15
Keskiviikko 7.11.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Se oli Suodenniemi, joka aloitti Vam-
malan laajentumisen tällä vuosituhan-
nella. Kun liitos tehtiin, niin porkkana-
rahoja käytettiin reippaasti entisen
kunnan alueelle kunnallistekniikkaan,
valokuituun ja taidettiinpa joitakin tie-
osuuksiakin parannella. Sittemmin
Suodenniemi on jäänytkin vähemmäl-
le. Tosin Urheilutaloon on ajateltu 800
000 euron remontti, jonka pitäisi toteu-
tua lähivuosina.
Kun Sastamala sitten syntyi 2009 oli
vastasyntyneen kapaloissa kahdeksan
vanhaa kuntaa: Tyrvää, Karkku, Kiik-
ka, Keikyä, Kiikoinen, Suodenniemi,
Mouhijärvi ja Vammala. Noiden kaik-
kien edesmenneitten kuntien aluei-
ta sitten pitäisi kehittää, ja jollakin ta-
valla jopa tasapuolisesti. No, se ei eh-
ken ole mitenkään mahdollista, sil-
lä kaupunki suuntaa rahaa eniten kas-
vualueisiin, eli lähinnä Mouhijärvelle
ja tietenkin Sastamalan Vammalaan.
Osansa on saamassa entinen Äetsä-
kin ainakin Kiikan osalta, jonne mah-
dollisesti nousee uljas monipalvelukes-
kus. Kaikki alueet saavat ehkä jotakin,
ainakin joskus pienen pätkän asvalttia
tai uuden katulampun.
Niin. Suodenniemellä asuu yritteliäs-
tä ja sitkeätä kansaa, kuten muualla-
kin Sastamalassa. Silti Suodenniemen
suunnalle kaivataan jotakin aivan uut-
ta, jotta senkin alueen veto- ja pitovoi-
ma lisääntyisivät. Kun Yrityspuisto Sy-
kettä viedään eteenpäin opiskelijaide-
oilla ja kaupungin keskustaa, Vamma-
laa, kehitetään arkkitehtikilpailulla,
niin jotakin vastaavaa tarvitaan myös
Suodenniemelle. Kesäisin kylällä liik-
kuu kyllä väkeä, koska kesäasukkaita
taitaa olla enemmän kuin alueen vaki-
naista asujamistoa.
Kylänraitti on kuitenkin suurimman
osan vuotta vaarallisen hiljainen. Toi-
vottavasti perinteitä paljon omaava
Suodenniemi ei unohdu Sastamalan
kehitysalueeksi, joka hiljalleen hiipuu,
kuten monille kylille on käynyt valta-
kunnan keskittämisinnon myötä.
Siis ideariihi pystyyn, jotta kesäisen
toritapahtuman ruuhkasta tulisi ympä-
rivuotista.
Unohtuuko
Suodenniemi
Sastamalan
kehitysalueeksi?
•
•
Veli-Matti Saksi
Karkun Evankelinen Opis-
to vietti satavuotisen tai-
paleensa juhlia viime vii-
konloppuna perjantaista
sunnuntaihin. Ikä ei paina
opiston harteita, sillä ko-
vassa kilpailussa opiskeli-
joita on riittänyt kohtuul-
lisesti.
”Meillä on noin 150
opiskelijaa eri puolilta
Suomea. Eniten on lukios-
sa, jossa on yli 70 oppilas-
ta. Olemme profiloituneet
kristilliseksi lukioksi, jolle
on selvästi sijansa olemas-
sa. Noudatamme tietenkin
opetussuunnitelmia, mut-
ta annamme sijaa keskuste-
luille ehkä enemmän kuin
muut”, kertoo opiston reh-
tori
Marja Koskenniemi
.
Pitkät perinteet omaa-
vaan Erä- ja luonto-opas-
koulutukseen on tulos-
sa enemmän opiskelijoita
kuin voidaan ottaa.
”Se vetää vuodesta vuo-
teen. Yksi syy on tietenkin
se, että kyseessä on valmis-
tava koulutus”, toteaa Kos-
kenniemi.
n
MAAHANMUUTTAJI-
EN
koulutus on myös li-
sääntynyt. Siinäkin perin-
teet yltävät jo vuosikym-
menten taakse, jolloin
opistolla oli namibialai-
sia. Viime vuosina kansal-
lisuuksia on ollut useita.
”Muutama maahan-
muuttaja opiskelee lukios-
sa. Lisäksi meillä on maa-
hanmuuttajille suunnattua
lukioon valmistavaa kolu-
tusta. Se ei vielä ole hirve-
än tunnettua, joten oppi-
laita mahtuisi enemmän-
kin”, kertoo Marja Kos-
kenniemi.
Karkun evankelinen opisto
tukeutuu useaan pilariin
▶
▶
Lukiokoulutus tärkeä. Erä- ja luonto-opaskoulutukseen enemmän
tulijoita kuin mitä voidaan ottaa. Raamattukurssi pitää pintansa.
SATAVUOTIAS
Raili Kymäläinen tarinoi ajastaan opistolla Erkki Koskenniemen haastattelussa.
Jo opiston nimi kertoo,
että siellä kristillisyys on
aina mukana. Sitä ei tupu-
teta, mutta se näkyy reh-
torin mukaan varmaankin
henkilökunnan kautta.
”Ja kolmen kuukauden
Raamattukurssi pitää aina
pintansa. Kurssille tulee ih-
misiä nuorista eläkeläisiin.
Monet ottavat kurssin ta-
vallaan irtiottona arjesta ja
haluavat syventää ajatuksi-
aan Raamatusta.”
n
PÄÄJUHLA
oli sunnun-
taina. Lauantaina muun
muassa muisteltiin men-
neitä vuosikymmeniä. Ko-
hokohta oli, kun
Erkki
Koskenniemi
haastatteli
Raili Kymäläistä
. Hän oli
opistolla miehensä
Aimo
Kymäläisen
kanssa 1955
– 1973. Aimo Kymäläinen
oli rehtorina ja hänen vai-
monsa opettaja.
”Kaupunkilaisnuorille
opisto oli aivan ihana paik-
ka. Täällä oli silloin neljä
lehmää ja kaksi hevosta.
Tunnelma oli hyvin kotoi-
nen. Lauloimme paljon ja
Aimo vietti aikaa runsaasti
opiskelijoitten kanssa. Poi-
kien asuntolassakin hän
kävi usein pelaamassa ko-
ronaa ja keskustelemassa.”
Opistolla oli suuri tuli-
palo 1959. Raili Kymäläi-
nen oli opettamassa tyttö-
jä, kun palo havaittiin.
”Avaimenreiästä tuprusi
luokkaan savua. Juoksim-
me nopeasti pihalle. Palo
oli tietenkin kauhea asia,
mutta uudisrakentami-
nen saatiin käyntiin hyvi-
en opiston ystävien avul-
la. Kyllä tämä opisto tun-
tui kodilta enemmän kuin
mikään muu.”
”Niin. Raili voi lähteä
opistolta, mutta opisto ei
lähde Railista”, totesi Erk-
ki Koskenniemi.
n
OPISTO
on sadan vuo-
den aikana kokenut suu-
ria muutoksia. Yksi niis-
tä osui kesäkuun alkuun
vuonna 1981, jolloin opis-
to palkkasi
Maiju Vuoren-
ojan
historian ensimmäi-
seksi kurssisihteeriksi.
”Tehtävässä oli paljon
apua siitä, että olin aiem-
min Raumalla työskennel-
lyt matkatoimistossa. Sii-
tä oli apua erityisesti vaih-
to-oppilaskursseille”, huo-
mauttaa Vuorenoja.
Kurssisihteerin erityis-
tehtävänä oli myydä ly-
hytkursseja. Siihen liitty-
en löytyi yksi muistikuva
taloudesta.
”Opistolle oltiin hankki-
massa uutta traktoria. Ra-
haa ei tietenkään ollut pal-
jon, joten talouspäällikkö
sanoi, että hankinta riip-
puu siitä, paljonko Maiju
myy.”
Opistolla on aina pidet-
ty kurssien lisäksi erilai-
sia tapahtumia. Niistä yksi
on jäänyt erityisesti Maiju
Vuorenojan mieleen.
”Vuonna 1983 opistol-
la pidettiin matkailuse-
minaari, jossa pohdittiin
Vammalan matkailua. Sil-
loinen Tampereen mu-
seotoimenjohtaja
Martti
Helin
lausui sanat Van-
han kirjallisuuden päi-
vät. Myöhemmin monet
poliitikot ovat ottaneet
asiasta kunniaa. Isästä on
siis hieman epävarmuut-
ta, mutta äiti on Karkun
evankelinen opisto”, nau-
rahtaa Maiju Vuorenoja.
Maiju Vuorenoja muisteli aikojaan kurssisih-
teerinä.
