24
Keskiviikko joulukuun 16. 2015
Malja näkemyksen
vahvuudelle!
Kerroin tällä samalla paikalla tasan kuu-
kausi sitten Tyrvään Prykin ”Näkemys-pal-
kinnosta” ja palkintoehdokkaista. Näkemys-
palkinto jaetaan kirjavuoden lopussa aiem-
min samana vuonna suomeksi julkaistulle
ei-fiktiiviselle kirjalle, jonka kirjoittajalla on
omaperäinen ja kiinnostava näkemys.
Palkinnon arvo on sama kuin maineik-
kaalla ranskalaisella Goncourt-kirjallisuus-
palkinnolla, eli kymmenen euroa. Palkinto
maksetaan voittajalle Tyrvään Prykin anti-
mina.
Tila ei viimeksi sallinut kertoa, kuinka ja kos-
ka palkinnon saaja valitaan. Nyt voidaan
kertoa, että myös valinta tehtiin Goncourt-
palkintoa mukaillen. Siinä missä Goncourt-
raatilaiset kokoontuvat valitsemaan voitta-
jaa loisteliaaseen pariisilaiseen Drouant-ra-
vintolaan, Näkemys-raatilaiset kokoontui-
vat loisteliaaseen tyrvääläiseen Walter’s Pu-
biin.
Raatiin oli kutsuttu kirjallisuusmiehet Paavo
Lahtinen ja Lasse Ojala. Etukäteen heitä oli
lähes kielletty lukemasta ehdokkaina olleita
neljää kirjaa. Voittaja piti nimittäin valitta-
man Paavo Haavikko -menetelmällä: luke-
malla kirjoista pieniä näytteitä ja muodos-
tamalla niiden perusteella haavikkomaisen
jyrkkä ja lopullinen käsitys kirjojen laadusta
ja arvosta. Raadin piti istuman Waltterissa
kirjoja selaillen ja kirjoista keskustellen niin
pitkään, kunnes Näkemys-voittajasta vallit-
sisi yksimielisyys.
Ja juuri näin tapahtui. Yllättäen joskaan ei
ehkä aivan odottamattomasti myös muu
Waltterin väki myötäeli valintaprosessissa,
huuteli niin sanotusti vieraisiin pöytiin ja
esitti omia näkemyksiään. Huutelu oli kui-
tenkin mieluista ja huutelijat tuttuja.
Parin tunnin huuhtomisen jälkeen raadin
vaskoolissa oli jäljellä kaksi teosta: Ville Läh-
teen ”Paljon liikkuvia osia” ja Keijo Korho-
sen ”Goljatit”. Raatilaiset pitivät molempia
hyvin tärkeinä juuri tässä ajassa. Lähteen
kirja puhuu vivahteikkaamman yhteiskun-
nallisen keskustelun puolesta yksinkertais-
tavaa puhetta vastaan; Korhosen kirja taas
puhuu ihmisen kokoisten järjestelmien puo-
lesta goljatteja eli ylisuuria järjestelmiä vas-
taan.
Hyvissä ajoin ennen valomerkkiä raati päät-
ti antaa tämänvuotisen Näkemys-palkinnon
Keijo Korhosen Goljateille. Malja näkemyk-
sen vahvuudelle!
Näin kustantaja Auditorium – vasta kaksi-
vuotias, vireä tulokas kustantajarintamal-
la – esittelee kirjoittajaa ja hänen kirjaansa:
”Professori, entinen Suomen ulkoministeri
Keijo Korhonen katselee maailman menoa
Sonoran aavikolta Arizonasta Yhdysvallois-
ta. Hänen viiltävät ja suorasukaiset havain-
tonsa maailman menosta ihastuttavat ja vi-
hastuttavat lukijoita.”
”Tämä kirja pohtii, mistä johtuu, että pieni
on kaunista, mihin liian suuret valtiot, lii-
an suuret talousyhtymät ja liian suuret pan-
kit ovat meidät johtaneet, ja miksi pienehkö
valtio ja inhimillisen kokoinen ihmisyhteisö
ovat välttämättömiä edellytyksiä tavallisen
ihmisen – meidän kaikkien – elämisen laa-
dun säilymiselle ja paranemiselle.”
Posti kuljettaa palkinnon Korhosen jom-
paankumpaan tukikohtaan, joko Arizonan
aavikolle tai Paltamon Meilahteen.
Kirjoittaja on kirjantekijä ja poliisiviestinnän
opettaja.
Vieraskynä
•
Marko Vesterbacka
RUOKA
”Yhteiset ruokailuhetket
ovat tärkeitä”
❐
Kouluruoan kuuluukin olla välillä
pahaa, muistutti Äetsän koululla käväissyt
ravitsemusterapeutti.
•
Pauliina Vilenius
Puuro ja mansikkakiisseli,
ruisleipä ja hedelmä, jo-
gurtti, rahka tai viili.
Näin vastasivat Äetsän
koulun 7. luokkalaiset ra-
vitsemusterapeutti
Ildikó
Hytösen
kysymykseen,
mikä voisi olla terveelli-
nen välipala.
”Hyviä ehdotuksia. Kun-
non välipala koostuu kas-
viksista ja viljasta, ja tar-
vittaessa sitä voi täyden-
tää maito- ja lihavalmis-
teilla. Myös hedelmä on
hyvä ja helppo vaihtoeh-
to, sillä sen voi ottaa tar-
vittaessa mukaansa.”
■
SASTAMALAN YLÄ-
KOULUISSA JOULUN
alla kiertänyt Hytönen
muistuttaa seitsemäsluok-
kalaisten ruokailutottu-
musten olevan pitkälti
riippuvaisia vanhempien
tavoista. Jos vanhemmat
kantavat kaupasta einek-
siä, eivätkä pidä kiinni yh-
teisistä ruokailuajoista, ei-
vät nuoretkaan voi sellai-
siin oppia.
”Siksi nuorille onkin tär-
keä puhua jo varhain ter-
veellisestä ruokavaliosta.
Vielä tässä kohtaa puheet
voivat mennä toisesta
korvasta sisään ja toisesta
ulos, mutta kaikki muut-
tavat jossain vaiheessa
pois kotoa. Silloin asiat
voivat palata mieleen.”
■
NUORET NYRPISTE-
LEVÄT USEIN
nenäänsä
kouluruoalle. Äetsän kou-
lulla ravitsemusterapeut-
ti muistutti, että koulussa
tarjottavan lounaan kuu-
luukin välillä olla ’pahaa’.
”Kouluruoalla on myös
kasvatuksellinen merkitys.
Sen kautta te opitte maiste-
lemaan vähemmän tuttu-
ja ja erikoisempia makuja.”
Kotitaloutta opettavan
Mari Torpon
mukaan
suurin osa oppilaista syö
kouluruokaa päivittäin.
”Vain pieni prosentti jät-
tää ruokailun väliin. Toi-
nen ääripää ovat kasvavat
nuoret pojat, jotka syövät
kukkupäällisiä lautaselli-
sia ja vielä santsaavat.”
Jos ruokalassa joku jos-
kus nirsoileekin, kotitalo-
ustunnilla kaikille mais-
tuu kaikki.
”Hyvä esimerkki ovat si-
lakkapihvit. Moni oli en-
sin epäileväinen, mutta
kun niiden valmistami-
seen ja maustamiseen pää-
si itse vaikuttamaan alus-
ta asti, taisi biojäteastiaan
päätyä yksi ainoa pihvi.”
■
MIKÄLI KOULULOU-
NAS JÄÄ
päivällä väliin,
on kotona nautitulla ruo-
alla entistä suurempi mer-
kitys. Ravitsemusterapeut-
ti on erityisen huolissaan
yhteisten ruokailuhetki-
en katoamisesta. Sen si-
jaan, että koko porukalle
tehtäisiin lämmin ruoka,
saattavat perheenjäsenet
napostella omaan tahtiin-
sa jopa tietokoneen vieres-
sä istuen.
”Yhteiset ruokailuhetket
ovat tärkeitä. Kyse ei ole
pelkästä syömisestä vaan
myös yhdessäolosta”, Hy-
tönen muistuttaa.
”Piparit leivon oikealla voilla”
▶
Ildikó Hytönen on ollut itsekin ylipainoinen lapsi.
•
Pauliina Vilenius
Ildikó Hytönen
aloitti Servin
ravitsemusterapeuttina kol-
misen viikkoa sitten. Terve-
ystieteiden maisteri on työs-
kennellyt aiemmin Tampe-
reen yliopistollisessa sairaa-
lassa.
Hytönen on erityisen huolis-
saan siitä, miten yleistä lasten
ja nuorten ylipaino on.
”Kyse ei ole enää pienestä
pyöreydestä, vaan oikeasta liha-
vuudesta, joka ennustaa myös
aikuisiän ylipainoa”, hän muis-
tuttaa.
■
AIHE ON RAVITSEMUSTERA-
PEUTILLE
henkilökohtaisesti var-
sin tuttu.
”Olin itsekin lihava lapsi. 9.
luokkalaisena laihdutin tervey-
denhoitajan valvonnassa. Kilot
karisivat lautasmallia noudatta-
malla ja herkkuja karsimalla.”
Sittemmin kilot ovat pysyneet
kurissa. Hytönen vannoo koh-
tuullisuuden nimiin.
”Herkuttelukin on sallittua, kun-
han se pysyy kurissa. Herkut eivät
saa korvata oikeaa ravintoa.”
Muodissa olevaa fitness-buumia
ravitsemusterapeutti karsastaa.
”En pidä järkevänä rajoittavaa
laihduttamista. Nyky-yhteiskun-
nassa keskitytään liikaa siihen, että
se viimeinenkin herkkumurunen
karsitaan ruokavaliosta. Tärkeäm-
pää olisi laittaa arkiruokailu kun-
toon. Kun peruspohja on vakaa,
voi vapaammin herkutellakin.”
■
JOULUHERKKUJEN SUH-
TEEN ILDIKÓ
Hytönen kehot-
taa noudattamaan vanhaa hyväk-
si havaittua kaavaa. Sen sijaan, et-
tä murehtisi joulun ja uudenvuo-
den välistä herkuttelua, kannattaa
keskittyä uudenvuoden ja seuraa-
van joulun väliseen aikaan.
”Itsekin leivon piparit oikealla
voilla. Kyllä joistakin perinteistä
on pidettävä kiinni”, hän nauraa.
Servin ravitsemusterapeutti Ildikó Hytönen laittoi Äetsän koulun 7. luokkalaiset maistelupuu-
hiin. Purkit oli täytetty viidellä perusmaulla; makealla, suolaisella, happamalla, karvaalla ja
lihaisalla. Oppilaiden tehtävä oli tunnistaa, mitä makua kustakin purkista löytyi.
