Page 33 - Alueviesti 38-2014

33

Keskiviikko syyskuun 17. 2014

Matkalla

Ukrainassa rukoillaan rauhaa

▶

"Ne ihmiset, joiden kanssa juttelimme, ilmaisivat syvän

huolensa ja jopa pelkonsa tulevaisuuden suhteen.

•

Teksti: Jukka Mäkinen

& Rainer Lindeman,

kuva: Rainer Lindeman

Kukapa ei olisi viime aikoi-

na törmännyt uutisiin Uk-

rainasta. Maasta, josta ei ai-

emmin juuri ole puhuttu.

Konflikti Itä-Ukrainassa

on nostanut valtion nimen

kaikkien huulille.

▶

Informaatiosota

käy edel-

leen kiihkeänä, eikä aina-

kaan Suomessa tarkkaa tie-

toa totuudesta ole varmaan

kellään. Se kuitenkin tiede-

tään, että Itä-Ukrainassa val-

Vakavia tunnelmia Ukrainassa.

Lukijan

juttu

litsee sotatila. Kuinka paljon

Venäjä on sotkeentunut asi-

aan ei tiedetä, mutta ukrai-

nalaisilla itsellään ei siitä ole

pienintäkään epäilystä. Tästä

kertovat selkeästi teiden var-

silla olevat suuret mainoskyl-

tit, joissa pilkataan Putinia ja

hänen vakuuttelujaan.

▶

Vierailimme

Ukrainassa

syyskuun alkupuolella kou-

luttamassa paikallisia Elämä

ja Valo ry:n hanketyönteki-

jöitä. Suomalainen romani-

järjestö Elämä ja Valo ry. yh-

dessä Ulkoasiainministeriön

kanssa on pyrkinyt autta-

maan romanikyliä Ukrainan

Karpaatian alueella vuodes-

ta 2007 lähtien. Painopis-

teenä romanilasten koulun-

käynnin mahdollistaminen

ja sitä kautta heidän pääse-

misensä yhteiskunnan täysi-

valtaisiksi jäseniksi. Alun pe-

rin suunnitelmissa oli mat-

kustaa Ukrainaan jo touko-

kuussa, mutta sen aikainen

sekava tilanne lykkäsi vierai-

lua tähän asti.

▶

Vaikka

olimme turvalli-

sesti Länsi-Ukrainassa, vain

muutaman kymmenen kilo-

metrin päässä Unkarin rajal-

ta, sodan vaikutukset tuntui-

vat silti. Elämisen kustannuk-

set olivat nousseet ja ihmisten

puheista oli pääteltävissä, et-

tä sen suuntainen kehitys tu-

lisi jatkumaan. Kansallistun-

to oli edelliseen käyntiimme

verrattuna noussut huomat-

tavasti, siitä todistivat kaup-

poihin, taloihin ja autoihin

ilmestyneet Ukrainan liput

ja presidentti Poroshenkon

kuvat. Ne ihmiset, joiden

kanssa juttelimme ilmaisi-

vat syvän huolensa ja jopa

pelkonsa tulevaisuuden suh-

teen. Kaikki toivoivat rauhaa,

mutta läheskään kaikki eivät

uskoneet sen pikaiseen tule-

miseen. Juuri voimaan tul-

lutta tulitaukoa tervehdittiin

ilolla, mutta sen kestävyydes-

tä ei kukaan olisi mennyt lyö-

mään vetoa.

▶

Mugatsovossa

sijaitse-

vassa leirikeskuksessa, jos-

sa koulutus järjestettiin, ta-

pasimme sinne majoitettuja

pakolaisia Itä-Ukrainan Lu-

hanskin alueelta. Sodan jal-

koihin jääminen olisi ollut

liian vaarallista, pommit ja

luodit eivät kysele kuka oli

siviili ja kuka ei. Ukrainan

Elämä ja Valo -järjestön pu-

heenjohtaja Sergey Latcko

kertoi, että varsinkin evan-

kelisten seurakuntien jäsen-

ten tilanne Itä-Ukrainassa on

erityisen vaarallinen. Paikoi-

tellen heidän kohtelunsa se-

paratistien taholta on saanut

vainon piirteitä. Hiljattain

löydettiin kolme sikäläisten

helluntaiseurakunnan pasto-

ria surmattuina. Monet pa-

kolaiset ovat joutuneet läh-

temään melkein paljain kä-

sin ja elävät nyt muiden ih-

misten hyväntahtoisuuden

varassa. Sentään monilla

on mahdollisuus majoittau-

tua sukulaisten ja tuttavien

nurkkiin. Myös monet evan-

kelisiin seurakuntiin kuulu-

vat perheet tekevät laupeu-

den työtä ottamalla pakolai-

sia asumaan luokseen. Elä-

mä ja Valo ry:n kyläkehitys-

hanke pyrkii omalta osaltaan

auttamaan kotinsa jättäneitä

jakamalla heille ruoka-apua.

▶

Koulutustapahtuman

toisena päivänä leirikeskuk-

seen kokoontui toista sataa

osanottajaa eri puolilta Uk-

rainaa ja Valkovenäjää. Kiel-

ten sekamelska oli melkoi-

nen, alueella puhuttiin niin

suomea, ukrainaa, venäjää,

unkaria kuin romanikieltä.

Ei siis ihme, että tulkit oli-

vat täystyöllistettyjä.

▶

Esikoulun

opettajina toi-

mivat Miranda Adam ja Ma-

ria Kirijan katsovat vaikeuk-

sista huolimatta luottavaises-

ti tulevaisuuteen. Sama hen-

ki oli aistittavissa paikallisten

puheissa, lauluissa ja kahvi-

pöytäkeskusteluissa.

Ongelmien olemassaoloa

ei kielletä, mutta useaan ker-

taan toistui ajatus, että Ju-

mala voi muuttaa tilanteet

paremmiksi. Jotakin posi-

tiivistakin sotatila on tuo-

nut tullessaan, se on yhdis-

tänyt maan eri seurakuntien

uskovat yhteiseen rukousrin-

tamaan.

Vieraskynä

•

Päivi Pelttari

Ihmisten oikeudet

M

onet kerrat olen onnekseni saanut sen, mi-

tä tarvitsin, enkä vain sitä mitä toivoin.

Yksi sellainen asia on zonta-toiminta. Oli

hauska liittyä aktiivisten naisten joukkoon ja tutus-

tua Huittisten, Punkalaitumen ja Sastamalan alu-

een toimijoihin. Mukavan paikallisen toiminnan

lisäksi sain ’ei niin mukavaa’ tietoa naisten asemas-

ta eri maissa, ja miten tulemme hyväksyneeksi epä-

kohtia passiivisesti, ellemme tee jotakin. Tarvitsin

siis pienen herätyksen ihmisten oikeuksista, tai oi-

keastaan niiden puutteesta.

Suomeen syntyminen on melkoinen henkivakuu-

tus naiselle, sillä miten minulle olisikaan käynyt

vaikkapa Intiassa tai Liberiassa? Tyttövauvojen ei

ole aina edes lupa syntyä, saati saada riittävästi ra-

vintoa tai hoitoa. Oikeus kouluun puuttuu tytöil-

tä monissa maissa, ja lukutaidottomana olisin ajau-

tunut köyhyyden ja sairauden kierteeseen, joutu-

nut ehkä lapsivaimoksi, kunniamurhan uhriksi tai

saaliiksi ihmiskaupalle, joka ylittää mittasuhteil-

taan 1800-luvun orjakaupan. Olisin voinut myös

menehtyä synnytykseen tai väkivaltaan, joka vam-

mauttaa ja surmaa 15-44 vuotiaita naisia enemmän

kuin syöpä, malaria, liikenneonnettomuudet ja so-

ta yhteensä.

Steve Jobs on sanonut, että ne, jotka ovat tarpeeksi

hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailmaa,

vielä tekevät sen. Uskon, että apuni ulottuu sitä

kipeästi tarvitseville tytöille ja naisille juuri maail-

manlaajuisen zonta-toiminnan kautta. Haluamme

muuttaa maailmaa niin, että naisten oikeudet tun-

nustetaan kaikkialla ihmisoikeuksiksi ja että tytöt

pääsevät kouluun ja terveydenhuollon piiriin. Pa-

remmassa maailmassa naisten ei tarvitse pelätä vä-

kivaltaa sen enempää kotona kuin kodin ulkopuo-

lellakaan, ja naiset saavat miesten kanssa tasavertai-

set oikeudet juridisesti ja taloudellisesti.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen auttaisi meitä

kaikkia, sillä tutkimuksien mukaan tyttöjen koulut-

taminen hillitsee väestönkasvua ja ympäristön ra-

situsta sekä lievittää köyhyyttä. Konfliktien riivaa-

missa maissa tytöt ja naiset voivat kouluissa, työ-

paikoilla, valtion hallinnossa ja liike-elämässä vah-

vistaa kansantaloutta ja edistää rauhaa.

Siispä: kun Suomessa keskustellaan vaikkapa syn-

nytysturvallisuuden parantamisesta, Nigeriassa on

käynnissä zontien projekti varhaisten avioliittojen

ja raskauksien ehkäisemiseksi ja Ruandassa pyritään

ehkäisemään äidin HIV-tartunnan siirtyminen vas-

tasyntyneelle. EU:n alueella zontat pyrkivät edistä-

mään Istanbulin sopimuksen voimaansaattamista,

mikä edellyttää esimerkiksi Suomelta parannuksia

turvakotiverkostoon. Suomessa tuemme ikäihmis-

ten Ystäväpiiritoimintaa, Tyttöjen Taloa ja Super-

siskoja. Paikallisesti jaamme Sisu-stipendejä lukion

suorittaneille tytöille.

Zontien vaikuttaminen ja projekteihin suuntaamat

varat ovat tietenkin vain pisara meressä, mutta on-

neksi emme ole yksin asialla, vaan auttamishaluisia

ihmisiä riittää moniin eri järjestöihin. Katsoessani

projektien tuloksista kertovia videoita, joissa meil-

tä apua saaneet tytöt ja naiset kertovat tulevaisuu-

den suunnitelmistaan, niin ilo tarttuu. Asiat kor-

jaantuvat askel kerrallaan, myös ihmisten oikeudet.

Kirjoittaja harrastaa työn ja Sastamalan luottamus-

tehtävien vastapainoksi musiikkia ja maailmanpa-

rannusta.

▶

MYYDÄÄN