Page 14 - Alueviesti 37-2014
Basic HTML Version
14
Keskiviikko syyskuun 10. 2014
Sinun sivusi
▶
HÄÄPALSTA
Vauvauutisia
Reija Puraselle ja Ville Kerolle
syntyi pieni poika 14.8.2014
klo 14.40 TAYS:ssä. Poika
painoi 2570 g ja oli 47 cm
pitkä.
Marjo Suominen ja Matti
Polvela Aitolahdelta
Tampereelta saivat tytön
ma 25.8.2014 klo 12.35
TAYSissa. Mitat olivat 3485 g
ja 55 cm. Kotona hoitoapuna
Topi 9 v. ja Elmeri 1v. 9kk.
Voit lähettää uutiset myös
sähköpostilla
▶
YLEISÖLTÄ
Ilmaise mielipiteesi
Alueviestissä, lähetä postia
tai
PL 101, 38201 Sastamala
▶
ONNEN HETKIÄ
Kuva: fotokata.
Heli os. Vahasalo ja Erkki Koivuranta, vihitty Vampulan kirkos-
sa 12.07.2014.
Kuva: Nokian Valokuvatarvike.
Anne-Maarit os.Kortelainen ja Ari-Pekka Lindroos, vihitty
12.7.2014 Tyrvään kirkossa.
Suodenniemen
kirjaston puolesta
Sastamalan kirjastolauta-
kunta on esittänyt muun
muassa Suodenniemen kir-
jaston lopettamista. Kirjas-
toauto ei ole kirjasto. Meil-
tä on viety pois rollaattorien
ja autottomien ulottumatto-
miin kirkonmenot, Heikki-
lä ja hammaslääkäri. Kerran
arkipäivässä pääsee Tampe-
reelle, mutta ei pois. Vam-
malaan ei pääse, logistiikka
ei pelaa.
Täysin sivistymätön ehdo-
tus on lopettaa kirjasto, joka
on kaikille meille, koululai-
sesta mummoon ja taataan,
elintärkeä.
Hilkka Asteljoki
rehtori emerita
Tuntien odotus kahden
minuutin vuoksi
Olen erikoissairaanhoidon
potilas ja siis vakavasti sairas.
Kotona tehtävän jokapäiväi-
sen hoidon lisäksi käyn sään-
nöllisesti Taysissa (5 viikon
välein) seurannassa.
Olin Taysissa pienessä toi-
menpiteessä kesäkuun alussa
(kanyylin poisto), josta pää-
sin saman päivän iltana pois.
Siitä kahden päivän päästä
lauantaina nousi korkeah-
ko kuume (38,4), mutta ei
muita oireita. Tai siis särkyä
oli, mutta oletin sen johtu-
van vain kuumeesta.
Sunnuntaina soitin Vam-
malan aluesairaalan päivys-
tykseen, kerroin tilanteen ja
ilmoitin jo puhelimessa, että
vain crp eli tulehdusarvo kiin-
nostaa (jos se olisi ollut nor-
maali, olisin vain mennyt ko-
tiin huilaan, mutta jos se olisi
noussut niin taysiin joutuisin
kuitenkin). Hoitaja kehotti
tulemaan paikalle, ja crp koi-
tettaisiin ottaa jossain välis-
sä. Olimme paikalla 4,5 tun-
tia, kuume nousi ja vatsaan-
kin sattui, kävely teki kipeää.
Ohi menivät röntgeniin me-
nevät, ymmärrän sen, mutta
ohi menivät jo muutkin. Si-
tä paitsi, eikö röntgenistä tu-
levat olisi voineet odottaa vas-
taustaan jonon mukaisesti?
Kun tosiaan vuoroani ei tul-
lut eikä crp:tä oltu "ehditty"
ottaa, niin lääkärin huutaes-
sa sisään jälleen jotakuta tois-
ta, avopuolisoni kimpaantui
ja kysyi: mikä ihmeen järjes-
tys potilailla on? Nuori lääkäri
totesi opettavaan sävyyn: her-
ra ja rouva hyvä, potilaat ote-
taan vastaan kiireellisyysjärjes-
tyksessä. Sanoin puolisolle, et-
tä lähdetään, en enää jaksa ol-
la. Luukulla kerroin hoitajal-
le, että poistaa nimeni jonosta,
minä lähden nyt. Hoitajakin
oli siinä luukulla vaihtunut, ja
tämä totesi että en voi lähteä
kotiin tuossa kunnossa ja ot-
ti crp:n minusta. Se oli kohol-
la ja jouduin siitä lähtemään
suoraan Taysiin, jossa vahva
antibioottilääkitys alkoi peri-
toniitin eli vatsakalvon tuleh-
duksen vuoksi.
Voisiko tästä oppia jotakin?
Lääkärin ego ei saa olla niin
suuri, ettei olisi valmis kuun-
telemaan "alempiarvoisia" ja
tekemään päätelmiä perustu-
en, niin mihin? Miten lääkäri
päättää kiireellisyysjärjestyk-
sen, jos tukena ei ole esim.
tuota crp-arvoa, sydänfilmiä
tai muuta vastaavaa? Penkil-
lä saattaa istua vakavasti sai-
ras potilas, vaikka ulkoa ei
niin voi päätellä. Jos hoitaja
ei 4 tunnin aikana ehdi tehdä
crp-testiä, joka vie 2 minuut-
tia, niin resurssipula on valta-
va, ellei peräti hengenvaaral-
linen. Myöskään yksi lääkä-
ri ei taida olla riittävä. Ihmi-
sen henkeä ei voi mitata ra-
hassa, toinen seikka sitten on
inhimilliset tekijät; kipeänä ja
sairaana muutaman tunnin
odotus 2 minuutin toimen-
piteeseen on kornia.
"Erikoissairaanhoidon
potilas"
Kiusatun tarina
Mietein hetken aikaa rohke-
nenko kertoa tarinani, miks-
en rohkenisi? Mä olen vah-
vempi nyt kuin ne kiusaa-
jat on ikinä olleet yhteensä,
mä olen saanut kuulla ole-
vani puhevikainen ja tukeva,
olen uinut ojien pohjassa, ja
lumipenkassa. Kiusaajat ei-
vät tunteneet sanaa dysfasia,
tai sitä että ihmisiä on erilai-
sia, ei me kaikki olla samas-
ta muotista veistettyjä, meis-
tä jokainen on omalla taval-
laan ainutlaatuinen.
Ala-astetta kävin kahdes-
sa eri koulussa, ensimmäi-
set neljä luokkaa olivat pa-
himmat, en osannut puhua
silloin ikä tovereiden kanssa
samalla tasolla, olin hiukan
jäljessä, mutta kävin puhe-
terapeutilla ja edistyin kovaa
tahtia, välitunnilla isommat
sykkivät päälleni, rehtori ei
ottanut kantaa kiusaamisiin.
Oli onni että muutettiin sii-
nä välissä ja sain käydä kak-
si luokkaa pienessä maalais-
koulussa ja sain ystäviä.
Yläasteelle menin suureen
kouluun. Seitsemäsluokka
meni hyvin, mutta kahdek-
sannella luokalla multa lop-
pu voimat, en mä jaksanut-
kaan enää yksin kantaa kiu-
sattuna olon taakkaa, mulle
kehittyi vakava masennus ja
siirryin osastohoitoon koska
vuosien traumat saivat mut
tekemään jotain todella pa-
haa, luovuttamaan, koulus-
ta olin puolet vuodesta pois
koska en jaksanut enää he-
rätä aamulla taksille ja siitä
bussiin ja sitten vielä kou-
luun jossa vastassa oli ne il-
keät pahanpuhujat.
Mä pääsin osastolta kotio
pian, aloin käymään terapi-
assa 3krt viikossa, sielä ku-
kaan ei haukkunut, tai lyö-
nyt, sielä mua kerrankin
kuunneltiin. Tein kotona
tehtäviä, koululla kävin ko-
keita tekemässä.
Sitten alkoi yhdeksäsluok-
ka, ne kiusaajat ymmärsivät
kuinka paljon olivat saaneet
pahaa aikaan, heistä tehtiin
rikosilmoitukset, he joutui-
vat vastuuseen ja minä sain
anteeksipyynnön, koulukin
heräsi ja avasi silmänsä, en
ollut ainut kiusattu.
En antanut anteeksi sil-
loin, nyt vuosien päästä
kun olen muuttanut uudel-
le paikkakunnalle, perusta-
nut perheen ja saanut muu-
ta ajateltavaa toivon ettei ku-
kaan joudu niin yksin kuin
minä jouduin, eikä kukaan
kiusaisi, sillä joskus sillä voi
olla kohtalokkaat seuraukset
ja lopulta kiusaajat joutuvat
vastaamaan teoistaan.
Kiusaaminen on ollut hie-
nosti mediassa esillä, halusin
kantaa oman korteni mu-
kaan.
Selviytyjä
Terveyskeskuksen
päivystyksestä
Tyttäreni joutui lauantai-
na (6.9.) turvautumaan tk:n
päivystyksen "palveluun."
Lähti aamusta n. klo 10 lää-
käriin, eikä ollut puolenpäi-
vän aikaan päässyt edes il-
moittautumaan. Soitin en-
siavun numeroon kysyäkse-
ni, mikä tilanne on ja ker-
toakseni, että siellä on ko-
vassa päänsäryssä oleva tyttö
odottanut jo kolmatta tun-
tia ilmoittaumiseen. Vas-
taus oli, että on tullut niin
paljon ambulanssipotilai-
ta. Haloo! VAS:ia ollaan
ajamassa alas ja viikonlop-
pupäivystystä ollaan siirtä-
mässä Acutaan. Eikö tääl-
lä edes voitaisi perushoitoa
varten pitää toimintaa yllä
ja lamppuautopotilaat viedä
suoraan Acutaan. Alkaa noi
6-7 tunnin odotusjonot ole-
maan jo ihan liikaa sairaalle
aikuisellekin, saati sitten lap-
sen kanssa. Ihan turha sitten
alkaa väittämään, että lapsi-
potilaat menevät edelle. Itse
olen vuoden vanhan tytön
kanssa odottanut ensiavun
päivystyksessä vähän vajaa
5,5 h, joten se siitä lapset en-
sin - periaatteesta.
Tähänkin
kaupunkiin
verorahoja maksava
Pitkäkyntinen
hautausmaalla!
Niin minä mieleni pahoitin,
kun kävin mieheni haudalla
Tyrvään pääkirkkohautaus-
maalla perjantaina. Siisties-
säni hautaa, huomasin jo-
tain puuttuvan. Hautaa ko-
risti pieni enkelipatsas, jos-
sa oli teksti ”Kaipaamme si-
nua”. Nyt pieni patsas oli
hävinnyt. Voiko olla totta,
että joku on varastanut sen?
Koko ajatus tuntuu pahal-
ta. Toivottavasti tämä pitkä-
kyntinen menee itseensä ja
miettii, kuinka moraalitonta
on varastaa toisen haudalta!
Mielensäpahoittaja
Sastamalan
seurakunta aloittaa
arkiehtoot
Voisiko seurakunnassa olla
paikka, joka auttaa arjen pu-
ristuksessa? Paikka, johon
lastenhoidon, harrastusten
ja työn välissä sukkuloidessa
voisi poiketa vaikka suoraan
töistä ja istua valmiiseen pöy-
tään? Arkiehtoo Vammalan
seurakuntatalossa keskiviik-
koisin klo 16-20 alkaen 17.
syyskuuta on tällainen paik-
ka. Voit tulla hengähtämään
päivän päätteeksi, yksin tai
perheen kanssa. Tarjolla on
kunnon kotiruokaa, mak-
su omantunnon mukaan. Il-
loissa on mielekästä tekemis-
tä, mutta ei osallistumispak-
koa. Mukana on seurakun-
nan työntekijöitä.
Kiitokset aluesairaalan
poliklinikalle!
Kiitos Vammalan aluesairaa-
lan poliklinikalle viime sun-
nuntain toiminnasta. Eri-
tyisesti kiitos terveyskeskus-
sairaalan osasto 2:n hoitajal-
le Eija Sivulalle todella hyväs-
tä ammatillisesta osaamisesta
vaikeasti sairaan potilaan hä-
dän kokonaisvaltaisesta huo-
mioimisesta ohjaten ilman en-
nakkoasenteita tämän poti-
laan avun tarpeessa olevan lä-
heisen oikeaan hoitopaikkaan.
Mukana ollut
Kiitos
rehelliselle
löytäjälle!
Kiitos Sinulle rehellinen löy-
täjä, joka palautit rahapussi-
ni 4.9. kotiini asti.
Laskin rollaattorilla Pen-
tinahdetta ja pussi oli lentä-
nyt kassista jalkakäytävälle.
Huomasin heti kotona
pussin kadonneen, mut-
ta en ehtinyt tehdä mitään
kun puhelin jo soi.
Löytöpalkkiotakin tarjo-
sin, mutta rouva ei ottanut.
Kiitosterveisin
Sike
▶
YLEISÖLTÄ
Vesijuoksullaan muka
häirinneille!
Jatkakaa hyvää ja nautinnol-
lista harrastustanne, siillä
järvivesi on meidän kaikki-
en yhteistä omaisuutta. Vain
rantaviivan voi yksityinen
omistaa. Mutta muistakaa,
että teitä tarkkaillaan oikein
kellon kanssa! Jokainen kai
saa harrastustaan harrastaa
millaisissa varusteissa halu-
aa, varsinkin jo näin kylmis-
sä vesissä. Luulen tietäväni
kyseisen rannan, niin vink-
kinä muille kannattaa ajois-
sa miettiä ostaako mökki ja
rakentaako laituri parin met-
rin päähän yleisestä kaupun-
gin uimarannasta jos ei kestä
edes puheensorinaa.
Tsemppiä tytöt juoksuille!
Maakrapu
