15
Keskiviikko lokakuun 14. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Nuoret tarjoilevat
tuuletusta vanhoille
kuntakonkareille
Hei, vanhat, mutta viisaat kuntapäättä-
jäkonkarit. Joskus olisi ihan oikeasti hyvä
kuunnella nuoria, kun päätetään isoista-
kin asioista. Eivät nuoret ota kantaa vain
nuorisotaloihin, tai koulujen pihasomis-
tuksiin. He katsovat maailmaa ehken
avarammin, kuin luulettekaan.
Nuoret tietenkin huomioidaan aina juh-
lapuheissa, kuten veteraanit, vammaiset,
lapsiperheet, työttömät ja muut kurimuk-
seen joutuneet. Esimerkiksi Pirkanmaan
nuorisofoorumissa Sastamalassa kyseltiin
turvapaikanhakijoiden tilanteesta, ja on-
ko Sastamalassa vastaanottokeskusta. Ei
ole. Mutta aikanaan kotouttamiseen Sas-
tamalakin ryhtyy, koska kunnat epäile-
mättä niihin talkoisiin sälytetään.
Kysyipä yksi nokialaisnuori, miksi muu-
alta muuttaneiden työllistämiseen vara-
taan valtiolta paljon rahaa, vaikka koti-
maassakin on työttömiä? No keskustan
kansanedustaja Pertti Hakanen vastasi,
että Suomen on osallistuttava näihin Eu-
roopan unionin talkoisiin, kuten muitten-
kin maitten.
************************
Niin. Se Bäckmanin tornihuvila Vamma-
lassa huutaa vielä käyttöä. Niitä hyviä
ideoita kaivataan, sillä tuntuu siltä, että
ainakin osa päättäjistä on peukalo suus-
sa aiheen kanssa. Yksi avajaisnäyttely, eli
Satakunnan museon tonttunäyttely olisi
jouluksi ollut saatavilla. Meni Korvatun-
turille, sillä Sastamalasta ei löydy voima-
varoja...
************************
Ja vielä uimahalliin. Kaupungissa on to-
ki kaksi melkoisen rapistunutta hallia,
mutta ehken uudestakin jälleen joris-
taan marraskuisessa talousarviovaltuus-
tossa. Taitaapi olla muuten niin, että Kii-
kan hallia remontoidaan, jos jotakin il-
menee. Keikyän halliin ei suuria satsata.
Jos iso remontti on edessä, niin ovet pan-
naan kiinni.
Sen verran halliasiassa on konsensusta
kasvanut, että edes demarit eivät ole ai-
heesta liiemmin ääntä pitäneet. Eikä ole
kyllä vankka uimahallin puolustaja, kau-
punginhallituksen kokoomuslainen pu-
heenjohtaja, Jari Anderssonkaan asiaan
liiemmin palaillut.
Saapa sitten nähdä, ja kuulla.
SAKSI
TUT
TALKOOT
Kolme sahaa lauloi
▶
LC Huittinen rakentaa leirilaavua
Kännölän Vihkimysvuorelle.
•
Laura Haavisto
Parhaimmillaan kolme
sahaa lauloi Kännölän
lenkkipolun varrella vii-
me lauantaina, kun Lions
Club Huittinen talkoili lei-
rilaavua Vihkimysvuorel-
le.
”Ensimmäinen laa-
vu rakennettiin Kännö-
lään kolme vuotta sitten.
Siellä on riittänyt kävi-
jöitä ihan jonoksi asti,
joten toiselle leirilaavul-
le oli selvä tarve”, idean
isä
Ilkka Isokallio
taus-
toittaa.
Kännölän Leijona-laavu
on erityisesti päiväkotien,
koululaisten ja partiolais-
ten käytössä.
”Voisi sanoa, että se on
suorastaan ruuhkautunut.
Vieraskirjan mukaan siel-
lä poikkeaa myös paljon
ihan yksittäisiä ulkoilijoi-
ta”,
Veli-Matti Wasell
tie-
tää.
”Se ei ole ihme, sillä mi-
kä olisi parempi tapa läh-
teä luontoon, kuin tul-
la tänne metsään ulkoi-
lemaan ja keittää nuoti-
olla nokipannukahvit tai
paistaa makkarat”,
Petteri
Hurskainen
huomauttaa.
■
MOLEMMAT LEIJO-
NIEN TEKEMÄT
laavut
ovat yleisessä ja ilmaises-
sa käytössä.
”Ajatus on se, että tän-
ne voi kuka tahansa tul-
la koska tahansa. Juuri se
tässä onkin hienoa, että
laavuista pääsevät nautti-
maan ihan kaikki”, Isokal-
lio toteaa.
Vihkimysvuoren leiri-
laavu rakentuu kolmen
kilometrin kääntöpaikal-
le. Laavun ohi kulkevat
myös neljän ja viiden ki-
lometrin lenkkipolut.
”Laavun etuosaan tu-
lee tulisijan lisäksi pöy-
tä ja penkit. Takaosassa
on mahdollisuus yöpyä”,
laavun suunnitellut
Olli
Tuominen
juttelee.
Kaupunki on tehnyt
laavun pohjat, Leijonat
vastaavat rakentamisesta.
Kelopuut ovat
Voitto Sa-
torannan
lahjoittamia.
”Laavun rakentamiseen
tarvitut varat ovat kerty-
neet kaupoissa olevista
keräyskartioista sekä en-
nen joulua järjestettäväs-
tä joulukuusten ja lyhtei-
den myynnistä”, Hurskai-
nen kertoo.
■
AAMU YHDEKSÄLTÄ
ALKANEEN
ensimmäisen
talkoopäivän aikana leiri-
laavu ei vielä valmistunut.
Leijonat kuitenkin lupaa-
vat, että avajaisia viete-
tään vielä ennen talven
alkamista.
”Sitä ennen kävijöitä
palvelee Kännölän laavu,
johon on suunniteltu esi-
merkiksi metsäkirkon jär-
jestämistä yhdessä seura-
kunnan jamaatalousnai-
sen kanssa.”, Isokallio sa-
noo.
Ilkka Isokallion (vasemmalla), Juha Rannikon, Petteri Hurskaisen, Ve-
li-Matti Wasellin, Juha Majalan ja Olli Tuomisen tiimi toimi lauantai-
na tehokkaasti Huittisten Kännölässä.
”Työ, työ ja työ”
❐
Vesa Koskisen elämäkerta pui
yrittäjyyden ydintä.
•
Minna Isotalo
Autokauppiaana uraa luo-
neen
Vesa Koskisen
yrit-
täjyyden abc pitää sisäl-
lään oikeanlaiset geenit,
koulutuksen ja elämänko-
kemuksen. Tavallaan yrit-
täjäksi synnytään, koska
se vaatii tietynlaisen luon-
teen, Koskinen miettii.
”Haluatko kuulla sen
kaikkein tärkeimmän: työ,
työ ja työ. Jos jaksaa pai-
naa pitkää päivää ja pitää
siitä, tulostakin saa yleen-
sä aikaan”, hän tiivistää.
Autokaupasta Koski-
nen kartutti kokemus-
taan 1950-luvulta lähtien,
ensin Vammalassa ja vuo-
sikymmen myöhemmin
Porissa. Fordin mies hä-
nestä tuli viimeistään Sa-
takunnan Autossa - jossa
hän toimi myyntipäällik-
könä - ja vielä vahvemmin
oman yrityksen, Auto Oy
Vesa-Matin kautta, jonka
hän perusti vuonna 1974.
”Yrityselämä oli minul-
le numero yksi. Perhe sai
siitä varmaan kärsiä, kos-
ka aikaa oli enintään vii-
konloppuisin, ja kesälo-
maa pidettiin parisen viik-
koa elokuulla. Muuta yk-
sityiselämää ei ollut. Vai-
moni hoiti perheen, las-
ten koulutukset ja muut
perheasiat”.
■
KOSKINEN SANOO,
ETTEI
hänellä ollut yrit-
täjäksi lähtiessään suu-
ria odotuksia. Näin jälki-
käteen yrittäjyys on ollut
palkitsevaa: yritystä läh-
dettiin rakentamaan al-
haalta, pikku hiljaa nous-
tiin tyvestä latvaan. Tu-
li menestystä, vaikeudet
voitettiin.
”Johtajana olin yksin,
mutta koen, että yritys
syntyi hyvien työnteki-
jöiden kanssa yhteistyös-
sä. Tärkeitä olivat tietysti
myös mahtavat asiakkaat,
joita sain palvella.”
”Kun poikani
Juha
läh-
ti jatkamaan Ford-liikettä,
kysyttiin, kuinka paljon
vielä vaikutan asioihin.
Olen vastannut, että ky-
seessä on niin pieni tun-
kio, että se ei kahta kuk-
koa tarvitse.”
■
ELÄKEVUOSINAAN
KOSKINEN TULI
sekaan-
tuneeksi kunnallispolitiik-
kaan. ”Useammatkin ko-
kemäkiläiset kävivät eh-
dottamassa, että lähti-
sin valtuustotyöhön. Tein
autokauppaa eikä politiik-
ka istunut siihen. Halusin
palvella kaikkia ihmisiä
samalla tavalla, en suun-
tautua poliittisten näke-
mysten varassa.”
Lopulta Koskinen taipui
ja vaikutti kunnallispolitii-
kassa sitoutumattomana
kokoomuslaisena kahdek-
san vuotta. Realiteeteissa
pysyttelevälle, ratkaisukes-
keiselle miehelle kunnallis-
kentän väännöt olivat tur-
hauttavaa seurattavaa.
”Yhteisön etu jäi puo-
lueiden keskinäisen no-
kittelun ja oman ryhmän
etujen ajamisen jalkoihin.
Toistaiseksi demokratiaa
parempaa ei ole keksitty,
mutta minulle politiikan
areenat olivat suuri pet-
tymys.”
Kiikoislaissyntyisen Vesa Koskisen elämäker-
ran Yrittäjyys on arvo sinänsä on kirjoittanut
Aarne Seppälä.
