Page 14 - Alueviesti_02_2014

14 Keskiviikko maaliskuun 5. 2014
Sinun sivusi
▶ HÄÄPALSTA
Vauvauutisia
Hanna Välimäki ja Ilari Vuorinen Sastamalasta ovat saaneet
19.1.2014 tyttövauvan Tays:ssa.
▶ YLEISÖLTÄ
▶ ONNEN HETKIÄ
Kuva: Studio Margit Seppälä.
Hannaleena os. Haapanen ja Simo Hannula, vihitty Kokemäel-
lä 14.9.2013.
Kanteluni parantanee kiusattujen asemaa
Koulujen rehtorit käyttävät
paikallisesti merkittävää jul-
kista valtaa, joten toiminnan
tulisi perustua lakiin, ohjeis-
tuksiin ja tutkimuksiin. On
kummallista, että tilannet-
ta selkiyttävästä kantelusta
nousee kohu.
Kantelu, joka koskee vain
(kiusaamistapausten) arkis-
tointia, ei millään tavoin
vaaranna kiusaamistapaus-
ten käsittelyä. AVI :n intres-
seissäkään ole toiminnan
vaikeuttaminen, vaan se voi
määritellä dokumenttien säi-
lytysajat, kriteerit yms..
Arkistoa ei edes tarvita,
sillä koulu voi osoittaa asian
käsittelyn lähettämällä ko.
vanhemmille kirjeen saanti-
todistuksin. Kirjeen diaari-
numeron, esim. K-123, voi
tallentaa saantitodistuksen
ohessa. Vanhemmat voivat
säilyttää dokumentteja ra-
jattomasti.
Tutkimusten mukaan ih-
miset toimivat parhaiten
kun heitä ei valvota ja hei-
hin luotetaan. Arkisto saat-
taakin lisätä kiusaamista
mm. leimautumisen vuoksi.
Viittaan myös tutkimuksiin
ja käsityksiin miten pakko-
keinot , rekisterit jne. voivat
vaarantaa lapsen kehitystä.
Rangaistuksilla tai edes re-
kistereillä ei voi lopettaa kiu-
saamista, vaan korkeintaan
siirtää ilmiön esim. nettiin.
Tästäkin on tutkimuksia.
Koulukiusaaminen ilme-
nee niin monimuotoisesti,
ettei oikeuslaitoskaan kyke-
ne aukottomasti selvittämään
kuka on kiusaaja ja kuka uhri.
Erityisesti tyttöjen mm. kat-
seilla tapahtuvaa kiusaamis-
ta on vaikea selvittää. Mi-
ten rehtori sitten kykenisi
yksin selvittämään onko uh-
ri lavastettu kiusaajaksi? Mi-
käli tiedot arkistoidaan, las-
ten oikeusturva on heikoilla.
Oikeakin tieto voi viedä har-
haan jos voimasuhteet muut-
tuvat: A on aiemmin kiusan-
nut B:tä, mutta myöhemmin
B kiusaakin A:ta.
Mielestäni aina tulisi poh-
tia sopiiko lapsiin käytetty
menettely myös aikuisten
työpaikoilla, nousisiko ko-
hu jos työnantaja rekisteröi-
si itse kiusaajiksi katsoman-
sa henkilöt ?
Anderssonilla on var-
masti hyvä vilpitön pyrki-
mys, mutta kasvatustieteel-
liset tutkimukset eivät kä-
sittääkseni tue menettelyta-
paa. Hän olisi voinut etukä-
teen selvittää rekisterin lail-
lisuutta, jolloin kantelua ei
olisi tarvinnut tehdä.
Olen itse vakavan koulu-
kiusaamisen uhri, joten ha-
luan osaltani parantaa kiu-
sattujen asemaa.
Olin jonkin aikaa myös
poliisin kirjoissa asianomis-
tajana, mikä lisäsi taakkaani.
Antti Tuomento
Valheellista tietoa koiristamme
Luin kirjoituksen koiristam-
me Alueviestin yleisönosas-
tolla 26.2. Sen mukaan koi-
ramme ovat vaellelleet va-
paana koko talven etsien yö-
kaudet ruokaa ihmisten pi-
hoista. Väite on valetta, sillä
koiramme ovat aina yöt si-
sällä niinkuin muutkin perr-
heenjäsenemme. Kesällä ne
ovat yöt lukitussa tarhassa,
jos kelit sallivat.
Annoit myös ymmärtää
koirien olevan nälkiinty-
neitä, joka sekin on valetta.
Koiramme ovat erittäin hy-
vin ravittuja ja kasvattaja, jo-
ka kyläilee meillä usein, on
jopa pyytänyt alentamaan
annosten kaloripitoisuutta.
Olen syvästi pahoillani,
jos koiramme aiheuttavat
traumoja olemassa olollaan.
Pidämme niitä vapaana vain
kun olemme itsekin pihassa.
Erheellisesti väitit myös,
että asumme taajamassa,
sillä asumme haja-asutus-
alueella. Miksi et ole tullut
meidän luokse kertomaan
peloistasi? Olemmehan sen-
tään asuneet samalla paikal-
la kuusi vuotta koiriemme
kanssa.
En halua lähteä taistele-
maan asiasta lehden palstoil-
la koska tiedän sinun olevan
yksinäinen nainen ja enne-
kin tehneen vastaavanlaisia
kiusoja naapureille. Kutsun-
kin sinut kahville meille kes-
kustelemaan ja tutustumaan
koiriimme. Toinen on 10v.
vanhus ja toinen 6v hiukan
viriilimpi, mutta kiltti.
Hämmentävää, ettet ole
edes soittanut missään vai-
heessa. Toivon sinun tulevan
käymään ja keskustelemaan.
Soita edes. Mekin voimme
toki kutsusta tulla käymään,
asut niin lähellä. Jatkossa
hoida asiat ihmisten kanssa
kuitenkin asiallisesti.
Jatkossakin koiraihminen
Myönteisyys on terveyttä!
Miettikkäämme, kumpi
asenteissamme on vallitse-
va, myönteinen vai kieltei-
nen suhtautuminen?
Me voisimme olla myön-
teisempiä itseämme ja ym-
päristöämme kohtaan. Pää-
ministerimmekin toivoi, et-
tä pääsisimme pois kieltei-
syydestä.
Onko kulttuurimme teh-
nyt meistä valittajia? Milloin
oikein olisimme tyytyväisiä?
Katsoin dokumentin syy-
rian pakolaisista Turkin lei-
reillä. Istuin mukavasti soh-
valla, takkatulen loimussa,
kylläisenä. Minun tuli ahdis-
tava ja surullinen olo. Ihmi-
set olivat joutuneet erilleen
perheistään, olivat vailla ruo-
kaa, asumukset olivat täysin
kelvottomia, oli kylmää. So-
siaalityöntekijä minussa he-
räsi; voisinko ottaa kotiini
yhden perheen; meillähän
on tilaa? Mitä voisin yksilö-
tasolla tehdä? Sodan jälkeen
oli pakko asuttaa kotinsa
menettäneitä. Heitä asutet-
tiin toisiin koteihin, kunnes
saivat oman kodin. Solidaa-
risuus oli silloin kohdallaan.
Tuon dokumentin jälkeen
ajattelin, että ei pidä valittaa,
meillä on hyvin.
Voisimme olla onnellisia
ja tyytyväisiä, kun aamulla
heräämme, pystymme nou-
semaan itse, tekemään aa-
mupalan. Kaikki toiminnot
kunnossa. Koska viimeksi
olet kokenut tyytyväisyyttä
itseesi ja elämääsi?
Asenteella on merkitystä.
Positiivisuus on kuin poltto-
ainetta sieluun. Toki kaikil-
la on joskus huolia, murhei-
ta, mutta ne pitäisi osata lait-
taa oikeisiin mittasuhteisiin.
Miksi emme nauttisi siitä,
mitä meillä on? Meillä on
rauha, turvallista elää, kau-
nis, puhdas luonto ja kaikilla
jonkinmoinen toimeentulo.?
Voisit miettiä, mistä sinä
voisit elämässäsi nyt juuri
luopua? Voisitko antaa jol-
lekin tarvitsevalle jotakin,
voisitko auttaa hädässä, so-
dan keskellä eläviä ihmisiä?
Me kuitenkin elämme yl-
täkylläisyydessä.
Tuo dokumentti toi esiin,
miten tärkeää ihmiselle on
perhe ja läheiset.
Kun menettää tuon kai-
ken, ei ole mieltä elää, ku-
ten eräs mies dokumentis-
sa sanoi.
Voimat vaan loppuvat.
Kaipaisin tähän päivään
enemmän toisten auttamis-
ta, pois itsekeskeisyydestä,
eräänlaista ekumeenisuutta.
Vanha sanonta on hyvä;
köyhä antaa vähästään, ri-
kas ei paljostakaan.
Sodan kärsimykset eivät
ole näiden ihmisten syytä,
he ovat vallan uhreja.
Älkäämme siis valittako
turhista. Nähkäämme ko-
konaisuuksia.
Pirkko Niemi
sosiaalityöntekijä
psykoterapeutti
Näkökulma oppimiseen
Kevät koittaa vauhdilla ja
kohta on aika Sastama-
lan Opiston kevätnäyttelyl-
le. Monipuolisesti on taito-
ja harjoiteltu ja uutta opittu.
Itse olen käynyt Opiston
elävän mallin piirustuksessa
ja eläkeläisten piirustuksessa.
Ennen hiihtolomaa juuri
kävelin kotiin Jaatsilta elä-
vän mallin piirustuksesta
niin hyvillä mielin. Onnis-
tumisen ilo kupli mielessä-
ni. Ryhmän hyvä yhteishen-
ki, opettajan neuvot ja iha-
nat mallit, siinä on kokonai-
suus, jossa olen saanut oppia
tähän ihmisen piirtämiseen.
Ja kun alkaa jo hieman pääs-
tä jyvälle mistä siinä piirtä-
misessä on kysymys, on on-
nistumisen kokemus suuri.
Oppiminen ei lakkaa mil-
loinkaan, kun itsellä riittää
kiinnostusta.
Itse olen pieneläkeläinen
ja aktiivikortti mahdollis-
taa minulle nämä harras-
tukset. On upea kokemus
huomata, että taidot kasva-
vat, vaikka alku olisi tikku-
ukkotasoa kuten minulla.
Molemmat ryhmät, joissa it-
se käyn piirtämässä, ovat ol-
leet hienoja ryhmiä. Kynnys
lähteä on itselläni ollut kor-
kea, koska oma osaamatto-
muus on hävettänyt. Mutta
olen huomannut, että ihan
turhaan olen pelännyt . Jo-
kainen tekee omalla tasol-
laan ja omanlaistaan ja nau-
timme tekemisestä.
Toki kotonakin voi ope-
tella monia asioita. Ryhmäs-
sä ja opettajan johdolla op-
piminen on ainakin itsellä-
ni ollut helpompaa. Kun saa
palautetta toisilta ryhmäläi-
siltä ja ope näyttää ”kädestä
pitäen”, minne sillä paperil-
la kannattaa suunnistaa, al-
kaa lopputulos jo muistut-
taa mallia enenevässä mää-
rin. Se on valtava kokemus
ja ilon aihe moneksi päiväk-
si. Oppiminen on hauskaa ja
palkitsevaa.
Eva von Koch
Naimisiin
on pakko
päästä?
Nykysukupolvi etääntyy
luonnollista tietä kirkosta,
maallistuu. Samalla ollaan
suvaitsevaisempia samaa
sukupuolta olevien liittoja
kohtaan. Miksi siis eduskun-
nassa vanhoillisemmat koit-
tavat jarruttaa tätä luonnol-
lista ja väistämätöntä kehi-
tystä?
Nykynuorelle ei ole iso
juttu jos tyttö seurustelee
tytön kanssa. Jos samaa su-
kupuolta olevat ovat saaneet
mennä kirkossa naimisiin ja
saaneet ”liitolleen” kirkon
siunauksen, ei nykynuori
tälle korvaansa lotkauta. On
niitä tärkeämpiäkin asioita!
Muutenkin tuo ”naimisiin-
meno” on jäämässä vähem-
mälle parisuhteissa, voi sitä
ilmankin rakastaa.
On sitten eri asia mitä
oikeuksia samaa sukupuol-
ta olevat vaativat. Miespa-
rille adoptio oikeus on eh-
dottomasti suotava, kunhan
adoption kohde on 18 vuot-
ta täyttänyt ja näin ollen hy-
väksyy ja ymmärtää, että äi-
din nimi on Pekka.
Naispareilla tämä adoptio-
kysymys tulee varmasti vain
harvoin tarpeeseen. On epä-
todennäköistä että kumpi-
kaan puoliso ei pystyisi saa-
maan lasta luonnollista tietä.
Näin ollen adoptio-oikeus on
turha, sillä maailman sivu täs-
sä maassa on ravintola-illan
päätteeksi naida naksauteltu
tuntemattoman kanssa. Tällä
hedelmöitystavalla äiti pystyy
vielä esittämään isä-kanditaa-
tille muutaman kysymyksen-
kin, selvittääkseen tämän aja-
tuksen juoksua. Tätä ei voi
tehdä pipetille.
Tässä hieman kärjistetty-
nä muutama ratkaisumal-
li homoille ja lesboille. Kui-
tenkin, itsekin lapsen isänä
ja 18 vuotta ”vain” avoliitos-
sa eläneenä, tuntuu joskus
että jos joku asia on kiellet-
ty, siihen täytyy ehdottomas-
ti saada muutos – sen parem-
min asiaa miettimättä, ettei-
vät vain ihmisoikeudet olisi
poljettuina?
Tulevatkohan nämä ho-
mo-parit sitten loppujen lo-
puksi hullua hurskaammak-
si, jos heille vaatimansa oi-
keus myönnetään? Sitäpaitsi
– avioliittoon, joista n. 40%
päättyy eroon, liittyy myös
taloudellisia seikkoja. Kyllä
omaisuuden voi tasia brasi-
lialaisen parturin kanssa il-
man avioliittoakin.
Kirkko ja valtio voisivat
tietenkin seurata aikaansa ja
antaa näille marginaaliryh-
mille avioliitto-oikeuden, jos
he luulevat sen tuovan on-
nen. Valtaosa kansasta tus-
kin ottaisi hernettä nenäänsä.
”Ihan vaan maalaisjärjellä”
▶ YLEISÖLTÄ
Raimo Koivisto
Lämmin kiitos muistamisesta
merkkipäivänäni
▶ KIITOKSIA