Basic HTML Version
23
Keskiviikko joulukuun 5. 2012
Jäällä
Luistelemaan opetellaan
jo päiväkodissa
•
Minna Isotalo
Sastamalan jäähallilla oli ais-
tittavissa suuria tunteita ja
liikkumisen iloa viime tors-
taina, kun Keskustan, Koi-
ramäen ja Muistolan päivä-
kodin lapset vipelsivät pit-
kin jäätä.
Luistelutyylejä oli nähtä-
vissä monenlaisia, toiset liu-
kuivat vauhdikkaasti ympäri
jääkenttää, toiset etenivät
hieman varovaisemmin
kaukalon laidoista, päiväko-
din tädeistä tai Työteekin
valmistamista kelkoista
tukea hakien.
Kokeneemmilla luisteli-
joilla oli hymy herkässä,
eivätkä pienet pyllähdyk-
set menoa haitanneet. Lajin
untuvikkojenkin jännitys
muuttui innostukseksi, kun
pystyssä pysymisen toden-
näköisyys kasvoi minuutti
minuutilta.
Minkä
nuorena oppii
Luistimilla viihtyi myös
varhaiskasvatuksen pääl-
likkö
Pirjo Päivärinta
, jo-
ka oli saanut luisteluseu-
raa kasvatusjohtaja
Pek-
ka Kareksesta
sekä kasva-
tus- ja opetuslautakunnan
puheenjohtaja
Pertti Ha-
kasesta
.
”Luisteluun ja hiihtoon
on hyvä saada tuntumaa jo
päiväkodissa. Pienet lapset
oppivat todella nopeasti, ja
ehkä koulun liikuntatun-
nillekin on mukavampi osal-
listua, kun lajit eivät tule vas-
taan ihan ensimmäistä ker-
taa”, Päivärinta totesi.
Entäpä sitten ne entiset
lapset, nykyiset aikuiset, jot-
ka muistelevat kauhulla kou-
lun hiihtoretkiä tai -kilpailu-
ja?
”Luulenpa, että koulujen
liikuntakulttuuri on muut-
tunut kilpailuhenkisyydestä
osallistumista painottavaksi.
Tärkeintä ei ole voitto, vaan
treenaaminen ja uusien tai-
tojen oppiminen”, Hakanen
mietti.
”Liikuntakasvatuksella voi
olla merkittävä rooli yksilön
elämanhallinnan kannalta.
Toivottavasti lasten esimerk-
ki innostaa myös heidän
vanhempiaan liikkumaan.
Ainakin itselleni on käynyt
juuri niin”, Kares jutteli.
Miehet myönsivät oman
luisteluoppinsa olevan peru-
ja kouluajoilta. Myöhemmin
jäälle on päädytty omien las-
ten kanssa, mikä on tarjon-
nut oivan syyn vanhojen tai-
tojen verestämiseen.
”Minkä nuorena oppii, sen
vanhana taitaa”, kuului kol-
mikon viesti.
Arttu Ylinen:
”Lunta voisi
jo tulla, koska haluan tehdä
lumiukkoja. Luistelu on ai-
ka vaikeaa, mutta minä opin
kyllä. Olen ollut luistelemas-
sa myös äidin ja veljien kans-
sa.”
Netta Vierula:
”Lumiukko-
jen tekeminen on parasta. Ei
luistelukaan hirveän vaikeaa
ole. Äiti ja isi on hyviä luis-
telemaan, ja he opettavat mi-
nua.”
Kiira Kiviniitty ja Vilma
Mäkipää:
”Lumessa ryömi-
minen on hauskaa. Luistelu
sujuu hyvin ja on kivempaa
kuin hiihtäminen.”
Jenny Tuovinen:
”Luistelu
on kaikkein kivointa. Tyk-
kään myös rakentaa lumes-
ta kaikkea kuten lumilyhty-
jä ja linnoja.”
Maria Santala:
”Vaikea sa-
noa, mikä on parasta. Tal-
vella voi tehdä paljon kivoja
asioita. Isoveli ja -sisko osaa-
vat ainakin vielä luistella pa-
remmin kuin minä.”
Samuli Vaajanen:
”Lumi-
pallojen tekeminen ja heit-
teleminen. Luistelu on ihan
helppoa, olemme käyneet
luistelemassa päiväkodin
kanssa jo monta kertaa.”
Parasta
talvessa?
•
Minna Isotalo
Kysyimme päiväko-
ti-ikäisiltä, mikä on
mukavinta talvista
puuhastelua ja tie-
tysti, miten luistelu
sujuu.
Enemmän kuin
jääprinsessoiksi tai
j ä ä k i e k ko i l i j o i k -
si päätymistä, lapset
toivoivat runsaslu-
mista talvea.
Keskustan, Koiramäen ja Muistolan päiväkotien lasten menoa eivät pienet pyllähdykset haitanneet. Kelkan avulla oli turvallista opetella jäällä liikkumista.
Vuoden kuluttua eläköityvä Pirjo Päivärinta kutsui Pekka Kareksen ja Pertti
Hakasen luistelemaan.