Page 2 - Alueviesti_5_2013

2 Keskiviikko tammikuun 30. 2013
Yhdistymishäät
Kiikoisten purpuri vahvistaa
avioliiton Sastamalan kanssa▶ Juhlapirtin tunnelma kohoaa tuloryypyillä ja sahdilla.
• Veli-Matti Saksi
veli-matti.saksi@alueviesti.fi
Hääisännät kättelevät vieraat
rituaalisoiton tahdein Tou-
kolan koululla. Ääniä soitto-
peleistä irrottavat Pukinsar-
ven Tröötöttäjät ja Sastama-
lan musiikkiopiston viulu-
ryhmä. Kun Sastamalan kau-
punginjohtaja Paavo Salli ja
kehittämisjohtaja Tapio Rau-
tava ovat perjantaina 25. tam-
mikuuta, Paavon päivänä, ter-
vehtineet noin kaksisataa hää-
humuun kerinnyttä, on aika
kallistaa pieniä laseja.
”Teille on tarjottu tuloryyp-
py. Ne ottavat nyt, joilla vielä
on. Näistä häistä ei sitten läh-
detäkään ennen kuin tuuki
pois pöydästä vedetään”, opas-
taa juhlakenkkäri (häätalon us-
kottu), keskustavaikuttaja ja ko-
tiseutuneuvos Birgit P. Jaakola .
▶ Hääisännistä entinen Kii-
koisten kunnanjohtaja Rautava
lausuu väen tervetulleeksi. Rau-
tava myös pitää puheen, kuten
isännän kuuluukin. Puheessa
on haikeutta ja tunnetta, kun
tytär naitetaan isoon taloon.
”Sulhasen ja morsiamen saat-
tamiseksi yhteen on nähty vai-
vaa jopa valtion tasolla. Val-
tio on linjannut, että tällaisia
avioliittoja tarvitaan runsaasti
ja avoliitot eivät ole enää suo-
tavia, niiden löyhistä hallin-
tohimmeleistähän ei kukaan
kohta ota selvää. Ei tiedetä, ku-
ka sitä valtaa perheessä käyttää:
isäntä vai emäntä, vaiko vallan
renkikö päätöksiä ohjailee.”
Sulhasen puolelta puheen-
vuoron käyttää hääisäntä Salli.
Hän tähdentää, että Sastama-
lan kehittämiselle on syntynyt
hyvä lähtökohta, koska kyse ei
ole pakkoavioliitosta.
”Kiikoisten ja Sastamalan
nyt täytäntöön pantu yhdisty-
minen on 2000-luvun kolmas
peräkkäinen, kuntien omiin
päätöksiin perustuva kuntaja-
on muutos alueellamme. Sas-
tamalan kehittämiselle on hy-
vä yhteinen lähtökohta synty-
nyt siitä, että joka kerta aloite
(kosinta) on tullut naapurista.”
▶ Kiikoisten purpurin alku-
marssin jälkeen juhlakenkkäri
paneutuu sulhon ominaisuuk-
siin ja naimiskaupan syntyyn.
”Sulhanen on talollinen
suuresta Sastamalasta, mut-
ta ei ole osannut olla visu ja
on päästänyt talonsa köyhty-
mään. Kiikoisten taloon vä-
vyksi pääseminen on tarvin-
nut puhemiehiä. Tämän sul-
hasen puhemiehet ovat välit-
täjiä, jotka ovat suunnitelleet
naimiskauppaa perusteellisen
kauan, neljättä vuotta. Aviolii-
ton onnistuminen on silti aina
onnen kauppaa.”
Kiikoisten talon isäntäpa-
ri johtaa hääpurpuria. Morsi-
an on talon pikkuvarakas ty-
tär, joka on nostanut katseen-
sa vasta kolmannen kosijan
kohdalla.
”Konne o rahhaa nin ei o
rahhaa vaik olis kuija rikkaan
talon poika”, myöntelee sul-
hanen.
Kyläläiset ovat tohkeissaan
ja miettivät, että kuinkahan
tässä lopulta käy tuollaisen
sulhasen kanssa. Kiikoisten
talon emäntä pistää puheille
pisteen.
”Vävyä saa arvostella siihen
asti, kun pappi aamenensa sa-
noo. Sen jälkeen pannaan
suut suppuun.”
▶ Koska naimiskauppa on
ollut valtiovallan erityissiuna-
uksessa, on hääpaikalle kiireh-
tinyt myös kokoomuslainen
kuntaministeri Henna Virk-
kunen. Hän pitää juhlapu-
heen, jossa korostaa avioliit-
tojen tärkeyttä. Näin, vaik-
ka alamaiset, eli 60 prosenttia
kuntajohtajista vastustaa tois-
taiseksi liittoja. Johtajat tyy-
tyisivät syventäviin avoliittoi-
hin palveluiden turvaamiseksi.
”On hyvä huomioida, että
vaikka kunnan asukkaat oli-
vatkin erimielisiä kuntaliitok-
sen toteuttamisesta ja itse pro-
sessi sisälsi välillä varsin värik-
käitä vaiheita, on eri mielipi-
dettä edustavilla asukkailla lo-
pulta yksi yhteinen päämäärä.
Se on kunnan ja sen asukkai-
den tulevaisuuden turvaami-
nen sekä hyvinvoinnin ulotta-
minen jokaisen arkeen.”
Professori Tarmo Kunnas
tuo juhlaväelle pohdittavaksi,
mikä on lopultakin kaikkien
liittojen onnistumisen takana.
”Niihin kuuluvat rakkaus ja
intohimo.”
▶ Pääkokit ja passurit (tar-
joilijat) on pestattu, kulujen
karsimiseksi, Sastamalan kou-
lutuskuntayhtymästä. Pääko-
kit Katriina Isolauri ja Raija
Hituri esittelevät ruokalistan.
Tosin pääkenkkäri paljastaa
osan ennen kokkeja.
”Menneinä aikoina Paava-
lin ja Paavon päivänä keitet-
tiin papusoppaa, mutta näit-
ten häitten soppa ei ole papus-
oppa. Tarjoilussa ei pröystäillä,
koska ollaan torppareita.”
Juhlaväkeä jo hieman hiu-
koo.
”Pääruokana on klimppi-
soppaa. Sitä sitten jokainen
saa miettiä, ovatko klimpit
kiikoislaisia vai tyrvääläisiä.
Tarjolla on myös tyrvääläistä
kakkoa ja kiikoislaistakutun-
juustoa, putajalaista sahtia ja
hieman viiniä”, valottaa Iso-
lauri.
”Jälkiruuaksi on marjasok-
karaa”, huikkaa Hituri.
Hääpurpuri jatkuu. Tanssi-
maan kiirehtii myös Kiikois-
ten viimeinen kunnanvaltuus-
ton puheenjohtaja, kokoo-
muslainen Matti Huhdan-
mäki. Hän sanoo olevansa yl-
peä sukunsa historiasta.
Ӏitini puolelta Halmisen
suku oli aikanaan irrottamas-
sa Kiikoista Sastamalasta, ja
minä nyt liittämässä takaisin.
Mahtavatko esi-isäni kääntyä
haudoissaan?”
Juhla huipentuu virteen:
Herraa hyvää kiittäkää, iloi-
ten ylistäkää.
Pitopöytä ei notku, koska Kiikoisten talossa on aina eletty suu säkkiä myöten. Kuva: Jaa-
na Grankvist.
Sulhasen puolen hääisäntä Paavo Salli (oik.) on selvästi iloisempi kuin morsiamen puolen
Tapio Rautava. Juhlahuoneistoon menossa naimakaupan viime vuonna Sastamalan valtuus-
tossa siunannut vasemmistoliiton entinen valtuutettu Reino Niemi. Kuva: Jaana Grankvist.
Kuntaministeri Henna Virkkunen (vas.) ja juhlakenkkäri, häädraaman käsikirjoittaja, Birgit P. Jaakola kohtaavat juhla-
huoneiston ovella. Kuva: Jaana Grankvist.
Kiikoisten talon morsian ja Sastamalan talon sulhanen istuvat vielä ilmeettöminä. Vasta ar-
ki tuo hymyn tai itkun. Kuva: Jaana Grankvist.