20
Keskiviikko 8.3.2017
Mestari
Maija Nurminen on
tuohitöiden taitaja
▶
▶
”Taidon soisi jatkuvan sukupolvelta toiselle, vaan kyllä tämä taitaa
olla katoavaa kansanperinnettä.”
•
•
Pauliina Vilenius
Kukaan ei tiedä, kuinka
paljon tuohitöitä Sasta-
malan Häijäässä asuvan
Maija Nurmisen
käsissä
on syntynyt. Puoliso Pek-
ka Nurminen pääsi vers-
taalla laskuissaan tuhan-
teen, mutta lopetti kes-
ken. Lisäksi maailmalle on
päätynyt kymmeniä, ellei
jopa satoja töitä virsuista
erilaisiin astioihin.
Kädentaidot ovat veren-
perintöä.
”Äitini osasi tehdä tuohi-
töitä jonkin verran, mut-
ta mummuni oli mesta-
ri. Olin jo pienenä hänen
opissaan”, Maija kertoo.
Aikuisiällä hän on kou-
luttautunut useammalla
tuohikurssilla ja päätynyt
itsekin opettajaksi. Plak-
karissa on myös tuohitöi-
den Suomen mestaruuksia
2000-luvun alkupuolelta
sekä meriittejä SM-kisojen
tuohitöiden suunnittelusta.
Viimeisin tunnustus on
Auno ja Mauri Riutun sää-
tiön kädentaitajapalkinto.
”Kun sieltä soitettiin, en
uskonut ollenkaan palkit-
semiseen. Soitettiin vie-
lä toinen kerta, enkä sil-
loinkaan meinannut us-
koa. Lopulta tuli kirje, ja
silloin oli jo pakko uskoa.”
■
■
Harrastusta
on
nyt takana liki 30 vuot-
ta. Viimeiset vuodet työt
ovat syntyneet omakoti-
talon takapihalle rakenne-
tussa verstaassa.
”Lastenhuoneesta aloi-
tin ja siirryin siitä aina
seuraavaan huoneeseen.
Kun tavarat ovat lisäänty-
neet, on aina laajennettu
johonkin suuntaan.”
Verstaan seinät ovat
täynnä tuohitöitä. Pienim-
mät niistä ovat muutami-
en millimetrien kokoisia
korvakoruja, suurimmat
erilaisia kontteja ja vau-
van koppia. Kaikkein suu-
rin tähän mennessä val-
mistunut työ on divaani,
jonka itselleen 2000-luvun
alkupuolella tilasi muotoi-
lija
Harri Koskinen
.
”Divaani oli iso, 180x80-
senttinen. Kun Koskinen
sen täältä haki, meillä mo-
lemmilla oli tosi hyvä fii-
lis, kun työ onnistui niin
hyvin.”
Mieleen ovat jääneet
myös pohjoiseen tuleval-
le rouvalle lähtenyt lakas-
tumaton morsiuskimppu
sekä Tampereen Ooppe-
raan valmistuneet 20 pa-
ria tuohivirsuja.
■
■
Maija
Nurminen ker-
too viihtyvänsä verstaal-
laan päivittäin.
”Joskus keväällä, kun
kurssit on pidetty, saat-
taa mennä vähän aikaa
ettei innostu. Kun vers-
taalle tulee, alkaa kuoria
tuohia valmiiksi ja äk-
kiä onkin uusi idea mie-
lessä.”
Nurminen on tarkka sii-
tä, ettei kopioi toisten te-
keleitä.
”Inspiraatiota saa ympä-
riltään, ihan joka puolel-
ta. Vielä ei ole tullut vas-
taan sellaista ajatusta, jo-
ta en olisi saanut toteutet-
tua”, hän naurahtaa.
Pienimmissä töissä, ku-
ten koruissa, apuna on
suurennuslasi. Muuten
hommassa vaaditaan Nur-
misen mukaan ihan nor-
maalia sorminäppäryyt-
tä. Kädet kipeytyvät välil-
lä, mutta muita haittapuo-
lia harrastuksesta on vai-
kea keksiä.
■
■
Piakkoin
Nurminen
alkaa pohtia ensi kesän
SM-kisojen kilpailutyötä.
Viime vuonna hän suun-
nitteli servettitelineen, jo-
ka aiheutti kilpailijoissa
päänvaivaa.
Tuohitöiden Suomen
mestaruus ratkaistaan
viisi tuntia kestävässä ki-
sassa.
”Nauhojen määrä on
valmiiksi ilmoitettu, mut-
ta muuta kilpailijat eivät
etukäteen tiedä. Jäljen
siisteys tietysti ratkaisee
voittajan.”
2000-luvun alkupuo-
lella Maija Nurmisenkin
aloitellessa kilpauraansa
osallistujia oli vielä pari-
kymmentä. Nyt on hy-
vä, jos SM-kisoihin saa-
daan kymmenenkin osal-
listujaa.
”Heistäkin valtaosa on
kansalaisopiston opettajia
ja jo vanhemmasta päästä.
Taidon soisi jatkuvan su-
kupolvelta toiselle, vaan
kyllä tuohityöt taitavat
olla katoavaa kansanpe-
rinnettä”, Nurminen har-
mittelee.
Maija Nurminen on palkittu tuohitaitaja, joka on viime vuosina suunnitellut SM-kisojen finaa-
lityön. Viime kesänä kilpailijoille päänvaivaa aiheutti servettiteline.
Virsut lienevät tunnetuimpia tuohesta valmistettuja tavaroita. Maija
Nurmisen käsissä niitä on syntynyt monenkokoisia.
Nuketkin ovat saaneet Maijan käsittelyssä tuo-
hisia asusteita.
Tuohesta voi punoa vaikkapa lakin.
