Page 2 - Alueviesti 27-2014

Tärkeä asia

Henkilökohtainen avustaja

elää vaikeavammaisen iholla

▶

Avun tarvitsija saa itse päättää, kuka häntä avustaa.

Invalidiliiton mukaan kilpailuttaminen sopii asiaan huonosti.

Sastamala kilpailutti ostopalvelukokonaisuuden.

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Kuvitelkaapa itsenne vai-

keavammaiseksi, joka kai-

paa apua pukeutumiseen,

peseytymiseen, vessakäyn-

tiin, kauppa-asioihin, teat-

terissa käyntiin ja kaikkeen

muuhun. Nämä kaikki ovat

asioita, joissa henkilökoh-

tainen avustaja avustaa, kos-

ka avustettava ei niihin ky-

kene. Kun vaikeavammai-

nen saa tarvitsemansa avun,

niin hän voi asua kotonaan

ja elää niin normaalia elä-

mää kuin mahdollista. Olla

yhteiskunnan täysivaltainen

jäsen ja osallistua elämään

ihmisarvoisella tavalla.

”Vammaispalvelulain mu-

kaan vaikeavammaista hen-

kilöä on aina kuultava ja

otettava huomioon hänen

mielipiteensä, kun pääte-

tään henkilökohtaisesta

avusta. Lisäksi lain henki

on selkeästi se, että henki-

lö saa itse päättää siitä, kuka

häntä avustaa. Tämä ei näy-

tä kovinkaan hyvin toteutu-

neen, kun Sastamalan kau-

punki kilpailutti ostopalve-

luna tuotettavan henkilö-

kohtaisen avun”, toteaa In-

validiliiton Länsi-Suomen

alueen järjestösuunnittelija

Aila Peräjoki

.

Hän tähdentää, että mis-

tään julkisista lähteistä ei

löydy tietoa siitä, että kil-

pailuttamista olisi mietit-

ty esimerkiksi vammaisneu-

vostossa.

”Palvelun käyttäjille ei

myöskään tietojemme mu-

kaan ole ennalta ilmoitettu

kilpailutuksesta. Lautakun-

nan päätöksen jälkeen pal-

velujen käyttäjille lähetet-

tiin kirje, jossa kerrottiin,

että palvelun tuottaja vaih-

tuu, jos aikaisempi on hä-

vinnyt kilpailutuksen”, ker-

too Peräjoki.

▶

Sastamalan kaupun-

gin,

Sotesin, vammaispal-

velupäällikkö

Susanna Ju-

karainen

myöntää, että mi-

tään etukäteistä kuulemisti-

laisuutta ei järjestetty. Osto-

palveluna tuotettujen palve-

lujen käyttäjille lähetettiin

asiaa koskeva kirje ja sen jäl-

keen on tehty kotikäyntejä.

”Kaupungin on kilpailu-

tettava tällaiset kokonaisuu-

det. Jonkin verran on tullut

yhteydenottoja, koska hen-

kilökohtainen avustaja on

vaihtunut ja siinä on ilmen-

nyt ongelmia. Tällaisissa ta-

pauksissa neuvotellaan asi-

akkaan kanssa ja vaihdetaan

avustajaa tarpeen mukaan.

Lähtökohtana on, että avus-

tettava hyväksyy avustajan.”

Vammaispalvelulain läh-

tökohtana on, että henkilö-

kohtaista avustajaa tarvitse-

va toimii itse työnantajana.

Henkilö saa valita työnteki-

jät ja kertoa, mitä heidän pi-

tää tehdä. Kaikki eivät kui-

tenkaan pysty syystä tai toi-

sesta toimimaan työnantaji-

na, tai eivät halua. Siksi laki

antaa mahdollisuuden myös

ostopalveluihin tai palvelu-

seteleiden käyttöön. Kaikis-

sa tapauksissa kunta tai kau-

punki maksaa kaikki avusta-

jaan liittyvät kustannukset.

”Kyllä meilläkin lähtökoh-

tana on aina työnantajamal-

li. Ostopalvelua käytetään

lähinnä niissä tapauksissa,

joissa avustustuntimäärät

ovat pieniä. Tällöin on mo-

nesti vaikeaa saada vakituis-

ta työntekijää. Palveluseteli

ei ole meillä käytössä näihin

asioihin”, sanoo Jukarainen.

▶

Koko kilpailutus

sopii Ai-

la Peräjoen mukaan äärim-

mäisen huonosti henkilö-

kohtaiseen avustuspalveluun.

”Ymmärrän kilpailutuksen

hyvin suurissa ja samankaltai-

sissa kokonaisuuksissa. Vai-

keavammaisten henkilökoh-

tainen apu on kuitenkin ta-

pauskohtaista. Apu ei ole kai-

kille samanlaista. Kilpailutus

ei minusta tähän sovi lainkaan,

vaikka kunnat niin tekevät

säästövimmassaan. Vammat-

tomat ihmiset tekevät pää-

töksiä vammaisten puolesta.

Henkilökohtainen avustaja

elää aivan vaikeavammaisen

iholla. Siksi on aina kuultava

ja otettava huomioon palve-

lun tarvitsijan mielipide.”

▶

Sotesin

alueella Sastama-

lassa ja Punkalaitumella oli

huhtikuussa tänä vuonna

80 henkilökohtaisen avusta-

jan palveluja saavaa henkilöä.

Heistä 25 käytti ostopalve-

lua. Viime vuonna ostopal-

veluihin käytettiin 282 000

euroa ja työnantajamalliin

638 500 euroa.

Kaupunki kilpailutti osto-

palveluna tuotettavat avus-

tajapalvelut keväällä. Tarjo-

uksia tuli kahdeksantoista.

Niistä kaksi hylättiin, koska

ne eivät täyttäneet trajous-

pyyntöä.

Kilpailutuksen voitti HR-

Yhtiöt. Seuraavat viisitoista

ovat myös mukana hintajär-

jestyksessä, jos voittanut yh-

tiö ei pysty hoitamaan kaik-

kia avustuspalveluita.

Jukka Leppäkangas ei ymmärrä kilpailutusta henkilökohtaisten avustajien palvelutuotannossa. Jukka on parhail-

laan kuntoutuksessa Kankaanpäässä.

Kolme tapaa

Vammaispalvelulain mukaan kunta voi järjestää

henkilökohtaista apua kolmella tavalla.

▶

Lain lähtökohtana

on työnantajamalli. Siinä

palvelua saava toimii työnantajana ja valitsee itse

henkilön tai henkilöt, jotka häntä avustavat. Kun-

ta maksaa kaikki kustannukset.

Oma tai ostopalvelu on myös mahdollista. Täl-

löin kunta hankkii vaikeavammaiselle avustuspal-

veluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuotta-

jalta tai järjestää palvelun itse. Kunta maksaa kaik-

ki kustannukset.

Palveluseteli on kolmas vaihtoehto. Tällöin

kunta antaa avustajapalveluiden hankkimista var-

ten sosiaalihuoltolaissa tarkoitetun palvelusetelin.

Sen arvon pitää kattaa avustajan kustannukset.

▶

Kaikissa

kolmessa mallissa lähtökohtana on,

että vaikeavammainen saa itse päättää kuka hän-

tä avustaa.

Kun vaikeavammaiselle suunnitellaan henkilö-

kohtaista avustajaa, on kunnan viranomaisen ai-

na kerrottava vaihtoehtoiset palvelujen tuottamis-

mallit.

▶

Lisätietoa

saa esimerkiksi Invalidiliitosta.

”Ei sitä ketä vaan

vessaansa päästä”

•

Veli-Matti Saksi

Sastamalalainen

Jukka Leppäkangas

on

tuohtunut kaupungin kilpailuttamis-

päätöksestä. Hän ei mitenkään ymmär-

rä, että aivan erilaisia asioita tarvitsevien

vaikeavammaisten palveluja ylipäätään

kilpailutetaan.

”Ja yleensä halvimman tarjouksen teh-

nyt voittaa. Nytkin voittaneen HR-Yh-

tiöitten tuntihinnaksi on ilmoitettu aa-

museitsemän ja iltakuu-

den väliselle ajalle 18,50

euroa. Kun palkkoihin

lisätään kaikki sivuku-

lut, niin en ymmärrä,

kuinka tuntihinta on

mahdollinen. Kyllä lau-

takunnassakin tämä oli-

si pitänyt huomata.”

Jukka on vaikeas-

ti vammainen. Häntä

kohtasi neliraajahalvaus toinen mar-

raskuuta 2010 kehäradan työmaal-

la. Ylipanostaja oli tekemässä töitään

tunnelissa, kun sen perä luhistui. Ky-

seessä ei ollut räjähdysonnettomuus,

vaan sortuma aiheutui muista syistä.

Seurauksena oli kahden kaulanikaman

murtuminen.

Kädet toimivat vajaateholla, mutta

puolirinnasta alaspäin mies on täysin

halvaantunut.

▶

”Vähän voin

kahvia

joskus keittää ja sellaista,

mutta ei muuta. Tarvit-

sen apua kaikkeen mah-

dolliseen. Niin intii-

meihinkin asioihin, että

niistä ei edes kehtaa oi-

kein puhua. Mutta sen

voi sanoa, että ei sitä ke-

tä vaan vessaansa päästä.”

Hänellä on ollut henkilökohtainen

avustaja, tai kaksi, puolitoista vuot-

ta. Kaksi siksi, että Jukan apu on pai-

kalla aamuseitsemästä iltayhteentois-

ta. Jukka on avustajiensa työnantaja.

Ostopalveluna on toteutettu vakituis-

ten avustajien vapaapäivien ja lomien

sijaisuudet.

”Nyt en hyväksynyt HR-Yhtiöitten

ostopalvelua. Lain mukaan minulla on

oikeus valita itse avustajani. Siitä pidän

kiinni.”

▶

Henkilökohtaisen

avun luonne on

Jukan mielestä sellaista, että vaikeavam-

maisten on vedottava aina lakiin, jos tu-

lee ongelmia.

”Hankaluutena on tietenkin se, että

pitäisi olla melkein lakimies, jotta selvi-

ää viidakosta. Minusta vammaisiin suh-

taudutaan yhä osittain huonosti. Olem-

me vain rasite kunnille, jotka yrittävät

säästää kaikesta.”

▶

Pelkästään

kuntien suhtautuminen

ei Jukkaa ihmetytä.

”Joskus tuntuu siltä, että pyörätuolis-

sa olevan henkilön epäillään aina olevan

myös aivovammainen.”

”

Lautakunnan päätöksen jälkeen

palvelujen käyttäjille lähetettiin kirje.

”

Pitäisi olla

melkein

lakimies,

jotta selviää

viidakosta.

2

Keskiviikko heinäkuun 2. 2014