6
Keskiviikko 13.3.2019
•
•
Pauliina Vilenius
Olli Mäkelä
istuu kahvi-
lan pöydässä, hörppää ku-
pistaan ja miettii. Olen ky-
synyt mieheltä, mitä hän
sanoisi ihmiselle, joka on
juuri saanut tietää sairasta-
vansa reumaa. Vaikka Mä-
kelä itse on sinut sairauten-
sa kanssa, ei vastaus löydy
pohtimatta. Hän tietää, et-
tä diagnoosin saaminen on
usein kova paikka.
”Sanoisin, että pysy rau-
hallisena ja yritä etsiä elä-
mästäsi positiivisia juttuja.
Älä ainakaan masistele, sil-
lä se ei auta. Avoimuus on
tärkeää. Liian monet sai-
rauden kanssa elävät hä-
peilevät asiaa, mutta ku-
ka aikuinen alkaa kiusa-
ta tai hyljeksiä toista, jos
tämä sairastuu? Ei sairaus
ole heikkoutta, päinvas-
toin. Sairauden kanssa elä-
vä on monesti paljon ko-
vempi tyyppi kuin se, joka
on saanut elää terveenä”,
hän vastaa lopulta.
Entä, jos sairastunut on-
kin lapsi? Silloin painavat
Mäkelän mukaan enem-
män teot kuin sanat.
”Lapsella pitää olla joku,
jonka apuun ja tukeen hän
uskoo kipujensa keskellä.”
Mäkelälle itselleen sellai-
nen on aina ollut oma äiti.
n
SASTAMALALAINEN
Olli Mäkelä antoi reumal-
le kasvot esiintymällä Ylen
Akuutti -ohjelmassa helmi-
kuun lopussa. Mies on saa-
nut avoimuudestaan kii-
tosta sekä nimettömänä
netissä että kasvotusten
kauppareissulla. Hän on
yllättynyt saamastaan pa-
lautteesta.
”Kai se on edelleen ih-
meellistä, että joku uskal-
taa puhua jostain asiasta
rohkeasti ääneen.”
Reuma on ollut osa pian
33 vuotta täyttävän Mäke-
län elämää miltei aina. Hä-
nellä todettiin lastenreuma
10-vuotiaana, mutta epä-
määräiset oireet vaivasi-
vat jo vuosia ennen diag-
noosia. Jalkapalloa ja jää-
kiekkoa harrastanut pikku-
poika kärsi kivusta ja särys-
tä, ja kulki lopulta polvet
koukussa ja sormet jäykki-
nä. Ensimmäisenä epäilyk-
Ihan tavallinen Olli
▶
▶
Elämä on elämää sairaudesta huolimatta, vakuuttaa reumalle kasvot
antanut sastamalalainen Olli Mäkelä.
SELVIYTYJÄ
””
Kaikki järjestyy tavalla tai
toisella - jos ei tänään, niin
huomenna.
Vain 10 prosenttia lastenreumaa sairastaneista sairastuu aikuisella iällä, tietää Olli Mäkelä. Hän ehti viettää toistakym-
mentä tervettä vuotta ennen diagnoosia selkärankareumasta.
Sairauden kanssa eläminen on vaatinut välillä itsetutkiskelua.
sen reumasta sanoi ääneen
oikojahammaslääkäri.
Kun lastenreuma hellit-
ti, Mäkelä sai elää toista-
kymmentä kivutonta vuot-
ta. Mies jatkoi lapsuudesta
tuttuja urheiluharrastuk-
sia, lenkkeili ja nosteli pai-
noja. Kivut palasivat kol-
mekymppisenä, käytän-
nössä yhdessä yössä.
”Ensin turposivat päkiät,
sitten nilkat. Kävely muut-
tui köpöttelyksi, eikä kah-
vikuppikaan tahtonut py-
syä käsissä”, Mäkelä muis-
telee.
Lopulta koko kroppa oli
kuin jähmettynyt puolen
vuoden ajan. Mäkelä tiesi,
että jotain on vialla, mut-
ta joutui kerta toisensa jäl-
keen vaatimaan tutkimuk-
sia. Se oli melkein kipuja
pahempaa.
”Ei kenenkään pitäisi
joutua vaatimaan itselleen
hoitoa. Sairaan ihmisen
voimavarat ovat täysin eri
luokkaa kuin terveellä ih-
misellä, enkä ihmettele ett-
eivät kaikki jaksa taistella.
Reuman kohdalla aikaisin
mahdollinen hoito on pa-
ras hoito, sillä reumatuleh-
dukset aiheuttavat virhe-
asentoja nivelissä.”
Kahden vuoden tutki-
musten jälkeen Mäkelä oli
jo päättänyt, että seuraava
lääkärikäynti olisi viimei-
nen. Kuinka ollakaan hä-
net tutkinut lääkäri ehdot-
ti vielä magneettikuvaus-
hoidossa Tays Sastamalas-
sa, missä hän makoilee kol-
men tunnin ajan, kun suo-
neen valuu ensin suolaliu-
osta ja sitten lääkettä. Hoi-
toa seuraa väsymys, joka
hälvenee parissa päivässä.
Suurimmat kivut ovat nyt
kurissa.
n
MIKSI
juuri minä sairas-
tuin?
Sitä Mäkelä ei ole mietti-
nyt koskaan. Kivut ja hoi-
dot ovat kuuluneet elä-
mään, olleet normaalia ar-
kea. Mies uumoilee asen-
teensa olevan peruja lap-
suudenkodista.
”En ole koskaan saanut
erityiskohtelua, eikä mi-
nua ole nostettu jalustal-
le sairaana poikana. Olen
ollut aina ihan tavallinen
Olli.”
Kaverit jalkapallokentän
ja jääkiekkokaukalon lai-
dalla eivät hekään Mäke-
län sairaudesta piitanneet.
Olisi voinut olla toisin, jos
mies olisi valitellut kipu-
jaan. Sellainen Mäkelä ei
ole koskaan ollut. Hän pu-
ree mieluummin hammas-
ta ja hokee mielessään, et-
tä nyt sattuu tämän verran,
kovemmaksi se ei mene.
Tai purkaa tuntojaan äidil-
leen, joka on ollut lapsuu-
desta saakka tukena sairau-
dessa ja sen hoidossa.
Äidilleen Mäkelä omis-
ti myös kirjoituksen, jol-
la hän osallistui Euroopan
reumajärjestöjen kattojär-
jestön kirjoituskilpailuun
ja voitti Suomen kisan.
Kirjoittaminen ja mu-
siikki ovat olleet Mäkeläl-
le tärkeitä pelastusrenkai-
ta kipujen keskellä ja sil-
loin, kun kroppa ei ole tai-
punut urheiluun. Hän on
musisoinut jo 15 vuoden
ajan sastamalalaisessa rap-
porukka Handirap VLAssa
sekä Lepakkotiimissä. Ly-
riikoihin on saanut tipu-
teltua oman pahan olonsa.
Mies on myös fanaat-
tinen jalkapallofani. Kir-
joittamisen ja jalkapallon
hän on yhdistänyt kirjoit-
tamalla tekstejä jalkapallo-
kulttuurin kannattajakana-
va Byyriin.
n
VAIKKA
kivut ovat pit-
kälti poissa, vaikuttaa reu-
ma edelleen Mäkelän päi-
vittäiseen elämään. Paikat
jumiutuvat helposti ja var-
sinkin yläkroppaa pitäisi
jaksaa jumpata usein. Puo-
len vuoden välein hän käy
lääkärissä kontrollikäyn-
nillä.
Asiat ovat nyt mallil-
laan, mutta tulevaisuut-
taan mies ei ole miettinyt
kovin pitkälle. Joskus olisi
hienoa asua Lapissa tai ul-
komailla, mutta miten hoi-
to sitten järjestyisi?
”Parempi kun elää kuu-
kausi ja vuosi kerrallaan.
Kaikki järjestyy lopulta ta-
valla tai toisella - jos ei tä-
nään, niin huomenna.”
Mitä Mäkelä on oppinut
sairaudestaan?
Ainakin sen, että elämä
on siitä huolimatta elämi-
sen arvoista. Omalla suh-
tautumisellaan voi vaikut-
taa moneen asiaan.
”Monella on murheita,
mutta jos juuri tässä het-
kessä, tällä sekunnilla, py-
sähtyy miettimään elä-
määnsä, huomaa että kaik-
ki onkin aika hyvin.”
Olli vieraili reuman tii-
moilta myös Aamun Akuut-
ti -ohjelmassa 27.2. Se ja
Akuutin Reumalla ei ole ikä-
rajaa -jakso ovat katsottavis-
sa Yle Areenassa.
ta. Kuvista selvisi, että Mä-
kelän koko selkärangan ja
niskan alueella jylläsi tu-
lehdus ja nivelten asentoi-
hin oli tullut muutoksia.
Hän oli sairastunut selkä-
rankareumaan. Diagnoosi
oli pommi, mutta silti hel-
potus. Vaivat saivat vih-
doin selityksen ja arjes-
sa toimiminen helpottui,
kun miehellä oli osoittaa
lääkärin lausunto selitys-
ten sijaan.
Olli Mäkelää hoidetaan
nyt biologisella lääkkeellä,
joka on purrut reumaan
hyvin. Mies käy kahden
kuukauden välein tiputus-
