15
Keskiviikko syyskuun 9. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Saapas nähdä,
kuinka junat
liikennöivät
tulevina vuosina
Sastamalan yksi syömähampaista on
raideliikenne. Siis junat. Ne kulkevat
niin Tampereen kuin Porinkin suun-
tiin. Raiteilla hurisee sekä henkilö- et-
tä tavarajunia. Molempien liikennöin-
ti on tärkeää.
Sastamalalle erityisen tärkeää on hen-
kilöjunaliikenne. Meiltä käydään pal-
jon Tampereen kulmilla töissä, jonkin
verran myös Porin seudulla. Toistaisek-
si junia toppailee Vammalan ja Karkun
asemilla kohtuullisesti. Mutta enem-
päänkin olisi kait tarvetta. Ja ainakin
siihen, että nykyiset junavuorot ja sei-
sahdukset asemille turvataan. Tästä on
esitetty vieno pyyntö pirkanmaalaisille
kansanedustajille.
Suomessa halutaan sinnikkäästi vä-
hentää kaikenlaisia päästöjä ilmana-
laan. Yhdeksi keinoksi on valittu jouk-
koliikenteen lisääminen. Sitäpä kyllä
tehdään, mutta vain suuremmissa kau-
pungeissa. Eipä meitä paljoa lämmitä,
jos Tampereelle tulee valtioavusteinen
raitiotie, josta mekin osamme pulitam-
me veroeuroina.
Pelkona siis on, että rintamaat, vaik-
kakin isojen kupeilla, joutuvat joukko-
liikenteen mustiin aukkoihin. Valtion
omistama VR Yhtymäkin lopettelee
junavuoroja eri puolilta ja aiheuttaa
näin lisäliikennöintiä henkilöautoilla.
Tietenkin on mahdollista, että linjavau-
nuliikenne lisääntyy, mutta sekin tup-
paa kasvamaan vain niillä pääreiteil-
lä, joiden varrella asuu lyhyin välimat-
koin runsaasti ihmisiä.
Sastamala siis kaipaa melko tiheä-
tä junaliikennettä etenkin Tampereel-
le, mutta unohtaa sovi sitä Poriakaan.
Työmatkaliikenne ei ole ainoa, joka
kärsii, jos junavuoroja vähennetään.
Meiltä käydään paljon muutenkin asi-
oilla Tampereella, vaikkapa Taysissa,
ja tietenkin jääkiekko-otteluissa Haka-
metsässä. Linjabiili on vaihtoehto, jos
liikennöinti säilyy edes nykyisellään.
Joskus tuntuu siltä, että valtiovallan
kaunopuheet maaseudun asukkaiden
tärkeydestä hukkuvat nettiavaruuteen.
Kun keskikokoisiltakin paikkakunnil-
ta on lopetettu kaikki valtion palve-
lut ja siirrytty nettiin, niin koskahan
tuo maaseudun liikennevirta ohjataan
näyttöpäätteille.
Ohjataanko maaseudun ihmisiä hil-
jaksiin kohti pelkkiä virtuaalimatkoja?
SAKSI
TUT
JAATSIN VALTIATAR
Kirjallisia lähikuvia Tyrväältä
▶
Armi Hohkon teos tekee näkyväksi edesmenneet merkkihenkilöt,
arkiset puuhat ja yhteisön tärkeät hankkeet.
•
Minna Isotalo
Kuka oli paikannäyttäjä
Kino-Tyrväässä? Millaiset
olivat Vihattulanniemen
kokkojuhlat? Milloin syt-
tyi pitäjän ensimmäinen
sähkövalo?
Armi Hoh-
kon
teos
Jaatsin valtia-
tar ja muita taitajia, hank-
keita ja arkisia havainto-
ja Tyrväällä
huokuu yksi-
tyiskohtien lumoa ja tekee
nimensä mukaisesti näky-
väksi edesmenneet merk-
kihenkilöt ja paikkakun-
nan suuret persoonat, ar-
kiset puuhat sekä yhtei-
sölle tärkeät uudistukset
ja innovaatiot.
Esitellyksi tulevat niin
Mathilda Gallén
eli Jaat-
sin valtiatar, ensimmäi-
nen suomenkielinen
naiskirjailija
Theodolin-
da Hahnson
, kuin val-
tiopäivämies
Taave Jun-
nila
ja kruununvouti
Ed-
vin Savoniuskin
. Hohko
kirjoittaa Mathilda Gallé-
nin olleen paljon muuta-
kin kuin kansallistaiteili-
jan äiti: hän oli yhteiskun-
nallinen vaikuttaja, vi-
herpeukalo, kulttuuri-ih-
minen ja taiteilija itsekin.
Kiikan pappilassa varttu-
nut Hahnson ei epäröinyt
kirjoissaan tarttua yhteis-
kunnan kipeisiin kohtiin
kuten köyhyyteen ja isän
ylivaltaan tyttären avioi-
tumisessa.
Junnila lienee ollut pi-
täjän kiireisimpiä miehiä.
Hän hoiti kansanedusta-
jan työnsä ohella lukui-
sia luottamustehtäviä ja
oli kotiseudullaan myös
suosittu juhlapuhuja. Tyr-
vään kamariorkesterissa
muun muassa apteekkari
Abelard Bäckmanin
ka-
verina musisoinut asesso-
ri Savonius oli puolestaan
erinomaisen virkamiehen
maineessa ja mukana mo-
nessa keskeisessä hank-
keessa hänkin.
Armi Hohko kirjoittaa
ihmisläheistä makrohis-
toriaa. Pieni, 151-sivui-
nen, 30 faktapohjaista
tarinaa sisältävä teos kas-
vaa suureksi kertomuk-
seksi yhteisöstä nimeltä
Tyrvää.
Q
KIRJOITTAJAN OMI-
EN SANOJEN
mukaan
elämä oli ennen van-
haan enimmäkseen tyyn-
tä, nuukaa ja työteliästä,
ilman kovia suorituspai-
neita. Tyrvääläinen pe-
rusluonne oli diplomaat-
tinen ja toisen huomioon
ottava. Naapureihin poi-
kettiin kutsumatta ja pir-
teissä pohdittiin ehtoo-
puhteina ajankohtaisia
asioita. Pitoja valmistel-
taessa ei nuukailtu ja sun-
nuntait pyhitettiin kirkos-
sa käyntiin.
”Kutut, joista saatiin sär-
vintä jokapäiväiseen ruo-
kapöytään, ovat kadon-
neet maisemista. Ennen
kuttulaitumia oli teiden
tukkoina tiheään ja kul-
kijan tehtävänä oli laittaa
veräjät perässään kiinni,
jotteivät sarvipäät karkai-
si”, Hohko muistelee.
Hän pohtii, miten so-
ta-ajan niukkuus ja puute
opettivat ihmisen kiitol-
liseksi vähistäkin asioista.
Karjalaisia evakoita asutet-
tiin yksityisasuntoihin, ja
ihmisten lähimmäisenrak-
kautta koeteltiin, kun uu-
teen tilanteeseen piti so-
peutua, vaikka kaikesta
oli pulaa.
Q
’JAATSIN VALTIAT-
TAREN’ KERTOMUK-
SET
ovat - Hohkon edel-
lisen teoksen tapaan - saa-
net alkunsa yksittäisis-
tä löydöistä: valokuvista,
asiakirjoista tai vanhois-
ta lehti-ilmoituksista. Kir-
joittajan tutkijan luonnet-
ta yksityiskohdat polttele-
vat, kunnes niiden taustat
on selvitetty ja tekstimuo-
toon puettu.
”Arvoitus on ratkaista-
va, tehtävä täytyy suorit-
taa loppuun, kun sen ker-
ran on aloittanut. Saman-
lainen tunne jollain toi-
sella voi olla virkkuutyön
tai maalauksen kanssa.”
Minkälaisten historial-
listen dokumenttien pa-
rissa Armi Hohkon mieli
seuraavaksi askartelee?
”Jaa-a. Kirjoittelen ylös
kaikenlaista, mutta ei sitä
tiedä, onko niistä julkai-
suksi asti. Tämä on tällais-
ta muisti- ja aivojumppaa.”
•
Minaa Isotalo
Tyrväällä vietetään kult-
tuuritekojen vuotta. Näin
on, jos Alueviestin kulu-
van vuoden otsikointia
silmäilee. Kulttuuriteoik-
si ovat tulleet tituleera-
tuksi niin
Saku Metsä-
län
paikallisesta lentopal-
losta kertova historiikki
kuin Galleria Akselin uu-
sin näyttely. Kultuuriteko
on varmasti
Armi Hoh-
kon
kirjoittama ja Ware-
lian kustantama ”Jaatsin
valtiatarkin”.
Saattaa olla, että kult-
tuuriteko tällä vauhdil-
la kärsii karvaan inflaa-
tion. Tai sitten meidän
on vain hyväksyttävä se
tosiasia, että paikkakun-
nalla asuu harvinaisen
paljon kotiseuturakkaut-
ta pursuavaa väkeä, joka
ei malta olla tätä tunnet-
taan julkisesti vaalimatta
erinäisten kulttuurituot-
teiden muodossa.
Kuttupitäjän kulttuu-
rikansalaiset kiittävät
ja iloitsevat huomates-
saan, ettei Kirja-Sasta-
mala suinkaan rakennu
vain Vanhan kirjallisuu-
den päivien ja kirjamuse-
on varaan. Parhaimmil-
laan se muotoutuu – ja
myös säilyy – yksittäis-
ten ihmisten innostuk-
sessa sekä niiden lukuisi-
en erilaisissa yhdistyksis-
sä vaikuttavien ruohon-
juuritason toimijoiden
keskuudessa, jotka teke-
vät pieniä kulttuuriteko-
ja harva se päivä.
▶
TOIMITTAJAN KOMMENTTI
Kulttuuritekojen vuosi
Armi Hohkon teoksen julkistamista juhlistettiin Jaatsilla sunnuntaina. Kustantaja Marko Ves-
terbacka totesi Hohkon teoksen todentavan oivallisesti Warelian kustannuspolitiikkaa. Kustan-
tamon kirjat ovat kaikki tarinan voimaan luottavaa tyrvääläistä tietokirjallisuutta.
