16
Keskiviikko marraskuun 21. 2012
Nuoret
Vertaistuesta voimaa selviytymiseen
▶
Mielenterveysseuran ylläpitämässä ryhmässä keskustellaan
yksinäisyydestä, tunteista ja ihmissuhteista.
• Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Jatkuvaa pyristelyä
suositusten alarajoilla
Eipä muutu mikään Suomessa, vaikka kuntia pas-
sitetaan väki- ja muilla pakoilla kilometritehtaalle.
Tuotannon keskittämistä ajetaan kuin sitä käärmet-
tä kiväärin piippuun. Puhun tuotannosta, koska sitä
useat kuntajohtajat painottavat muun muassa terve-
ydenhuollon yhteydessä. Sopiiko tuotannon tehos-
taminen ja taloudellisuus sanaparina terveydenhuol-
toon, vanhusten hoivatyöhön, koulutukseen tai vaik-
kapa päivähoitoon?
Ei sovi. Vai miltä tuntuvat: esiopetustuotanto, syn-
nytystuotanto, saattohoitotuotanto, umpisuolenleik-
kaustuotanto, mielenterveystuotanto, etsivä nuo-
risotyötuotanto tai työttömyyden ehkäisytuotanto?
Kaiken takana on rahan puute. Parannuskeinoksi on
Suomessa valittu kuntaliitokset, joilla saadaan ai-
kaan suurempia kokonaisuuksia. Kun Suodenniemi
liittyi Vammalaan ja sen jälkeen perustettiin Sasta-
mala Vammalasta, Mouhijärvestä ja Äetsästä, niin
mitä on tapahtunut? Aika vähän. Kukaan ei ole yn-
nännyt, paljonko on tuotanto tehostunut ja paljon-
ko on milläkin suurennuksella säästetty. Tai, ovathan
porkkanarahat plussalle laskettavia.
Periaatteessa mikään ei ole kuitenkaan muuttunut,
ainakaan parempaan. Eri hoivalaitokset pyristelevät
jatkuvasti suositusten alarajoilla. Aluehallintovirasto
huomauttelee milloin mistäkin asiasta: koska on lii-
an vähän hoitohenkilökuntaa ja milloin asumispalve-
lutuotantoyksiköt eivät täytä nykyasumiselle suota-
via ehtoja. Eivät ole yhteenliittymiset auttaneet.
Eivätkä myöskään siihen, että Mouhijärven ja Äet-
sän lukioita lopetellaan. Tähän on varmasti syynsä ja
olisivat olleet ilman Sastamalaakin. Sitä vain jaksan
ihmetellä, että onko ihmisten kuljettaminen kym-
meniä tai satoja kilometrejä palvelujen luo todella
mahtavasti edullisempaa kuin palvelujen pitäminen
ihmisten lähellä? Entäpä se paljon puhuttu hiilijalan-
jälki, joka pitäisi ottaa huomioon kaikessa kaupungin
päätöksenteossa.
Suomi on pieni valtio. Meillä on 5,4 miljoonaa asu-
kasta, jotka jakaantuvat 338 432 neliökilometrin alu-
eelle. Kuntia on 336. Niissä asuu keskimäärin 16 071
ihmistä. Vaikka kaikki pannaan yhteen ja peruste-
taan yksi Suomi -niminen kunta, niin asukkaat ja vä-
limatkat pysyvät.
Mallimaassamme Ruotsissa on 9,5 miljoonaa asukas-
ta 450 295 neliökilometrillä. Kuntia on 290 ja niissä
asuu keskimäärin 32 759 ihmistä. En usko, että Ruot-
sin mahdollinen vauraus johtuu kuntien vähyydestä
Suomeen verraten.
Entäpä sitten Euroopan yksi mahtimaa eli Ranska?
Sillä on pinta-alaa 643 801 neliökilometriä eli vain
noin tuplasti meihin verraten. Ihmisiä on 65 miljoo-
naa, jotka asuttavat noin 36 500 kuntaa. Jokaisessa
kunnassa on keskimäärin 1 781 asukasta. Tästä huo-
limatta myös Ranskassa hoidetaan terveyttä, koulu-
tusta, vanhuksia, lapsia ja jokseenkin samoja asioi-
ta kuin meillä.
Kuntaliitokset tai postitoimipaikkojen nimien hau-
taaminen eivät voi olla avain parempaan. Kuntien
yhteistyö ilman kateutta on se keino.
Nuorilla on tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Kaisa ja Sini tulivat vertaistuen myötä toiveikkaammiksi tulevaisuutensa suhteen.
•
Minna Isotalo
Yksinäisyyttä ja itseinhoa,
taustalla koulukiusaamista
ja mielenterveysongelmia.
Kaisa ja Sini tietävät, mil-
laista on, kun ote elämästä
lipsuu ja arjesta tulee selviy-
tymistaistelua.
”Tuntui kuin aika ympä-
rilläni olisi kiitänyt vauh-
dilla eteenpäin, mutta mi-
nä seisoin vain liikkumatta
paikallani kaiken keskellä”,
Kaisa kuvailee.
”Elämä oli rikki, eikä mi-
nulla ollut välineitä sen kor-
jaamiseen,” Sini toteaa.
Viime aikoina elämä on
alkanut väläytellä nuorille
naisille myös valoisampia
puoliaan. Muutoksessa on
heidän mukaansa ollut iso
rooli Vammalan-Huittis-
ten seudun mielenterveys-
seuralla, jonka tarjoaman
vertaistuen avulla he löysi-
vät oman tarinansa.
”Ryhmässä puhuttiin kai-
kista niistä asioista, joista ha-
lusimme keskustella, ja jokai-
nen sai avautua omasta elä-
mästään juuri sen verran kuin
koki hyväksi”, Kaisa sanoo.
Tunteille sanat
Sini kertoo oman toipumi-
sensa alkaneen jo ennen ryh-
mätapaamisia. Hän sai vii-
mein oikean diagnoosin ja
toimivat lääkkeet, mutta ver-
taistuki on auttanut ymmär-
tämään omia tunteita, löytä-
mään niille sanat.
”Tapaamisissa ihminen
kohdataan ihmisenä, ei diag-
noosina tai potilaana, jo-
ta analysoidaan. Vertaistu-
ki tarjoaa ymmärrystä. Nuo-
relle on tärkeää kuulla, että
muillakin on samankaltaisia
ongelmia elämässään. Trage-
diani muuttui selviytymista-
rinaksi.”
Tunteista on vaikea pu-
hua, jos niitä itsekään ym-
märrä ja tunnista. Kaisa sa-
noo saaneensa ryhmästä
voimaa ja oppineensa ter-
vettä itsekkyyttä.
”Nykyään puhun, koska
minulle tulee siitä hyvä olo,
en välttämättä hakeakseni
ymmärrystä. Viime aikoina
olen soitellut usein isälleni,
hän ei pelästy, vaikka minul-
la olisi huono päivä.”
Ei syyttelyä
Vaikka Kaisa ja Sini ovat
saaneet nuoren elämän-
sä varrella jo monenlaisia
henkisiä kolhuja, he eivät
halua lähteä syyttelemään
ketään. Korjattavaa tosin
olisi paljon niin yhteiskun-
nassa kuin ihmisten asen-
teissakin.
Koulujen ryhmäkoot
ovat liian suuria, kiusaa-
mista on vaikea huomata.
Oikeanlaisen avun ja tuen
löytäminen kestää nuoren
näkökulmasta usein aivan
liian kauan. Mielenhäiri-
öiden kanssa kamppailevat
leimataan hulluiksi.
”Kaikki eivät ymmärrä,
miltä oikeasti masentunees-
ta tuntuu, eivätkä he uskalla
sen vuoksi kysyäkään meiltä
mitään, siitä tulee ulkopuoli-
nen olo”, Sini kuvailee.
”Aika monella on myös
suoranainen asenneongelma,
esimerkiksi lähes kolmannes
suomalaisista kieltäytyisi ot-
tamasta mielenterveyskun-
toutujaa naapuriinsa”, Kaisa
huomauttaa.
Naiset toteavat viilattavaa
olevan toisinaan myös omis-
sa asenteissa. ”Tuttu helvetti
on parempi kuin vieras taivas.”
Jutussa esiintyvien henki-
löiden nimet on heidän pyyn-
nöstään muutettu.
”
Elämä oli rikki, eikä minulla ollut
välineitä sen korjaamiseen.
Löydä oma tarinasi on
Suomen Mielenterveys-
seuran malli nuorten tu-
eksi. Ryhmät toteutetaan
Yhteisvastuuvaroin.
Huittisten Tukitalol-
la on käynnistymässä 15 -
16 -vuotiaiden Löydä oma
tarinasi -vertaistukiryh-
mä. Ryhmä on suunnat-
tu keskustelun tarpeessa
oleville nuorille, jotka ko-
kevat yksinäisyyttä, ahdis-
tusta tai alentunutta mie-
lialaa elämäntilanteessaan
tai haluavat tulla ryhmään
juttelemaan ja kuulemaan
ikätovereiden näkökulmia.
Ryhmä sopii nuorille, jot-
ka voisivat hyötyä amma-
tillisesti ohjatusta vertais-
tukiryhmästä. Ryhmässä
on kaksi ammattiohjaa-
jaa ja 6 - 8 nuorta osallis-
tujaa. Ryhmä on osallistu-
jille maksuton.
Ryhmään voi hakea,
vaikkei taustalla olisikaan
traumaattisia kokemuksia
tai kriisejä. Jokainen tar-
vitsee tukea ja juttuseuraa
eri elämänvaiheissa.
Lisätietoa vertaistu-
kiryhmästä niin Huittis-
ten kuin Sastamalankin
osalta saa Miia Niemeläl-
tä numerosta 03 5120550
tai osoitteesta www.mie-
lenterveysseura.fi/vertais-
tukiryhmat/yhteisvastuu
nuorista.
Ryhmään voi hakea
sähköisellä hakulomak-
keella.
Löydä oma tarinasi
Kirjailija Karo Hämäläinen vierailee
tänään Sastamalassa
Jari Tervo on yleisönkin ju-
tutettavana sunnuntaina.
Vanhan kirjallisuuden päivät läm-
mittelee vielä menneen kesän Ra-
ha-teemaa kutsumalla kirjaili-
ja
Karo Hämäläisen
kirjailija-
vieraaksi keskiviikkona 21. mar-
raskuuta. Hämäläinen esiintyy
kirjamuseo Pukstaavissa kello
18.30, ja häntä haastattelee
An-
na Ulvinen
. Haastattelun teema-
na on finanssimaailmaan sijoittu-
va trilleri
Kolmikulma
.
Tilaisuudessa on kirjapäivien
tyyliin mahdollisuus ostaa kirjai-
lijan teoksia. Kirjamyyntipisteestä
vastaa Tyrvään Kirjakauppa. Ti-
laisuus on pääsymaksuton.
Sunnuntaina
vuorossa Tervo
Sunnuntaina 25. marraskuuta
kello 15.10. Pukstaavin kirjai-
lijavierailujen sarja jatkuu
Ja-
ri Tervon
haastattelulla. Tervo
tunnetaan muun muassa Suo-
men lähihistoriasta kertovista
teoksistaan
Myyrä
,
Ohrana
ja
Troikka
.
Tervon uusin teos on kurdinai-
sen kohtalosta kertova
Layla
. Ti-
laisuus on kaikille avoin ja mak-
suton ja se järjestetään Pukstaavin
tapahtumasalissa.
Kirjailija Karo Hämäläinen
taitaa finanssitrillerin.