15
Keskiviikko syyskuun 2. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Suuren Sastamalan
yhtenäisyys vaatii
parempia kyytejä
K
un Sastamalan kaupunki perustet-
tiin, vannottiin lähipalvelujen ja
leveitten harteitten nimiin. Joita-
kin lähipalveluja on hiljalleen purettu, ja
ennustajaeukoksi ei tarvitse ryhtyä, jos ar-
velee keskittymisen jatkuvan.
Keskittäminen on kuitenkin vaarallinen
tie kaupungin yhtenäisyyttä ajatellen.
Edesmenneissä kuntakeskuksissa ja nii-
den liepeillä asustaa yhä elinvoimaisia
ihmisiä. Heidän osaltaan keskittäminen
on hankala juttu.
Lievitystä on löydettävissä hyvillä kulku-
yhteyksillä niin Sammaan perukoilta kuin
Suodenniemen Sävistäkin Sastamalan yti-
meen, Vammalaan. Tämä vaatii niin sa-
nottua julkista liikennettä. Sellaiseksi ei-
vät riitä koulukyytivuorot, vaikka niiden
aikoja hieman rukattaisiinkin. Ihmiset eh-
ken kaipaavat linjureita, jotka toppaavat
pysäkeille määräaikoina edes muutaman
kerran viikossa. Jos aamulla lähtee kylille
ja hoitaa asiansa, niin sitten odotellaan-
kin koulukyytiä, asiointipalvelua tai jota-
kin muuta nykyistä ajopeliä useampi tunti.
Jo kuusikymmenluvulla Vammalassa oli
paikallisliikennettä, jonka auto kierte-
li siellä täällä aamusta iltaan. Lousajas-
takin pääsi keskustaan noin 50 pennil-
lä. Tiheä reittiliikenne ilman yhdistelyjä
ja muita kommervenkkejä luo kysyntää.
Vammalassa on kauniita linja-autopysäk-
kikatoksia. Niiden suo lisääntyvän pitkin
nykyistä Sastamalaa. Ja vielä niin, että
autotkin niillä toppaavat.
Kuljetuksissa on myös kummallisuus, jo-
hon kaupunki ei ole syyllinen. Kaupun-
ki antaa sadoille ihmisille taksikyytejä,
joista ihmiset maksavat omavastuuosuu-
den. Tällä kyydillä saa mennä kaupoille
ja muihin rientoihin. Vaan lääkärille ei,
eikä verikokeisiin. Tämä kyyti on tilattava
Kela-kyytinä. Tämäpä se vasta on yhteis-
kunnan varojen erikoista tuhlausta.
Jottain tarttis tehrä.
SAKSI
TUT
TULISIELU
Pirkko Niemi
tuntee elämän valot
ja varjopuolet
❐
Eniten kirpaisee yhteiskunnallinen eriarvoisuus.
Nykyvanhempia riivaa egoismi, lapsen paras jää
usein toteutumatta.
•
Minna Isotalo
Aurinkoinen päivä Sasta-
malan Häijäässä. Kotita-
lonsa kuistilla vierasta ter-
vehtii iloinen kesäloma-
lainen, kohta eläkeläinen.
Niemen Pirkko
on en-
nättänyt lomallaan pyö-
räillä Ranskassa, matkus-
tella Italiassa, mökkeillä,
nähdä kavereita ja suku-
laisia, hoitaa lastenlapsia
ja onpa tiedossa vielä Kan-
san Uutisten lukijamatka
Varsovaan. Iskeekö syksyl-
lä tekemisen puute?
”Palkkatyö jää, mutta
ei mummu ehdi ahdis-
tua, elämässä on niin pal-
jon kaikkea; harrastuk-
sia, luottamustehtäviä ja
nuorin lapsenlapseni tu-
lee meille päivähoitoon”,
hän tuumii.
Viimeistä työsarkaansa
koulukuraattorina Pirkko
muistelee lämmöllä. Ilma-
piiri oli kannustava, kaik-
kialla vallitsi tekemisen
meininki.
”Tiukasta taloustilan-
teesta huolimatta Huitti-
sissa tehdään pyyteetöntä
työtä lasten ja nuorten hy-
väksi. Moni opettaja hoi-
taa enemmän kuin oman
leiviskänsä.”
■
PIRKOLLA ON USEIM-
MITEN
hyvä päivä, jos-
kus hän kiivastuu yhteis-
kunnallisista epäkohdista,
mutta arvelee rauhoittu-
neensa iän myötä.
”Olen perusluonteelta-
ni sellainen diplomaatti,
asiat järjestyvät kun Pirk-
ko puuttuu peliin”, hän
nauraa.
Eniten Pirkkoa kirpaisee
sosiaalisen eriarvoisuuden
periytyminen, ongelmi-
en ketjua on vaikea saa-
da poikki.
”Nämä kohtalot puhut-
tavat, ja niiden edessä
olen tuntenut voimatto-
muutta, turhautunutkin.”
Monen perheen arki ja
elämisen mallit ovat hu-
kassa. Siinä suurin syy
nuorten ongelmiin. Kor-
kea elintaso tai koulu-
tus ei takaa viisautta van-
hemmuuteen, napauttaa
Pirkko. Liian monet van-
hemmat keskittyvät las-
ten kustannuksella vain
omaan tunne-elämään-
sä, työhönsä ja harras-
tuksiinsa.
”Vanhemmuus ei ole
helppoa, setelitukulla
hoidettavissa. Isotkin lap-
set tarvitsevat aikaa ja läs-
näoloa, puuttumista ja pa-
tistelua.”
■
AMMATTIYHDISTYS-
TOIMINTAA PIRKKO
ON
seurannut läheltä
vuosia. Puheet ay-liikkeen
vanhanaikaisuudesta saa-
vat hänet varpailleen.
”Asia kuin asia tarvitsee
toisinaan päivittämistä,
mutta järjestäytyminen
ja vahvat liitot ovat edel-
leen työntekijän ainoa
turva.”
Pirkon mukaan
Sipilän
hallituksen taloustalkoi-
den maksumiehiksi jou-
tuvat tavalliset pulliaiset,
asuntovelalliset lapsiper-
heet. Köyhät ajetaan en-
tistä ahtaammalle. Kur-
juus lisää kurjuutta, lasku
lankeaa viiveellä sosiaali-
ja terveyspuolelle.
”Luokkayhteiskunta on
edelleen voimissaan, ja
maan hallituksen toimet
omiaan kasvattamaan tu-
loeroja ja lisäämään hei-
komman väestönosan on-
gelmia.”
■
MITEN PIRKOSTA TU-
LI
Pirkko, tulisieluinen va-
semmistolainen ja lasten
murheiden kantaja?
”Poliittinen suuntautu-
minen on yliopistovuosi-
en peruja. Se oli kiihkeää,
yhteiskunnallisen aktiivi-
suuden aikaa. Koin silloin
ja koen nyt, että vasem-
mistolaisuus on oikeu-
denmukaisen ja tasa-ar-
voisen maailman raken-
tamista.”
Lapsirakas Pirkko on
ollut aina. Nuorena hän
hankki taskurahaa lap-
senlikkana ja suunnitte-
li työuraa lasten parissa,
vaikka äiti toivoi tyttäres-
tään ekonomia. Ammatil-
linen kutsumus heräsi vii-
meistään, kun hän seura-
si läheltä veljen avioeroa
ja sen lapsille aiheuttamaa
tuskaa.
”Halusin töihin lasten-
suojeluun, haaveilin pe-
lastavani kaikki maailman
kärsivät lapset.”
Sitten Pirkko tapasi
Rei-
nonsa
, ja töissä lastenneu-
volassa vauvakuume is-
ki. Lujaa. Seurasi ilo ras-
kaudesta ja lapsen me-
nettäminen. Sukellus sy-
viiin vesiin ja uusi toivo,
alku. Käynti Nokian hau-
tuumaan pienten vainaji-
en leposijoilla viiltää silti
vieläkin.
”Tulen surulliseksi, kun
näen uusia lasten hauto-
ja. Vaikka aikaa on kulu-
nut, se koskettaa, elämät-
tä jäänyt elämä.”
■
PIRKKO NIEMI ON
nähnyt elon valot ja var-
jopuolet, jakanut kans-
saihmisten ilot ja onnen-
hetket, kivut ja surut. Kyy-
nistynyt hän ei ole, vaik-
ka naiivi maailmanparan-
nusinto on kaikonnut.
”Ei yksi ihminen voi ko-
vin suuria tehdä”, hän
huokaa.
Pirkko Niemi
■
s. 1952 Nokialla
■
Koulutukseltaan yhteiskun-
tatieteiden kandidaatti, pää-
aineena sosiaalityö, luki
myös sosiaalipsykologiaa ja
sosiaalipolitiikkaa.
■
Perhe: aviomies Reino, kak-
si aikuista lasta, kolme las-
tenlasta.
■
Harrastaa teatterissakäyntiä,
lentopalloa, avantouintia,
vesijuoksua ja luottamusteh-
täviä.
■
Koti Häijäässä viimeiset 26
vuotta.
■
Vasemmistoliiton jäsen, Sas-
tamalan varavaltuutettu, is-
tuu kasvatus- ja opetuslauta-
kunnassa sekä teknisessä lau-
takunnassa, entinen Mouhi-
järven kunnanvaltuutettu.
■
Työskennellyt urallaan
muun muassa Taysin lasten
psykiatrisella osastolla, kas-
vatus- ja perheneuvolassa,
mielenterveysseuran kriisi-
keskuksessa, opetustehtävis-
sä yliopistolla, koulukuraat-
torina ja yksityisenä psyko-
terapeuttina (jatkaa edel-
leen).
