20
Keskiviikko 17.2.2016
ONNISTUNUT HANKE
Punkalaitumen kotouttamis-
malli on kysyttyä tavaraa
▶
Viime viikolla tulleita syyrialaisia lukuunottamatta kukaan kunnan
kiintiöpakolaisista ei ole työtön.
•
Maija Latva
Punkalaitumen kunnan
hanketyöntekijä
Maarit
Tiittasella
on riittänyt
normaalia enemmän vi-
pinää viime viikkoina.
Hänen kontollaan ovat
kunnan kiintiöpakolaiset
ja heidän kotouttamisen-
sa. Entisestään Punkalai-
tumella on 60, lähinnä
myanmarilaista kiintiö-
pakolaista. Viime viikol-
la kuntaan saapui kaksi
syyrialaista kiintiöpako-
laisperhettä, yhteensä 16
henkilöä.
■
MAARIT
Tiittanen
on onnistunut työssään
luomaan toimivan han-
kemallin, ja konsepti on-
kin otettu käyttöön laa-
jasti paitsi Suomessa,
myös maamme rajojen
ulkopuolella. Nainen on
ollut kysytty luennoitsi-
ja ja keskustelija erilaisis-
sa tilaisuuksissa, joissa ai-
heena on maahanmuut-
to ja kotouttaminen. Vii-
me vuonna Maarit pal-
kittiin Pirkanmaan vuo-
den maaseutuhenkilönä.
Perusteluissa todettiin,
että sinnikkyydellään,
innovatiivisuudellaan ja
ihmissuhdetaidoillaan
hän on saanut valtavas-
ti inhimillistä hyvää ai-
kaan maahanmuutta-
jien kotoutumiseen ja
elämään kokonaisuute-
na. Perusteluissa todet-
tiin lisäksi, että Maarit
on tehnyt työtä suurel-
la sydämellä ja lämmöllä.
■
VIISI
vuotta sitten
Maarit tuli Punkalaitu-
melle hanketyöntekijäk-
si. Edessä oli tyhjä työ-
pöytä ja kone. ”Kotout-
tamisen malli on synty-
nyt työllä, tuskalla ja it-
kullakin”, hän toteaa. Jo
pelkästään verkostoitu-
minen eri toimijoiden
kanssa on vaatinut val-
tavasti työtä. Nyt Maa-
rit tietää heti, mihin ot-
taa yhteyttä missäkin
asiassa, vaikka suomalai-
nen byrokratia asettaa-
kin usein kapuloita rat-
taisiin. ”Olen sellainen,
että hoidan asiat mielel-
läni nopeasti finaaliin,
ja joskus asiantuntijalta
toiselle pompottaminen
kypsyttää. En epäröi ot-
taa puhelinta käteeni ja
soittaa niin korkealle ta-
holle kuin on tarvis, kun
kyse on asiakkaideni elä-
mästä”, hän painottaa.
■
MAAHANMUUTTA-
JAT
maaseudun arjessa
-hankkeen toimivuudes-
ta kertoo kaiken oleelli-
sen se, että viime viikol-
la tulleita syyrialaisia lu-
kuunottamatta kukaan
kunnan kiintiöpakolai-
sista ei ole työtön, vaan
kaikki ovat joko koulus-
sa, palkkatyössä tai työ-
kokeilun piirissä. ”Al-
kuun oli joskus vaike-
uksiakin hankkia työ-
kokeilupaikkoja, mutta
asiakkaani ovat lunasta-
neet paikkansa omalla
työnteollaan ja nyt mi-
nulle usein jo soitetaan-
kin ja tarjotaan avoimia
paikkoja”, Maarit iloit-
see. ”Vaikka työni ei ole-
kaan helppoa, se on hy-
vin palkitsevaa, ja antaa
voimia jaksaa eteenpäin.”
Kun syyrialaiset kiintiöpakolaiset saapuivat Suomeen ja Helsinki-Vantaan lentokentälle vii-
me viikolla, hanketyöntekijä Maarit Tiittanen oli heitä vastassa. ”Tunsin olomme turvallisek-
si vasta, kun ymmärsin hänen odottaneen meitä ja kuulin, että hän on meidän avustajamme
täällä Suomessa”, kertoo Ali Almohamed (ylhäällä kolmas vasemmalta). Viisivuotias Tasnim
vaati päästä ”perhekuvassa” Maaritin syliin.
Syyrialaiset totuttelevat
uuteen kotimaahansa
▶
”Haluan oppia pian kielen ja antaa Suomelle oman työpanokseni.”
•
Maija Latva
Kun kiintiöpakolainen saapuu
Punkalaitumelle,
Maarit Tiitta-
nen
on ensimmäinen kontakti
uuteen kotimaahan. Luottamuk-
sen rakentaminen voi kestää pit-
käänkin, mutta ainakin viime
viikolla saapuneille syyrialaisil-
le Maarit on selvästi jo tärkeä tu-
ki ja turva.
Sateisena ja synkkänä keski-
viikkona menen Maaritin seu-
rana punkalaitumelaiseen rivi-
talokolmioon. Asunto on kun-
nan, ja kalustettu lahjoitustava-
roilla. Saamme lämpimän vas-
taanoton
Ali Almohamedin
perheessä. Äiti
Fatima
halaa en-
sin Maaritin, sitten mukana tul-
leen vieraan. Perheen lapset ja
nuoret,
Shady
,
Abdallah
,
Hus-
sein
,
Khaled
,
Omar
,
Mohamed
,
Wassim
ja
Mustafa
, kättelevät ja
esittelevät itsensä kukin vuorol-
laan. Tuliaiseksi tuodut legot ja
piirustusvälineet kiinnostavat
perheen pienempiä.
■
JUOMME
vahvaa arabialais-
ta kahvia pienistä kupeista ja kes-
kustelemme puhelimen kääntä-
jäsovelluksen avustuksella. Maan-
siirtoalan yrittäjänä Syyriassa toi-
minut perheenisä Ali näyttää pu-
helimelta kuvia moukaroidusta
Damaskoksen kaupungista. ”Kun
kotimme ja työkoneeni tuhoutui-
vat pommituksissa ja elämä kä-
vi muutenkin kestämättömäksi,
meidän oli pakko lähteä. Meidän
miesten olisi ollut pakko liittyä jo-
ko hallituksen joukkoihin, tai ter-
roristeihin. Molemmat vaihtoeh-
dot ovat yhtä vaarallisia”, mies
selvittää. Seuraavaksi Ali näyttää
kuvaa vanhasta miehestä, joka
makaa sairaalasängyssä. Kuvassa
on Alin isä. ”Hän on Libanonissa,
jossa mekin olimme pakolaisleiril-
lä neljä vuotta.”
■
NÄEMME
Maaritin kanssa
muitakin kuvia Alin kännykäs-
tä: kuvia päivistä, jolloin Alin
Bobcatit vielä kaivoivat maa-
ta ja kuorma-autot olivat työn
touhussa. Hetken mietittyään
Ali näyttää myös kuvia, joista
tekisi mieli kääntää katse pois.
Ne näyttävät sensuroimattomas-
ti sen, millainen näky syyrialai-
sen kaupungin kadulla on ilma-
pommituksen jälkeen. Yhdessä
kuvassa on lasten ruumiita. Ky-
seessä oli Alin mukaan myrkky-
kaasuisku.
■
OVIKELLO
soi ja kylään tu-
lee myös
Siham
ja
Waled Almo-
hammed
sekä heidän lapsensa
Tasnim
,
A´la
ja
Ahmad
, ja per-
heen isän veli
Imad Almoham-
med
. Kaikilla on paljon kysyttä-
vää Maaritilta: milloin voi aloit-
taa kielen opiskelun, koska pää-
see töihin, mistä voi ostaa pita-
leipää, paljonko ajokortti mak-
saa, missä voisi viljellä perunaa
ja pääsisikö jossakin pelaamaan
jalkapalloa. Maarit selvittää, että
nyt kun sosiaaliturvatunnukset
ovat tulleet, päästään eteenpäin.
Terveystarkastusten jälkeen per-
heiden lapset aloittavat kunnan
valmistavassa opetuksessa ja
vanhemmat aloittavat suomen
kielen opiskelun. Ali ilahtuu tie-
doista. ”Haluan oppia kielenne
pian, päästä töihin ja antaa Suo-
melle takaisin kaiken sen hyvän,
mitä olemme saaneet.”
■
IMADIN
vaimo, jonka kans-
sa hän avioitui ennen kuin hä-
net itsensä oli UNHCR:n toimes-
ta katsottu pakolaiseksi, on edel-
leen Syyriassa. Aleppossa. Imadi-
lla on hänestä kova huoli ja nuo-
ren miehen sillmäkulma kostuu,
kun hän näyttää puhelimesta vai-
monsa kuvaa. Imad kysyy, voisiko
vaimokin päästä Suomeen. Voisi-
ko Maarit auttaa. Maarit ei voi lu-
vata muuta, kuin että selvittelee
mahdollisuutta.
■
YHTÄKKIÄ
ikkunasta ulos kat-
sellut Ali innostuu, osoittaa sor-
mella ja sanoo: ”Bobcat.” Ja siel-
lä tiellähän sellainen menee. ”Kyl-
lä sinä sinne Bobcatin puikkoihin
vielä pääset, kunhan opiskelet
kielen”, Maarit lupaa. Alin silmät
loistavat. Jo seuraavana päivänä
tomera hanketyöntekijä on alusta-
vasti yhteydessäMTK:hon. Verkot
on heitetty veteen, mutta edessä
on vielä pitkä ja byrokraattinen tie.
Ki int i öpako l a inen
on henkilö, jolla on
YK:n pakolaisasiain
päävaltuutetun (UN-
HCR) myöntämä pa-
kolaisen asema ja
hän saapuu maahan
valtion määrittele-
män pakolaiskiinti-
ön puitteissa. Edus-
kunta määrittää pa-
kolaiskiintiön vuo-
sittain.
Vuodesta 2001 al-
kaen Suomeen otet-
t av i en k i i nt i öpa -
kolaisten määrä on
ollut 750 henkilöä
vuodessa, ja vuosina
2014 ja 2015 pako-
laiskiintiötä nostet-
tiin Syyrian sodan
vuoksi 1 050 henki-
löön. Kiintiöpakolai-
set tulevat usein pa-
kolaisleireiltä.
FAKTA
