Page 14 - Alueviesti_45

Keskiviikko marraskuun 8. 2006

14

Tampereen Komediateat-

terin lavalla pyörii parhail-

laan jännittävä seikkailu

Ronja Ryövärintyttärestä.

Näytelmän toteutuksesta

vastaavat Suomen Teatteri-

opiston jatkolinjan opiskeli-

jat. Ronjan roolissa nähdään

Vammalasta kotoisin oleva

17-vuotias Petra Suonpää.

Musikaalinen Petra koki en-

sikosketuksen teatterin maail-

maan jo ala-asteella, jolloin

tyttö oli mukana Vammalan

teatterin toiminnassa. -Ensim-

mäinen esitys jossa näyttelin,

oli Mauri Kunnaksen Kunin-

gas Artturi ja pyöreän pöydän

ritarit, Petra kertoo.

Yhdeksännellä luokalla Pet-

ra opiskeli iltaisin Tampereen

Vammalalaisväriä Komediateatterissa

Petra Suonpää

Ronja Ryövärintyttärenä

Komediateatterin iltakoulussa.

Niihin aikoihin mieleen hiipi

ajatus teatteriopintojen syven-

tämisestä peruskoulun jälkeen.

-Oikeastaan halusin parturi-

kampaajaksi. Minulla on kui-

tenkin astma ja muutama al-

lergia, jotka sulkivat alan pois.

Sitten huomasin Komediateat-

terilla Suomen Teatteriopiston

hakupapereita ja nappasin yh-

den mukaan, muistelee Petra.

Kotona käytiin keskusteluja

aiheesta ja lopulta Petran ha-

kupaperi lähti kohti Teatteri-

opistoa. -Myöhemmin sain kir-

jeen, jossa toivotettiin terve-

tulleeksi pääsykokeisiin.

”Jaa oikeesti vai?”

Vaikka kyse Teatteriopistos-

ta onkin, pääsykoetilaisuus

aloitettiin reippaalla neljän ki-

lometrin juoksulenkillä. Sen

jälkeen hakijat jaettiin neljän

hengen ryhmiin, joissa he vuo-

rollaan marssivat koulun sa-

liin raadin eteen. -Paikalla oli

koulun johtaja ja muutama

näyttelijäntyön opettaja, Petra

muistelee. Seuraava koetus oli

yksinlaulu. Jokainen hakija

esitti vapaavalintaisen kappa-

leen, Petran valinta oli Yön

Joutsenlaulu. -Laulun jäkeen

meillä oli kaksi minuuttia ai-

kaa näyttää raadille kaikki lii-

kunnalliset taitomme. Siinä tuli

tehtyä kuperkeikkoja eteen ja

taakse, kärrynpyöriä, puolivolt-

teja ja muutama balettiaskel-

kin, Petra nauraa. Liikunnalli-

sen rutistuksen jälkeen hakijat

joutuivat vielä raadin haasta-

teltaviksi, ja esittämään heille

Petra Suonpään unelmarooli olisi Julia Shakespearen klassikkonäytelmässä. Romeonsa

roolin hän soisi edemenneelle, karismaattiselle Tauno Palolle.

Tältä Petra näyttää Ronja Ryövärintyttärenä Komediateat-

terin lavalla. Näytökset jatkuvat ainakin tammikuun lopul-

le.

ennakkoon opettelemansa mo-

nologin. Sen jälkeen oli edes-

sä parin päivän jännittäminen.

-Raati kertoi, että saamme pu-

helun, kun valinnat on tehty.

Petra muistaa elävästi het-

ken, jolloin Teatteriopiston

puhelu lopulta tuli. -Olin odot-

tanut ihan paniikissa koko päi-

vän. Kun puhelin soi, pyysin

pikkuveljeä vastaamaan. Hän

ojensi luurin ja sanoi, että pu-

helu on minulle. Soittaja il-

moitti Petralle, että tämä on

päässyt kouluun sisään. -Vas-

taukseni oli ”jaa oikeesti vai”,

Petra nauraa.

Nyt hänellä on meneillään

opintojen toinen ja samalla vii-

meinen vuosi, valmistumisen

aika on ensi keväänä. Tulevai-

suuden suunnitelmat ovat jo

selvillä. -Aion hakea Teatteri-

korkeakouluun.

Ronja

tuntuu omalta

Petran mukaan Suomen

Teatteriopiston koulutus on

vastannut odotuksia. -Olen ol-

lut tyytyväinen erityisesti mo-

nipuolisuuteen. Olemme pe-

rehtyneet teatteriin niin monel-

ta kantilta; maskeeraukseen,

puvustukseen, dramaturgiaan.

Ohjaamistakin pääsimme ko-

keilemaan, kertoo Petra. Lisäk-

si lukujärjestykseen on kuulu-

nut miekkailua, akrobatiaa,

puhetekniikkaa, musiikkia,

tanssitunteja ja kehonhallintaa

- noin muutamia mainiten.

Luennoista ovat vastanneet

muunmuassa ohjaajana kan-

nuksensa hankkinut Jussi Par-

viainen sekä Helsingin Kau-

punginteatterin näyttelijä Jyr-

ki Nousiainen.

Petran mukaan luokkatove-

reiden kesken vallitsee hyvä

henki. -Me olemme kuin yksi

iso perhe, pystymme puhu-

maan toisillemme kaikesta,

kertoo ryhmän kuopus. Ikähai-

tari opiskelijoiden kesken on

17-35 vuotta.

Petran mukaan Ronja Ryö-

värintyttären roolin saamiseen

vaikutti mitä luultavimmin juu-

ri hänen ikänsä. -Olen niin pie-

ni ja nuori, hän hymyilee. Vaik-

ka opiskelijoilla oli ainoastaan

nelisen viikkoa aikaa valmis-

tautua näytelmään, Ronjan roo-

lin sisäistäminen tapahtui hel-

posti. -Minulla on oma olo

Ronjana lavalla. Ei tunnu ol-

lenkaan siltä, että näyttelisin

jotain muuta kuin itse olen,

Petra kuvailee. Hänen mukaan-

sa kiire, paniikki ja ahdistus

ehtivät kuitenkin iskeä kaik-

kiin ensi-illan lähestyessä. Vii-

meiset harjoitukset tuntuivat

menevän huonosti, mutta se

olikin vain näyttelijöiden ku-

vitelmaa. -Opettajat kehuivat

ja ensi-illassa yleisö piti näke-

mästään.

Ronja Ryövärintytär ei ol-

lut Petralle entuudestaan ko-

vin tuttu. -Olen lukenut tari-

nan lapsena, mutta silloin se

ei jäänyt kovin hyvin mieleen.

Näytelmään valmistautuessa

luin kirjan pari-kolme kertaa

läpi ja katsoin elokuvan.

Petra Suonpää muuntautuu

Ronja Ryövärintyttäreksi mas-

killa ja rooliasulla. -Kasvoihin,

käsiin ja jalkoihin laitetaan li-

kaa, hiuksia tupeerataan ja teh-

dään pari lettiä sekaan, Petra

kertoo. Ylleen hän saa kesä-

kohtauksien ajaksi pellavaa ja

huopaa, talvella pukeudutaan

lämpimästi karvalakkiin ja töp-

pösiin.

Näytökseen valmistautumi-

nen alkaa pari tuntia ennen h-

hetkeä. -Availen ääntä ja läm-

mittelen lihaksia. Lavalla pi-

tää pystyä liikkumaan sulavas-

ti. Lisäksi kertailen mielessä-

ni näytelmää. Jännittäminen

sen sijaan ei kuulu Petran ta-

poihin. -Toisaalta kaipaan sitä

jännityksen tunnetta.Aina odo-

tan, että josko nyt alkaisi kä-

det täristä. En vaan osaa jän-

nittää sellaista, mitä rakastan.

Lavalle pääseminen on niin

hieno juttu.

Julia olisi

unelmarooli

Petra nimeää esikuvakseen

Tampereen Työväenteatterin

punatukkaisen Petra Karjalai-

sen. -Olen tykännyt hänestä

pienestä pitäen ja käynyt kat-

somassa kaikki musikaalit ja

näytelmät joissa Petra esiintyy.

Toinen mielekäs naisnäytteli-

jä on ”luonnollinen Minna

Haapkylä”.

Kotimaamme

miesnäyttelijöistä Mikko Nou-

siainen miellyttää Petran sil-

mää.

Vapaa-ajalla Petran aika ku-

luu Pirkanmaan musiikkiopis-

tossa, jossa hän käy laulu- ja

bänditunneilla. Vammalaan

hän tulee mielellään myös ar-

kisin, sillä kotona Varilassa

odottaa kaksi koiraa, jotka vie-

vät oman aikansa. -Viikonlo-

put pyhitän vammalalaisille

ystäville. Viikonloppuisin hän

viettää aikaa myös perheen

kanssa. Isovelikin työskente-

lee teatterin parissa, sillä hän

vastaa Svenska Teaternin va-

loista ja äänistä. Petra kokee-

kin isoveljensä parhaaksi tu-

kijakseen. -Hänellä on ammat-

titaitoa alalta. Hän tsemppaa

ja antaa minulle vinkkiä, Pet-

ra kiittelee. Suonpään perhees-

sä on toinenkin poika, Petran

12-vuotias pikkuveli. Mikäli

hän tulee sisaruksiinsa, kuul-

laan hänestäkin varmasti vielä

teatteri- tai musiikkimaailmas-

sa.

Petralle on selvää, että näyt-

teleminen on sitä, mitä hän

haluaa jatkossakin tehdä. -Ja

nimenomaan teatterin lavalla.

Siellä kuulee, kokee ja tuntee

yleisön palautteen heti. On iha-

na saada yleisö nauramaan ja

itkemään. Näyttelijän ja ylei-

sön vuorovaikutus on uskoma-

tonta, hän hehkuttaa.

Unelmien rooli olisi Petran

mukaan Julia William Shake-

spearen klassikkonäytelmässä

Romeo ja Julia. -Minua vie-

hättää sen tarina. Monen mie-

lestä se on imelä, mutta taidan

olla itse sen verran hömppä ja

romantikko. Entä kenet kaikis-

ta maailman näyttelijöistä Petra

valitsisi Romeonsa rooliin? -

Tauno Palon, hän vastaa em-

pimättä.

Ronja Ryövärintytär pyörii

Tampereen Komediateatterin

lavalla ainakin tammikuun lop-

puun saakka. Seuraavat näy-

tökset su 12.11. klo 14.00, su

19.11. klo 14.00 ja 17.00 sekä

su 26.11. klo 14.00. Lisätietoa

Tampereen Komediateatterin

internetsivulta.

Pauliina Parto

TerveisiäVillilästä – kä-

vin pari viikkoa sitten

Nakkilan kirkon vaiheil-

la olevissa elokuvastudi-

oissa. Käynti herätti pal-

jon ajatuksia koskien

myös Vammalaa. Nakki-

lalaiset aloittivat lähes

tyhjästä elokuvatoimin-

nan – ostivat Villilän kar-

tanon ja rakensivat nave-

tan vintille täysmittaisin

elokuvastudion. Nyt siel-

lä on tehty koko joukko

pitkiä elokuvia mm. Si-

beliuksesta, kaksipäisistä

Villilästä Kirjavammalaan

kotkista ja viimeksi Jadeso-

turista ja uusia elokuvia on

tulossa.

Meillä Vammalassa on vah-

va kirjaperinne ja Suomen kir-

jainstituutti – mutta ei ”nave-

tan vinttiä” toiminnalle. Tosin

kirja tarvitseekin toisenlaisen

ympäristön voidakseen hyvin.

Aikaisemmin nakkilalaiset

kulkivat katsellen maata ja pot-

kien kiviä – täällä ei ole mi-

tään eikä täällä ole ketään –

sama koski porilaisia. Mutta

nyt kuulemma ihmiset ovat

iloisia. Reipas puheensorina

täyttää torit ja kahvilat: näitkö

sen – se meni sen kanssa –

sekin nähtiin siellä marketis-

sa. Porilaisten kävelytyyliin

vaikuttaa lisäksi hyvään vauh-

tiin päässyt yliopistokeskus.

Pirkanmaalaisia aluekehittäjiä parveilemassa Villilän kartanon pihamaalla.

Vammalalaisten kävelytyylis-

tä en sano mitään.

Forssassa tapasin yhden äi-

din – vaihdeltiin kuulumisia,

kysyin mitä se teidän tyttö te-

kee. Äiti ylpeänä kertoi, että

siitä tulee lavastesuunnittelija

ja se opiskelee siellä Satakun-

nan käsi- ja taideteollisessa

oppilaitoksessa Nakkilassa –

siellä tehdään niitä elokuvia.

Eräs vammalalainen mummo

kertoi Helsinkiläisestä lapsen-

lapsestaan, joka sanoo mum-

mon asuvan Tampereen lähel-

lä - kun ei kehtaa sanoa kave-

reilleen sanaa Vammala.

Itsetunto ei tule kylän nimes-

tä oli se sitten Nakkila tai Vam-

mala – itsetunto tulee siitä mitä

siellä tehdään. Vammala on

tunnettu vanhan kirjallisuuden

päivistään, mutta se ei ole vam-

malalaisten tapahtuma. Lauma

kirjaihmisiä tulee ja menee.

Lasten ja nuorten kirjapäivis-

tä on tulossa paikallisten ja

muualta tulleiden lastan koh-

taamispaikka.

Kirjainstituutti on mahdol-

lisuus. Miten olisi seuraava vi-

sio - tyhjälle tontille kaupun-

gin keskustaan rakennetaan

upea rakennus ja sinne sijoite-

taan kirjainstituutti ja uimahal-

li. Hommataan paikalle puoli

tusinaa yliopiston tutkijoita,

joilla on työhuoneen ko. ra-

kennuksessa, vuokrataan huo-

neistoja edullisesti alkaville

kirjailijoille ja taiteilijoille, jär-

jestetään tapahtumia ja raken-

netaan kymmenenteen kerrok-

seen kattokahvila, josta näkee

sekä Lieko- että Rautavedelle.

Sastamalan Opisto järjes-

tää Tampereen kesäyliopis-

ton ja Tampereen korkea-

koulujen kanssa Seminaa-

rin Kirja, kirjoittaminen ja

itsetuntemusAntti Lizelius-

salissa perjantaina 10.11.

klo 10 – 13.

Kahvia saa kahtakym-

mentä vaille. Lisätietoja saa

opiston nettisivulta. Nyt oli-

si hyvä syy tulla.

Kari Kotiranta

Elokuvastudiossa on mustaa ja pimeää. Toiminnan joh-

taja Aarne Norberg esittelee studioita Pirkanmaalaisille

aluekehittäjille.

Page 14 - Alueviesti_45_2006