15
Keskiviikko 16.3.2016
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Via Dolorosa on
pääsiäiskirkko sadoille
▶
Vammalan seurakuntatalolla jo 17 vuoden ajan esitetty
kuvaelma sopii kaikille.
•
Tarja Kopalainen
Hiljaisella viikolla kym-
menet vapaaehtoiset ra-
kentavat ja esittävät Vam-
malan seurakuntatalossa
kuvaelmaa Jeesuksen elä-
män viimeisen viikon ta-
pahtumista.
Sastamalan seurakun-
nan Via Dolorosa -pääsi-
äisvaelluksen puuhanai-
nen
Salme Kuukka
on jo
viikkoja kerännyt kokoon
talkoolaisia. Soittorum-
ba on ollut mittava, sillä
tapahtumaa varten tarvi-
taan noin sata vapaaeh-
toista. Heistä monet ovat
olleet mukana jo vuosia,
mutta uusiakin tekijöitä
kaivataan mukaan.
Via Dolorosa on kuu-
lunut Vammalan pääsiäi-
seen jo 17 vuoden ajan.
Leena Ojala
toi pääsiäis-
vaelluksen idean Tesomal-
ta, missä Via Dolorosaa
on vaellettu jo 30 vuoden
ajan. Leena Ojalan teke-
mät suuret lasimaalaukset
luovat kuvaelman rungon.
Via Dolorosassa tavalli-
set seurakuntalaiset kerto-
vat pääsiäisen ilosanomaa
toinen toisilleen. Tekijöi-
den paljous on tapahtu-
man onnistumisen kan-
nalta olennaista. Via Do-
lorosa on hiljentymisen
paikka myös tekijöilleen.
Vapaaehtoiset tuovat mu-
kanaan vierailijoita; per-
hettä, sukulaisia ja ystäviä.
Kun työvuoroja ei ole
liikaa, säilyy tekemisen ilo
ja into. Seurakunta huo-
lehtii talkoolaisista hy-
vin. Tehtäviin opastetaan
ja seurakunnan emännät
huolehtivat, että talkoo-
laisten vatsat eivät muri-
se. Myöhemmin keväällä
talkoolaiset kutsutaan yh-
teiseen kiitosiltaan.
Via Dolorosa tarkoittaa
Jeesuksen kärsimystietä.
Rankasta aiheesta kerro-
taan viitteellisesti ja kau-
niisti, siksi kuvaelma sopii
hyvin myös lapsille. Joka
vuosi vaellukseen osallis-
tuukin useita koululuok-
kia ja päiväkotiryhmiä.
Opastus joustaa ryhmän
mukaan; aikuisille jäte-
tään tilaa sisäisen matkan
tekemiseen. Lapsiryhmä
kaipaa konkreettisempaa
ohjausta.
Pääsiäiskertomus vie
kokijansa suuriin tun-
teisiin. Alun riehakkuus
vaihtuu ehtoollisen aset-
tamisen hartauteen ja
yhteiseen syyllisyyteen.
Golgatan pimeyden jäl-
keen ylösnousemuspuu-
tarhan vehreys hengäs-
tyttää ja pienet enkelit
tyhjässä haudassa nosta-
vat palan kurkkuun. Lo-
puksi hiljennytään sytyt-
tämään kynttilä Golgatan
kummulle. Tänä vuonna
Via Dolorosan yhteydes-
sä on näytteillä Eero Mä-
kisen veistoksia ja maa-
lauksia. Pitkäperjantaina
aukiolon viimeinen puo-
litoistatuntinen on varat-
tu hiljaiseen vaellukseen.
Silloin Via Dolorosan voi
kulkea yksin, ilman opas-
ta.
Kirjoittaja on Sastamalan
seurakunnan tiedotuspas-
tori.
Sastamalan seurakunnan Via Dolorosa -pää-
siäiskertomus vie kokijansa suuriin tunteisiin.
Via
Dolorosa
Palmusunnuntai klo
11.30–17, pääsiäisyllä-
tys lapsille
Ma 21.3. – ke 23.3.
klo 17–19.30, ke klo 19
elävää musiikkia. Ki-
irastorstai klo 16–18
Pitkäperjantai klo
11.30–17.30, partio-
laisten kahvio pihassa
Ryhmä v a r a uk s e t
Salme Kuukka p. 050
314 9081.
Vammalan seurakun-
tatalo, Asemakatu 6
Jokainen ihminen
on laulun arvoinen
Joskus kuusikymmenluvun puolivälin
jälkeen Vammalan yhteiskoulu oli vielä
voimissaan. Vanhalla puolella olivat kes-
kikoululaiset ja uudella lukiolaiset. Väli-
tunneilla tosin oltiin hieman sikin sokin.
Se oli hyvin varhaista yhtenäiskouluai-
kaa, joskin kansakoulut olivat vielä erik-
seen, ja kansalaiskoulut.
Yhteiskoulun vanhalla puolella oli vah-
timestarin asunto. Sen tunnisti hyvin sii-
tä, että asuntoa edeltävän aulan seinus-
talla oli talvisin hiihtimiä, monoja, sau-
voja, luistimia ja jääkiekkomailoja. Ei
mahdottomasti, mutta sen verran, että
liikuntatuntinsa unohtaneet saivat vä-
lineitä lainaksi. Enpä ole varma, mistä
vermeet olivat kotoisin, mutta tarpeelli-
suutensa ne soittivat.
Syys- ja kevätkausilla yleisurheiluvehkei-
tä ei ollut. Piikkareita olisikin ollut vai-
kea sovitella jalkoihin. Piikkarithan ovat
enemmälti yksilöllisiä juoksun avittajia.
Mutta olipa sitten kesä tai talvi, niin yk-
si asia oli varma. Vahtimestarina koulul-
la toiminut Nuutilan Albert, eli Alppe, in-
nosti kaikkia liikunnan saloihin. Etenkin
yleisurheiluun ja hiihtoon. Voiman voi-
mamies jaksoi puurtaa nuorten kanssa
niin työ- kuin eläkepäivinäänkin.
Olin niitä teinejä, jotka silloin tällöin
välituntisin uhmasivat jyrkkiä sauhut-
telukieltoja uuden puolen poikien ves-
sassa. Sankkaan savuun tuli väliin val-
vovia opettajia, joiden kiellot eivät aina
tehonneet. Joskus piipahti Alppekin. Ja
jostakin selittämättömästä syystä tupa-
kit lensivät vessapönttöihin ilman väke-
viä käskyjä.
Sattuipa Alppe kerran ottamaan minua
hihasta kiinni koulun käytävällä. Istah-
dimme jykevälle ikkunalaudalle juttele-
maan. Alppe totesi, että kun olet koh-
tuullinen juoksija, niin älä pilaa keuh-
kojasi tupakilla. Sitten, kun olet siinä iäs-
sä, niin ota mieluummin pieni viskiryyp-
py, mutta vain joskus. Joiltakin osin olen
toteuttanut neuvoa...
Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Ja
erityisesti Alppe, joka nyt ohjaa liikun-
taan taivaallisilla kentillä.
Arkikirkko käynnisti
vammaisten kulttuuriviikon
•
Pauliina Vilenius
"Viisi leipää, kaksi kalaa",
laulavat kanttori
Sari Mä-
kinen
ja Pirkanmaan alu-
eella kehitysvammatyön
pappina toimiva
Pirjo
Tuiskunen
. Tyrvään kir-
kon penkit ovat täytty-
neet, vaikka on perjantai-
aamupäivä.
Suurimman osan kirk-
koväestä muodostavat
kaupungin kehitysvam-
maiset, joita on saapunut
paikalle ainakin toimin-
takeskuksesta, Oivapa-
jasta, Liekolakodista, Se-
pän kodeilta, Selänneko-
dilta, Hoitokoti Vanhasta
Pappilasta sekä Muistolan
koululta.
Meneillään on Arkikirk-
ko, joka käynnisti vam-
maisten kulttuuriviikon
Sastamalassa.
■
TOIMINTAKESKUK-
SEN
vastaava ohjaaja
Marika Kilkkinen
kertoo
ajatuksen kehitysvam-
maisten kirkkopyhästä vi-
rinneen keskusteluissa jo
vuosi, ellei pari sitten.
"Ajan edetessä, kun on
suunniteltu muita tapah-
tumia, on aina mainittu
kirkkopyhä. Kehitysvam-
mayksiköiden lisäksi ta-
pahtumaa on ollut suun-
nittelemassa ja toteutta-
massa suuri joukko seu-
rakunnan työntekijöitä ja
vapaaehtoisia."
■
SELKOKIELISEN
mes-
sun lisäksi Arkikirkos-
sa nähtiin muun muas-
sa Liekolakodin esittämä
draama. Kehitysvammai-
set toimivat palveluteh-
tävissä ja olivat osallistu-
neet tilaisuuden valmiste-
luun leipomalla ja askar-
telemalla.
"Pullat leivottiin Toima-
rilla ja Oivapajassa. Lisäk-
si jokaisessa yksikössä on
askarreltu leipiä ja kaloja,
jotka olivat tilaisuudessa
teemana", kertoo ohjaaja
Tanja Kouvo
Toimarilta.
Myös virsien sanoja ja
viittomia oli opeteltu etu-
käteen.
■
NIMENSÄ
Arkikirkko
sai luonnollisesti arkisesta
ajankohdastaan. Kilkkisen
mukaan viikolla järjestet-
tävä tapahtuma mahdol-
listi uudella tavalla myös
toimintakeskuksen, päi-
vätoimintojen sekä kou-
lun osallistumisen tapah-
tuman toteuttamiseen.
Toimarista kirkkoon
saapunut
Jari Mäkinen
viihtyi tilaisuudessa.
"Kävin ehtoollisellakin,
se oli hieno kokemus. Kir-
kossa en ole käynyt kuin
pari kertaa aiemmin. Seu-
raava kerta taitaa olla, kun
menen naimisiin", mies
totesi.
Pirkanmaan alueella kehitysvammatyön pap-
pina toimiva Pirjo Tuiskunen toimitti Arkikir-
kossa ehtoolllisen. Alttarille ovat polvistuneet
Sepänkotien asukkaat Paula, Sanna ja Sep-
po yhdessä asumisyksikön esimiehen Anniina
Mäntylän kanssa.
