13
Jouluviesti
Keskiviikko marraskuun 21. 2012
Kalastaja
Joulupöytään ui vain vähäisesti kalaa
»
Ammattikalastajan perheessä vesien riista on enemmän arkiruokaa.
•
Veli-Matti Saksi
Keittiön seinille on ripustet-
tu kaksi samanlaista taulua,
varmemmaksi vakuudek-
si. Tauluissa lukee: Kalasta-
ja asuu täällä elämänsä par-
haan saaliin kanssa.
Taulut ovat
Eila
ja
Kale-
vi Vekon
pirtissä, jossa he
ovat viihtyneet jo vuodesta
1957. Talo on Sastamalassa
Kutalantien varrella vanhan
männyn opastaman pihatien
päässä. Ulkovarastossa on
pappamallin Tunturi-mopo,
jolla Kalevi on vuosikym-
meniä ajellut Kuloveden ve-
nerantaansa, josta matka on
jatkunut verkkoja laskemaan
tai kokemaan. Se on ammat-
tikalastajan työtä.
”On vain saaliit vähen-
tyneet merkittävästi. Edes
haukea ei ole tullut paljon.
Kuhia on, mutta enimmäk-
seen pieniä”, miettii 78-vuo-
tias Kalevi.
Puheen todistavat saalis-
päiväkirjan merkinnät. Esi-
merkiksi 12. lokakuuta tänä
vuonna ensimmäinen mer-
kintä kertoo, että verkois-
sa oli viisi kuhaa, pieniä. Ne
pääsivät takaisin järveen.
”Ei tahdo enää saada edes
kuluja peittoon.”
Joulukala yleensä
yhteistyökumppanilta
Eila nyökyttelee Kalevin ju-
tuille. Hän on ollut miehen-
sä apuna vuosikymmenet ja
tehnyt kotiin jätetyistä ka-
loista ruokaa. Kun tulevaan
jouluun on kuukauden päi-
vät aikaa, niin joulukalan
pyyntiä ei ole edes mietitty.
”Kala on meillä olut enem-
pi sellaista arkiruokaa”, tote-
aa Kalevi.
Eila sanoo, että kalaa on
syöty paljon, mutta jouluna
pöydässä on muita herkkuja.
”Valtaosin kaikkia laatikoi-
ta, joiden teon opin äidiltäni.
Ei meillä joulupöytä kuiten-
kaan ole aivan tyhjänä kalasta.
Lasimestarin silliä, silakkarul-
lia ja lipeäkalaa on aina.”
Vaan kyllä pöydässä on
sittenkin myös punalihaista
joulukalaa. Se tulee valmii-
na Hukkaselta, jolle Kalevi
saalinsa toimittaa.
”Näyttää siltä, että tä-
tä ammattikalastusta en lo-
peta milloinkaan. Kun täy-
tin 70, niin
Hukkasen Veijo
sanoi, että toimitussopimus
on voimassa vielä 30 vuot-
ta. Hän epäili, että itse ei ota
niin kauan vastaan, mutta
poika jatkaa. Että kalastetta-
va on”, naurahtaa Kalevi.
Uuniherkku syntyi
sattumalta vieraille
Kalevi kehaisee, että Eila on
melkoinen velho keittiös-
sä. Takavuosina kehkeytyi
uuniherkku, jonka kehumi-
sesta ei ole tullut loppua.
”No, sellaista ihan tavallis-
ta ruokaahan se vain on”, vä-
hättelee Eila.
Miehenpuolisko puuttuu
asiaan ja sanoo, että mitä-
hän silloinkin olisi isolle vie-
rasporukalle tarjottu, jos tuo
Eila ei olisi ruokaa keksinyt.
”Oli se yksinkertainen. Sii-
hen kuluu perattu kokonai-
nen kala ja viipaloituja peru-
noita. Ei se sen kummempi
ole. Mutta kai se sitten hyvää
on, kun kaikki lapsetkin ovat
siitä aina tykänneet. Ne vii-
paloidut perunat siinä uuni-
pellillä ovat meidän ranskan-
perunoita”, tuumaa Eila.
Jos syntyvät ruoat nope-
asti tarpeen niin vaatiessa,
eivät Eila ja Kalevi pitkään
venkoilleet kihlautumises-
sakaan.
”Lauantaina tapasimme
ja seurustelimme seuraavan
viikon. Ja sitten lauantaina
menimme kihloihin. Vuo-
desta 1955 olemme yhdessä
olleet. Emme ole kerinneet
eroamaan. Sen salaisuutena
on kai se pitkä seurusteluai-
ka”, kureilee Kalevi.
Tuleva joulu hieman as-
karruttaa. Eila ja Kalevi sai-
rastelevat.
”Meillä on seitsemän lasta.
Eiköhän pöytään jotakin tu-
le”, uskoo Eila.
Nyt on Kalevin vuoro
nyökytellä Eilan jutuille. Sa-
malla hän vinkkaa, mitä ka-
laa nyt kannattaa pyytää, jos
joulukalaa mielii.
”Haukea tietenkin, jos sitä
löytyy. Ja taitaa se taimenkin
nyt liikkua ja olla pintavesis-
tä tavoitettavissa.”
Eilan
uunikalaherkku
■
Eila Vekon uunikalaherkkuun tarvitaan uuni-
pellille sopiva hauki, muukin kala passaa tar-
peen tullen.
■
Viipaloituja perunoita.
■
Runsaasti omatekoista korppujauhoa, jossa on
ruisleipää, hiivakakkoa ja pullaa. Ne antavat
erilaisia makuja.
■
Suolaa, pippuria ja voita.
■
Kala perataan, mutta jätetään kokonaiseksi.
Kala suolataan ja pippuroidaan sisältä. Kun ky-
seessä on rasvaton hauki, niin kalan sisälle lai-
tetaan runsaasti voita. Kala asetellaan uunipel-
lille.
■
Kala ympäröidään reilulla määrällä viipaloitu-
ja perunoita.
■
Kaiken päälle ropsautellaan vielä suolaa, pippu-
ria ja voita. Tämä kruunataan reilulla määrällä
omatekoista korppujauhoa.
■
Paistos saa olla uunissa tunnin verran. Alkuun
asteita 250. Pudotetaan lämpöä 20 minuutin
kuluttua vaikkapa 175 asteeseen.
■
- Syödään ja nautitaan.
Konjakkinen taimen
•
Veli-Matti Saksi
Kun Kalevi Veko toi pakkasesta näytille
pilkullisen taimenen, niin ohessa on re-
septi sellaisen graavaukseen. Jos taimen-
ta ei ole, kuten epäilen, niin ohje jalostaa
ja raakakypsyttää myös kirjo- ja merilo-
hen. Jos ihmisiä on tulossa joulupöytään
vaikkapa kahdeksan, niin tarvitaan noin
puolitoistakiloinen kala. Siitä riittää sit-
ten joulupäiväksikin.
■
Fileoidaan perattu kala ja nypitään
kaikki ruodot pois.
■
Molemmille fileille sivellään noin
puolitoista teelusikallista hyvälaa-
tuista konjakkia.
■
Tämän jälkeen fileille hierotaan
juoksevaa hunajaa.
■
Fileet maustetaan ripauksella val-
kosipulijauhetta, murskatulla rosè-
pippurilla, timjamilla, rakuunalla
ja päälle ripotellulla karkealla meri-
suolalla. Sitä ei tarvitse olla valkoi-
senaan.
■
Fileet kääritään lihapuolet vastak-
kain folioon niin, että nestettä ei
varmasti pääsee jääkaappiin.
■
Annetaan olla noin kaksi vuorokaut-
ta jääkaapissa ennen joulupöytään
pääsyä. Välillä avataan paketti nel-
jästi ja päästetään nesteitä pois, jot-
ta fileet kuivahtavat.
■
Jouluaattoillallisen lähestyessä fi-
lepaketti avataan ja pyyhitään ta-
louspaperilla lihaisat pinnat puh-
taiksi.
■
Leikataan fileistä oman mielen mu-
kaisia siivuja, jotka asetellaan kau-
niisti tarjoiluastialle.
■
Filesiivut peitetään runsaalla mää-
rällä tuoretta tilliä.
■
Ja maistuu, jos on graavin kalan ys-
tävä.
Kalevin käsien välissä on taimen, jollaisen monet ha-
luaisivat joulupöytäänsä.
Kalevi Veko kaivoi pakasteesta mallin joulukalasta tarjoilulaudalle, vaikka taimen ei hänen ja Eilan joulupöytään uikaan.
Kalevi silmäilee kuvia, jotka ovat vuosikymmenten takaa. Kuvat kertovat tarinaa
Rauta- ja Kuloveden ammattikalastajasta.
Kalevi sai elämänsä saaliin, kun Eila lupautui vaimok-
si.