15
Keskiviikko 25.4.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Suomi on metsien maa, vaikka hakkui-
ta on tehty ripeään tahtiin vuosikym-
menten varrella. Joidenkin laskelmien
mukaan metsämme kestävät karsintaa
enemmän kuin nyt tehdään. Siksi puu-
ta uusiutuvana luonnonvarana halu-
taan käyttää entistä enemmän. Ennen
vanhaan etenkin omakotitalot raken-
nettiin valtaosin puusta. Tahti muuttui
joskus viisikymmenluvun lopulla tiili-
talojen suuntaan. Nykyisin on puu jäl-
leen muodissa.
Sastamalan kaupunki on ainakin
kahdella uudella asuntoalueella suo-
sitellut erityisesti puurakentamista, jo-
pa kerrostalojen osalta. Näin ainakin
siellä Tervakallion kupeella, vanhalla
Uittoyhdistyksen alueella. Mainio aja-
tus, sillä puu on luonnonmukainen ra-
kennusmateriaali, joka on myös varsin
paloturvallinen nykytekniikan avul-
la. Puutalot ovat myös kauniita ja pit-
käikäisiäkin, kunhan niitä muistetaan
väliin hieman hoitaa.
Joo. Runsaat kaksi vuotta sitten sil-
miin osui Kiikan kirjaston julkisivu, jo-
ka oli silloin rupsahtamassa rauhas-
sa. Maalia oli irronnut rutkasti ja alta
paistoi harmaa puu, tai jotakin sellais-
ta. Sitten jossakin vaiheessa Sastama-
lan kaupunki lähti ehostamaan raken-
nusta. Alaosia putsattiin ja maalattiin.
Se oli hyvä alku.
Kaksi vuotta myöhemmin, siis nyt,
julkisivu on edelleen kunnossa, joka ei
silmiä hivele. Puutaloihin kannustavan
kaupungin omissakin rakennuksissa on
näemmä puuhaa. Jos Kiikan kirjastoa
ei lähiaikoina pureta tai myydä, niin
ehken pieni remontti on paikallaan. Se
ei edelleenkään kustanna miljoonia.
Rahat voisi siirtää vaikkapa siltä Lie-
koveden rannan kävelypolulta, jota nyt
havitellaan keskustan päiväkodin lie-
peiltä Santalahdenkadulle. Hieman ou-
to pätkä, kun se lopultakaan ei joh-
da oikein mihinkään. Kaupungin pää-
see kyllä kiertämään lähes rantoja pit-
kin ilman tuotakin veteen rakennetta-
vaa väylää, joka on tulollaan kerrosta-
lojen etualalle.
Sastamala suosii
puutaloja uusilla
asuntoalueilla
▶
▶
YLEISÖLTÄ
Ketä vaivasivat meidän ta-
loyhtiömme orvokit niin
kovasti, että ruukku piti
kaataa ja mullat ja kukat
levitellä pitkin ulko-oven
edustaa?
Eivät ainakaan harakat
tällaiseen tihutyöhön pysty,
kun ruukkua liikuttamaan
tarvitaan kaksi naista.
Kuka tuhosi orvokit?
•
•
Minna Isotalo
Vammalan lukion pihalla
pörrää asiastaan innostu-
nutta väkeä. Tyyliä, lyyliä,
herraa, kloppia ja miehen-
körilästä on monenlaista,
mutta yhteistä heille kai-
kille on kiinnostus van-
hoihin autoihin. Menope-
lit saavat ihailevia katseita
osakseen, autojen ympäril-
lä vaihdetaan kuulumisia.
Hetkinen - kuulostaa
Vammalan vapulta. Van-
hat autot ovat Sastamalan
juttu, sitä ei ole epäilystä-
kään. Samaa mieltä ovat
Numeroautoajoihin osal-
listuvat
Hannu
ja
Hanna-
Leena Rossi
.
”Vanhat autot ovat ke-
vään merkki. On mukava
tunne, kun saa päästää Ker-
tun pois tallista.”
Kerttu eli Gertrud,
Opel GT 1900 vuosimal-
Sulavalinjainen Kerttu
hurmasi kyläraitilla
▶
▶
Numeroautoajot kurvailtiin Sastamalassa kolmannen kerran, nyt
Tyrvään ja Huittisten rajamailla.
PERINTEIKÄSTÄ
Hannu, Kerttu ja Hanna-Leena osallistuivat Numeroautoajoihin.
lia 1969 on Hannun sil-
mäterä, miehen 50-vuo-
tislahja itselleen viiden
vuoden takaa.
Saksasta ostettu sulava-
linjainen auto on tumman
violetti, varjossa se näyttää
mustalta. Hannu käynnis-
tää moottorin ja näyttää,
miten kaunotar avaa ”sil-
mäluomensa”. Sen ajova-
lot ovat kuin suuret, pyö-
reät silmät.
”Nykyautot ovat usein
kuin samasta muotista.
Vanhoissa autoissa on sär-
mää ja luonnetta”, poh-
tii Hanna-Leena, vaikka ei
Kertun ratin taakse mieli-
kään.
”Istun mieluummin pel-
kääjän paikalla. Auto on
niin matala, että koen kyy-
dissä olemisenkin hieman
hankalaksi.”
Hannua Kerttu motivoi:
”Pakko pitää linjat kunnos-
sa, muuten en mahdu enää
puikkoihin.”
n
ROSSIT
ovat viihty-
neet vappuparaatissa van-
hoja autoja ihastelemas-
sa. Tänä vuonna Kerttu-
kin on ilmoitettu mukaan.
Numeroautoajoihin pa-
riskunta osallistuu ensim-
mäistä kertaa.
”Rastit vähän jännittä-
vät, mitä kaikkea matkan
varrella mahtaakaan tulla
vastaan? Kivaa kokea ky-
länraitteja Kertun kyydis-
tä, melkein ruohonjuuri-
tasolta.”
Sastamalan kyläteillä
kurvaillaan 60-luvun tyy-
liin kolmannen kerran.
Tapahtuman puuhamies
Seppo Rehakka
muistaa
rastiajot lapsuudestaan
Tyrvään ja Huittisten raja-
mailla.
”Kerran kesässä yleensä
kokoonnuttiin autourhei-
lun äärelle. Elävästi mie-
leeni ovat jääneet nume-
rot autojen kyljissä. Pik-
kupoikana niitä auto-
ja odotettiin vähän kuin
ralliautoja”, Rehakka ker-
too.
n
NUMEROAUTOT
kier-
sivät tällä kerralla noin 60
kilometrin lenkin Sasta-
malan länsiosassa. Rastit
tehtävineen sijaitsivat Kii-
kan Jokisivulla, Honkolas-
sa, Kiikassa, Jaarassa, Pu-
tajassa ja Vammalassa lä-
heltä Teknikumia. Lähtö
ja maali olivat Vammalan
lukiolla.
Numeroautoajoihin
osallistui 50 menopeliä,
ja tapahtuman järjestivät
Tyrwään Kone- ja Kulku-
neuvoharrastajat, Auto-
liiton Länsi-Pirkanmaan
osasto, Sastamalan kylät
sekä Sastamalan kaupun-
gin kulttuuripalvelut ja
Elävä maaseutu.
Viime kesänä saman ta-
lon edustalta varastettiin
hortensia. Kuka viitsii teh-
dä tällaista ilkivaltaa?
Kukat ovat kaunistus,
toisin kuin ympäriinsä le-
vitellyt mullat ja tyhjät
ruukut.
Marttilankatu 4 väki
