10
Keskiviikko 24.5.2017
KOHTAAMINEN
Tuovi toivotti Sohelin
tervetulleeksi uudelleen
▶
Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ilahduttivat vanhuksia
Huittisissa.
Palvelukoti Kaarirannan asukkaat pääsivät viime viikolla ulkoilemaan yhdessä maahanmuut-
tajataustaisten nuorten kanssa.
•
Laura Haavisto
"Eilen oli ihana ilma",
So-
hel Mohammad
jutte-
lee pyörätuolissa istuvalle
Tuovi Lindille
. Samassa
Lind huomaa pensaaseen
ilmestyneet vihreät nuput
ja osoittaa niitä Moham-
madille.
"Viimeinkin merkkejä
keväästä", hän iloitsee ja
jatkaa. "Mitenkäs kuuma
siellä sinun kotimaassasi
on nyt?"
"Oi, 45 astetta, se on
kuin sauna", Mohammad
vastaa.
Kaksikko jatkaa rupatte-
luaan koko Huhkolinnan
ympäristössä kulkevan ly-
hyen ulkoilulenkin ajan.
Vaikka ulkona puhaltaa
kylmä viima, Lindillä ei
ole kiire takaisin kotiinsa
palvelutalo Kaarirantaan.
"Lauloitte mukavia lau-
luja. Minäkin lauloin
nuorempana, mutta enää
ei ole ääntä", Lind kertoo
samalla kun Mohammad
työntää hänet takaisin si-
sälle.
Ulkoilun jälkeen kaksik-
ko istuu suomalaiseen ta-
paan iltapäiväkahville.
"Voisit tulla tänne toiste-
kin", Lind ehdottaa.
■
VIERAILU
Kaarirannan
palvelutaloon oli Bangla-
deshista kotoisin olevalle
Mohammadille opettavai-
nen kokemus.
"Täällä on mukavia
mummoja, kunnioitan
vanhempia ihmisiä todel-
la paljon. On hienoa pääs-
tä auttamaan heitä ja tuli-
sin mielelläni uudestaan-
kin ulkoilemaan yhdessä
heidän kanssaan. Voisin
myös harkita työskentele-
väni vanhainkodissa, mut-
ta siihen vaaditaan todella
hyvä kielitaito", hän poh-
tii.
Nuori mies kokee myös
pientä hämmennystä.
Vaikka Kaarirannan olot
vaikuttavat mukavilta ja
kotoisilta, vanhusten asu-
minen laitoksissa tuntuu
Mohammadista todella
oudolta.
"Kulttuuri on niin eri-
lainen, meillä mummot
ja papat asuvat kotona.
On hyvä, että pääsimme
käymään tässä paikassa
ja näimme, että hoito ja
asunnot ovat hyviä. Itse-
kin tulen joskus vanhak-
si ja voi olla, että minä-
kin päädyn aikanaan asu-
maan tällaiseen paikkaan",
hän pohtii.
■
HUITTISTEN
Sataedu
ja Elä ja osallistu Huittisis-
sa -hanke järjestivät viime
keskiviikkona huittislaisil-
le vanhuksille sekä Huittis-
ten Sataedun Kotoutumis-
koulutuksen ja VALMA-
koulutuksen opiskelijoil-
le Kevättuuli-tapahtuman.
"Halusimme osallistua
Suomi 100 -juhlavuoteen
Yhdessä-teemalla. Van-
hukset ja maahanmuut-
tajat voivat kärsiä tietyllä
tavalla saman tyyppisistä
haasteista, kuten yksinäi-
syydestä. Toisaalta oppi-
laat tulevat kulttuureista,
joissa vanhuksia kunni-
oitetaan syvästi. Siksi oli
selvää, että haluaisimme
tehdä jotain pieniä tekoja
maanrakentajiemme hy-
väksi", Sataedun koulut-
taja
Anu Kankaanniemi
kertoo.
Ulkoilun ohelle van-
hukset pääsivät nautti-
maan pienistä hemmotte-
luhoidoista ja musiikkiesi-
tyksistä.
"Mukana on parikym-
mentä opiskelijaa. Naiset
huolehtivat hemmottelus-
ta ja miehet laitettiin ulos
reippailemaan. Musiikki-
esitykset halusimme esittää
suomeksi, jotta pääsemme
osoittamaan, miten hyvin
hallitsemme kielen", Kan-
kaanniemi kertoo.
Vieraskynä
•
Marko Vesterbacka
Minä onneton
rupesin tekemään
sitä sitten
”Sastamala on menettänyt kotiseudun eteen
pyyteettömästi toimivan uurastajan ja kor-
vaamattoman tietäjän”, kiteytti Tyrvään
seudun Kotiseutuyhdistys viime viikolla
julkaisemassaan suru-uutisessa kunniapu-
heenjohtajansa Esko Pietilän (1928—2017)
merkityksen kotiseudulle.
Punnitut, täydellisesti paikalleen osuvat sa-
nat.
Eskosta sanotaan, että hän oli vaatimaton
ja itseään korostamaton. Sitä hän todella oli,
ei koskaan työntynyt itse esille omaa tärke-
yttään kuuluttamaan.
Mutta oli Esko myös omanarvontuntoinen.
Kyllä hän tiedosti täysin, kuinka epätaval-
lisen monitietoinen ja -taitoinen oli. Hän
kertoili mielellään, kuinka hänen puoleen-
sa osattiin vanhoilla päivilläkin jatkuvasti
kääntyä ympäri maata, kun tarvittiin asi-
antuntemusta tai erityistä konservointitai-
toa. Ja totta kai kotiseutumuseon rakentaja
näki oman elämäntyönsä arvon ja oli petty-
nyt kun koki, ettei hänen aikaansaannoksis-
taan pidetty asianmukaisella tavalla huol-
ta. Tätä pettymystä hienoluonteinen mies
toi kuitenkin esiin melkeinpä pelkästään yk-
sityisesti.
Oli erinomaista, että viime vuonna tehtiin
ja julkaistiin selvitys Sastamalan seudun
museon kokoelmien muotoutumisesta Esko
Pietilän toiminta-aikana 1958–1992. Opis-
kelija Marja-Leena Santanen haastatteli tä-
tä selvitystään varten Eskoa monta kertaa.
Yhdessä pätkässä Esko kertoo, kuinka mu-
seotyö hänen osaltaan alkoi:
”… selvis, että maisteri Jorma Heinonen, jo-
ka oli Museoliiton tällanen konsultti ja kävi
neuvomassa museoita. Hän matkusti tänne
Vammalaan ja sitten vasta selvis, että hän
vain neuvoo, miten näitä mahdollisesti voi-
daan sitten rakentaa… näyttelyitä. Ettei siel-
tä suoraa näyttelynrakentajaa tule… Mut-
ta sitten tuli kysymys, että kuka sen tekee ja
sitten haettiin minua ja minä onneton, on-
neton rupesin tekemään sitä sitten.”
Vaikka Esko ei ollut vielä tuolloin ollut mu-
seoiden kanssa juuri missään tekemisissä,
hänelle oli kertynyt monipuolista soveltu-
vaa osaamista. Itseopiskelun tietä hän oli
hankkinut laajan tietämyksen historiasta
ja kansatieteestä. Museon rakentajaksi hä-
net kuulemma kuitenkin pyydettiin nimen-
omaan siksi, että hänen tiedettiin rakennel-
leen liikkeiden jouluikkunoita ja muita la-
vastuksia. Myöhemmin Museoliitto sitten
täsmäkoulutti nuorta pystyvää museonhoi-
tajaa: hän suoritti räätälöidyn kolmen vuo-
den koulutusputken opiskellen eri yliopis-
toissa ja museoissa ja tehden opintomatko-
ja myös ulkomaille.
Eskon ääni ja omintakeinen vähäeleinen
huumori kuuluu mahtavasti läpi näissä sel-
vityksen haastattelupätkissä: kannattaa lu-
kea! Selvitys löytyy Pukstaavin sivuilta.
PS: Molemmat paikallislehdet kertoivat, et-
tä Esko olisi syntynyt Vaununperällä. Minul-
le Esko kuitenkin kertoi syntyneensä ”Pispa-
lan rinteessä”, silloisessa Pohjois-Pirkkalas-
sa, joka 1937 liitettiin Tampereeseen. Vau-
nunperän maisemiin perhe olisi muuttanut
vasta pojan kouluunmenon kynnyksellä. En
ole asiaa mistään asiakirjoista tarkistanut,
mutta näin Esko siis itse kertoi.
Kirjoittaja on kirjantekijä ja poliisiviestinnän opettaja.
Uusi kesäteatteri Sastamalaan
▶
Pirjon Pirtillä nähdään 60-luvulle sijoittuva paikallistarina Keikyästä
päin, päivää.
•
Pauliina Vilenius
Sastamalan kesäteatteri-
tarjonta laajenee tuleva-
na kesänä. Pirjon Pirtille
Keikyään on rakennettu
teatteri, jossa juhannuk-
sen alla saa ensi-iltansa
Ilkka Syrénin
ja
Markku
Mäkelän
kirjoittama näy-
telmä Keikyästä päin, päi-
vää. Näytelmä sijoittuu
60-luvun Keikyään, ja sii-
nä nähdään erilaisia kyläl-
tä tuttuja persoonia.
"Tässä näytelmässä
mennyt aika herää eloon
ja persoona toisensa jäl-
keen putkahtaa näyttä-
mölle. Ehkä ei aivan esi-
kuvansa mukaisena, se va-
paus taiteelle suotakoon",
luonnehtii näytelmän oh-
jaava
Kirsi Vesterbacka
.
Näyttämöllä nähdään
18 eri-ikäistä sastamala-
laisnäyttelijää.
■
IDEA
kesäteatterista tu-
li Ilkka Syréniltä.
"Ilkka totesi jo monta
vuotta sitten, että meidän
pihaan pitäisi rakentaa
teatteri. Mies lupasi, et-
tä jos me sellaisen raken-
namme, hän kyllä kirjoit-
taa näytelmän", Pirjon
Pirttiä luotsaava
Ojalan
perhe
Jarno
,
Pirjo
ja
Jor-
ma
kertaavat.
Kesäteatterin katso-
moon mahtuu 250 hen-
keä, ja sen näyttämö on
katettu. Ojalat toivovat,
että tulevaisuudessa puit-
teissa voisi järjestää myös
konsertteja sekä muita ti-
laisuuksia.
Keikyästä päin, päivää
-näytelmän ensi ilta on
tiistaina 20. kesäkuuta.
Sastamalan kaupungin-
valtuuston puheenjohta-
ja
Ulla Yli-Hongisto
vih-
kii ennen esitystä uuden
teatterin käyttöön.
