17
Keskiviikko 24.2.2016
VUODEN URHEILIJA
Joukkuepelaaja isolla J:llä
▶
Joskus perhoset lepattavat konkarilentopalloilijan vatsassa niin, ettei uni tule silmään.
•
Minna Isotalo
Olli Kunnari
kaataa kah-
via isoon mukiin, jon-
ka kyljessä virnuilee vi-
hainen lintu. Sastamalan
vuoden urheilijan päivä
alkaa kotioloissa yleen-
sä kaurapuurolla tai ruis-
leivällä. Perjantaiaamuna
Olli on herännyt hyvissä
ajoin ennen kahdeksaa.
Satu-vaimo on kiirehti-
nyt töihin, ja Olli on tar-
jonnut perheen pikkuvä-
elle
Ellalle
ja
Artulle
aa-
mupalan ja vienyt heidät
kouluun.
"Aika tyypillinen arki-
aamu. Ensin on hulinaa,
ja sitten voin rauhassa
hörpätä kahvia. Näin va-
paapäivänä sitä kuluu use-
ampi kupillinen", mies
tuumii.
Kahvikupposen äärel-
lä ajatukset kiertyvät jo
Mestaruusliigan odotet-
tuun kärkikämppäiluun.
Keskiviikkona Vammalan
Lentopalloa vastaan aset-
tuu sarjan kovin pala pur-
tavaksi eli Kokkolan Tii-
kerit. VaLePasta ei ole täl-
lä kaudella ollut kertaa-
kaan Tiikereiden kaatajak-
si, mutta Olli huomauttaa,
ettei oma joukkue ole ot-
tanut kokkolalaisista mit-
taa vielä kertaakaan kärki-
kuusikollaan. "Tiikerit on
tottakai voitettavissa.
Le-
lun
ässistä aina puhutaan,
mutta ei otteluita pelkäs-
tään syöttöviivan takaa
voiteta. Tiikerit on pelan-
nut hyvin joukkueena sil-
loinkin, kun Ojansivu ei
ole ollut pelikunnossa."
Olli Kunnarille lento-
pallo on ennen kaikkea
joukkuelaji. Yksilönä par-
rasvaloihin joutuminen
on siksi hieman kiusal-
lista. Sastamalan vuoden
urheilija -tittelistäkin kii-
tos ja kunnia kuuluu Va-
LePalle.
■
AMMATTILAISENA
maailman lentopallokent-
tiä vuosia tahkonnut pe-
laaja tietää, että voittami-
sen kannalta joukkueen
yhteishenki ei ole välttä-
mätöntä. Riittää, että kun-
niottaa toisten pelaajien
työtä. Toki tunne yhteen
hiilen puhaltamisesta te-
kee koko touhusta mielek-
käämpää.
"Ulkomailla pelasin
joukkueissa, joissa pelaa-
jat saattoivat olla toisten-
sa kurkuissa kiinni. Joi-
denkin keskinäiset välit
olivat todella tulehtuneet,
mutta peli sujui silti. Suo-
messa ja VaLepassa olem-
me joukkue pelikentän ul-
kopuolellakin, ja on ollut
hienoa nähdä, miten po-
rukka hitsautuu yhteen
joka syksy, vaikka osa pe-
laajista vaihtuu."
Pelit eurooppalaisia
huippujoukkueita vas-
taan sytyttävät konkaripe-
laajan, mutta Olli iloitsee
ennen kaikkea nuorempi-
en joukkuetovereidensa
puolesta. Kansainväliset
ottelut merkitsevät nuo-
rille mahdollisuutta näyt-
tää osaamistaan. Hyvässä
lykyssä ne toimivat pon-
nahduslautana maailmal-
le.
"Vaikka en minä mikään
ikäloppu vielä ole.
Eetu
ja
Mikko
ne vasta vanhoja
ovatkin", hän virnistää.
Olli antaisi mieluus-
ti tilaa nuoremmilleen
maajoukkueessakin. Per-
heen lisäksi se on yksi syy,
miksi herra jätti viimeksi
olympiakarsinnat väliin.
Mitään lopullista päätös-
tä maajoukkueuransa suh-
teen hän ei kuitenkaan
ole tehnyt.
"Mediaa kiinnostaa spe-
kuloida tämmöisiä, mutta
ei kukaan tiedä mitä huo-
minen tuo tullessaan. Toi-
von, että nuoria lahjak-
kuuksia olisi maajoukku-
eeseen tyrkyllä niin pal-
jon, ettei valmennusjoh-
don tarvitsisi enää soitel-
la."
■
OLLI
Kunnari on
34-vuotias. Ajatteluta-
voilleen uskollisena hän
ei intoudu pohtimaan tu-
levaisuutta kovin pitkälle.
Lentopallossa ja elämässä
yleensäkin kun on parem-
pi edetä vain kausi, vaihe
tai päivä kerrallaan.
Vaikka herrasmies Kun-
nari kannustaa nuorem-
pia kollegoitaan, on hä-
nessä roppakaupalla näl-
kää ja voitontahtoa. Jos-
kus perhoset lepattavat
konkarilentopalloilijan
vatsassa niin, ettei illan
koitokseen valmistavis-
ta päiväunista tule mi-
tään. Ja se on hyvä merk-
ki. Viimeksi näin kävi en-
nen taisteluvoittoa Berlin
Recycling Volleysta CEV-
cupin haastajakierroksella.
Urheilijan työväline on
oma keho. Viime aikoina
Olli on saanut kokea, mil-
tä tuntuu, kun fyysiset ra-
jat tulevat vastaan.
"Kroppa ei ole sama
kuin kymmenen vuot-
ta sitten, jolloin viittasin
kintaalla puheille huol-
tavista lihasharjoitteista.
Nuoren urheilijan elämä
on huoletonta. Tällä iäl-
lä luottamus omaan ke-
hoon pitää rakentaa aina
jonkun krempan jälkeen
uudestaan."
VaLePa on Ollille tun-
netasolla se uran merki-
tyksellisin joukkue, kirjai-
mellisesti kotijoukkue.
Miten Alahärmästä ko-
toisin oleva mies kokee
muuten sopeutuneensa
Sastamalaan?
"Perheen ja lasten kaut-
ta elämänpiirini on tietys-
ti laajentunut. Olen paik-
kakuntalaisille jo niin tut-
tu naama, että he uskalta-
vat tulla juttelemaan."
“Pannullinen loppuun, ja sitten hierojan pa-
keille”, tuumi Olli Kunnari aamutuimaan per-
jantaina.
Intohimoinen harjoittelija
tähtää lääkikseen
▶
Emmi Jokela suunnistaa viimeistä vuottaan juniorisarjassa. Kisakalenteriin mahtuu myös aikuisten
näyttökisoja.
•
Pauliina Vilenius
Käynnissä oleva abivuosi
ei ole hidastanut suunnis-
taja
Emmi Jokelan
har-
joitustahtia. Neljän vuo-
den opintosuunnitelma
on mahdollistanut tree-
naamisen vaikka kesken
koulupäivän, kun luku-
järjestykseen on osunut
hyppytunti. Silloin nuo-
ri nainen on kiristänyt
lenkkitossujensa nauhat
ja suunnannut Vammalan
lukiolta joko urheiluken-
tälle tai Lousajan poluille.
"Nelivuotisen suunni-
telman ansiosta olen saa-
nut tehtyä lukiosta itselle-
ni sopivan urheilulukion",
Emmi kuvailee.
■
VUODEN
junioriurhei-
lijaksi Sastamalassa valittu
suunnistajalupaus täyttää
tänä vuonna 20. Se tar-
koittaa, että juniorisarja
jää pian taakse.
"Kauden pääkisat ovat
nuorten MM-kisat, jotka
ovat heinäkuussa Sveit-
sissä. Kisalippu on jäl-
leen ansaittava huhti-ke-
säkuun aikana näyttöki-
sojen perusteella. Tulevia
vuosia ajatellen kisaka-
lenteriin otetaan myös ai-
kuisten näyttökisoja sekä
suunnistuksen huippulii-
gan kilpailuja, joissa pää-
see vertaamaan omaa ta-
soaan Suomen kärkinai-
siin."
■
VIIME
kesänä nuorten
maailmanmestaruudet
ratkottiin Norjassa. Suun-
ta-Seppoja edustava Em-
mi Jokela oli mukana Suo-
men joukkueessa.
"Parhaat suoritukseni
olivat sprintin kuudes ja
viestin neljäs sija. Kisa-
reissu antoi arvokasta ko-
kemusta sekä innostusta
ja motivaatiota kehittyä,
vaikka kaikki kisamatkat
eivät ihan nappiin men-
neetkään."
■
YLIOPPILASKIRJOI-
TUKSIIN
Emmi suhtau-
tuu rennosti. Nekin hän
on jakanut kolmelle eri
kerralle, joista viimeisin
tänä keväänä koostuu fy-
siikasta ja äidinkielestä.
"En ole koskaan hirveäs-
ti stressannut kirjoituksis-
ta. Olen lukenut läksyt ai-
na hyvin, joten yo-kokei-
siin on tarvinnut vain pa-
lauttaa asiat mieleen. Lu-
en silloin, kun olen koto-
na ja asia uppoaa. Urheilu
ja ulkoilu auttavat jaksa-
maan lukemisessakin."
Lisää lukemista on tie-
dossa, sillä luonnontie-
teistä kiinnostunut suun-
nistaja tähtää lääketieteel-
liseen.
"Jos ovi ei ensiyrittämäl-
lä aukea, pitää keksiä vuo-
deksi jotain muuta kehit-
tävää", Emmi toteaa.
■
SASTAMALAN
kult-
tuuri- ja vapaa-aikalauta-
kunnan myöntämä tun-
nustus lämmittää mieltä,
mutta ei kuulemma ollut
superyllätys.
"Olen jo muutaman
vuoden pitänyt itseäni ur-
heilijana, harjoitellut in-
tohimoisesti ja menesty-
nyt silloin tällöin kilpai-
luissakin. Valinta on kui-
tenkin itselleni iso juttu.
On kiva, että sastamalalai-
set haluavat tukea urhei-
luani ja että suunnistusta
lajina arvostetaan."
Vuoden junioriurheilijana Sastamalassa palkittu Emmi Jokela on saat-
tanut pinkaista lenkille kesken koulupäivän. Opinnot Vammalan luki-
ossa jäävät pian taakse, sillä tänä vuonna 20 täyttävä suunnistaja kir-
joittaa keväällä ylioppilaaksi. Sen jälkeen hän hamuilee pääsyä lää-
kikseen. Kuva: Alueviestin arkisto.
