siitä, että maalainen on läh-
dössä ulkopaikkakunnalle.
Henriikan isoisä lisää, et-
tä vampulalaiset pitävät jalat
maassa. Heillä ei ole tarvetta
tuoda itseään esille, sillä sen
tekevät mahtavat pellot hei-
dän puolestaan.
Vampula
muutoksen
kourissa
Vampula ehti olla itsenäinen
kunta vuodesta 1867 lähti-
en. Vuonna 2009 se liitet-
tiin Huittisiin. Onko kun-
taliitos vaikuttanut elämään
Vampulassa? Henriikka Uo-
tilan ja Mikko Saarisen mie-
lestä on.
Nykyi s in kaupungin
päättäjät ovat etäämpiä ja
asioita hoidetaan soitta-
malla tittelille eikä henki-
lölle. Yhden ihmisen mie-
lipide ei enää paina, vaan
raha ratkaisee. Vampula-
laisia raastaa huoli palve-
luiden katoamisesta. Vam-
pulan vaakuna on kaunis,
mutta nykyisin tarpeeton-
ta roskatavaraa.
”Vampulalaiset haluavat
pitää kynsin hampain kiin-
ni vampulalaisuudestaan.
Siksi yhteishenki kylällä on
kohonnut liitoksen myötä.
Vampula-viikko on osoit-
tautunut yhä tärkeämmäk-
si”, Mikko Saarinen kuvai-
lee. Henriikka Uotila arvioi,
että huittislaistuminen on
jo alkanut. Sen voi päätel-
lä vaikkapa lasten käyttäy-
tymisestä. ”Aiemmin lapset
tervehtivät tullessaan kadul-
la vastaan. Nykyisin tapa on
kuolemassa. Lieneekö kau-
punkilaistumisen seuraus-
ta?”
Lehtiartikkelin ovat luke-
neet ja sen esittämien ajatus-
ten pääkohtiin yhtyneet:
Tapani Kotaja
, Vampu-
lan kotiseutumuseo.
Hen-
na Stenfors
, vampulalainen
Huittisten kunnanvaltuutet-
tu.
Susanna Hirsikangas
,
Vampulan Yrittäjien puheen-
johtaja.
Anne Koivuniemi
,
Kukonharjan kyläyhdistyk-
sen puheenjohtaja
•
Marianna
Langenoja
”Loimijoen saares-
ta löydettiin surma-
tun neidon palmikko
eli vampo. Palmikon
löytöpaikkaa alettiin
kutsua Vampulaksi.”
Näin Vampulan kylän
kotisivut kertovat ni-
men synnystä.
20 kesää Vampu-
lassa viettänyt
Mik-
ko Saarinen
on kuul-
lut myös jännittä-
vämmän tarinan. Sii-
nä huittislainen tyttö
r yöstetään, mutta
ryöstäjä saadaan kiin-
ni nykyisen Vampu-
lan kohdalla. Ryöstäjä
surmataan ja tytöltä
leikataan palmikko eli
vampo. Puuhun mer-
kataan paikka, jos-
sa rikollinen on saa-
tu kiinni. Lähialue ni-
metään Vampulaksi.
Gallup
Onko vampulalaisuus muuttunut kuntaliitoksen myötä?
Konservatiivinen realisti, joka pitää jalat maassa
▶
Alueviesti selvitti Vampula-viikolla, millainen on tyypillinen vampulalainen ja minkälaista
on elämä vajaan 1700 asukkaan kylässä.
Vampulassa koko ikänsä opiskeluaikoja lukuunottamatta asuneen Henriikka Uotilan ja helsinkiläisen kesävampulalaisen Mikko Saa-
risen mielipaikka sijaitsee Loimijoen rantamilla.
Tarinoita
Vampulan
nimestä