Veli-Matti Saksi
Nallen pehmeä
kainalo vaihtuu
vielä Porin karhun
kämmenseläksi
V
altioneuvosto teki sitten sen, mitä odotettiin
tai ehken enemmänkin pelättiin. Lavia nai-
tetaan Poriin, vaikka niin morsio kuin sul-
hanenkin vastustavat avioliittoa. Kyseessä on siis
puhdasverinen pakkoavioliitto, jos ulkopuolinen
puhemies valitsi avioliittoon osapuolet. Ei kysytty
edes: tahdotko? Jos olisi udeltu, niin vastaukset oli-
sivat olleet jyrkästi ei-painotteisia. Nuo pakoavio-
liitot ovat jo vanhentunut käsite, ainakin Suomes-
sa. Joissakin kulttuureissa niitä on. Etenkin niissä,
joissa vanhemmat tai muu suku valkkaa tyttärelle
aviokumppanin.
Nallen kainalo on vielä pehmeä ja lämmin. Nalle
vielä uinuu, mutta herää 1. tammikuuta ensi vuon-
na. Yleensä nallet heräävät talviuniltaan vasta ke-
väämmällä ja poistavat pihkatapin. Tämä porilai-
nen nalle on kuitenkin toista maata, sillä se on jo
virkistymässä. Se tietä sitä, että nallen kainalosta ra-
vistellaan ylimääräiset ötökät pois, jotta tassuilla on
mahdollisuus vapaasti liikkua.
Kun nallen kainalo on vapaa, niin niin se käyttää
suuria kämmeniään. Veikkaan, että kämmen kään-
tyy kämmenseläksi melko nopeasti ja sivallukset
osuvat Laviaan. Jykevät iskut kohdistuvat paikalli-
siin palveluihin, joita Porin karhu pyyhkii vauhdilla
pois. Karhun on jostakin saatava hunajansa, joiden
se pelkää valuvan vääriin suihin. Onkin mielenkiin-
toista nähdä, kuinka pakkoyhdistymishunajat sit-
ten oikeasti käytetään, kun se aika koittaa.
Hunajata.
Juhannus pukkaa päälle. Juhannuksen aikahan on
sellaista, ainakin ennen vanhaan, että silloin nii-
tä pakkoavioliittoja laitettiin alulle runsaasti. Ny-
kyisin on toisin, paitsi tietenkin valtiovalan tahol-
la. Juhannus on silti keskikesän juhla, johon val-
mistaudutaan monin tavoin. Hankitaan makkaraa,
grillilihaa, grillivihanneksia ja -tomaatteja, mehua,
limsaa ja rahtusen väkevämpiäkin. Yleensä on olut
niin, että juhannus on kesän vilkkainta aikaa vesil-
lä ja myös niillä, jotka yrittävät pelastaa vedenva-
raan joutuneitten henkiä. Se sepalus on edelleen hy-
vä pitää kiinni, jos seilaa venheillä.
Juhannukseksi on luvassa melko koleaa keliä. Se
jonkin verran hillitsee meitä Jussia viettäviä. Vaik-
ka eipä se kylmä mitään haittaa, jos mieli ja sydän
ovat lämpöisiä.
Hyvää juhannusta. Pidetään itsemme ja läheisem-
me lämpiminä.
SAKSI
TUT
Huittisten kaupungin
nuorisotyön
tulevaisuudesta
Huittisten kaupunginhal-
litus hyväksyi 9.6.2014 ta-
louden sopeuttamisohjel-
man. Yksi säästökohteista
on kaupungin vapaa-aika-
ohjaajan toimen täyttämät-
tä jättäminen. Tämä tarkoit-
taa nuorisotyön kannalta si-
tä, että nuorisotyön henki-
löstöstä säästetään 50 %.
Ymmärrän, että nyt jokai-
sen on kannettava korten-
sa kekoon näissä säästökar-
keloissa, mutta 50 % työn-
tekijävähennys on mielestä-
ni kohtuutonta. Kaupungin
kalkulaattorit ovat tässä koh-
taa olleet jokseenkin epä-
kunnossa, kun ennaltaeh-
käisevästä työstä säästetään
näin rajusti. Minun laski-
meni mukaan satsaus ennal-
taehkäisevään työhön on pa-
rasta talouden hallintaa, tu-
lipalojen sammuttelu sen si-
jaan tulee kalliiksi.
Lisäksi haluan esittää ky-
symyksen, että mikä muu
Huittisten kaupungin yk-
sikkö säästää henkilöstöme-
noista 50 %?
Laadukas nuorisotyö tar-
vitsee riittävät resurssit. En
ole vaatimassa lukuisia uu-
sia työntekijöitä vaan edes
tämän yhden, vielä olemas-
sa olevan toimen täyttämis-
tä. Seison täysin sen takana,
että satsaus vapaa-aikaohjaa-
jan toimen täyttämiseen tu-
lee taloudellisesti moninker-
taisena takaisin tulevina vuo-
sina. Taloudellisen kurimuk-
sen aikana nuoret tarvitsevat
nuorisotyön palveluja enem-
män kuin koskaan.
Ja vielä yksi asia, onko
tämän asian valmistelussa
kuultu itse asiakkaiden eli
huittislaisten nuorten mie-
lipidettä? Nuorten kuulemi-
nen päätöksenteossa on lais-
sa määritelty velvoite (nuo-
risolaki 8 §). Laki velvoittaa
kunnat järjestämään nuoril-
le mahdollisuuden osallistua
paikallista ja alueellista nuo-
risotyötä ja -politiikkaa kos-
kevien asioiden käsittelyyn
ja kuulemaan nuoria heitä
koskevissa asioissa.
Huittisten
nuorten puolesta
Reija Kankilampi
Nuorisoasiainhoitaja
Huittisten kaupunki
Huittisten
kaupungin vastaus
Huittisten kaupunginhal-
litus on hyväksynyt virka-
miestyönä kootun talouden
sopeuttamisohjelman koko-
uksessaan 9.6.2014. Ohjel-
man pohjalta käynnistetään
sopeuttamistoimien valmis-
telutyö, jonka aikana tul-
laan järjestämään nuorten ja
muiden ohjelmaan liittyvien
tahojen kuuleminen.
Eija Mattila
Koulutusjohtaja
Huittisten kaupunki
Tarina sammakosta joka putosi voikirnuun
Miten tehdä Sastamala ve-
tovoimaiseksi, kysytään.
Miksi? Yhteiskuntakriitik-
ko P. Virtasen (ja muuta-
man muun) kanssa olen toi-
sinaan turissut siitä, mitä on
olla alien, muukalainen täs-
sä kylässä. Jos ei ole synty-
jään täkäläinen, siis kuulu
perinteeseen naapurista on
naitu ja vuosisatojen ajan,
on turha kuvitella sopivan-
sa joukkoon piiri pieni pyö-
rii…joka ainakin Suoden-
niemellä voisi olla ihan ni-
mikkolaulu. Koitapa Sasta-
malaan muuttaa ulkopaik-
kakunnalta vaikka työpaik-
kaa hakemaan, turha toivo,
se järjestyy ainoastaan suh-
teilla, ja jos et harrasta täkä-
läistä peffannuolemista, ei
toivoakaan.
Ei Sastamala mitään ui-
mahallia tarvitse. Tämä on
muiden, huippuunsa hiot-
tujen harrastusten, kuten
vaikkapa nokannostelun eli
nenänvarttapitkin katsomi-
sen kaupunki. Erittäin taita-
via harrastajia asuu niinkin
syrjäisillä seuduin kuin Suo-
denniemi. Todella suosittu
harrastus on ns. parempien
ihmisten keskuudessa. He
kun ovat parhaiten onnis-
tuneet solahtamaan muot-
tiin. Muotin nimi on myk-
kä, kuuro, hajuton ja anteek-
si vain, näin stylistin vink-
kelistä katsoen, usein melko
mauton. Muotin mukaista
on tietysti kääntää selkä ja
keskustella ainoastaan kal-
taistensa kanssa. Kouluissa
puhutaan koulukiusaami-
sen nollatoleranssista; kiu-
saamista on myös se kun
ei huolita joukkoon. Kou-
lut tekevät silläkin kohdin
arvokasta työtä, mutta pai-
kallisiin perinteisiin kuuluu
pikkusieluisuus; jos et me-
ne muottiin, et kuulu jouk-
koon, piste. On hyvä tie-
tää, että on muotteja, joihin
ei missään olosuhteissa eikä
milloinkaan solahtaisi.
Brändejä mietitään, ja
miten tehdä Sastamala ve-
tovoimaiseksi. Myöhäistä si-
tä on miettiä, kun kakat on
jo housussa. Täysin huippu-
toimiva synnytyssairaala lak-
kautettiin ja palvelut ajetaan
alas joka kylältä, joka tähän
uppoavaan laivaan nouki-
taan. Ja kuin käsittämättö-
myyden huippuna, aina uu-
destaan jostain nousee esiin
keskustelu uimahallin tar-
peesta. Älkää jaksako. Jos
se hypoteettisesti joskus ra-
kennettaisiin, kävisi siellä
ensimmäisellä viikolla ehkä
sata kävijää, koska avajaisis-
sa olisi kahvitarjoilu. Toisel-
la viikolla kävijöitä olisi eh-
kä kaksi.
Kauniita korulauseita
lässytetään elinkeino-ohjel-
mista ja yrittäjäbarometreis-
tä. Isomman muuttovirta-
uksen puolesta en lähtisi li-
puttamaan, niin kauan kuin
Sastamalan kokoista kau-
punkia pyörittää keskus-
neiti. Siltä ainakin tuntuu,
koska ketään muuta ei vir-
ka-aikana tavoita. Soittaa
mihin tahansa kaupungin
numeroon, meneillään on
palaveri. Sama esimerkik-
si Yrityspalvelun puolella.
Tavoittaa ihminen näiden
numeroiden takaa, on yhtä
todennäköistä kuin törmää-
minen Saharan autiomaassa
homojen asiaa ajavaan ping-
viiniin. Jos joku vielä tuon
hankaluuden jälkeen on-
nistuisi tänne yrityksen pe-
rustamaan, eivät siellä aina-
kaan täkäläiset kävisi kuin
korkeintaan tinkaamassa.
Kyllä Sastamala muualla
tunnettu on, juuri yllämai-
nituista seikoista!
Uimataidosta vielä: alle-
kirjoittaneen nuoruudessa ei
lapsia kuljeteltu uimahallei-
hin ainakaan kouluista. Use-
amman järven yli olen silti
sittemmin uinut ja takai-
sin…juu…uimalla. Joku ui-
mahalli keskustassa (ja mik-
si juuri Vammalan) ei mil-
tään osin takaa uimataidon
kehittymistä. Ihminen oppii
mitä haluaa oppia. Turha ui-
maopetusta on kouluille sä-
lyttää, kyllä koulujen ulko-
puolellakin on velvollisuus
oppia ja opettaa esim. it-
se lapsensa uimaan. Vesis-
töä kaupungin ympärillä on
tarjolla riittämiin.
Tuntuisi oudolta, että ra-
haa löytyisi uimahalliin, kun
tärkeämmistäkin asioista on
luovuttu. Viisautta toivoi-
si ja kykyä myöntää tosiasi-
at; ei Sastamalaan toivota
muualta tulevia. Korkein-
taan Vanhan kirjallisuuden
päiville vierailemaan, kun-
han sen jälkeen pikaisesti
kylästä poistuvat. Elleivät sii-
ten ole täkäläisiä syntyjään ja
jollekin sukua.
Naomi Mesin
väritaiteilija
Suodenniemeltä
Kuudestoista kesäkuuta jossakin Saamen maas-
sa. Nolla astetta lämmintä ja lumisadetta. Toivot-
tavasti tämä ei ennakoi etelän juhannusta.
Ajattelepa
omalle kohdallesi
Tyttö täytti joulukuun lop-
pupuolella 15 vuotta. Hän
innolla odotti seuraavan
vuoden kevättä, jolloin me-
ni autokouluun ajamaan
mopokortin. Jätti nuo talven
liukkaat ja kylmät kelit suo-
siolla väliin, ettei tulisi tapa-
turmia liikenteessä.
Kun hän sitten touko-
kuun lopulla sai tuon kauan
odottamansa ja arvokkaan
mopokortin ja luvan ajami-
seen, niin haettiinpa Suzu-
ki PV, vm 2001, rekisteri-
tunnus TH-967, hauskoil-
la Nakke-tarroilla varustet-
tuina, tallista baanalle pää-
syä odottamaan.
Pääsipä tyttö muutaman
kerran tuolla rakkaalla mo-
polla huristelemaan. Kunnes.
Sattuipa koko perhe ole-
maan kaksi vuorokautta
poissa kotoa. Tyttö palasi
ensimmäisenä kotiin illalla,
niin mopo ei ollutkaan pi-
hassa odottamassa.
Sen oli joku varastanut ke
4.6.-to 5.6. välisen yön aika-
na kotiosoitteesta Marttilan-
katu 23 kerrostalon pihasta.
Siihen loppui tytön ja mo-
pon yhteinen kesä.
Viisi vuotta äiti moposta
maksoi liikennevakuutus-
ta ja osakaskoa (mihin kuu-
luu myös varkausvakuutus),
ja aivan suotta tuota osakas-
koa, koska ei ollut lukenut
tarkkaan vakuutusehtoja, ei-
kä tiennyt että mopossa on
ohjauslukko ja että se pitää
olla aina lukittuna kun mo-
polla ei aja.
Mitä tästä opin? Joku sai
hyvän Suzuki PV:n ja joku
suuren harmin.
Toivon hartaasti, ettei
muille käy näin.
Terveisin,
"Oli kesä
oli mopo"
Seija Hietaniemi
ja tytär
Nakke-tarroilla varastettu Suzuki PV vuosimallia 2001
varastettiin kotikerrostalonpihasta Vammalan Marttilan-
kadulta 4.-5.6. välisenä yönä.
15
Keskiviikko kesäkuun 18. 2014
1...,5,6,7,8,9,10,11,12,13,14 16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,...32