Page 28 - Alueviesti_11

Keskiviikko maaliskuun 15. 2006

28

Vammalan Seudun Sotave-

teraanit ry vietti yhdistyk-

sensä 40-vuotisjuhlaa maa-

nantaina, päivänä jolloinTal-

visodan päättymisestä oli ku-

lunut tasan 66 vuotta. Päi-

vän vietto alkoi kunniakäyn-

neillä sankarihaudoilla ja jat-

kui pääjuhlalla Vammalan

seurakuntatalolla, jonne vie-

raita kertyi lähes 300, hei-

dän joukossaan useita Talvi-

sodan veteraaneja.

Sankarihaudalla puhunut ro-

vasti Timo Kökkö totesi mm.,

että aseiden vaikeneminen oli

epätodellisen tuntuinen koke-

mus. - Talvisodan miehet nou-

sivat rikkijauhetuista taisteluase-

mistaan. Oli hiljaisuus. Kukaan

ei ampunut heitä. Ja maa oli

yhä vapaa. Sinä päivänä Suo-

men kansa ja maa eteläiseltä

rannikolta perimmäiseen poh-

joiseen asti laski lippunsa suru-

asentoon.

-Yhtenä syynä oli, että kun

ne oli kuultu, suomalaista oi-

keudentuntoa kouraisivat tyr-

mistyttävät rauhanehdot, sanoi

Timo Kökkö. - Liput eivät las-

keutuneet suruasentoon vain

koetun vääryyden tähden. Suo-

men kansa suri sinä päivänä

kuolleitaan, niitä kolmeakym-

mentätuhatta, joiden oli pitänyt

kaatua itärajamme takana asu-

neen vääryyden tähden. Lip-

pumme puhuivat kuoleman su-

rusta.

- Suomalaiset eivät tunne

enää, mitä te veteraanit tunsitte

ja mitä ette koskaan unohda,

sanoi Kökkö ja kertoi kuunnel-

leensa vuoden vaihteessa radi-

ossa haastateltua nykysuoma-

laista kirjailijaa. - Nykyisen su-

kupolven edustajana hän ihmet-

Vammalan Seudun Sotaveteraanit

juhli 40-vuotista järjestoimintaansa

teli, mitä merkillistä ns. vete-

raaneissa on. Jos nyt joskus nuo-

ruudessa on pitkästä elämästä

oltu puoli vuotta tai vuosi met-

sässä, pitääkö heistä sen perus-

teella tehdä niin kuin yli-ihmi-

siä ja kansallissankareita, sitee-

rasi rovasti kuulemaansa ja jat-

koi:

- Historia tietää, että tämä-

kään suomalainen ei olisi noita

kyselemässä, jos teitä veteraane-

jamme ei silloin olisi silloin ol-

lut.

Pääjuhlassa ohjelma alkoi

Satakunnan Sotilassoittokunnan

esittämällä Sven Dufvan alku-

soitolla. Soittokuntaa johti mu-

siikkikapteeni Riku Huhtasalo.

Yhteisesti lauletun Sillanpään

marssilaulun jölkeen yhdistyk-

sen puheenjohtaja Lauri Koski

toivotti vieraat ja veteraanivel-

jet ja -sisaret tervetulleiksi.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu

everstiluutnantti evp. Heikki

Rintanen, joka oli Vammalan

Varikon päällikkönä vuosina

1997-2000. Hän kiitteli puheen-

sa alussa sitä, että Vammalan

seudulla veteraanien perinnetyö

on saatu aivan erityisen hyvään

malliin, suorastaan muille esi-

merkiksi kelpaavaksi. Olin pääl-

likkyysaikanani itse pieneltä

osin ja Varikon resursseja käyt-

täen mukana toiminnan käyn-

nistämisessä. Seurasin perinne-

toimikunnan työtä reilut kaksi

vuotta läheltä ja totesin silloi-

sen sotaveteraanien hallituksen

osanneen valita oikeat toimijat

perinnetyön käynnistäjiksi ja

"moottoreiksi".

Talvisodan loppusaldo

Everstiluutnantti Rintanen oli

jakanut puheensa kolmeen eril-

liseen osaan: talvisodan tilin-

päätökseen, Vammalan Seudun

Sotaveteraanien 40-vuotisjuh-

laan ja ajatuksiin sodasta.

- Talvisodan loppusaldo oli,

että raskaiden rauhanehtojen

mukaan Suomi joutui luovutta-

maan sen kimppuun sotaa ju-

listamatta hyökänneelle Neu-

vostoliitolle Karjalan kannak-

sen sekä Laatokan pohjoispuo-

liset alueet.

Viipurin, Sortavalan ja Kä-

kisalmen kaupungit liitettiin

Neuvostoliittoon.

- Suurin osa Sallasta joutuu

Neuvostoliitolle, jolle vuokrat-

tiin myös Hanko 30 vuodeksi

laivastotukikohdaksi. Kaikkiaan

luovutettavia alueita oli 35 000

neliökilometriä.

- Neuvostoliitolle luovutettu

alue on kymmenesosa maam-

me pinta-alasta.

Kotinsa menettää lähes 430

000 karjalaista, joka on 12 pro-

senttia maan väkiluvusta, tote-

si Rintanen.

- Suomalaisten tappiot ovat

21 396 kaatunutta, 1 434 ka-

donnutta ja 43 557 haavoittu-

nutta. Talvisodassa ehtii olla lot-

tatyössä mukana 84 000 naista.

Suurin osa heistä on muonitus-

lottia, osa toimi rintamalla. 64

lottaa menetti henkensä työnsä

ääressä. Vihollisen menetykset

ovat 200 000 kaatuneina ja 600

000 haavoittuneina.

Kiitettävää

veteraanitoimintaa

Heikki Rintanen, joka seura-

si päällikkyysaikanaan hyvin

läheltä Vammalan Seudun So-

taveteraanien toimintaa, kiitteli

Vammalan Seudun Sotaveteraa-

nien työtä: - Veteraanien toi-

minta on ollut poikkeuksellisen

hyvin johdettua ja ennakkoluu-

lotonta, suorastaan uraa uurta-

via ratkaisuja toiminnan kehit-

tämiseksi on tehty, hän sanoi.

- Vammalan Seuratalossa

21.2.1966 olleesta perustavas-

ta kokouksesta alkaneen 40-

vuotisen toiminnan aikana al-

kuvaiheessa työn painopiste on

ollut varain hankinnassa ja hei-

kommassa taloudellisessa ase-

massa olevien veljien ja leski-

en auttamisessa. Toiminnasta

saa hyvän kokonaiskuvan Esko

Pietilän kirjoittamasta kirjasta

Vammalan Seudun Sotaveteraa-

nit 1966 - 2000 sekä viimeisten

kymmenen vuoden osalta

Vammalan Seudun Sotavete-

raanit ry:n julkaisusta Kuvahis-

toria 1995 - 2005. Rintanen sa-

noi, että kumpikin kirja on kult-

tuuriteko ja dokumentti jälki-

polville sukupolvesta, joka ei

aina valittanut, niin kuin nyky-

polvi, vaan toimi ja auttoi apua

tarvitsevia veljiään pyyteettö-

mästi. - Meillä nuoremmilla on

vielä paljon opittavaa veteraa-

nisukupolvelta!

Rintanen totesi, että toimin-

nan alkuvaiheessa rahoitus han-

kittiin jäsenmaksuilla ja arpo-

jen myynnillä sekä joitakin lah-

joituksia vastaanottamalla. Erit-

täin merkittävä tulonlähde pa-

rinkymmenen vuoden aikana oli

talkoilla suoritettu paperinkerä-

ys. Parhaana vuotena paperia

kerättiin 164 tonnia! Myöskin

romunkeräystä rahoituslähtee-

nä kokeiltiin. Lisäksi naisjaos-

ton kanssa yhdessä talkoohen-

gessä viljeltiin ja korjattiin ruista

vuodesta 1974 alkaen ja järjes-

tettiin uutispuuroilta. Tämä uu-

tispuuroperinne on jatkunut vii-

me vuosiin asti.

- Raskaista talkoista on

ikääntymisen johdosta joudut-

tu vuosien saatossa luopumaan,

mutta yhdistyksen taloudellinen

tilanne on kuitenkin taitavan

hallinnon ja lukuisten avustus-

ten ja erinomaisten yhteistyö-

kumppaneiden ja paikallisen

yrityselämän tuen takia säily-

nyt hyvänä, kiitteli puhuja.

1990-luvun puolivälin jäl-

keen laaditut elinkaariohjelmat

ottivat hyvin huomioon veteraa-

nien hiljalleen ehtyvät voimat.

Veteraanien hallintoon ja muu-

hun toimintaan ovat kannatus-

jäsenet voineet "hallitusti" eli

veteraanien ehdoilla osallistua.

Veteraanien hallituksessa on täl-

lä hetkellä useita "nuorisoket-

julaisia", ja kannatusjäseniä on

yhteensä hienot 435 henkeä.

Rintasen mielestä tämä kelpaa

esimerkiksi koko Suomelle.

Vahvaa ja

monnipuolista

toimintaa

Vammalan kaupungin terveh-

dyksen juhlivalle yhdistykselle

esitti kaupunginjohtaja Paavo

Salli: - Toimintanne on kulu-

neina vuosikymmeninä ollut

koko seudulla vahvaa ja moni-

puolista. On järjestetty monen-

laisia matkoja kotimaassa ja vii-

me sotien tapahtumapaikoilla.

Yhdistyksenne tukee veteraani-

veljiä erilaisissa elämäntilanteis-

sa. Myös kaupunki on omalla

panoksellaan ollut tukemassa

toimintaa. Heti on kuitenkin to-

dettava, että keskeisesti merki-

tys jäsenille itselleen ja paikka-

kunnalla laajemmin perustuu

jäsenistön aktiivisuuteen ja ve-

tovastuussa olevien henkilökoh-

taiseen panokseen.

Puhuja viittasi moniin sodan

jälkeisiin tapahtumiin, jälleen-

rakentamiseen, sotakorvauksiin,

YYA-sopimukseen ja Porkka-

lan tukikohta-alueen palautta-

miseen. -Vaikka korvaukset oli-

vat taloudellisesti raskaat, Suo-

mi niistä selviytyi ja kykeni ra-

kentamaan hyvinvointivaltion

länsimaisen markkinatalouden

periaatteita noudattaen. Saman-

aikaisesti korostettiin pysyttäy-

tymistä suurvaltaristiriitojen ul-

kopuolella ja voitiin integroi-

tua Euroopan taloudellisiin yh-

teisöihin, ensin EFTAan ja vii-

me vaiheessa Euroopan Union-

iin.

- 1990-luvulle tultaessa Neu-

vostoliitto hajosi monien mie-

lestä yllättävän helposti ja vä-

häisin vaurioin useiksi itsenäi-

siksi kansallisvaltioiksi. Ber-

liinin muuri kaatui ja Saksat

yhdistyivät. Viro, Latvia ja Liet-

tua saivat omat kansallisvalti-

onsa takaisin. Nato laajeni vä-

littömästi Venäjän rajalle, sa-

moin Euroopan Unioni Kan-

sainvälinen tilanne muuttui ide-

ologioiden murtuessa. Kylmän

sodan vastapuolet ovat nyt löy-

täneet toisensa yrittäessään pi-

tää maailmaa rauhanomaisena

fundamentalistisen islamin nos-

taessa päätään, jatkoi Salli ja

arveli. että. sotakokemuksesa 60

vuotta sitten hankkineista vete-

raaneista on mielenkiintoista

seurata nykyajan tapahtumia. -

Voitte tuntea myös kiitollisuut-

ta siitä, että työ, jonka olette

tehneet, on tuottanut erinomai-

sen tuloksen. Meillä on missä

tahansa kansainvälisessä vertai-

lussa huipputasolle yltävä va-

paamaa, jossa kaikkien on hyvä

ja turvallinen asua. Erityisen tär-

keää on välittää tieto ja ymmär-

rys ponnistustennemerkitykses-

tä nykyisille ja tuleville suku-

polville. Juuri se, kuinka on

luotu edellytykset rauhan ajan

kehitykselle, jonka avulla ny-

kyinen elämämme laatutaso on

saavutettu, sanoi kaupunginjoh-

taja Salli. Suomen Sotaveteraa-

niliiton tervehdyksen esitti Pir-

kanmaan Sotaveteraanipiirin

puheenjohtaja Matti Viitanen.

Seurakunnan tervehdyksen

esitti pastori Jari Rankinen, joka

kertoi kotipitäjässään Kemijär-

vellä Mäntyvaaralla käydystä

talvosodan taistelusta.

- Oli joulukuu. Taisteltu oli

kolmisen viikkoa. Oli jouduttu

perääntymään kymmeniä kilo-

metrejä ylivoimaisen vihollisen

hyökätessä. Yöt olivat olleet

lyhyitä – muutama tunti lepoa.

Nyt joukko oli tuotu linjojen

taakse lepäämään. Teltat oli pys-

tytetty lähelle Mäntyvaaraa,

parikymmentä kilometriä Ke-

mijärven kirkolta itään. Illalla

oli päästy nukkumaan, ja edel-

leen nukuttiin, kun päivä oli

puolessa.

- Joku heräsi. Tuli ulos tel-

tasta, venytteli jäseniään pak-

kasessa, ja katsoi Mäntyvaaran

suuntaan. Siellä näkyi liikettä.

Kymmeniä, tai satoja miehiä.

Heillä ei ollut lumipukuja ja

päässä oli suipot piippalakit.

Muutaman sadan metrin pääs-

sä oli satoja vihollisia. Jostakin

syystä he eivät ampuneet. Ehkä

he eivät huomanneet suomalais-

ten telttoja. Nukkuvat sotilaat

teltoissa olisivat olleet helppo

saalis.

- Uniset miehet herätettiin ja

lähdettiin hyökkäämään päin

vihollisia joita oli paljon enem-

män kuin omia. Alkoi taistelu.

Ammuttiin, taisteltiin mies

miestä vastaan. Tuli pimeä ja

oli vaikea erottaa, kuka on oma,

kuka vihollinen. Kun sitten val-

keni uusi päivä, nähtiin, että sa-

toja vihollisia oli kaatunut ja

loput olivat paenneet kohti itää.

Vaikeasta tilanteesta oli selvit-

ty. Vihollisjoukon tarkoitus oli

iskeä suomalaisten selustaan.

Murtaa puolustus ja avata tie

Rovaniemelle ja Ouluun.

Rankinen kertoi, että Män-

tyvaarassa on taistelun muisto-

merkki, jonka kivipaasiin on

veistetty lumipukuisia sotilaita

ja sanat:

”Tässä auttoi Herra.” Niin

Mäntyvaarassa taistelleet suo-

malaiset sotilaat kokivat. ”Täs-

sä auttoi Herra.”

- Ne sanat he halusivat muis-

tomerkkiin.

On kulunut 66 vuotta siitä kun nämä Talvisodan veteraanit kuulivat tulihelvetin taukoavan.

Juhlassa esiintyi Satakunnan Sotilassoittokunta musiikkikapteeni Riku Huhtasalon johdolla.

Lähes 300 vierasta, heistä suurin osa veteraaneja, osallistui seurakuntatalossa pidettyyn pääjuhlaan.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu everstiluutnantti Heikki Rintanen.

Page 28 - Alueviesti_11_2006