Page 15 - Alueviesti_02_2014
Basic HTML Version
15
Keskiviikko tammikuun 15. 2014
•
Veli-Matti Saksi
Suodenniemi nousee
Sastamalan keskiöön
S
uuri Sastamala on elinkaarensa aikana van-
nonut edesmenneen Mouhijärven ja Häijään
nimiin. Suora ja nopea tieyhteys Tampereel-
le on iskostanut päättäjiin ajatuksen alati kasvavas-
ta nukkumalähiöstä. Samalla tietenkin havitellaan
uusia yrityksiä alueelle, jonne kaavoitetaan runsaas-
ti omakotitontteja.
Häijää ja Mouhijärvi ovat toki tärkeitä, mutta Suo-
denniemi tekee tuloaan vauhdilla Sastamalan kes-
kiöön. Suodenniemeä on pidetty hieman hankala-
na paikkana, koska se ei ole suuren tien varrella. Se
ei kuitenkaan estä kirkonkylän kasvua ja siellä viri-
äviä uusia ajatuksia. Niistä yksi merkittävimmistä
on tuulivoimalahanke.
Se on nykyaikaa, jossa uusiutuvat energianlähteet
ovat etusijalla. Öljyä ja kivihiiltä on vain rajallises-
ti, tosin loppumisesta ei ole tarkempaa tietoa. Sii-
tä huolimatta öljyä ja kivihiiltä ei suosita, sillä ne
ovat vakavia vihollisia ilmastolle. Se lämpiää samal-
la, kun maan uumenista poratulla ja kaivetulla polt-
toaineella kehrätään energiaa.
Tuulivoima on uusiutuva ja puhdas energianlähde.
Toki myllyt hieman ujeltavat ja osuvat helposti sil-
miin. Mutta eivät niin pahasti, etteikö niitä kan-
nata rakentaa. Keski-Euroopassa tuulivoimamyllyt
ovat arkea. Myllyjä on jopa metsämaisesti kasva-
tettu joillekin alueille, ne ovat nähtävyyksiä. Kan-
natan ehdottomasti Suodenniemen nousua Sasta-
malan tuulivoimavarantopuistoksi. Eikä uusiutu-
va energia Suodenniemellä muutoinkaan ole ou-
to juttu. Koulun kupeelle tulee hakelämpökontti,
joka hyödyntää uusiutuvien metsiemme tuotoksia.
Ja vielä siitä Suodenniemen noususta Sastamalan
keskiöön. Heikkilän toimintakeskus saanee vii-
meinkin uuden omistajan. Mitä Heikkilään tulee,
on vielä hieman hakusessa. Ostajana on kuitenkin
Elämäntarkoitus Oy. Nimi viittaa melko suureen
kokonaisuuteen, jota sadat filosofit ovat yrittäneet
ratkaista vuosituhansien kuluessa. Aivan varmaa
tietoa ei toistaiseksi ole siitä, mikä on elämän tar-
koitus. Jos tarkoitus Heikkilässä selviää, niin Sasta-
malan keskusta siirtyy Suodenniemelle.
SAKSI
TUT
Sulo Majamaa
1917-2013
Kiikoislainen maanviljelijä ja kah-
den sodan veteraani
Sulo Maja-
maa
kuoli 30.11.2013 96-vuotiaa-
na. Hän oli syntynyt 9.8.1917.
Kun minua on pyydetty ystävänä
ja häntä haastatelleena kertomaan hä-
nen sotatiestään, keskityn tässä siihen.
Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Su-
lo suoritti asevelvollisuuttaan Valkjär-
vellä Jääkäripataljoona kahdessa, noin
yhdentoista kilometrin päässä itära-
jasta. Menneen kesän aikana venäläi-
set hävittäjälentäjät olivat uhitelleet
siellä Suomea, lentämällä tämän täs-
tä väärällä puolella rajaa. Sodan en-
teet olivat olleet siis sananmukaises-
ti ilmassa. 21.12.-39 Sulosta tulikin
sitten soturi Sissipataljoona ykkö-
seen. Tämä noin kuudensadan mie-
hen osasto koottiin Riihimäellä ja sii-
hen kuului miehiä eri puolilta maata.
Sissijoukko sai käyttöönsä uudet ki-
väärit ja konepistoolit ja oli 27. jou-
lukuuta klo 23.30 koossa Suomussal-
mella, lastenkoti Betanian lähistöllä,
jolloin eversti
Hj. Siilasvuo
määräsi
heti kaksi komppaniaa häiritsemään
Raatteen tiellä vihollisen Sinistä divi-
sioonaa (44.D).
"Nuorina asevelvollisina olisi
menty käskystä vaikka hellan pe-
sään", kertoi Sulo 1990-luvulla
haastattelussa.
Niin hänestäkin kehkeytyi Raat-
teen tienvarren korpimetsissä se
kuuluisa vihollisten kauhu: kone-
pistoolilla varustettu, lumipukui-
nen valkea ”aave”. 1.1.-40 aamu-
yöllä vihollispataljoona yritti hyök-
käystä tieltä etelään ja sissit saman-
aikaisesti kohti tietä. Iskettiin yh-
teen lähes puuttomalla suolla ja
sissit menettivät heti 105 miestä,
niistä yli kolmanneksen paleltumi-
en vuoksi, sillä pakkanen oli anka-
ran kovaa. Silti kyettiin estämään
vihollisen eteneminen pidemmälle.
Erilaisissa kahakoissa ja kohtaa-
misissa vihollisen kanssa sissit hu-
penivat niin, että Raatteen tien
loppuvaltauksen jälkeen, vuoden
-40 alkuviikolla osasto oli kutistu-
nut puoleen. Sulo kuitenkin selvisi
edes haavoittumatta. Oliko se ken-
ties jäyhän, levollisen ja rautaher-
moisen luonteen ansiota vai silkkaa
onnea, sitä emme tiedä.
Jatkosotaan Sulo Majamaa osal-
listui 15.divisioonan joukoissa. So-
tatyö jatkui. Valkjärveltä oli aika-
naan lähdetty, nyt oli mentävä sii-
hen suuntaan takaisin ja vieläkin pi-
demmälle: Metsäpirttiin, lähes Laa-
tokkaan asti. Taakse jäivät Simpele,
Lempaala, Hiitola ja Rautu. Valkjär-
ven kasarmeista oli sodan melskeissä
tullut pelkkää tuhkaa.
Venäläisten suurhyökkäyksen
alettua kesällä -44, Sulo joutui
Vuosalmen koviin torjuntataiste-
luihin. Niillä on lähestulkoon yh-
tä suuri maine kuin Talin-Ihanta-
lan taisteluilla. Vuosalmella taiste-
li myös sittemmin kenraaliksi ko-
honnut
Adolf Ehrnrooth
.
Rauhan tullessa saman vuoden
syksyllä, Sulolla oli takanaan sota-
työtä kolme ja puoli vuotta.
Haastatteluissa ja muutenkin
hänen kanssaan tarinoidessa saat-
toi havaita, kuinka jäyhän olemuk-
sen sisällä asusti myös lämpimiä
tunteita, jopa melkoista veitikkaa-
kin. Tunnepuolta kuvaa parhaiten
se, kun hän oli poiminut Raatteen
tiellä kaatuneen vihollisen taskus-
ta tämän morsianta tai vaimoa esit-
tävän valokuvan. Sille oli löytynyt
kunniapaikka hänen albumissaan.
Veitikkamaisuus puolestaan näkyi
kertomuksessa kesältä 1940: "Tultiin
siinä muutaman aseveljen kanssa Hy-
rynsalmella kahvila Koittoon. Minul-
la oli taskussa siitä vanjan kolonnas-
ta poimittu valtavankokoinen Servo-
nets-seteli", ainakin 30 senttiä pitkä
raha ja toisessa päässä
Leninin
kuva.
Tarjosin leikkimielessä sitä seteliä sil-
le kahvilan myyntiplikalle ja kysyin,
saakos täällä tämmöisellä rahalla täl-
le porukalle korviketta? (kahvinkor-
viketta). Plikka punastui ihan korvi-
aan myöten, sieppasi rahan ja vei sen
vähän äkkiä puseronsa kaula-aukosta
vaatteen alle piiloon. Lähti sitten ta-
kahuoneeseen ja kohta sieltä ilmestyi
paikalle itse kahvilan emäntä: "Kyl-
lä sillä rahalla teille korvikkeet anne-
taan."
K.E. Salminen
Sotakirjailija,
Sastamala/Eurajoki
▶
MUISTOKIRJOITUS
Intohimo
Maria Kiiski ja Christian Casagrande
saivat levytyssopimuksen
▶
Keikkailun ohella kaksikkoa työllistää uusi kilpailu.
•
Pauliina Vilenius
Maria Kiiski
ja
Christian
Casagrande
istuvat Pyymä-
en kahvilassa Vammalan kes-
kustassa ja hehkuvat tyyty-
väisyyttä. Kaksikko on juu-
ri levyttänyt ensimmäisen
singlensä ja solminut levy-
tyssopimuksen Magnumin
kanssa. Keikkailun ja uuden
materiaalin luomisen lisäksi
heitä työllistää uusi kilpailu,
Suomen paras duo.
Kuluneen puolen vuoden
aikana Maria ja Christian
ovat takoneet 60 keikkaa ja
kerryttäneet auton mittariin
yli 30 000 kilometriä. "Keik-
koja kyllä riittää, jos niitä
vaan haluaa tehdä", kaksik-
ko vakuuttaa.
▶
The Voice of Finland
-oh-
jelmasta suuren yleisön tietoi-
suuteen nousseet muusikot
löysivät toisensa viime kesänä.
Ensimmäinen duokeikka ve-
dettiin juhannuksena Laitu-
rikahvilassa Vammalassa. Sen
jälkeen asiat ovat rullanneet
vauhdilla. "Olemme myyneet
keikkoja viimeksi heinäkuus-
sa. Silloin istuimme määrätie-
toisesti kaksi päivää keittiön-
pöydän ääressä ja soittelimme
paikkoja läpi. Nyt olemme sii-
tä onnellisessa tilanteessa, et-
tä vanhat keikkapaikat ottavat
yhteyttä ja pyytävät meitä ta-
kaisin", Maria iloitsee.
Tälle vuodelle on toistai-
seksi myyty parikymmentä
keikkaa. Alkuvuosi on rau-
hoitettu kahdesta syystä:
Suomen paras duo -kilpai-
lun ja ensimmäisen sinkun
vuoksi. Kaksi polkua -nimi-
nen kappale on purkitettu,
mutta julkaisupäivää ei vielä
ole lyöty lukkoon. "Tämän
kuun lopussa tai ensi kuun
alussa", Christian sanoo.
Kaksi polkua -niminen
kappale on kahden konkarin,
Kai Jämsän
ja
LasseWikma-
nin
, tekemä. Wikmanin ky-
nästä on kotoisin mm.
Su-
vi Teräsniskan
hitti Hento
kuiskaus. Kaksi polkua on
duon mukaan tarttuva, hy-
väntuulinen kappale. "Siinä
on positiiviset sanat ja haus-
ka rakkaudentunnustus."
Plakkarissa on toinenkin
valmis biisi, joten albumia
voi hyvällä syyllä odottaa il-
mestyväksi pian.
▶
Suomen paras duo
-kil-
pailu syntyi Marian ja Chris-
tianin halusta osoittaa, että
duonakin voi pärjätä. "Suo-
mi on täynnä hienoja duo-
ja, jotka soittavat vain oman
paikkakunnan pubeissa, kos-
ka eivät löydä keinoja myy-
dä itseään muualle", Chris-
tian sanoo.
Kilpailuun ovat tervetul-
leita kaikenlaiset duot ym-
päri maan. Kilpailun kaik-
ki vaiheet käydään Kalajo-
ella sijaitsevassa Sandy Kelt
-ravintolassa, joka on Marial-
le ja Christianille rakas keik-
kapaikka. Y
hteistyökumppaneita ovat
niin Seura-lehti kuin levy-
yhtiö Magnumkin.
"Kilpailun voittajalla on
mahdollisuus levytyssopi-
mukseen ja keikkamyyntiin.
Me juonnamme kilpailun ja
istumme tuomaristossa mu-
siikkialan ammattilaisten
kanssa. Kilpailussa ei tyly-
tetä, vaan tsempataan", kak-
sikko summaa.
▶
Marian
ja Christianin elä-
mässä puhaltavat muuten-
kin uudet tuulet. Vielä ke-
sällä pelkästään työtoveruu-
desta puhunut kaksikko on
nyt pari myös keikkalavojen
ulkopuolella. Christian myi
Vantaalla sijainneen asun-
tonsa ja muutti Vammalaan
Marian luokse.
He pelaavat hyvin yhteen.
Kun toinen aloittaa lauseen,
toinen päättää sen. Yhteispe-
listä on hyötyä myös keikka-
lavoilla ja musiikkiuralla.
"Meitä ajaa samanlainen
intohimo. On oikeastaan
hienoa, että vapauduimme
Voicesta. Olemme saaneet
tehdä itse kaiken sen, mi-
tä tämänhetkisen tilanteen
eteen on vaadittu. Halu-
amme omalla esimerkilläm-
me osoittaa, että koskaan ei
saa jäädä tuleen makaamaan.
Kun jotain oikein haluaa, pi-
tää olla valmis tekemään töi-
tä. Silloin yleensä saavuttaa
haluamansa."
Maria Kiiski ja Christian Casagrande löysivät toisensa
ensin musiikillisesti. Nyt pari seurustelee ja asuu avolii-
tossa Sastamalassa.
Tuulivoima tuo puhtainta mahdollista energi-
aa. Silti takkapuiden antamaa lämpöä ei voita
mikään.
