Page 6 - Alueviesti_02

6

Torstai tammikuun 9. 2014

•

Pauliina Vilenius

Koulukiusaamisen muodot ovat

muuttuneet, sanovat

Mari Mai-

ne

ja

Jari Andersson

. Maine on

huittislaisen Pellonpuiston kou-

lun rehtori, Andersson hänen kol-

legansa Sylvään koululla Sastama-

lassa.

"Nykyään suurin osa kiusaami-

sesta saa alkunsa nettimaailmas-

sa. Karkeasti sanoen Facebookissa

kiusataan ja koulussa selvitellään",

toteaa Maine.

Anderssonin mukaan kiusaa-

minen on siirtynyt monella tapaa

koulun toiminta-alueen ulkopuo-

lelle. "Vaikutukset sen sijaan näky-

vät koulussa ja laajasti arjessa. Syl-

väällä näitäkin asioita ratkotaan.

Usein, ehkä onneksi, viestejä lai-

tetaan koulupäivän aikana. Silloin

on mahdollista puuttua tähän kiu-

saamiseen."

▶

Kuinka paljon

Pellonpuiston

ja Sylvään kouluissa esiintyy kiu-

saamista?

"Eri yksilöt kokevat kiusaami-

sen eri tavalla. Kiusaaminen on

aina subjektiivinen kokemus, jo-

ka täytyy kuitenkin ottaa vakavas-

ti. Koulukiusaamisesta on kyse sil-

loin, kun yksi ja sama oppilas jou-

tuu toistuvasti ja systemaattisesti

toisen tahallisen toiminnan koh-

teeksi. Pellonpuistossa viimeisen

puolen vuoden ajan rangaistuk-

sista 2,8 % on aiheutunut koulu-

kiusaamisesta. Linja on ollut sama

viimeisen kahden vuoden ajan",

Mari Maine vastaa.

Jari Andersson on samoilla lin-

joilla.

"Tärkeä olisi määritellä, mitä

kiusaamisella tarkoitetaan. Här-

nääminen ja keskenään vertais-

ten suunsoitto ei ole kiusaamista.

Sen sijaan se, että toinen henki-

lö on alisteisessa suhteessa toiseen,

ei pysty vastaamaan kiusaamiseen

ja jää aina alakynteen, on kiusaa-

mista. Tähän jatkuvaan kiusaami-

seen olemme pystyneet puuttu-

maan hyvin."

▶

Kiusaamisen

ehkäisemisek-

si on Pellonpuistossa luotu selke-

ät ohjeet. Jokainen opettaja puut-

tuu kiusaamiseen ja noudattaa

johdonmukaisesti koulun yhteis-

tä toimintamallia, joka on kirjattu

osaksi pelastussuunnitelmaa.

Mari Maineen mukaan myös

oppilaita ohjataan hyvään käytök-

seen ja vastuuntuntoon arkipäivän

tilanteissa. "Oppilaat pitävät huol-

ta toisistaan ja tulevat kertomaan

kiusaamisesta. Kiusaaja ei saa ar-

vostusta ryhmässä."

Sylväällä vannotaan välittömän

puuttumisen nimiin. "Merkittävää

on, että jokaiseen kiusaamistilantee-

seen, joka tulee tietoomme, puutu-

taan. Ikävä kyllä vielä on tilanteita,

ettei koulun henkilökunnalle kerro-

ta kiusaamisesta. Tällöin kiusaami-

nen saattaa jatkua pitkäänkin. Tär-

keätä on avoimuus ja välitön puut-

tuminen sekä perheidenmukaan ot-

taminen", sanoo Andersson.

▶

Kun kiusaamistapaus

tulee il-

mi, on henkilökunta molemmissa

kouluissa tiiviisti asian selvittelys-

sä mukana.

"Selvitetään mitä on tapahtunut,

ketkä ovat osallisia ja kirjataan

asiat paperille. Osapuolten kans-

sa keskustellaan erikseen, ja kun

asiat on saatu selvitettyä, keskus-

telua jatketaan aikuisen johdolla.

Sovittelutilanteessa kiusaajalla on

tilaisuus anteeksipyyntöön, vas-

tuunottamiseen sekä tilaisuus lu-

vata, ettei kiusaaminen jatku. Asi-

asta tiedotetaan aina asianosaisil-

le vanhemmille ja tilannetta seu-

rataan koulussa muutamien viik-

kojen ajan", sanoo Maine.

▶

Sylväällä

jokaista kiusaamisti-

lanteessa mukana ollutta kuullaan

kirjallisesti.

"Ns. vertaissovittelua ei Sylvääl-

lä käytetä, koska näen kiusaami-

sen niin vakavasti otettavana asia-

na, että se vaatii aina henkilökun-

nan tiiviin mukana olon."

Anderssonin mukaan jokaisesta

tapauksesta jää dokumentit, jotka

säilytetään arkistoituna.

"Tämä siitä syystä, että jos kiu-

saamista on tapahtunut ja tilan-

teisiin joudutaan palaamaan esim.

vuosien päästä, on jokaisesta ta-

pahtuneesta ja todetusta tilantees-

ta dokumentit."

Nettiaika ja älypuhelimet ovat

muuttaneet koulukiusaamista

▶

Rehtorit Mari Maine ja Jari Andersson muistuttavat

kiusaamisen määrittelyn tärkeydestä.

Selviytyjä

Koulukiusaaminen teki Jonnasta

entistä kovemman naisen

▶

Sastamalalainen nuori nainen on antanut kiusaajilleen anteeksi,

vaikka monta vuotta jatkunut ivaaminen jätti syvät arvet.

•

Pauliina Vilenius

pauliina.vilenius@alueviesti.fi

Sastamalalainen Jonna on pa-

rikymppinen iloinen ja huu-

morintajuinen nainen. Hän

tekee asiakaspalvelutyötä ja

omistaa laajan kaveripiirin.

Ne arvet, joita koko ylä-

asteen jatkunut koulukiu-

saaminen aiheutti, eivät näy

ulospäin, sillä Jonna on ai-

na hymyssä suin. Ajat kui-

tenkin kulkevat hänen mie-

lessään joka päivä, huonoina

päivinä ehkä joka minuutti.

"Se pelko siitä, että tulee taas

nolatuksi koulussa ja että

kaikki nauraa ympärillä, oli

ihan sanoinkuvaamaton. Sitä

jokapäiväistä pelkoo kesti yli 5

vuotta. Viisi vuotta, se on yl-

lättävän pitkä aika kuunnel-

la tauotta haukkuja."

▶

Kiusaaminen

alkoi kuu-

dennen luokan jälkeisenä

kesänä ja oli pahimmillaan

8. luokalla. Se oli sanallis-

ta, ja siihen osallistui valta-

va määrä oppilaita. "Kun yk-

si asia saatiin yhden ihmisen

kanssa selvitettyä, tuli toinen

kiusaaja ja kaikki alkoi alus-

ta", Jonna kertoo.

Vaikka yläaste päättyi ja

ikätoverit hajaantuivat eri

oppilaitoksiin, jatkui her-

jaaminen vielä ammattikou-

lun ensimmäisellä luokalla.

Vaikka kiusaaminen oli jo-

kapäiväistä, ei Jonna koskaan

jättänyt menemättä kouluun

sen vuoksi. Kouluarvosanois-

sa päivittäinen pilkka näkyi,

sillä keskiarvo laski yläaste-

vuosina. "En mielellään edes

muistele yläastetta, vaikka

hyviäkin muistoja toki on."

"En tiedä muistatko mennei-

syydestä sellaista hetkeä, mil-

loin satutit mua ehkä enem-

män ku koskaan ymmärsit-

kään. Se hetki, kun sä kerroit

mielipiteesi kaikkien niiden

ihmisten edessä mun ulkonä-

östä, mun koosta. Se sana, jo-

ka sun suusta pääsi, on suoras-

taan kuvottanut mua siitä as-

ti. Se sana oli 'läski'."

▶

Kavereita

Jonnalla on ol-

lut aina ja oli myös vuosina,

joina häntä kiusattiin. Ka-

vereilleen hän purki myös

pahaa oloaan. "Kotona kun

yritin asiasta kertoa, olin to-

della arka sen suhteen. En

uskaltanut näyttää, että kou-

lussa menee huonosti."

Opettajille hän onnek-

si uskalsi kokemansa paljas-

taa. Tapaan, jolla kiusaamis-

tapaukset Sylvään koulus-

sa vuosia sitten käsiteltiin,

Jonna on tyytyväinen. "En

koskaan kokenut, että kou-

lun puolelta asiaa olisi vähä-

telty, henkilökunta otti sen

aina vakavasti. Opolle pys-

tyin kertomaan tapauksista

ja hänen kanssaan selvitet-

tiin asiat. Mukana oli aina

myös kiusaaja. Niissä tilan-

teissa sain yleensä anteeksi-

pyynnön", Jonna muistelee.

Kun tapauksia oli kertynyt

tarpeeksi, ohjasi opo Jonnan

sosiaalityöntekijän juttusil-

le. Kun kiusaaminen oli pa-

himmillaan, kävi Jonna hä-

nen luonaan lähes päivittäin.

"Tää kaikki on saanut mut ko-

keen sua kohtaan ihan armo-

tonta vihaa, katkeruutta ja

herättää edelleenkin kymme-

niä kysymyksiä. Minkä ta-

kia sulla oli oikeus huudella

mulle kaikkea? Mikset voinut

vaan olla hiljaa?"

▶

Ulospäin

Jonna ei tus-

kaansa näyttänyt. Hän kulki

pää pystyssä ja hymyili vaik-

ka hammasta purren. Moni

onkin jälkeenpäin ihmetellyt,

miten vahvalta hän on vaikut-

tanut. "Olen kuullut monel-

ta, ettei päällepäin uskoisi mi-

tä olen joutunut kokemaan."

Vaikka kiusaaminen lo-

pulta päättyikin, eivät kol-

hut ole parantuneet itses-

tään. Ammattikoulusta val-

mistuttuaan Jonna oli loput-

toman väsynyt ja tunsi tar-

vetta päästä puhumaan ylä-

astevuosistaan.

"Onneksi mä sain apua kun

sitä viimein ymmärsin pyy-

tää. On niin surullista kuul-

la kuinka niin monessa tapa-

uksessa nää haavat on jääneet

auki ja paha oli johtanut esi-

merkiksi itsemurhaan. Tää on

tarina siitä kuinka mä selvi-

sin."

▶

Äitinsä

kautta Jonna löysi

terapeutin, jonka luona kä-

vi ensimmäisen kerran vii-

me kesänä. Ensin joka viik-

ko, lopulta muutaman vii-

kon välein. "Terapeutti on

osannut kysyä juuri ne oi-

keat kysymykset, joita asian

käsittelemiseen on vaadittu.

Parhaiten kiusaamisesta pää-

see yli, kun puhuu siitä. Te-

rapeutti sanoi, että asian kä-

sittelyyn voi mennä vaikka

viisi vuotta, kiusaaminen jat-

kui kuitenkin niin pitkään."

Vaikka Jonna on ollut vihai-

nen ja katkera, sanoo hän an-

taneensa anteeksi kiusaajilleen.

Myös osa heistä on pyytänyt

anteeksi. "On hiukan outoa,

kun joku kiusaajista tulee

vaikka yöelämässä innoissaan

tervehtimään ja kysymään mi-

tä minulle kuuluu. Niissä ti-

lanteissa tulee heti mieleen,

onko hänellä jotain taka-aja-

tuksia. Ehkä juttelu on sitten

heidän tapansa osoittaa ole-

vansa pahoillaan. Uskon, et-

tä hekin ovat miettineet teko-

jaan. Ei kukaan voi olla niin

paha, etteikö ymmärtäisi teh-

neensä väärin."

"Enää mulla on vain yks pyyn-

tö; älä enää ikinä tee samalla

tavalla kenellekään muulle."

▶

Jonna

halusi kertoa ko-

kemuksistaan siksi, että sel-

viytymistarinoita kuulee lii-

an harvoin. Kiusaamises-

ta kärsiviä hän muistuttaa

avun pyytämisen tärkeydes-

tä. "Ei kukaan selviä yksin.

Lopulta on pakko puhua ja

purkaa asioita jollekin. Ko-

kemuksista pääsee kyllä yli,

kunhan ei luovuta."

Jonna kokee, että rankat

yläastevuodet ovat tehneet

hänestä 'entistä kovemman

muijan'. "Olen alkanut kään-

tää menneitä vahvuudeksi."

"Hän nauraa menneisyy-

destään huolimatta", lukee

Jonnan tatuoinnissakin.

Parikymppinen Jonna kirjoitti kiusaajilleen kirjeen te-

rapeuttinsa pyynnöstä. Kursivoidut kohdat jutussa ovat

lainauksia tästä kirjeestä.

Page 6 - Alueviesti_02_2014