Page 13 - Jouluviesti-01.indd

Basic HTML Version

13
Jouluviesti
Keskiviikko marraskuun 21. 2012
Kalastaja
Joulupöytään ui vain vähäisesti kalaa
»
Ammattikalastajan perheessä vesien riista on enemmän arkiruokaa.
Veli-Matti Saksi
Keittiön seinille on ripustet-
tu kaksi samanlaista taulua,
varmemmaksi vakuudek-
si. Tauluissa lukee: Kalasta-
ja asuu täällä elämänsä par-
haan saaliin kanssa.
Taulut ovat
Eila
ja
Kale-
vi Vekon
pirtissä, jossa he
ovat viihtyneet jo vuodesta
1957. Talo on Sastamalassa
Kutalantien varrella vanhan
männyn opastaman pihatien
päässä. Ulkovarastossa on
pappamallin Tunturi-mopo,
jolla Kalevi on vuosikym-
meniä ajellut Kuloveden ve-
nerantaansa, josta matka on
jatkunut verkkoja laskemaan
tai kokemaan. Se on ammat-
tikalastajan työtä.
”On vain saaliit vähen-
tyneet merkittävästi. Edes
haukea ei ole tullut paljon.
Kuhia on, mutta enimmäk-
seen pieniä”, miettii 78-vuo-
tias Kalevi.
Puheen todistavat saalis-
päiväkirjan merkinnät. Esi-
merkiksi 12. lokakuuta tänä
vuonna ensimmäinen mer-
kintä kertoo, että verkois-
sa oli viisi kuhaa, pieniä. Ne
pääsivät takaisin järveen.
”Ei tahdo enää saada edes
kuluja peittoon.”
Joulukala yleensä
yhteistyökumppanilta
Eila nyökyttelee Kalevin ju-
tuille. Hän on ollut miehen-
sä apuna vuosikymmenet ja
tehnyt kotiin jätetyistä ka-
loista ruokaa. Kun tulevaan
jouluun on kuukauden päi-
vät aikaa, niin joulukalan
pyyntiä ei ole edes mietitty.
”Kala on meillä olut enem-
pi sellaista arkiruokaa”, tote-
aa Kalevi.
Eila sanoo, että kalaa on
syöty paljon, mutta jouluna
pöydässä on muita herkkuja.
”Valtaosin kaikkia laatikoi-
ta, joiden teon opin äidiltäni.
Ei meillä joulupöytä kuiten-
kaan ole aivan tyhjänä kalasta.
Lasimestarin silliä, silakkarul-
lia ja lipeäkalaa on aina.”
Vaan kyllä pöydässä on
sittenkin myös punalihaista
joulukalaa. Se tulee valmii-
na Hukkaselta, jolle Kalevi
saalinsa toimittaa.
”Näyttää siltä, että tä-
tä ammattikalastusta en lo-
peta milloinkaan. Kun täy-
tin 70, niin
Hukkasen Veijo
sanoi, että toimitussopimus
on voimassa vielä 30 vuot-
ta. Hän epäili, että itse ei ota
niin kauan vastaan, mutta
poika jatkaa. Että kalastetta-
va on”, naurahtaa Kalevi.
Uuniherkku syntyi
sattumalta vieraille
Kalevi kehaisee, että Eila on
melkoinen velho keittiös-
sä. Takavuosina kehkeytyi
uuniherkku, jonka kehumi-
sesta ei ole tullut loppua.
”No, sellaista ihan tavallis-
ta ruokaahan se vain on”, vä-
hättelee Eila.
Miehenpuolisko puuttuu
asiaan ja sanoo, että mitä-
hän silloinkin olisi isolle vie-
rasporukalle tarjottu, jos tuo
Eila ei olisi ruokaa keksinyt.
”Oli se yksinkertainen. Sii-
hen kuluu perattu kokonai-
nen kala ja viipaloituja peru-
noita. Ei se sen kummempi
ole. Mutta kai se sitten hyvää
on, kun kaikki lapsetkin ovat
siitä aina tykänneet. Ne vii-
paloidut perunat siinä uuni-
pellillä ovat meidän ranskan-
perunoita”, tuumaa Eila.
Jos syntyvät ruoat nope-
asti tarpeen niin vaatiessa,
eivät Eila ja Kalevi pitkään
venkoilleet kihlautumises-
sakaan.
”Lauantaina tapasimme
ja seurustelimme seuraavan
viikon. Ja sitten lauantaina
menimme kihloihin. Vuo-
desta 1955 olemme yhdessä
olleet. Emme ole kerinneet
eroamaan. Sen salaisuutena
on kai se pitkä seurusteluai-
ka”, kureilee Kalevi.
Tuleva joulu hieman as-
karruttaa. Eila ja Kalevi sai-
rastelevat.
”Meillä on seitsemän lasta.
Eiköhän pöytään jotakin tu-
le”, uskoo Eila.
Nyt on Kalevin vuoro
nyökytellä Eilan jutuille. Sa-
malla hän vinkkaa, mitä ka-
laa nyt kannattaa pyytää, jos
joulukalaa mielii.
”Haukea tietenkin, jos sitä
löytyy. Ja taitaa se taimenkin
nyt liikkua ja olla pintavesis-
tä tavoitettavissa.”
Eilan
uunikalaherkku
Eila Vekon uunikalaherkkuun tarvitaan uuni-
pellille sopiva hauki, muukin kala passaa tar-
peen tullen.
Viipaloituja perunoita.
Runsaasti omatekoista korppujauhoa, jossa on
ruisleipää, hiivakakkoa ja pullaa. Ne antavat
erilaisia makuja.
Suolaa, pippuria ja voita.
Kala perataan, mutta jätetään kokonaiseksi.
Kala suolataan ja pippuroidaan sisältä. Kun ky-
seessä on rasvaton hauki, niin kalan sisälle lai-
tetaan runsaasti voita. Kala asetellaan uunipel-
lille.
Kala ympäröidään reilulla määrällä viipaloitu-
ja perunoita.
Kaiken päälle ropsautellaan vielä suolaa, pippu-
ria ja voita. Tämä kruunataan reilulla määrällä
omatekoista korppujauhoa.
Paistos saa olla uunissa tunnin verran. Alkuun
asteita 250. Pudotetaan lämpöä 20 minuutin
kuluttua vaikkapa 175 asteeseen.
- Syödään ja nautitaan.
Konjakkinen taimen
Veli-Matti Saksi
Kun Kalevi Veko toi pakkasesta näytille
pilkullisen taimenen, niin ohessa on re-
septi sellaisen graavaukseen. Jos taimen-
ta ei ole, kuten epäilen, niin ohje jalostaa
ja raakakypsyttää myös kirjo- ja merilo-
hen. Jos ihmisiä on tulossa joulupöytään
vaikkapa kahdeksan, niin tarvitaan noin
puolitoistakiloinen kala. Siitä riittää sit-
ten joulupäiväksikin.
Fileoidaan perattu kala ja nypitään
kaikki ruodot pois.
Molemmille fileille sivellään noin
puolitoista teelusikallista hyvälaa-
tuista konjakkia.
Tämän jälkeen fileille hierotaan
juoksevaa hunajaa.
Fileet maustetaan ripauksella val-
kosipulijauhetta, murskatulla rosè-
pippurilla, timjamilla, rakuunalla
ja päälle ripotellulla karkealla meri-
suolalla. Sitä ei tarvitse olla valkoi-
senaan.
Fileet kääritään lihapuolet vastak-
kain folioon niin, että nestettä ei
varmasti pääsee jääkaappiin.
Annetaan olla noin kaksi vuorokaut-
ta jääkaapissa ennen joulupöytään
pääsyä. Välillä avataan paketti nel-
jästi ja päästetään nesteitä pois, jot-
ta fileet kuivahtavat.
Jouluaattoillallisen lähestyessä fi-
lepaketti avataan ja pyyhitään ta-
louspaperilla lihaisat pinnat puh-
taiksi.
Leikataan fileistä oman mielen mu-
kaisia siivuja, jotka asetellaan kau-
niisti tarjoiluastialle.
Filesiivut peitetään runsaalla mää-
rällä tuoretta tilliä.
Ja maistuu, jos on graavin kalan ys-
tävä.
Kalevin käsien välissä on taimen, jollaisen monet ha-
luaisivat joulupöytäänsä.
Kalevi Veko kaivoi pakasteesta mallin joulukalasta tarjoilulaudalle, vaikka taimen ei hänen ja Eilan joulupöytään uikaan.
Kalevi silmäilee kuvia, jotka ovat vuosikymmenten takaa. Kuvat kertovat tarinaa
Rauta- ja Kuloveden ammattikalastajasta.
Kalevi sai elämänsä saaliin, kun Eila lupautui vaimok-
si.