Basic HTML Version
18
Keskiviikko lokakuun 3. 2012
Kalaretkestä ja vaali-
ehdokkuudesta löytyy
kolme hekumallista hetkeä
Ensimmäinen suuri tunnekuohu valtaa mielen, kun
suunnittelee tulevaa kalaretkeä. Ajankohta, paikka,
välineet, vieheet, kaverit, majoitus ja reittisuunnitel-
ma luovat kuvan ihmeellisestä menestyksestä kala-
vesillä. Sitä helposti juttelee myös tutuille sekä tun-
temattomille niitä näitä ja kehuu, kuinka oivallinen
onkimies tai – nainen puheitten takaa löytyy.
Vastaava hyvän olo tuntuu päästä varpaisiin, kun ih-
mistä kositaan kuntavaaliehdokkaaksi. Silloin kehu-
taan, hyvitään ja luvataan näyttäviä päätöspaikko-
ja alkavalle vaalikaudelle. Sitä väkisinkin ajatuksiin
hiipii mielikuva sädekehästä, joka ajukopan päällä
valaisee ympäristöä. Kun sitten on ehdokkaaksi lu-
pautunut, niin puheet hieman pyöristyvät aiemmis-
ta. Vähättelevät kannanotot valtuuston kumileimasi-
men roolista vaihtuvat kunnallisen demokratian yti-
messä olemisen tärkeyteen.
Kalamatkalla toinen mahtava huippu koetaan, kun
kala ottaa vieheeseen. Kun iso ja väkivahva Ahdin
anti iskee, niin koko kropassa salamoi. Onko se suur-
lohi, kaunis taimen, vaiko jänkäkoira, siis hauki? Juu-
ri ottihetki on se paras, koska vielä ei tiedä tulosta.
Vaaliehdokkuudessa on sama tilanne. Vaalityös-
sä kuntalaiset ovat Ahdin anteja, joita koukutetaan
keinoilla millä hyvänsä. Vieheitä on vähintään yhtä
paljon kuin kalastajaraasulla. Ehdokas lupaa yleen-
sä vain hyvää, mutta vaikenee tulevista säästöistä ja
palvelujen leikkauksista. Etenkin syrjäkulmien asuk-
kaita hyvitään sillä, että lähipalvelut säilyvät. Kansan
hurraus maistuu, sillä vielä ei tiedetä, kuinka vaaleis-
sa käy.
Se kolmas hekumallinen hetki kalastajalla on, kun
vedestä nousee saalis rannalle. Monta kertaa kala on
rynninyt vetisessä elementissään sinne tänne ja on
ollut hilkulla päästä karkuun. Kalastajan taito ja ove-
luus veivät kuitenkin voiton. Kala on saatu, mutta
mitä sitten?
Vaaliehdokkaan kolmas hekuman huippu osuu varsi-
naisen vaalipäivän iltaan. Silloin ratkeaa, ovatko pu-
heet ja teot vaalikentällä uponneet ja osuneet. Kym-
menen aikaan illalla sunnuntaina 28. lokakuuta tie-
dotusvälineistä pursuaa ilosanoma, että valittu on.
Tuntuupa hyvältä, riittävä äänisaalis on repussa. Pää-
töspaikka on saatu, mutta mitä sitten?
Kalan valmistaminen ruuaksi vielä menettelee. Syö-
minenkin on mukavaa, mutta tunnekuohuja kum-
painenkaan ei enää aiheuta. Fileen paloihin jääneet
ruodot yskittävät ja mieli halajaa takaisin suunnit-
telu-, otti- ja kalan saantihetkiin. Ne, ne olivat hie-
noja aikoja.
Valtuutetuksi valitun ruokaa ovat päätökset. Ensim-
mäisessä kokouksessa voi jo maistua karvaalta, kun
arvostetun lautakunnan luvattu puheenjohtajuus
vaihtuu ryhmäpäätöksellä valtuuston rivijäsenyy-
deksi. Varsinainen ruodon rykiminen kurkusta al-
kaa, kun päätöslistalle ehtii oman kylän koulun lo-
pettaminen. Mieleen palaavat helposti hyvät ajat ja
puheet vaalikentällä.
Silti nostan kalalippalakkiani jokaiselle kuntavaa-
liehdokkaalle, ja korkealle, niin Sastamalassa kuin
muissakin kunnissa. Teistä jokainen on tärkeä, sil-
lä demokratia vaatii ihmisiä, jotka uskaltavat ravan
roiskumisesta piittaamatta työntää hartiansa yhteis-
ten asioiden alle. Jos ehdokkaita ei olisi, tai emme ää-
nestäisi, asioitamme hoitaisi silti joku. Ja se joku muu
ei kuulu demokratiaan.
Palasin kalareissulta.
• Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
•
Minna Isotalo
Huittisissa vietettiin perjan-
taina jo perinteeksi muo-
dostunutta Hullua yötä. Ta-
pahtuma houkutti keskus-
taan tuhatmäärin väkeä, ja
myös kauppaliikkeiden ovet
kävivät tiuhaan. Kaupungin
ja elinkeinoelämän yhteis-
ponnistuksen kruunasi tä-
nä vuonna Miljoonaristeyk-
sen veistosten julkistaminen
näyttävin menoin.
Kaupunginjohtaja
Jyr-
ki Peltomaa
kiitteli keskus-
tan kauppiaita kärsivällisyy-
destä, sillä liikenneympyrän
rakennustöillä on ollut omat
haittavaikutuksensa. Mut-
ta loppu hyvin, kaikki hyvin.
”Nyt voin ylpeänä sanoa, että
375 000 euroa maksanut ko-
konaisuus on hintansa väärt-
ti. Miljoonaympyrän myö-
tä liikenne sujuu, ja Huittis-
ten keskusta on entistä viih-
tyisämpi ja elinvoimaisempi.”
Mitä itse veistotaitee-
seen tulee, Peltomaa tote-
si entuudestaan kaupunki-
kuvaa koristavien, kansan
suussa Doriksena ja Bo-
riksena tunnettujen pat-
saiden olevan rumuudes-
taan huolimatta rakastet-
tuja, eivätkä uudet veistok-
set ole yhtään edeltäjiään
kauni impia. ”Hyvä tai-
de herättää aina keskus-
telua, ja näin on varmas-
ti Miljoonaympyrän veis-
tostenkin kohdal la. Uu-
det tulokkaat symboloivat
Huittisten hienoa henkeä,
suvaitsevaisuutta ja avara-
katseisuutta”, hän kuvaili.
Huittisten Tarzan?
Matti Kalkamon
ja
Heli Ry-
häsen
suunnittelemat kaksi
mieshahmoa ovat vielä vail-
la nimeä. Asian korjaami-
seksi kaupunginjohtaja julis-
ti avatuksi nimikilpailun, jo-
ka jatkuu lokakuun loppuun
saakka.
Monella huittislaisella oli
kuitenkin jo nimiehdotus
mietittynä. Hullun yön tun-
nelmasta nauttinut
Mika
Vahela
kutsui teosta Huit-
tisten Tarzaniksi. Hänen
mielestään kaksi veistos-
ta kuvaavat yhtä henkilöä
vanhempana ja nuorempa-
na. “Maassa seisova vatsa-
kas hahmo kuvaa
Johnny
Weissmulleria
, joka katsoo
menneisyyteen. Siellä hän
nuoruuden voimissaan kii-
peää kohti korkeuksia.”
Miia Paasikivi
kertoi ole-
vansa yllättynyt patsaiden
tummasta väristä. “Kaupun-
gin katukuvaa jo koristavat
kaksi muuta samantyylis-
tä veistosta ovat vaaleampia,
mutta hauskoja nämä uudet-
kin tulokkaat ovat. Nuorem-
pi voisi olla nimeltään Turbo
ja vanhempi Reiska”, Paasiki-
vi jutteli.
Valoshow huipensi Hullun yön
▶
Huittislaiset pääsevät nimeämään Miljoonaympyrän uudet tulokkaat.
”
Huittisten keskusta on entistä
viihtyisämpi ja elinvoimaisempi.
Miljoonaympyrän uudet tulokkaat otettiin vastaan kera huikean valoshown, josta vastasi Funky Events.
Kuvassa Matti Kalkamon ja Heli Ryhäsen suunnittelemista mies-
hahmoista vanhempi, joka seisoo jalat tukevasti maassa.
Miljoonaristeyksen veistoksista toinen on kiivennyt nuoruuten-
sa voimissa korkeuksia kohti.