20
Keskiviikko 22.6.2016
HEVOSVOIMAT
Kitkatulen kyydissä kirkonmäelle
▶
Marjo Iso-Jaakkola toivoo suomenhevoselleen kuljetuskeikkaa erilaisiin tapahtumiin.
•
Pauliina Vilenius
Kun Kitkatuli saa emän-
nältään
Marjo Iso-Jaak-
kolalta
käskyn lisätä
vauhtia, ei suomenhe-
vostammaa tarvitse kah-
desti käskeä. Käynti vaih-
tuu tasaisen varmaksi ra-
viksi, ja pian Kotajär-
venmaan metsämaisema
kumpuilee silmissä.
"Kitka on ravisukua ja
sen kyllä huomaa. Kär-
ryjen vetäminen on sille
niin mieleistä", Iso-Jaak-
kola huikkaa olkansa yli
kuskin penkiltä.
■
KITKATULEN
julki-
nen kärryura alkoi Kaik-
kien aikojen maatalo-
usnäyttelystä Punkalai-
tumen Yli-Kirralta. Siel-
lä tamma on urakoinut
useampana kesänä hei-
näkärryt perässään eri-
tyisesti pikkuväen ilona.
Sujuva ja vakaa työs-
kentely sekä komea ul-
konäkö ovat herättäneet
ihmisten mielenkiinnon.
Kun riittävän moni taho
oli kysellyt tekeekö pari-
valjakko muita kuljetuk-
sia, päätti Iso-Jaakkola
tänä keväänä tarttua här-
kää sarvista.
Hän osti Joensuus-
sa vuosia vossikkaa aja-
neelta
Oiva Voutilaisel-
ta
kaksi uutta kulkupe-
liä: nelipyöräiset juhla-
vaunut sekä kaksipyöräi-
set maalaisromanttiset
kiesit. Nyt toiveissa on
saada mahdollisimman
paljon erilaista kyyditys-
keikkaa. "Häät, polttarit,
eläkkeelle saattamiset.
Juhlavaunut voi muun-
taa saattokuljetukseen-
kin. Olemme siis valmii-
ta mihin vain", Iso-Jaak-
kola vakuuttaa.
■
KOMEAT
juhlavau-
nut ovat yli sata vuotta
vanhat. "Ne ovat olleet
1900-luvun alussa käytös-
sä ruotsalaisella nimismie-
hellä. Sen jälkeen niitä on
luultavasti käytetty täällä
Suomessa pyhävaunui-
na, mistä ovat sitten pää-
tyneet Oivalle. Hän on
kunnostanut ne huolel-
la alkuperäistä kunnioit-
taen." Vihkipareja varten
vaunujen perään on kiin-
nitetty taulu: Koeajettu,
renkaat vaihdettu, vaih-
to-oikeus päättynyt. Tar-
jolla on myös tyhjä kylt-
ti, johon kukin voi keksiä
itselleen sopivan tekstin.
”Juhlavaunuilla kyy-
ditys onnistuu huonom-
mallakin säällä, sillä niis-
sä on lisävarusteena Vou-
tilaisen suunnittelema ja
toteuttama tyylikäs katos
kultahapsureunoineen."
■
MARJO
Iso-Jaakkola
ja Kitkatuli ovat tehneet
itseään tunnetuksi Face-
bookissa sekä pari viikkoa
sitten Leineperin Ruukin
Hevosruukki-tapahtumas-
sa. Viikonvaihteessa pa-
rin voi nähdä Kokemän
juhannusraveissa. ”Ajelu-
tuksen lisäksi meille saat-
taa irrota muitakin tehtä-
viä, kuten lähtöjen esitte-
lyä. Juhannuksena työkär-
rytkin koristellaan asian-
mukaisesti koivunoksilla.”
Ohjelmaan kuuluu tänä-
kin kesänä Kaikkien ai-
kojen maatalousnäyttely.
Myös vanhan kirjallisuu-
den päivät houkuttaisivat.
”Ensi kesälle on tullut
useampia hääkyselyjä, jo-
ten taidan olla hiukan
myöhässä markkinoinnin
suhteen. Tälle kesälle mei-
tä voi siis vielä oikein mie-
lellään kysellä vaikka min-
ne.”
15-vuotias suomenhevostamma Kitkatuli on varma ja vakaa - kuin luotu kärryjä vetämään.
Yli 100-vuotiaat juhlavaunut antavat näyttävän kyydin vaikkapa hääparille.
Marjo Iso-Jaakkola on ol-
lut hevostyttö pienestä pi-
täen. Lapsuudenkoti Pun-
kalaitumella oli pieni maa-
tila, jonne Marjo sai en-
simmäisen oman hevosen
vuonna 1998.
Nykyisessä kodissa Sas-
tamalan Kotajärvenmaas-
sa asuu kolme suomenhe-
vostammaa, kaikki omia
kasvatteja. Neljäs, Kitka-
tulen vasta 2-vuotias var-
sa Ketkupolkka menehtyi
viikonloppuna paksusuo-
len kiertymään. Iso-Jaak-
kola suunnitteli kaksikos-
ta parivaljakkoa, mutta se
ei valitettavasti koskaan
toteudu.
“Rakenteeltaan Ketku-
polkka ei ollut mitenkään
poikkeuksellinen, mut-
ta sen luonne oli maagi-
nen. Sen kanssa kaikki oli
helppoa, ja saatoin kuvi-
tella sen jo vuoden kah-
den sisällä parivaljak-
koon.”
Iso-Jaakkola on asu-
nut Haapakosken tilalla
3,5 vuotta. Pieni maatila
omassa rauhassa, metsän
siimeksessä on unelmien
täyttymys.
“En ajattele, että olisin
yksin, onhan minulla eläi-
miä ympärilläni”, toteaa
paitsi hevosten myös yh-
den koiran ja viiden kis-
san emäntä.
Tilan nimestä juontuu
myös hevoskyytejä tarjo-
avan yrityksen nimi: He-
pokoski.
Kärryajelun lisäksi
Marjo Iso-Jaakkola har-
rastaa matkaratsastusta ja
toimii Sisuratsukot ry:n
puheenjohtana. “Kaiken-
lainen hevostelu on it-
selleni rentoutumismuo-
to. Olen pohtinut jopa
hevosterapian mahdol-
lisuutta, sillä omasta ko-
kemuksesta tiedän, mi-
ten hyvää tekevä vaiku-
tus hevosten kanssa puu-
haamisella on.”
”Hevostelu on
rentoutumismuoto”
Marjo Iso-Jaakkola on ollut hevostyttö pien-
estä pitäen. Kauppatieteiden maisteri voisi
kuvitella työskentelevänsä tulevaisuudessa
hevosterapian parissa.
Koeajettu, renkaat vaihdettu, vaihto-oikeus päättynyt. Valmiin riimin
tilalle kukin pari voi keksiä mieleisensä tekstin.
“Monet haluavat hevosen ja vaunut hääkuvaan, joten kirkolta voi ajaa
kuvattavaksi. Siitä hääpari voi halutessaan jatkaa juhlapaikalle muul-
la kulkuneuvolla - etenkin, jos matka on pitkä. Kitkatulella on kilpail-
tu matkratsastuksessa jopa 120 kilometrin matka, joten meillä ei kun-
to eikä sisu lopu, mutta häävieraat saattavat hermostua paria odotel-
lessa”, Iso-Jaakkola nauraa.
