33
Keskiviikko syyskuun 17. 2014
Matkalla
Ukrainassa rukoillaan rauhaa
"Ne ihmiset, joiden kanssa juttelimme, ilmaisivat syvän
huolensa ja jopa pelkonsa tulevaisuuden suhteen.
Teksti: Jukka Mäkinen
& Rainer Lindeman,
kuva: Rainer Lindeman
Kukapa ei olisi viime aikoi-
na törmännyt uutisiin Uk-
rainasta. Maasta, josta ei ai-
emmin juuri ole puhuttu.
Konflikti Itä-Ukrainassa
on nostanut valtion nimen
kaikkien huulille.
Informaatiosota
käy edel-
leen kiihkeänä, eikä aina-
kaan Suomessa tarkkaa tie-
toa totuudesta ole varmaan
kellään. Se kuitenkin tiede-
tään, että Itä-Ukrainassa val-
Vakavia tunnelmia Ukrainassa.
Lukijan
juttu
litsee sotatila. Kuinka paljon
Venäjä on sotkeentunut asi-
aan ei tiedetä, mutta ukrai-
nalaisilla itsellään ei siitä ole
pienintäkään epäilystä. Tästä
kertovat selkeästi teiden var-
silla olevat suuret mainoskyl-
tit, joissa pilkataan Putinia ja
hänen vakuuttelujaan.
Vierailimme
Ukrainassa
syyskuun alkupuolella kou-
luttamassa paikallisia Elämä
ja Valo ry:n hanketyönteki-
jöitä. Suomalainen romani-
järjestö Elämä ja Valo ry. yh-
dessä Ulkoasiainministeriön
kanssa on pyrkinyt autta-
maan romanikyliä Ukrainan
Karpaatian alueella vuodes-
ta 2007 lähtien. Painopis-
teenä romanilasten koulun-
käynnin mahdollistaminen
ja sitä kautta heidän pääse-
misensä yhteiskunnan täysi-
valtaisiksi jäseniksi. Alun pe-
rin suunnitelmissa oli mat-
kustaa Ukrainaan jo touko-
kuussa, mutta sen aikainen
sekava tilanne lykkäsi vierai-
lua tähän asti.
Vaikka
olimme turvalli-
sesti Länsi-Ukrainassa, vain
muutaman kymmenen kilo-
metrin päässä Unkarin rajal-
ta, sodan vaikutukset tuntui-
vat silti. Elämisen kustannuk-
set olivat nousseet ja ihmisten
puheista oli pääteltävissä, et-
tä sen suuntainen kehitys tu-
lisi jatkumaan. Kansallistun-
to oli edelliseen käyntiimme
verrattuna noussut huomat-
tavasti, siitä todistivat kaup-
poihin, taloihin ja autoihin
ilmestyneet Ukrainan liput
ja presidentti Poroshenkon
kuvat. Ne ihmiset, joiden
kanssa juttelimme ilmaisi-
vat syvän huolensa ja jopa
pelkonsa tulevaisuuden suh-
teen. Kaikki toivoivat rauhaa,
mutta läheskään kaikki eivät
uskoneet sen pikaiseen tule-
miseen. Juuri voimaan tul-
lutta tulitaukoa tervehdittiin
ilolla, mutta sen kestävyydes-
tä ei kukaan olisi mennyt lyö-
mään vetoa.
Mugatsovossa
sijaitse-
vassa leirikeskuksessa, jos-
sa koulutus järjestettiin, ta-
pasimme sinne majoitettuja
pakolaisia Itä-Ukrainan Lu-
hanskin alueelta. Sodan jal-
koihin jääminen olisi ollut
liian vaarallista, pommit ja
luodit eivät kysele kuka oli
siviili ja kuka ei. Ukrainan
Elämä ja Valo -järjestön pu-
heenjohtaja Sergey Latcko
kertoi, että varsinkin evan-
kelisten seurakuntien jäsen-
ten tilanne Itä-Ukrainassa on
erityisen vaarallinen. Paikoi-
tellen heidän kohtelunsa se-
paratistien taholta on saanut
vainon piirteitä. Hiljattain
löydettiin kolme sikäläisten
helluntaiseurakunnan pasto-
ria surmattuina. Monet pa-
kolaiset ovat joutuneet läh-
temään melkein paljain kä-
sin ja elävät nyt muiden ih-
misten hyväntahtoisuuden
varassa. Sentään monilla
on mahdollisuus majoittau-
tua sukulaisten ja tuttavien
nurkkiin. Myös monet evan-
kelisiin seurakuntiin kuulu-
vat perheet tekevät laupeu-
den työtä ottamalla pakolai-
sia asumaan luokseen. Elä-
mä ja Valo ry:n kyläkehitys-
hanke pyrkii omalta osaltaan
auttamaan kotinsa jättäneitä
jakamalla heille ruoka-apua.
Koulutustapahtuman
toisena päivänä leirikeskuk-
seen kokoontui toista sataa
osanottajaa eri puolilta Uk-
rainaa ja Valkovenäjää. Kiel-
ten sekamelska oli melkoi-
nen, alueella puhuttiin niin
suomea, ukrainaa, venäjää,
unkaria kuin romanikieltä.
Ei siis ihme, että tulkit oli-
vat täystyöllistettyjä.
Esikoulun
opettajina toi-
mivat Miranda Adam ja Ma-
ria Kirijan katsovat vaikeuk-
sista huolimatta luottavaises-
ti tulevaisuuteen. Sama hen-
ki oli aistittavissa paikallisten
puheissa, lauluissa ja kahvi-
pöytäkeskusteluissa.
Ongelmien olemassaoloa
ei kielletä, mutta useaan ker-
taan toistui ajatus, että Ju-
mala voi muuttaa tilanteet
paremmiksi. Jotakin posi-
tiivistakin sotatila on tuo-
nut tullessaan, se on yhdis-
tänyt maan eri seurakuntien
uskovat yhteiseen rukousrin-
tamaan.
Vieraskynä
Päivi Pelttari
Ihmisten oikeudet
M
onet kerrat olen onnekseni saanut sen, mi-
tä tarvitsin, enkä vain sitä mitä toivoin.
Yksi sellainen asia on zonta-toiminta. Oli
hauska liittyä aktiivisten naisten joukkoon ja tutus-
tua Huittisten, Punkalaitumen ja Sastamalan alu-
een toimijoihin. Mukavan paikallisen toiminnan
lisäksi sain ’ei niin mukavaa’ tietoa naisten asemas-
ta eri maissa, ja miten tulemme hyväksyneeksi epä-
kohtia passiivisesti, ellemme tee jotakin. Tarvitsin
siis pienen herätyksen ihmisten oikeuksista, tai oi-
keastaan niiden puutteesta.
Suomeen syntyminen on melkoinen henkivakuu-
tus naiselle, sillä miten minulle olisikaan käynyt
vaikkapa Intiassa tai Liberiassa? Tyttövauvojen ei
ole aina edes lupa syntyä, saati saada riittävästi ra-
vintoa tai hoitoa. Oikeus kouluun puuttuu tytöil-
tä monissa maissa, ja lukutaidottomana olisin ajau-
tunut köyhyyden ja sairauden kierteeseen, joutu-
nut ehkä lapsivaimoksi, kunniamurhan uhriksi tai
saaliiksi ihmiskaupalle, joka ylittää mittasuhteil-
taan 1800-luvun orjakaupan. Olisin voinut myös
menehtyä synnytykseen tai väkivaltaan, joka vam-
mauttaa ja surmaa 15-44 vuotiaita naisia enemmän
kuin syöpä, malaria, liikenneonnettomuudet ja so-
ta yhteensä.
Steve Jobs on sanonut, että ne, jotka ovat tarpeeksi
hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailmaa,
vielä tekevät sen. Uskon, että apuni ulottuu sitä
kipeästi tarvitseville tytöille ja naisille juuri maail-
manlaajuisen zonta-toiminnan kautta. Haluamme
muuttaa maailmaa niin, että naisten oikeudet tun-
nustetaan kaikkialla ihmisoikeuksiksi ja että tytöt
pääsevät kouluun ja terveydenhuollon piiriin. Pa-
remmassa maailmassa naisten ei tarvitse pelätä vä-
kivaltaa sen enempää kotona kuin kodin ulkopuo-
lellakaan, ja naiset saavat miesten kanssa tasavertai-
set oikeudet juridisesti ja taloudellisesti.
Näiden tavoitteiden saavuttaminen auttaisi meitä
kaikkia, sillä tutkimuksien mukaan tyttöjen koulut-
taminen hillitsee väestönkasvua ja ympäristön ra-
situsta sekä lievittää köyhyyttä. Konfliktien riivaa-
missa maissa tytöt ja naiset voivat kouluissa, työ-
paikoilla, valtion hallinnossa ja liike-elämässä vah-
vistaa kansantaloutta ja edistää rauhaa.
Siispä: kun Suomessa keskustellaan vaikkapa syn-
nytysturvallisuuden parantamisesta, Nigeriassa on
käynnissä zontien projekti varhaisten avioliittojen
ja raskauksien ehkäisemiseksi ja Ruandassa pyritään
ehkäisemään äidin HIV-tartunnan siirtyminen vas-
tasyntyneelle. EU:n alueella zontat pyrkivät edistä-
mään Istanbulin sopimuksen voimaansaattamista,
mikä edellyttää esimerkiksi Suomelta parannuksia
turvakotiverkostoon. Suomessa tuemme ikäihmis-
ten Ystäväpiiritoimintaa, Tyttöjen Taloa ja Super-
siskoja. Paikallisesti jaamme Sisu-stipendejä lukion
suorittaneille tytöille.
Zontien vaikuttaminen ja projekteihin suuntaamat
varat ovat tietenkin vain pisara meressä, mutta on-
neksi emme ole yksin asialla, vaan auttamishaluisia
ihmisiä riittää moniin eri järjestöihin. Katsoessani
projektien tuloksista kertovia videoita, joissa meil-
tä apua saaneet tytöt ja naiset kertovat tulevaisuu-
den suunnitelmistaan, niin ilo tarttuu. Asiat kor-
jaantuvat askel kerrallaan, myös ihmisten oikeudet.
Kirjoittaja harrastaa työn ja Sastamalan luottamus-
tehtävien vastapainoksi musiikkia ja maailmanpa-
rannusta.
MYYDÄÄN
1...,23,24,25,26,27,28,29,30,31,32 34,35,36,37,38,39,40,41,42,43,...44