Page 2 - Alueviesti_34_2013

2 Keskiviikko elokuun 21. 2013
Kirkkoherra tornissa
Oma poika sai Ari Paavilaisen
ajattelemaan pappilasta toisin▶ ”Ei se ole täältä, kun se asuu Mouhijärvellä.”
• Jaana Grankvist
jaana.grankvist@alueviesti.fi
Tyrvään kirkon 39-metri-
set tornit komeilevat Sasta-
malan Vammalan Liekove-
den töyräällä. Uusgoottilai-
suutta edustava pyhättö on
seissyt paikoillaan vuodesta
1855. Se on ensimmäinen
Suomessa koskaan raken-
nettu kaksitorninen kirkko.
”Toinen kaksitornisistam-
me on Helsingin Johannek-
senkirkko Korkeavuorenka-
dulla”, puhelee Sastamalan
kirkkoherra Ari Paavilainen.
▶ Torneihin pääsee pääsi-
säänkäynnin syrjän ovista.
Portaikkoihin johtaa use-
ampi ovi.
Yksi, kaksi, kolme, neljä,
viisi...ylös katsoessa näkyy
puukaiteita kaiteiden pe-
rään ja rappusten laskemi-
nen unohtuu.
Kirkkoherra on varustau-
tunut tukevilla kengillä ja
kameralla. Korvissa kaikuu
suntion varoitus siitä, että
aikaa ylös askeltamiselle on
vajaa tunti, ennen kuin kir-
konkellot alkavat moikua
perjantain surusoittoja yli
40 minuutiksi.
▶ Ari Paavilainen aloitti
Sastamalan kirkkoherrana
neljä vuotta sitten, 1. syys-
kuuta 2009. Hän sanoo vie-
läkin olevansa hämmästynyt
mutta kiitollinen, koska tu-
li valituksi kahden vaalisijal-
la olleen häntä varttuneem-
man ehdokkaan joukosta.
Viljakkalasta kotoisin ole-
va Paavilainen tuli vastape-
rustettuun Sastamalan kau-
punkiin Tampereen Hervan-
nan seurakunnasta. Lakkau-
tettu Vammala oli maantie-
teellisesti kovin hajallaan.
”Meidän perheellämme
oli kolme vuotta koti myös
Mouhijärvellä. Tyrvääläiset
eivät kuitenkaan laskeneet
meitä omikseen toteamal-
la, että ”ei se asu täällä”. Toi-
saalta takaisin Viljakkalaan
muuton syy oli kahden ta-
lon välissä roikkuminen ja se,
että olemme siellä lähempä-
nä yksin asuvaa 88-vuotias-
ta isääni. Pidän silti hyvin
todennäköisenä, että vie-
lä joskus muutamme Sasta-
malaan.”
▶ Kirkkoherran kuopus on
tämän vuoden ekaluokka-
lainen. Muutama vuosi sit-
ten, kun Paavilainen vei tä-
män mukanaan työpaikal-
leen Vammalan kirkkoher-
ranvirastotalolle Aittalah-
denkadulle, poika pelästyi.
Poika luuli, että ovesta as-
tuttiin lääkärin vastaanot-
totiloihin.
”Tapaus muistui mieleeni
Tyrvään pappilan myyntiai-
keissa. Kirkkovaltuustohan
päätti neuvoston esitykses-
tä laittaa pappilan myyntiin.
Kiinteistöä ei vielä ole annet-
tu myytäväksi, ja mielestäni
voitaisiin uudelleen pohtia,
pyörretäänkö koko päätös.
Voisiko kirkkoherranvirasto
sittenkin sijaita kirkon vie-
ren pappilassa ja virastotalon
myydä. Sillä pitääkö seura-
kunnan viraston näyttää klii-
niseltä vastaanotolta tai Ke-
lan toimistolta?”
▶ Paavilainen on kirkko-
herra, joka uskoo, että hä-
nen ei itse pidä olla näkyvil-
lä aina ja joka paikassa. Hal-
lintoa on hänen aikanaan
muutettu siten, että välipor-
taan johtoa on lisätty, mutta
paikalliset toimijat toimivat
paikallisina ammattilaisina.
”Aikaisemmin seurakun-
nan työntekijät ovat saaneet
olla lähes vapaita taiteiljoita
ja tehdä oman päänsä mu-
kaan. Nyt joka keskeisellä
asialla on johtava työnteki-
jä. Työ on kahlitumpaa mut-
ta myös tavoitteellisempaa ja
kurinalaisempaa. Tässä ta-
loustilanteessa, kun säästöjä
on syöty, tämä oli välttämä-
tön tie. Irtisanomisia ei ole
tehty eikä niitä ole suunnit-
teilla. Henkilökuntavähen-
nukset tapahtuvat eläköity-
misen kautta.”
Toimistosihteerin paik-
kaan seurakunta sai hurjat
117 hakemusta, mikä Paavi-
laisen mukaan peilaa yleis-
tä tilannetta koko maan laa-
juisesti.
”Loistavia hakijoita, jois-
ta suuri osa on paikallisia ja
paljon niitä, jotka pelkäävät
nykyisen työpaikkansa puo-
lesta. Kirkkoneuvosto tekee
henkilövalinnan 28. elokuu-
ta.”
▶ Toistakymmentä kirk-
koa, seitsemän seurakunta-
taloa ja kolme leirikeskusta.
Siinä lueteltuna seurakun-
nan kiinteistöjä.
”Säästöjä pitää tehdä,
mutta niin kuin presidentti
Sauli Niinistö on sanonut,
ei niitä omaisuutta myy-
mällä tehdä.”
▶ Normaalia työpäivää
kirkkoherralla ei ole. Hän
päätyy myös silloin tällöin
pitämään etäpäivää, jolloin
välttyy 50 kilometrin, kol-
men vartin automatkalta
Viljakkalasta Vammalan työ-
pisteeseen.
”Meitä on minun lisäk-
seni kahdeksan pappia. He
ovat tuumanneet minul-
le, että hoida sinä pääasias-
sa sitä hallintoa ja me keski-
tymme hengelliseen työhön.
Toimitusvuoroja teen kuten
muutkin.”
▶ Muutaman välitasanteen
ja porraskuilun jälkeen siin-
tää tornin nuppi. Kiipeämi-
nen on mennyt tasaisesti ja
ilman hengästymistä 158
vuotiaan aikansa rakennus-
taiteen ihmeen uumenissa.
Naakkoja on käynyt lau-
moittain pesimäpuuhis-
sa joka ilmansuuntaan au-
keavien ikkunaluukkujen
kautta.
”Oho, ikkunat avautuvat
hydraulisesti, ja kirkonkel-
loja soitetaan alhaalta käsin.
Yllätys on, että tornit eivät
ylhäältä katsottuna olekaan
niin korkeat kuin miltä al-
haalta näyttävät.”
Alas maan pinnalle las-
keutuminen onnistuu nipin
napin ennen suntion suosit-
telemaa vajaan tunnin tor-
niin tutustumisaikaa.
• Jaana Grankvist
”Typerää ja tylsää”, vastaa Ari Paa-
vilainen kysymykseen, mitä mieltä
hän on sisäministeri Päivi Räsäsen
sanomisista aiheutuneista kohuista.
”Ilmiö herättää kyllä kysymys-
merkkejä. Ymmärrän, että Räsä-
sen niin tarkoitukselliset kuin ta-
hattomatkin jyrkät mielipiteet är-
syttävät. Monelle ne kertovat, mitä
mieltä kirkko on asioista. Kirkko ja
kristillisdemokraatit eivät kuiten-
kaan ole ollenkaan lähellä toisiaan.”
”Voihan olla, että Räsänen an-
taa kasvot farisealaisuudelle, mitä
jotkut kaipaavat arkeensa. Kirkon
tehtävä on olla mukana ihmisten
todellisessa nykyarjessa.”
▶ Paavilainen kiittelee, että Sasta-
malassa on saatu viime vuodet viet-
tää rauhallista rinnakkaiseloa herä-
tysliikkeiden kanssa.
”Tämä on uskonnollisesti vireää
seutua, ja varsinkin Evankelinen
liike, Kansanlähetys ja näkemyk-
selliset ääripäät ovat edustettuina
suomalaista keskivertoa runsaam-
min. Kaupungissa on onneksi pal-
jon avarakatseista ja aktiivista kir-
kollisuutta.”
▶ Ehtoollisviinin ja -leivän käsitte-
lyssä Sastamalan pappien keskuu-
dessa Paavilainen on havainnut
eroja uuden ja vanhemman pap-
piskoulukunnan kesken. Sakra-
mentin jakotapa nousi mediassa
esiin vallankin Kemijärven pappi-
en käyttäymisessä nauttia messus-
ta yli jääneet viinit itse.
”Nuorilla papeilla on usein tiuk-
ka luterilainen käsitys, että kon-
sekroitua, eli ehtoollisen asetus-
sanat kertaalleen saaneita leipää
ja viiniä ei voisi käyttää toistami-
seen.”
”Minä en näe mitään estettä, ett-
eikö yli jäänyttä viiniä voisi kaataa
takaisin pulloon ja vanhoja leipiä
lisätä muiden joukkoon.”
Paavilainen huomauttaa, että
perinteisen käytännön mukaan
viini juodaan loppuun, kaade-
taan kirkon kivijalkaan tai toi-
mitetaan esimerkiksi diakonien
kautta niille, jotka eivät ole kir-
kon messuun kyenneet osallistu-
maan.
Sisäministeristä ja pappien viininjuonnista
Kirkkoherra Ari Paavilainen kipusi ensimmäistä kertaa elämässään Tyrvään kirkon tornin huipulle. Ikkunoista ym-
päristöä voi silmäillä joka ilmansuuntaan.
Tornin ikkunat avautuvat hydraulisesti.