Page 29 - Alueviesti_49_2005

Basic HTML Version

Torstai joulukuun 8. 2005

Suomi ja itsenäisyys

”Kun

talvisodassa

isämme taistelivat raja

railona aukes, sen sulki-

vat. Ei kysyneet kenel-

täkään lupaa, mitä meis-

tä aatellaan. Pala palalta

maa, jos tää myydään

pois, vaikka Euroopan

rikkaudet tilalle tois. Se

ei oo mies eikä mikään,

joll ei ole oma maa ja ti-

lukset. Euroopan rannalla

suomalainen asustaa Tai-

vaan tähdiltä kysyy mies

millä valuutalla loppuve-

lat maksetaan Euroopan

rannalla - viimeinen erä-

maa.”

Yritin tuolla vuodelta

1991 olevalta "Euroopan

rannalla"-laulullani näh-

dä historian kautta tule-

vaisuuteen. Historia on

päättymätön tarina, mutta

ei kuitenkaan ennalta

määrätty. Joka ymmärtää

historiaa,

ymmärtää

myös vaikuttaa siihen.

Suomen itsenäisyys on

menneiden polvien uhra-

uksien tulos. Me nuorem-

mat olemme heille nöy-

rän kiitoksen velkaa.

Sanan ”itsenäisyys” si-

sältö on jonkin verran

erilainen tänä päivänä

kuin mitä se oli vuonna

1917 tai kylmän sodan

aikaan. Perinteisesti itse-

näisyys on käsitetty oi-

keudeksi ja mahdollisuu-

deksi päättää omista asi-

oistaan ja omasta maa-

alueestaan. Itsenäisyys

on arvo, jonka suomalai-

set ovat lunastaneet kal-

liilla hinnalla. Itsenäi-

syys on mahdollisuus

tehdä työtä paremman

huomisen puolesta. Itse-

näisessä Suomessa olem-

me saaneet ponnistella

ilman pelkoa siitä, että

työn tulokset valuisivat

hukkaan.

EU-itsenäisyys niittää

meille aivan uutta satoa.

Maaseutu on yhä suu-

remman uhan alla. Kaik-

ki voimavarat halutaan

keskittää pääpaikoille.

Helsinkiläiset toimittajat

kysyvät minulta, mihin

maaseutua

tarvitaan?

Miksi eivät ihmiset voi-

si asua kaupungeissa?

Meidän eliitille maaseu-

tu tuntuu olevan jäte-

aluetta, joka saakin pu-

sikoitua. Kun tein edus-

kunnassa aloitteen yksi-

tyisteiden parantamisek-

si, ajattelin myös kau-

punkilaisia, mökkiläisiä,

sienestäjiä, marjastajia.

Monien poliittisia intres-

sejä palvelee maalaisten

ja kaupunkilaisten vas-

takkainasettelu. On ikään

kuin fiksumpi city-Suo-

mi ja sitten vähemmän

tärkeä juntti-Suomi. Kan-

sakunta, joka on kokenut

kaksi kosovomaista ih-

misten pakkosiirtoa, kak-

si suurta muuttoliikettä,

ei olisi varaa jakaa kan-

salaisiaan eri ryhmiin.

Meidän tulisi löytää voi-

mamme

yhtenäisestä

kansasta.

Neuvostoliiton romah-

duksen ja kylmän sodan

päättymisen myötä pää-

si valloilleen ennen nä-

kemätön talouden globa-

lisaatio. Poliittinen pää-

töksenteko seurasi peräs-

sä paljon hitaammin as-

kelin. Globalisaatio on

vaikuttanut

kaikkien

meidän elämään ja Suo-

men itsenäisyyteen. Tyy-

pillistä ovat olleet talou-

den suuret heilahdukset

ennustettavuuden

heikkeneminen. Päätök-

siä ei voida enää tehdä

vain omista kansallisista

lähtökohdista, vaan huo-

mioon on otettava jatkuvasti

kiristyvä kansainvälinen kil-

pailu. On valitettavaa, että

vieläkin on tahoja, joiden

päätöksenteko perustuu kor-

poraatioajatteluun ja suljet-

tuun talouteen. Se ei enää

auta.

Olisi kuitenkin virhe ku-

vitella, että kohtalomme ei

enää olisi ollenkaan omissa

käsissämme. Kyse on vain

siitä, miten osaamme vaiku-

tusmahdollisuutemme hyö-

dyntää. Meidän suomalaisten

täytyy tulevaisuudessa osa-

ta tehdä jotakin todella niin

hyvin, mitä mikään muu kan-

sakunta ei osaa eikä pysty

tekemään sarjatuotantona. It-

teollisuudessa me olemme tä-

hän pystyneet, mutta sillä

harjalla ei voida jatkaa enää

kauan. Emme voi pitää mu-

niamme vain yhdessä koris-

sa. Bio-, vesi-, energia-, ym-

päristö- ja fuusio-teknologia.

Mikä näistä on se sampo, jol-

la jatketaan?

Suomessa valta kuuluu

kansalle, jota edustaa valtio-

päiville kokoontuva edus-

kunta. Kehitys vain on joh-

tanut siihen, että kansallinen

päätöksenteko ei enää vas-

taa kaikkiin ongelmiin. Ta-

lous, terrorismi, ympäristö-

uhat, hallitsematon siirtolai-

suus ja monet muut asiat ei-

vät tunne kansallisvaltioiden

rajoja.

Kaikista uhkakuvista huo-

limatta emme saa unohtaa,

että me olemme pärjänneet

hyvin kansainvälistyvässä

maailmassa. Olemme johta-

va tietoyhteiskunta. Toisaal-

ta olisi virhe tuudittautua

tyytyväisyyteen. Huomisen

menestys tehdään jo tänään.

Mihin sitten perustuu Suo-

men hyvinvointi? Se perus-

tuu samaan kuin mihin pe-

rustui talvisodan ihme: ka-

veria ei jätetä. Suomalainen

ja pohjoismainen sivistyskä-

sitys perustuu heikommasta

huolta pitämiseen. Maan si-

vistyneisyyttä voidaan mitata

sillä, miten hyvin se huoleh-

tii heikoimmistansa. Tämän

periaatteen pohjalle on ra-

kennettu hyvinvointiyhteis-

kunta.

Suomalaisilla on ollut

mahdollisuus kouluttaa itsen-

sä hyvin pitkälle. Tavalliset

mökin tytöt ja pojat ovat

nousseet kansakunnan kär-

keen. Yhteiskuntamme on

antanut myös terveydenhuol-

lon ja eläkkeet. Kaikki tämä

on nyt uhan alla. Kaikkia

kustannuksia pelätään. Väes-

tö vanhenee, työssäkäyvien

eli veronmaksajien osuus

pienenee. Mistä löytyy se ta-

louskasvu, jolla lasku

maksetaan?

Tulevaisuuden suurin

haaste on se, miten yh-

distetään tietoyhteiskunta

ja hyvinvointiyhteiskun-

ta, kun ympäröivä maa-

ilma tarjoaa vain kovaa

markkinataloutta. Globa-

lisaatio ja sen mukanaan

tuoma koveneva arvo-

maailma syö pohjaa

myös itsenäisyydeltä.

Rahalla ei ole isänmaa-

ta. Tuntuu siltä, että mo-

net suomalaiset firmat

ovat isänmaallisia vain

yhtenä päivänä vuodes-

sa ja puheet kotimaises-

ta omistajuudesta ovat

silkkaa populismia.

Kvartaalitaloudessa

yritykset tuhoavat itse it-

seänsä, kun joka neljän-

nesvuosi pitää osakkeen-

omistajille näyttää aina

vain suurempia voittoja.

Mikään ei tunnu riittä-

vän. Kurssinousu saa-

daan pistämällä duunarit

pellolle. Mihinkään pit-

kän tähtäimen investoin-

teihin ei ole varaa, kun

pitää tuottaa nopeita pi-

kavoittoja pörssissä. Täs-

sä pelissä ei millään

maalla ole enää itsenäi-

syyttä.

Suomessa toivo täytyy

asettaa pieniin ja keski-

suuriin yrittäjiin, jotka

työllistävät silloinkin,

kun vienti ei vedä.

Suomi on pieni maa

eikä se pärjää, jos yhteis-

kunnan vallitsevaksi ar-

voksi nousee pelkkä it-

sekkyys.

Yksikään kansakunta

ei ole ollut kovin pit-

käikäinen, jos sen hen-

kinen selkäranka, yhteis-

vastuu on päästetty rapis-

tumaan. Siksi haluan us-

koa, että tietoyhteiskun-

ta ja hyvinvointivaltio

voivat olla sama asia.

Ratkaisevin taistelu tä-

hän mennessä Suomen it-

senäisyyden puolesta

käytiin talvi- ja jatkoso-

dassa. Taistelu itsenäi-

syydestä ei ole kuiten-

kaan päättynyt, areena

vain on siirtynyt Karja-

lan metsistä Wall Stree-

tille ja Brysseliin. Voit-

tajia ovat ne kansakun-

nat, jotka pystyvät kehit-

tämään ainutlaatuista

osaamista ja ovat terveen

ylpeitä isänmaastaan,

kulttuuristaan ja histo-

riastaan.

Mikko Alatalo

kansanedustaja

Yleisön osasto

Jokunen vuosi sitten

tuli vastattua kyselyyn,

jossa pyydettiin kerto-

maan mielipiteensä Vam-

malan turvallisuudesta.

Vastasin totta kai ja toi-

voin pienenä ihmisenä

kaikenlaisen turvallisuu-

den paranevan. Ylinope-

udet kaikilta autoilla ku-

riin suojateiden seutuvil-

la ja "hörhöt" telkien taak-

se.

Ja kyllähän sitä on ta-

pahtunutkin. Porin pojat

käyvät harva se päivä to-

rumassa paikallisia tyr-

vääläisiä. Sillalla perattiin

yhtenä päivänä useampia

autoilijoita hetkeksi pois

liikennettä vaarantamasta.

Huima ylinopeus sillalla

ja muuta vaarallista. Pe-

räähän tuollaisessa kyllä

toki onkin. Sillan korjaa-

jien turvallisuushan siinä

oli kyseessä. Ja onhan sil-

tamiehiä siinä joskus näh-

tykin, nyt jo avattiin toi-

nen puoli sillasta. Kun ei

vaan Tieliikennelaitos ot-

taisi enää sellaista silta-

urakkaa mistään, missä

pitäisi rakentaa vallan

uusi silta.

Saattaapi vesi joesta

kuivua ennenkuin silta

valmistuu.

Se turvallisuus kyllä

muutenkin on parantunut.

Yksi kaunis sunnuntaieh-

too oli porilaisia oikein

neljä kappaletta paikka-

kunnalla, pari henkilöau-

toa ja moottoripyörä. Saa-

liiksi tuli tällä kertaa ri-

kollisia pahimmasta pääs-

tä, muutama mopojansa

viritellyt nöösipoika, jot-

ka olivat perehtyneet

moottorien saloihin vähän

liika tehokkaasti. Mutta

olivatpahan olleet senkin

aikaa poissa kaupungilta

kulkemassa kaljakassien

kanssa ja lorottelemassa

sinne tänne.

Tätähän näkee kylällä

keskellä päivääkin. Tar-

koittaakohan termi "oike-

us on sokea" tätä, koska

homma jatkuu kesät tal-

vet. Tuskinpa, vaikka sil-

tä tuntuu.

Tuolla keskemmällä

Suomea, Savon leveillä ja

riista-aidatuilla teillä on

keksitty laittaa tämän täs-

tä tien varrelle kameralait-

teita pyydystämään kaa-

hareita. Pers'kohtaista val-

vontaa kun ei kuulemma

voi harjoittaa hirvittävän

resurssipulan vuoksi. Ja

uskottavahan se onkin,

kun kaikki resurssit on

käytetty mallia porilaisit-

tain. Sitten tilastoilla pör-

histellään, miten ylinope-

udet ovat vähentyneet jne.

Turvallinen

Vammala

Mutta eipä tarvi kuin huris-

tella Vammalan ja Tampereen

väliä niin tuntuu kuin olisi

tultu pimeimpään keskiai-

kaan. Jokuset tuntuvat ajat-

televan muulla kuin aivoil-

laan kun ajelevat miten sat-

tuu muista piittaamatta. No-

peusmittarin neula on poh-

jassa ja älykkyysosamäärä-

mittari tasapainottamassa toi-

seen suuntaan. Ja tienvarret

pusikoituneita ja tiessä kiin-

ni. Peuroja joka mutkan ta-

kana ja riista-aitakiintiö il-

meisesti "pekkaroitu" tiet-

tyyn suuntaan Suomea. Eikä

virkavaltaa missään, mutta

sehän oli se resurssipula ja

muut enemmän vaaraa aihe-

uttavat tekijät.

Olisihan siinä sillan pos-

kessakin muuten voinut har-

rastaa jotain muuta. Muuta-

ma kemiallisessa "pölyssä"

ohi kulkeva oli varmaan nau-

reskellut partaansa, vai mitä

piikkejä siinä leuan päässä

kulloinkin värisee, kun vaa-

rallisia autoilijoita pistettiin

kuriin ja järjestykseen. Sen

sijaan olisi järjestyksenpitä-

jä voinut vaikka taluttaa tie-

tyllä seudulla hyvän hajuais-

tin omaavaa ja koulutettua

koiraa ihan reilusti pitkin

katuja. Ja mitäs sille sitten

mahtaa, jos hihna on vähän

kulunut ja koira singahtaa jo-

honkin suuntaan, hihnan kat-

kaisten, hajun perässä ja vä-

hän näykkäisee. Viikon paas-

tokuurin jälkeen. Saataisiin

ainakin jotain tosi arvokas-

takin aikaan.

Toivotaan parasta. Liiken-

nevalvontaa toivon tosiaan

sinne, missä sitä tarvitaan.

Vaaralliset ohitukset, sivu-

teiltä tai kiihdytyskaistalta

sokkoina tulevat ja perässä-

roikkujat pitäisi saada pois.

Resursseja siihen on oltava

mikäli niitä riittää mainittu-

jen tapaisten valvontaiskujen

suorittamiseenkin kotikau-

pungissamme. Ellei.

Ellei se sitten ole ns. alu-

eellistamista kaupunkimme

hyväksi. Valtiohan on vienyt

meiltä raastuvan, veroviras-

toon on kajottu, puolustus-

voimien laitos on poistettu...

Ja kruunuhan on luvannut

harrastaa alueellistamista nii-

den seutujen hyväksi, joilta

supistamishuumassa on jo-

tain viety. Näinhän tapahtuu

par'aikaa muualla Suomessa.

Ja meille tarjotaan tällaista.

Hyvää Joulun odotusta.

J. ones

P.S. Paikallisista kaupois-

takin löytyy pukin konttiin

sopivaa ellei tavara lopu kes-

ken. Älkää lähtekö Nääsvil-

len ruuhkiin polttamaan

proppujanne. Ja SOK:n

kauppakin onneksi vihdoin ja

viimein saadaan seudullem-

me.

Näinkö kehitetään Vam-

malaa kulttuurikaupunkina?

- Vammalan kaupunginhalli-

tus päätti 28.11. kokoukses-

saan esittää kaupunginval-

tuustolle, että Vammalan

kaupunki varaa 50.000 eu-

roa vuodeksi 2006 käytettä-

väksi musiikin perusopetus-

ta opiskelevien vammalalais-

ten ns. kotikuntakorvauksiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että tuki

opiskelijalle on vuodessa

enintään 650 euroa. Nykyi-

nen opiskelijakohtainen tuki

on ollut maksimissaan 800

euroa.

Tällä summalla kaupunki

ostaa oppilaitosten oppilas-

paikkoja niin, että kaupunki

laskuttaa musiikinopiskeli-

jalta omavastuuosuuden,

joka tähän saakka on ollut

noin 140 euroa vuodessa.

Oppilaspaikkoja ostetaan

Huittisten musiikkiopistolta,

Pirkanmaan musiikkiopistol-

ta, Tampereen konservato-

riolta ja Äetsän musiikkikou-

lulta.

Musiikkioppilaitokset pe-

rivät vuosittain opiskelijoil-

taan suoraan 250 - 480 eu-

ron opintomaksun.

Esimerkiksi Pirkanmaan

musiikkiopistoa käyvälle

vammalalaiselle musiikin-

opiskelijalle lukuvuosi on

maksanut 480 euroa (mu-

siikkiopistolle) + 140 euroa

(kaupungin omavastuuosuus)

= 620 euroa. Tämän lisäksi

oppilaan pitää itse maksaa

opintomateriaalit, kulkemiset

ja soitinhankinnat.

Kaupunginhallituksen esi-

tyksen perusteella tämä 620

euron summa tulee kasva-

maan 100 - 200 euroa vuo-

dessa.

Vammalan lähialueen kau-

pungeissa ei tällaista oma-

vastuuosuutta peritä, vaan

oppilas maksaa vain oppilai-

toksen perimän opintomak-

sun.

Kaupunginvaltuusto käsit-

teli musiikin perusopetuksen

järjestämistä Vammalassa/

vammalalaisille, kokoukses-

saan 24.05.2004. Päätökse-

nä oli perustaa musiikin ope-

tuksen kehittämistyöryhmä.

Musiikinopiskelu

on alavireessä

Vammalassa

Kehittämistyöryhmän

yhtenä esityksenä oli

poistaa musiikinopiskeli-

joilta perittävä kaupungin

perimä omavastuuosuus.

Tätä työryhmän esitystä ei

siis ole huomioitu vaan

päinvastoin, valtuustolle

esitetään sen korottamis-

ta.

Pirkanmaan musiikki-

opistossa oli 1980-luvul-

la vammalalaisia musii-

kinopiskelijoita enimmil-

lään n. 150. Lukuvuonna

1991-1992 paikkoja oli

vielä 101. Nyt paikkoja on

enää alle 50.

Kaikki musiikkioppilai-

tokset huomioiden on

vammalalaisia musiikin-

oppilaita vuonna 2005 ol-

lut 77.

Oppilaspaikkojen mää-

rän vähentäminen on ai-

heuttanut sen, että paik-

kakunnalla voi musiikki-

opistotasoista opetusta

saada enää vain muuta-

malle instrumentille, koko

orkesterista puhumatta-

kaan. Vammalalaiset jou-

tuvat eriarvoiseen ase-

maan muihin lähikaupun-

kien opiskelijoihin näh-

den myös oppilaspaikkaa

hakiessaan. Hyvä pääsy-

koetulos ei takaa varmaa

oppilaspaikkaa, vaan pi-

tää varmistaa onko Vam-

malan kaupungin oppilas-

kiintiöissä tilaa.

Mikäli nyt tehdyt esi-

tykset toteutuvat, ei Vam-

malan musiikkikulttuuria

käännetä parempaan, vaan

vaarana on näivettää sitä

vielä lisää. Musiikinope-

tus on panostusta lapsiin

ja nuoriin, kulttuurin ke-

hittymiseen tulevaisuu-

dessakin.

Kaikki vammalalaiset

päättäjät ja muutkin asi-

asta kiinnostuneet: Terve-

tuloa tiistaina 13.12.2005

klo 19:00, Jaatsille, mak-

suttomaan, Pirkanmaan

musiikkiopiston opiskeli-

joiden Joulu-konserttiin.

Mukava ry

Lasse Vainiomäki

Timo Heino

Voisiko Tielaitoksen

suolaus ohjeista vastaava

henkilö ottaa kantaa sii-

hen miksi Äetsän Pehu-

lassa taajamaporttien vä-

linen tieosuus suolataan.

Tieosuudella on 40

km:n nopeusrajoitus, ke-

vyelle liikenteelle on tien

Tarpeetonta

tiensuolausta

molemmin puolin reunakive-

yksellä ajotiestä erotetut väy-

lät.

Riittäisi, jos molemmat

liittymät tiehen 249 suolat-

taisiin. Aiemmin, kun tiellä

oli 50 km:n nopeusrajoitus,

tietä ei suolattu.

Pertti Marjamäki

Vaatimattomalla toisen tal-

ven työmatkakokemuksella

ns. Häijääntien hoidosta voin

todeta, ettei kyseinen tie ole

varmaankaan keskimäärin

sen enempää suolattu kuin

Etelä-Suomen muut tiet.

Mielestäni

pelkästään

”mutu” tuntumalla ilman tie-

teellistä tutkimusta, tuntuu

että tien suolaus lisääntyy

tiellä 11 kohti Nokiaa ja Kal-

kun liikenneympyrää. Sel-

viytyyhän yksittäinen itsekäs

työmatkalainen henkilöautol-

la Häijääntiestä vaikka tien-

pitäjä jäädyttäisi tien luistin-

radaksi.

Mielestäni pitää ottaa

yleinen liikenneturvallisuus

ja muut tiellä liikkujat huo-

mioon. Yksikin puuttumaan

jäänyt ns. ennakoiva tien

suolaus saattaa aiheuttaa va-

kavan liikenneonnettomuu-

den jossa voi menehtyä kym-

meniä ihmisiä, ja josta on

mielestäni viime vuosilta lii-

kaakin kokemuksia. Viime

viikkoina työmatkani aamui-

sin on vienyt myöskin muu-

taman kerran ”kehä ykkösen"

sisäpuolelle enkä mielestäni

Äetsän-Häijään

tien hoidosta

ole havainnut matkalla

mitään merkittävää eroa

tien suolauksessa. Onhan

tosin päivän selvää, että

jos suola-auto liikkuu sa-

maan aikaan Häijääntiel-

lä ja kehä ykkösellä, eh-

tiihän liikenne puhdistaa

tiet etelässä ennen kuin

tyrvääläinen työmatkalai-

nen sinne asti ehtii.

En haluaisi olla se joka

päättää ko. tien suolauk-

sesta, onhan hän kuin ha-

rakka tervatulla sillankai-

teella, teki niin tai näin,

aina joku ei ole tyytyväi-

nen. Vaikka tien suolaus

aiheittaa haittoja henkilö-

autoille, on se kestettävä

yleisen liikenneturvalli-

suuden nimissä.

Yleisesti en voi kuin

toivottaa onnea ja parhaat

kiitokset tienpitäjälle hy-

västä talvisesta tienhoi-

dosta. Ajatellaan positii-

visesti liikenneturvalli-

suudesta, ja hymyillään

kun kohdataan suola-auto

Häijääntiellä!

ETE 9103

Page 30

Page 28

1...,19,20,21,22,23,24,25,26,27,28 30,31,32