Basic HTML Version
15
Jouluviesti
Keskiviikko marraskuun 21. 2012
•
Hannu Virtanen
Theodolinda Hahnssonin
vuonna 1911 ilmestynyt
Syksyn karisteita -kirja sisäl-
tää yhdeksän tarinaa, joiden
joukossa on paikallishistori-
an kannalta hyvin kiinnosta-
va kuvaus Entinen kappalai-
sentila ja sen asukkaat. Elä-
mänsä ehtoopuolelle ehtinyt
kirjailija muistelee tässä ker-
tomuksessa lapsuuttaan Kii-
kan kappalaispappilassa ja
tuo esiin hyvin yksityiskoh-
taisiakin piirteitä tuon ajan
elämästä.
Sof i a
Theodo l i nda
Hahnsson (1838-1919) oli
ensimmäinen suomen kie-
lellä kirjoittanut naiskirjai-
lijamme, josta tänä vuonna
350 vuotta täyttänyt Kiikan
kappeliseurakunta voi edel-
leen olla hyvin ylpeä.
Hahnssonin vanhem-
mat olivat kirkkoherra
Karl
Magnus Limón
ja
Maria
Kristina Mollin
. Limónin
perheeseen syntyi kaikkiaan
kymmenen lasta, joista So-
fia Theodolinda oli nuorin.
Theodolindan ensimmäinen
puoliso oli kielentutkija Jo-
han Hahnsson. Myöhemmin
hän avioitui vapaaherra
Yrjö
Sakari Yrjö-Koskisen
kans-
sa. Syksyn karisteita -kirjan
ilmestyessä kirjailija olikin
nimeltään Theodolinda Yr-
jö-Koskinen.
Jouluviesti julkaisee nyt
Entinen kappalaisentila ja
sen asukkaat -kirjoituksesta
joulua ja talvea koskevia ku-
vauksia. Kirjailija muistelee
ennen kaikkea perheen vii-
meistä vuotta Kiikassa. Kap-
palaisisä oli saanut kirkko-
herran viran Pälkäneeltä,
jonne perhe muutti kevääl-
lä 1848. Kertomus kuvailee
siis 1840-luvun Kiikkaa ja
voidaan ainakin osin ajoit-
taa vieläkin tarkemmin vuo-
teen 1847.
SofiaTheodolinda Hahnsson, omaa sukua Limón, syn-
tyi Kiikassa 1838 ja oli ensimmäinen suomenkielinen
naiskirjailija.
Joululahjoista
Jouluvirsiä ja joulukirkko
Veljet
joulupukkeina
”Joulupukeiksi naamioituina ylioppilas ja keskim-
mäinen veli toivat lahjat sisään, pyytäen saada kan-
taa lahja-arkun pastorin eteen. Sen tehtyänsä he toi-
vottivat, että vuoden perästä jälleen tapaisivat kaik-
ki elossa ja terveinä, vaikka toisessa paikassa, Hä-
meen ihanien saaristen järvien rannoilla.”
Kolmihaaraiset
talikynttilät
”Pastori pyysi joulupukkeja istumaan teepöydän ää-
reen ja ottamaan osaa perheen jouluiloon, mut-
ta pukit sanoivat, että heillä vielä oli pitkät matkat
kuljettavana. He poistuivat ja hetken perästä, pu-
kua muutettuansa, tulivat muitten muassa istumaan
pöydän ääreen, jossa kolmihaaraiset talikynttilät le-
vittivät loistavaa jouluvaloansa.”
Joululoman vietto
”Hauskasti kului joululoma kappalaisen kodissa. Sil-
loin vuoroin nautittiin herttaisen kodin suloudesta
ja naapurien iloisesta seurasta. Paitsi hengellistä kir-
jallisuutta luettiin myöskin vähän jouluksi ilmesty-
nyttä kaunokirjallisuutta. Nuoret leikkivät, tanssi-
vat ja olivat toistensa parissa ajelemassa ja luistele-
massa. Hiihto oli aivan tuntematon huvi siihen ai-
kaan Satakunnassa.”
Talvesta
”Ikkunat olivat yhdenkertaiset, ja talvella, kun pak-
kanen loi niihin jääkukkiaan, oli lasten suurimpana
huvina painella kuvia jäähän sormustimelle, avai-
mella ja millä milloinkin.”
”Talvi-iltoina, kun oli kirkas tähtitaivas, isä taval-
lisesti huomautti lapsille tähtiä ja kertoi niitten ni-
met. Toisinaan taas katseltiin revontulia, kun nii-
tä sattui näkymään, ja isä jutteli, mistä niiden luul-
laan syntyvän.”
”Lahjoja oli laitettava kullekin, pie-
niä tosin, mutta niitä karttui kuiten-
kin koko joukko. Veljet toivat myös-
kin vanhemmilleen ja siskoilleen vä-
häiset lahjat. Nuoremmat olivat tuo-
neet pikkusiskolle pahvilampaan,
joka määkyi, sekä haukkuvan koi-
ran, mutta eivät malttaneet olla niistä
puhumatta jouluiltaan saakka, vaan
veivät pikkusiskonsa oven taakse ja
käskivät hänen siellä kuunnella, mi-
ten hänen joululahjansa äänteli. Sii-
nä tyttö ihastuneena kuunteli lam-
paan määkinää ja koiran haukuntaa,
mutta esinettä hän ei saanut nähdä.
Hän tietysti uteliaana odotteli joulu-
aattoa, jolloinka tämä ilo kaikki tu-
li näkyviin.”
”Kun kaikki olivat lahjansa saaneet ja
tee oli juotu, veisasi perhe muutamia
jouluvirsiä, ja sitten pastori piti iltaru-
kouksen koko perhekuntansa kanssa
yhdessä, jonka jälkeen he ilallista syö-
tyään kaikki menivät levolle, ollaksen-
sa kello viisi aamulla liikkeellä. Aamulla
sitten sytytettiin kynttilät joka akkunal-
le, ja kirkkoon veivät palvelijat kolme
paria kynttilöitä jalkoineen pappilan
penkkiin ja itse saivat myöskin kyntti-
län kukin.”
Lahjat kopassa ja arkussa
”Lahjat pantiin tavallisesti koppaan, jo-
ka sitten asetettiin teepöydän viereen,
pastorin eteen, joka lahjat jakeli kulle-
kin. Mutta nyt oli voudin annettu veis-
tää nuorimmalle pojalle suuri, antu-
roilla seisova puuhevonen. Tämä ase-
tettiin kelkan eteen, ja kelkassa oli vä-
häinen arkku, johon joululahjakääröt
laskettiin.
Arkunkannen päälle oli kiinnitetty
paperi, johon ylioppilas oli kirjoittanut
seuraavat suomalaiset säkeet:
Kanteni auvatkaat ja nurkkani kääntäkäät nurin,
lahjoja sille ja tälle ja noille ja näille ja niille
löytynee sisältäin; ne suosioll’ ottakaat vastaan,
ehke’eivät kullast’ oo eik’ suuret arviostansa.”
Joulu Kiikassa 1847
»
Theodolinda Hahnssonin kirjoittama kuvaus Kiikan kappalaispappilasta sisätää myös
joulutunnelmia 165 vuoden takaa.