10
Keskiviikko 8.5.2019
•
•
Maija Latva
Tiedättekö, mikä on maailman nopein kä-
denliike? Se, kun mummu kaivaa lapsen-
lapsiensa kuvat esiin lompakostaan. Tai tä-
nä päivänä yhä useammin kai kännykäs-
tään.
Huhtikuun toiseen päivään asti itseäni tä-
mä vertaus lähinnä huvitti, samoin ne ku-
viaan esittelevät mummut. Nykyisin moi-
nen ei tunnu lainkaan huvittavalta. Päin-
vastoin.
Niin, minä olen nyt mummu. Mikä ihana
arvonimi! Mitkään maailman sanat eivät
riitä luonnehtimaan sitä tunnetta, kun en-
simmäistä kertaa tapaa sen pienen ihmi-
sen, jota on rakastanut aina siitä lähtien,
kun on kuullut hänen olemassaolostaan.
Siihen pitkään odotukseen liittyy äärettö-
män kiitollisuuden lisäksi myös epävar-
muutta. Pelkoakin. Ja paljon rukousta sen
puolesta, että pienellä kehittyvällä ihmisel-
lä olisi kaikki hyvin.
Puhelimestani on nykyään akku jatkuvasti
lopussa, koska selailen pitkin päivää sen si-
sältämiä vauvakuvia ja -videoita. Ja What-
sAppin lisääntyneen käytön ovat varmaan
huomanneet monet lähipiirissänikin. En-
täs sitten kauppareissut? Tuppaavat veny-
mään entistäkin pidemmiksi, kun sitä niin
mielellään kertoo jokaiselle tapaamalleen
tutulle (ja välillä vähemmän tutullekin)
iloiset kuulumisensa. Ja näyttää kuvia.
Työkavereille pitää antaa kiitosta. Eihän
siitä työnteosta nimittäin mitään tullut ai-
nakaan ensimmäisinä päivinä, kun olin
tämän arvonimen saanut. Kehoittivat mi-
nua nätisti täyttämään ja tyhjentämään
vaikka tiskikonetta, jotta olisin edes hiukan
hyödyksi. Onneksi juuri silloin töissä oli toi-
mituksen vuoro pitää kahvihuone siistinä.
Sillä viikolla kun tulin mummuksi, oli
Aa-
mulehdessä
hyvä juttu Tampereen yliopis-
ton kasvatustieteiden tohtorista, joka on
mummu itsekin. Artikkelissa hän muun
muassa totesi, että poliisi, taikurin apulai-
nen ja orkesterin rumpali ovat isovanhem-
man tärkeitä rooleja. Aikuisten pitäisi hä-
nen mukaansa osallistua paljon enemmän
lasten leikkeihin niin kodeissa kuin päivä-
kodeissakin. Päiväkodit tarvitsevat työnte-
kijöitä, jotka haluavat hyppiä lätäköihin ja
vanhemmat tarvitsevat kasvatuksensa tu-
eksi ainakin lapion, ämpärin ja pari pikku-
autoa. Kuulostaa toimivalta.
Isovanhemman ydintehtäväksi haastatel-
tu kasvatustieteilijä mainitsi leikin. Van-
hempien kasvatusvastuuseen hän puoles-
taan kehoitti olemaan puuttumatta. Viisas
neuvo, jonka ainakin koitan muistaa. To-
sin tiedän senkin, että mikäli puutun aina-
kaan liikaa, tyttäreni osaa palauttaa mi-
nut paikalleni, eli taikurin apulaiseksi. On-
han tyttärestäni kasvanut vahva ja itsenäi-
nen nainen, joka on nyt itsekin äiti.
Näissä vauvantuoksuisissa tunnelmis-
sa valmistaudun ensimmäiseen äitienpäi-
vääni mummuna ja tunnen itseni niin ko-
vin siunatuksi monestakin syystä: saan ol-
la kahden ihanan tyttären äiti sekä suloi-
sen poikalapsen mummu, ja tämän on-
nen tunteen saan vielä jakaa omankin äi-
tini kanssa.
Hyvää äitienpäivää!
Kirjoittaja on Alueviestin päätoimittaja.
Minusta tulee
taikurin apulainen!
Otsikoiden
takaa
•
•
Minna Isotalo
Se näkyy kauas. Keskellä
uinuvaa maaseutua koho-
aa näyttävä vaaleanpunai-
nen rakennus. Sammaljo-
en entisestä koulusta tu-
li autokauppias
Aulis Ylö-
sen
unelma, joka on aivan
pian toteutumassa.
Kesäkuun ensimmäise-
nä päivänä Galleria Akse-
li avaa Sammaljoella näyt-
telyn, joka esittelee sata ja
yksi
Martti ”Huuhaa” In-
nasen
teosta.
”Halusin avata näyttely-
toiminnan Sammaljoella
valtakunnallisesti merkittä-
vällä kokonaisuudella. Nyt
tehdään paikka tutuksi, ja
katsotaan sitten myöhem-
min mitä kaikkea täällä vie-
lä nähdään”, Ylönen toteaa.
Näyttelyn töistä lähes
kaikki - eli sata - ovat Suo-
men Gallupin säätiön ko-
koelmista, ja se yksi on
Ylösen oma.
Ylönen sanoo naivis-
min jakavan mielipiteitä,
elämää positiivisella poh-
javireellä kuvaavat työt ei-
vät ole aina olleet kaikkien
mieleen.
”Minulle Innanen edus-
taa ennen kaikkea kansan-
taidetta ja huumoria. Hä-
nen töistään tulee hyvälle
tuulelle. Innanen kuvaa ar-
mottomasti mutta pilke sil-
mäkulmassa muun muas-
sa perinteistä suomalaista
kulttuuria ja mielenmaise-
maa. Hän oli ironian ja pa-
rodian mestari.”
n
YLÖNEN
toivoo, että
Innasen veijarimaiset ih-
Auliksen vaaleanpunaisesta
unelmasta tuli totta
▶
▶
Sammaljoen taidegalleria avaa kesäkuun alussa näyttävästi
Martti ”Huuhaa” Innasen parhailla.
KULTTUURITEKOJA
Aulis Ylösellä on vielä tekemistä ennen kuin Sammaljoen galleria aukeaa. Kiinteistössä on seu-
raavaksi vuorossa siivoustalkoot. Kahvilakin olisi aikeissa saada toimintaan.
Suurimpaan galleriatilaan mahtuu vaikka luennoimaan. Tuolit viedään
näyttelyn ajaksi varastoon.
missudet, umpitollot, hui-
vipää-ämmät ja suu au-
ki toljottavat savupirttien
asukkaat vetävät Sastama-
lan Sammaljoelle väkeä
kauempaakin.
”Kyseessä on tiettäväs-
ti teosmäärältään suurin
koskaan järjestetty In-
nas-näyttely. Gallupin
säätiöllä on maan suu-
rin Innasen töiden ko-
koelma.”
Paikallisuutta korosta-
valle Ylöselle ovat mieleen
Innasen teoksissa esiinty-
vät lähiseutujen hahmot.
Tuttu on ainakin Mouhi-
järven Haitari-Arvi. Ja lau-
laahan Innanen Tyrvään
närhistäkin.
”Mutta olisipa jollain
paikallisella lainata puk-
ki tuohon pihamaalle
maskotiksi. Musiikkona-
kin tunnettu Innanen ni-
mittäin otti yhdelle keik-
kakiertueelleen Gunnar-
nimisen pässin mukaan.
Pukki muistuttaisi taitei-
lijan tempauksista tyrvää-
läisenä versiona”, Ylönen
tuumailee.
Sammaljoen näyttelyko-
konaisuus täydentyy lapsi-
perheitä kiinnostavilla nai-
vistisilla teoksilla, ja pari
gallerian huonetta on va-
rattu paikalliselle taiteili-
jalle. Sastamalassa työsken-
televistä taiteilijoista
Mik-
ko Ylinen
on Ylösen mie-
lestä tällä hetkellä kiinnos-
tavin.
”Hänellä on oma, tun-
nistettava tyylinsä ja laa-
ja aiheiden kirjo. Ylinen
on todella lahjakas tekijä,
jonka töissä olisi potenti-
aalia laajemmallekin huo-
miolle.”
