Page 18 - Alueviesti_20

18

Keskiviikko toukokuun 15. 2013

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Tamperelainen

käsitys

joukkuepelistä

syö meidän

aluesairaalaa

J

oukkuepeleissä jokainen pelaaja kannustaa to-

veriaan. Se on ainoa keino voittaa peli, sillä yh-

den pelaajan ylivertaisuus ei ole ratkaiseva. Sitä

on joukkueen yhteishenki.

Tamperelaiset eivät juuri kannusta Pirkanmaan sai-

raanhoitopiiri -nimisen joukkueen muita jäseniä.

Manselaisittain terveydenhuolto ei ole joukkuepeliä.

Tamperelaisilla on kärkenä Tampereen yliopistollinen

sairaala. Se ei halua antaa syöttöjä niin, että koko jouk-

kue saavuttaa voiton. Tavoitteena on vain sooloilu, eli

yliopistollisen sairaalan ja sen myötä Tampereen voitto.

Vammalan aluesairaalan synnytysosasto eli kukois-

tustaan vielä 2010. Palkitulla osastolla oli synnytyk-

siä 500-600 vuosittain. Kehuja satoi kaikkialta. Sa-

maan aikaan valtiovalta tiukensi otettaan ja määräsi

synnytyssairaaloille kovia vaateita lääkäreitten jatku-

van läsnäolon suhteen. Lisäksi yliopistollinen sairaala

(lue Pirkanmaan sairaanhoitopiiri) suunnitteli uuden

lasten- ja naistensairaalakokonaisuuden rakentamista.

Siihen kaavailuun ei mitenkään sopinut, että Sasta-

malan Vammalassa maailmaan parkaisisi tulevaisuu-

dessa lapsia. Alkoi vakaa aluesairaalan synnytysosas-

ton alasajo. Alkoi myös puolustustaistelu. Sastamalas-

ta esitettiin erilaisia vaihtoehtoja, jotta kunniaa niit-

tänyt osasto säilyisi. Oli ajatuksena, että aluesairaalan

osastoa laajennetaan nykyisen rakennuksen neljänteen

kerrokseen niin, että synnytyksiä voidaan toteuttaa 1

500-2 000 vuodessa.

Tämä se myrkkyä vasta olikin. Etenkin yliopistollisen

sairaalan synnytyspuolen virkajohto vastusti vakaas-

ti. Myönnytyshän olisi tiennyt Tampereelle suunni-

tellun synnytyskeskuksen kutistumista. Samoihin ai-

koihin kaavailtiin, että yliopistollinen sairaala voi oh-

jata vähäriskisiä synnyttäjiä Vammalan aluesairaalaan,

jotta synnytysten määrä pysyisi taloudellisesti järkevä-

nä. Se ei ole oikein toteutunut.

Lisäpontta asialle toi se, että Tampereen kaupungin-

hallitus otti kahdesti mieluusti vastaan passin yliopis-

tollisen sairaalan taholta. Hallitus mitteli siitä, voi-

daanko tamperelaisia ohjata Vammalaan synnyttä-

mään. Kaksi kertaa passi osui käteen, joka sivalsi syn-

nyttäjät vain Tampereelle, tosin vain yhden äänen

enemmistöllä.

Juuri nyt tilanne on vakava. Sairaanhoitopiiri pohtii

synnytyksiä kesän alkupuolella. Ne ovat aluesairaalas-

sa pudonneet huimasti, koska viisipäiväinen synnytys-

osasto ei naapurikuntia kiinnosta. Tänä vuonna syn-

nytysten märän arvellaan olevan alle 300. Se on kova

nyrkki alasajon kannattajille.

Sastamalalaiset valtuuston jäsenet varmasti puolusta-

vat omaansa. Se ei riitä. Mammuttimainen sairaan-

hoitopiiri Tampereen kaupungin avustuksella on oma

maailmansa. Siellä joukkuepelin tavalliset säännöt ei-

vät pelaa.

Jollakin tavoin on ymmärrettävää, että valtio ohjailee

tukemiaan kuntia. Se ei ole ymmärrettävää, että kun-

tien omistama sairaanhoitopiiri, sitä kautta yliopistol-

linen sairaala ja vielä Tampereen kaupunki pitävät Sas-

tamalaa talutusnuorassa. Ei siitäkään huolimatta, että

valtiovallan sekopäiset linjaukset sote- ja muista alu-

eista siintävät taustalla.

SAKSI

TUT

Kirja-

pääkaupungin

kuulumisia

Sastamala julistau-

tui vuoden alussa

kirjapääkaupungik-

si. Alueviestin jut-

tusarjassa "Kirjapää-

kaupungin kuulumi-

sia" kerrotaan, mitä

kaikkea kirjaan liit-

tyvää paikkakunnal-

ta löytyy.

Jutut ovat luetta-

vissa myös Sastama-

lan kaupungin mat-

kailusivustolla www.

sastamalanseudulle.fi

Sarkia 111 vuotta

Sulinin Kalle ei löytänyt

paikkaansa maailmassa

▶

"Ulkonäkö oli Kallelle tärkeää. Hän oli siististi pukeutunut,

herkkämielinen ylioppilas, mikä oli naisten mieleen."

•

Jaana Grankvist

jaana.grankvist@alueviesti.fi

Kiikasta suureksi suomalaisek-

si runoilijaksi syttyneen

Kal-

le Sulinin

, sittemmin

Kaarlo

Theodor Sarkian

, syntymäs-

tä tuli lauantaina 11.5. kulu-

neeksi 111 vuotta.

Nykyisessä Sastamalan kau-

pungissa, Suomen kirjapää-

kaupungissa, Sarkian muis-

toa vaalii vuonna 1952 Kii-

kassa perustettu Sarkia-Seura.

Seuran puheenjohtaja on

paljasjalkainen kiikkalainen

Leena Toivonen

, omaa sukua

Vesanen

. Hänen isänsä oli

Kalle Sulinin lapsuudenkave-

ri ja hän oli vain kaksi vuotta

Kallea nuorempi.

”Isä kuului aikanaan myös

Sarkia-Seuran johtokuntaan.

Sitä en isältä koskaan ehtinyt

kysyä, miksi Kalle valitsi tai-

teilijanimekseen juuri Sarkian.

Me nuoremmat huomaamme

vasta itse vanhempina, kuin-

ka tärkeää olisi kysyä monia

asioita tarpeeksi ajoissa; sil-

loin kun tapahtumien aika-

laiset vielä ovat siinä kunnos-

sa, että muistavat ja haluavat

kertoa.”

▶

Leena Toivonen

luonneh-

tii, että Kaarlo Sarkia oli lap-

suudesta asti ujo ja alakuloi-

nen, eikä oikein koskaan löy-

tänyt paikkaansa maailmasta,

vaikka tukijoidensa kannatta-

mana kuleksi ympäriinsä ul-

komaita myöten.

Kalle Sulin syntyi 11. tou-

kokuuta 1902

Aleksandra

Maria Sulinin

aviottomaksi

pojaksi.

Alakoulun Kalle kävi Kii-

kan Kirkonkylän kansakou-

lussa, nykyisessä Kannarissa.

Päivittäisiin rutiineihin kuu-

lui lossikyyti opinahjoon yli

kuohuavan Kokemäenjoen.

▶

Lapsuudenkodin

hävit-

täminen vuonna 1914 ja äi-

din kuolema 1916 olivat Kal-

lelle traumaattisia. Hän asui

jonkin aikaa Tyrväällä iso-

vanhempiensa luona, mut-

ta ei viihtynyt siellä. Onnek-

seen poika pääsi muuttamaan

kummitätinsä, kutoja

Hilda

Runnin

, ja tämän äidin

Til-

dan

luokse taloon, joka oli lä-

hes vastapäätä syntymäkotia”,

Leena Toivonen tarinoi.

Talo on sama, joka edelleen

on olemassa ja toimii Sarkia-

museona Sarkiantiellä.

”On siinä ollut elämä vähän

toisenlaista kuin nykyaika-

na eletään. Tontilla ei ole kai-

voa, ei saunaa. Mahtoivatko

hakea vettä kilometrin päästä

joelta? Talon tontilla on navet-

ta. Mahtoiko siellä olla kano-

ja ja kuttuja.”

▶

”Sen kodin

ikkunasta Kal-

le-poika katseli kysymysmer-

kin muotoista tiemaisemaa.

Kun opettaja koulussa pyysi

oppilaita vuoron perään sa-

nomaan isän ja äidin nimen,

Kalle oli hiljaa. Kallen isästä

on olemassa vain arveluja. To-

dennäköisintä on, että isä oli

jostain muualta kirkonraken-

tajaksi tänne päin tullut, Kal-

len äidin tavannut ja jättänyt

mies.”

Lukion Kalle kävi Tyrvään

Yhteiskoulussa, josta valmis-

tui ylioppilaaksi 1923. Tä-

män ajan hän asusteli Tyr-

väällä, muun muassa

apteek-

kari Bäckmanin

talossa, ny-

kyisessä Pukstaavissa Martti-

lankadulla.

▶

”Ulkonäkö

oli Kallelle tär-

keää. Hän oli siististi pukeu-

tunut, herkkämielinen yliop-

pilas, mikä oli naisten mieleen.

Puheita oli siitä, että hän oli-

si ollut rakastunut. Siitä ei ole

aikalaistotuutta, oliko hän ra-

kastunut naiseen. Viimeistään

2000-luvun alussa tuli esille

Sarkian homoseksuaalisuus.

Siitäkään ei aikoinaan isäni

kanssa hiiskuttu sanallakaan.

En tiedä, oliko asia tiedossa,

vai oliko sillä ylipäänsä mer-

kitystäkään, vai oliko se jokin

häpeä, josta ei voitu puhua.”

▶

Pari vuotta

ylioppilaak-

situlonsa jälkeen Kalle lähti

opiskelemaan estetiikkaa, kir-

jallisuutta ja kieliä Helsingin

yliopistoon, mutta siirtyi vain

muutaman lukukauden pää-

määrättömyyden jälkeen Tu-

run yliopistoon.

Vuoden 1929 lopulla Kal-

le Sulinista tuli täysipäiväinen

runoilija Kaarlo Sarkia. Ensi-

teosta Kahlittu seurasivat Vel-

ka elämälle 1931, Unen kaivo

1936, Kohtalon vaaka 1943 ja

Runot 1944.

Sarkia-museo

■

Mökin huoneet, ka-

lustus ja pihapiiri ovat

kuin Sarkian lapsuu-

denajoilta.

■

Esillä muun muassa ru-

noilijan kirjoituskone ja

hänen Tyrvään yhteis-

koulun kolmen vuoden

aikana keräämänsä kas-

visto alkuperäisine, Kal-

le Sulinin kirjoittamine

nimilappuineen.

■

Avoinna tilaukses-

ta. Kiinteistön koko-

naisuudessaan omistaa

Sarkia-Seura.

■

Sarkiantien varressa lä-

hes vastapäätä museota,

Sarkian syntymäkodin

kohdalla on runoilijan

muistopatsas.

■

Kaarlo Sarkia on hau-

dattu Helsingin Hieta-

niemen hautausmaal-

le. Sarkia kuoli Sys-

mässä 16.11.1945 vain

43-vuotiaana, tuberku-

loosin runtelemana.

”Sarkia-Seura sai vastikään ensimmäistä kertaa avustusta museon korjaustöihin Antti Wi-

huri-säätiöltä ja Ely-keskuksesta”, iloitsee seuran puheenjohtaja Leena Toivonen.

Sarkia-Seuraan kuuluu noin 120 jäsentä. ”Nuoriso on tervetullutta joukkoon. Nyt jo jo-

kaiseen hallituksen kokoukseen osallistuu yksi oppilas Sarkia-lukiosta”, toivottelee Lee-

na Toivonen.

Page 18 - Alueviesti_20_2013