2
Keskiviikko 9.3.2016
ANNINPIRTTI
Hyvää yötä
▶
Asukkaat valmistautuvat yöpuulle kuka lenkkeillen kuka
tuudittautuen television ääreen kuin ennen kotona.
Kyllikki Wasenius, 92, viihtyy Anninpirtissä jo neljättä vuotta.
•
Jaana Grankvist
Kyllikki Wasenius
istuu
sirkeänä vuoteensa laidal-
la. Televisiossa vaihtuvat
kuvat. Yölamppu kumot-
taa valoa seinän pintaan.
Lähihoitaja
Outi Viljasen
apupöydälle kiikuttamas-
sa vadelmakiisselikipos-
sa lusikka odottaa tarttu-
jaansa.
Tervehdin; käsipäivää.
”Teitittelenkö vai sinut-
telenko?”
”Sinuttele mieluum-
min.”
■
AAMUPÄIVÄLLÄ
jul-
kistettiin Ruotsin vasta-
syntyneen prinssin nimi.
Kyllikki kertoo, että päi-
väruoka maistui tänään
tavallista paremmin, jo-
ten iltapala saa nyt olla
kevyt. Sen verran kuiten-
kin pitää ottaa, että saa
lääkkeet niellyksi. Puner-
tavat lääkeannoskuppo-
set ovat samanvärisiä kuin
Kyllikin maalatut sormen-
kynnet.
”Vieraitakin tänään kävi.
Poika käy joka päivä. Hän
asuu Karkussa, mutta te-
kee sähkömiehen keikkaa
täällä keskustassa päin.
Taas toi tuliaisiakin.”
Kyllikki on syntyjään
Vammalasta. Sastama-
lan Sotesin Anninpirtis-
sä hän on asunut kolmi-
sen vuotta.
Ӏiti perusti aikoinaan
leipomon Asemakadul-
le, mutta se loppui, kun
hän kuoli. Kaikki oli hy-
vää: leivät, pullat ja ka-
kut”, Niemelän perheen
tytär vuosimallia 1924
muistelee.
Kyllikin kielen päällä
kipristelee muistikuva sii-
tä, mikä Victorian ja Da-
nielin pojan nimeksi tu-
likaan.
”Oscar! Sehän se oli. Os-
car Carl Olof.”
Viikolla tulleita Suo-
men euroviisukarsintoja-
kin Kyllikki seurasi. Hy-
viä kappaleita ovat hänen
mielestään kaikki.
”Vähän aika tulee pit-
käksi iltaisin odottaa, et-
tä uni tulisi.”
Vartin tiiviin juttelun
jälkeen Kyllikki alkaa vä-
syä. Murhe alkaa ottaa
valtaa. Kukaan ei ole tul-
lut tänne jäädäkseen.
”Ruoka-aikojen mukaan
täällä elämää mennään.
Aamulla heräilen kel-
lo 8 jälkeen ja saan puu-
roa. Hoitajien järjestämä
jumppa on usein aamui-
sin mukavaa.”
”Hyvää yötä!”
Kyllikin silmät kuvastu-
vat silmiini. Taputan hän-
tä olkapäähän, mutta mie-
lessäni halaan.
■
KELLO
on 21.
Ama-
lia Höylänen
tekee lenk-
kiä käytävällä. Iltapaloja
on tarjoiltu niin huonei-
siin kuin päiväsalissa oli-
joillekin.
”Amalia on aina tottu-
nut liikkumaan”, selvit-
tää yöhukin kello 20.45
”Innostava esimies”, pe-
rustelevat iltavuorosta
koteihinsa suuntaavat
lähihoitajat
Päivi Tirk-
konen
ja
Maija-Leena
Lähteenmäki
ensim-
mäiseksi tekijäksi, kun
utelen Anninpirtin me-
nestystekijöitä.
”Kuuntemme ja kun-
nioitamme toinen toi-
siamme”, sanoo esimies
Auli Kanerva puheli-
menpäästä vapaapäivä-
nään.
Helppo ei tie perintei-
sen vanhainkodin toi-
mintaympäristöstä te-
hostetun palveluasumi-
sen paikaksi hänen mie-
lestään ole ollut.
”Apua muutokses-
sa olemme saaneet am-
mattiyhdistyksen paikal-
liselta Arja Hercmanilta.
Käyn luennoimassa ta-
voistamme muissakin
kunnissa, ja huomaan
palattuani, kuinka hyvin
meillä asiat ovatkaan”.
”Asukkaiden sairaus-
kertomukset eivät ovat
tähdellisin asia, vaan
asenne, mitä on mah-
dollista tehdä ja miten
vahvistaa elämänlaatua.
Ei tehdä liikaa ikäihmi-
sen puolesta. On tapa-
uksia, joissa todella huo-
nossa kunnossa olevasta
tuli innokas kuntosalin
käyttäjä. Eikä esimerkik-
si saattohoidossa olevan-
kaan tarvitse vain maata
sängyssä.”
Innostava esimies ja se asenne
FAKTA
Yksi sisaruksista
Palkittu ja valtakun-
nallista huomiota saa-
nut Anninpirtti aloitti 3
vuotta sitten Sotesin te-
hostetun palveluasumi-
sen yksikkönä, kun Ho-
pun vanhainkodin osas-
to B ja dementiaosasto
yhdistettiin.
Sisaruksia ovat Hopun
palvelukeskuksen Jussin-
koti, Taimintupa ja Ilta-
rusko, sekä Kotikallio
Hopunkalliossa. Kiikan
vanhainkoti on Sastama-
lassa enää ainoa vanhan
mallin vanhainkoti.
28 huonetta, joissa
kaikissa on oma vessa.
Suihku ja sauna ovat
yhteistiloja.
Asukkaina tällä hetkel-
lä 20 naista ja 8 miestä.
Keittiö on auki 24/7.
Ruoka tulee Servistä.
Aamuvuorossa on 6,
päivävuorossa 5 ja yö-
vuorossa 1 työntekijä.
Yökyöpelit. Lähihoitaja Julia Brander saattaa Amalia Höyläsen (oik.) ja Tuulikki Vestalan pe-
teihin vasta iltamyöhällä.
aloittanut Suodenniemel-
tä kotoisin oleva lähihoi-
taja
Julia Brander
.
Tyrvääläisellä
Pentti
Korpelalla
on oma yö-
puulle vierittävä kiisselin-
sä kesken.
”Ei tämä ole hassumpi
paikka. Väki on ymmär-
täväistä.”
Pentti ”Pena” vatvoo
sairauskertomustaan.
”Syöpä räjähti vatsas-
sa 5 vuotta sitten, ja lää-
käritkin pitävät ihmeenä,
että tässä olen edelleen.
Lääkkeiden kanssa pärjää,
mutta pirullinen määrä
niitä on.”
”Ryssäntorpassa Tyr-
väänkylässä synnyin tam-
mikuussa 1935. Naima-
kaupan kautta sitten muu-
tin maanviljelijäksi ja me-
hiläistenhoitajaksi Stor-
miin, jossa poika asuu
nykyisin. Minulla 350-ne-
liöinen talo vaihtui vähän
pienempiin kuvioihin sil-
loin 5 vuotta sitten.”
Pena vertailee, että hä-
nen isänsä kävi puuceessä
vielä vuonna 1960 ja nu-
kahti omaan sänkyynsä il-
taisin kello 20 aikoihin.
”Ennen oli kuolema hel-
pompaa. Nykyisin ei an-
neta luonnollisen kuo-
leman tulla. Minulla on
suora luonne. Se on tullut
joskus ikävästikin esiin,
mutta totta pitää aina pu-
hua. Sitä mieltä olen.”
”Nukun paljon. Väsyn
helposti. Päiväsaliin me-
nen enintään puoleksi
tunniksi. Jos olen kauem-
min, menen ulalle.”
Penalla on haaveita.
”Vielä kun pääsisi käy-
mään syntymäkodissa.
Tila on asumaton, mutta
sähköt ja vedet siellä on.
Sitäkään en jaksa muis-
taa, koska viimeksi kävin
katsomassa vaimoa lähei-
sessä tornitalossa. Onnel-
linen olen siitä, että ystä-
vät eivät ole hyljänneet.
Tänäänkin on käynyt 3
vierailijaa.”
”Hyvää yötä!”
Nostan Penan sängyn
viereen siirtämäni tuolin
takaisin eteisen naulakon
alle.
”Kiitos, että veit sen pai-
koilleen. Joskus joku jät-
tää sen pahasti telkkarin
eteen.”
■
AMALIA
on jumissa
Anninpirtin ovensuulla.
Julia saattaa suunnistajan
päiväsalin sohvalle. Ei vie-
lä omaan huoneeseen.
Julia tekee 3 viikon työ-
jaksossa kahta yövuoroa.
”Rauhallisempaa kuin
päiväsaikaan mutta to-
della vastuullista tämä
on, kun yöllä on vain yk-
si hoitaja.”
Julia valmistui lähi-
hoitajaksi Karkusta vajaa
vuosi sitten ja tekee vuo-
rotteluvapaan sijaisuutta.
Hänellä on suunnitelmis-
sa jatkaa opintoja sairaan-
hoitajaksi.
”Jo yläasteella tiesin am-
matinvalintani suunnan.
Olen auttamisenhaluinen
ja tykkään olla ihmisten
kanssa tekemisissä.”
Puoli kymmenen ai-
kaan päiväsalissa valvoo
kolme asukasta. Televisio
pauhaa.
Ovatkohan nämä nii-
tä ihmisiä, jotka jo koto-
na asuessaan pitivät kuva-
ruudun ääreen tuudittau-
tumisesta?
■
KELLO
24 aikaan yö-
työläinen kurkistaa asuk-
kaiden huoneisiin.
”Hyvää yötä!”
Julia haukkaisee omia
eväitään. Kello 02:n ja
03:n tunteina hän pitää
virkeyttä yllä kahvimu-
killisilla.
Vuoro päättyy kello 7.
”Silloin suoraan nukku-
maan puoliinpäiviin. He-
rättyäni siivoilen ja laitan
ruokaa. Kello 17-18 ai-
kaan lepäilen. Illemmal-
la käyn 'aamusuihkussa'
ja valmistaudun toiseen
perättäiseen yövuoroon.”
