Page 29 - Alueviesti_15_2007

29 Torstaina huhtikuun 12. 2007
Mitä vapaaehtoistyö antaa
Vammalan Tukitalolla on al-
kamassa vapaaehtoisen tuki-
henkilön peruskurssi. Kurssi
on 35 tunnin mitainen ja se
antaa valmiuksia monenlai-
seen ihmisen rinnalla kulke-
miseen.
Koulutuksessa käsitellään
ihmisen kohtaamista puhe-
limessa ja henkilökohtaisis-
sa tukisuhteissa sekä myös
ryhmätoiminnoissa. Asioita
ei ainoastaan käsitellä teo-
reettisesti vaan myös harjoi-
tellaan erilaisten kohtaamis-
harjoitusten avulla.
Itsetuntemus on tärkeää,
kun lähdetään tukemaan
toista ihmistä.
Myös omaa persoonalli-
suutta pohditaan, jotta tun-
nistettaisiin ne esteet, jotka
voivat olla vaikeuttamassa
toisen ihmisen rinnalla kul-
kemisessa.
Tukihenkilöt eivät toimi
yksin, vaan tukena on koko
taustayhteisö; Vammalan-
Huittisten seudun Mielen-
terveysseura.
Tukena on myös säännöl-
linen ryhmätyönohjaus, jos-
sa ryhmäläiset ovat toinen
toisensa tukena ja kasvua
tapahtuu myös toisten koke-
muksia tarkastellen.
Olen ollut monia vuosia
tukihenkilöiden työnohjaa-
jana ja saanut nähdä, kuin-
ka nämä tukihenkilöt ovat
kasvaneet ihmisinä. Elämä
nähdään nyt laajemmasta
näkökulmasta kuin ennen
tukisuhdetyötä. Omat on-
gelmatkin tuntuvat pienem-
miltä. Jokainen tukihenkilö
ryhmässäni on kokenut, että
on saanut enemmän kuin on
kokenut antaneensa.
Toiminnan myötä saa
myös tukihenkilötyöhön
jatkokoulutusta sekä hyviä
ihmissuhteita, ystäviä.
Ei tarvitse pelätä, että ei
jaksa tai ettei aika riitä. Itses-
tään antaa sen verran kuin
kussakin elämäntilanteessa
voi. Voi tehdä vain vähän,
mutta hyvin tai voi antaa
ajastaan paljonkin, jos sii-
hen on mahdollisuutta.
Tärkeintä on että on sy-
dämestään mukana ja tekee
parhaansa.
Tiedän ja myös muutkin
vapaaehtoistyötä tekevät
ovat kokeneet, että antaes-
saan saa.
Ilmoittaudu rohkeasti
kurssille ja kysy lisää.
Pirkko Lahtinen
Tukihenkilökouluttaja
ja tukihenkilöiden
työnohjaaja
Toteutuuko tasa-arvo kirkossa?
Olen mielenkiinnolla seu-
rannut lehdissä käytyä kes-
kustelua siitä, miten tasa-
arvoisia me ihmiset nyt
olemme, kun oikein lain
voimalla yritetään laittaa
jokainen taapertaja samaan
muottiin. Kaivoin esille tasa-
arvolain, ja mitä siinä sitten
on kirjoitettu?
Laki naisten ja mies-
ten välisestä tasa-arvosta
(8.8.1986/609)
Eduskunnan päätöksen
mukaisesti säädetään:
1§ Lain tarkoitus: Tämän
lain tarkoituksesena on es-
tää sukupuoleen perustuva
syrjintä ja edistää naisten ja
miesten välistä tasaa-arvoa
sekä tässä tarkoituksessa pa-
rantaa naisten asemaa erityi-
sesti työelämässä
2§ Lain soveltamisalan ra-
joitukset: Tämän lain sään-
nöksiä ei sovelleta:
1)evankelis-luterilaisen
kirkon, ortodoksisen kirk-
kokunnan eikä muiden us-
konnollisten yhdyskuntien
uskonnonharjoituksiin liit-
tyvään toimintaan; eikä...
Tämän pidemmälle ei tar-
vitse lukea, kun saa ihmetel-
lä mitä ne kirkon päättäjät
”vouhottaa” tasa-arvosta ja
syrjinnästä. Raamatun lu-
kemisen he todennäköisesti
ovat lopettaneet jo vuosia
sitten, mutta tämä laki on as-
tunut voimaan noin 10 vuot-
ta sitten ja 2 §:ssä sanotaan
EI SOVELLETA evankelis-
luterilaisen kirkon uskon-
nonharjoitukseen liittyvään
toimintaan.
Tämä on mielestäni sel-
keästi ja myös kansantajui-
sesti sanottu, jos luetun sa-
nan ymmärtää niinkuin se
on kirjoitettu. Ei pitäisi olla
epäselvää.
Vai onko kyse lain tulkin-
nasta tai siitä, että lain alle-
kirjoittaja on tasavallan pre-
sidentti ja oikeusministeri ja
tämä pykälä ei koske meitä.
Lainlaatija on kuitenkin
ymmärtänyt uskonnon har-
joittamisen erityispiirteet ja
sen, että Raamattu on kirkon
ylin ohje ja lakikirja, jonka
alle maallisenkin lain pitää
alistua. (nykyinen lainsää-
täjä on kuitenkin hyljännyt
luojansa säätämän järjestyk-
sen).
Näin lainsäätäjä on täs-
sä Tasa-arvolaissa jättänyt
kirkolle mahdollisuuden
noudattaa Raamatun ohjeita
seurakunnan paimenenteh-
tävässä, josta läpi koko Raa-
matun, niin Vanhassa- kuin
Uudessakin Testamentissa
on aivan selvät Jumalan ih-
miselle antamat ohjeet. Ei
tarvita kuin sisälukutaito,
niinkuin sanottiin ennen
tätä tietokoneaikaa. Vai mi-
ten on ymmärrettävä seuraa-
va Raamatunkohta: ”Varma
on tämä sana: jos joku pyrkii
seurakunnan kaitsijan vir-
kaan, niin hän haluaa jaloon
toimeen. Niin tulee siis seu-
rakunnan kaitsijan olla nuh-
teeton, yhden vaimon mies.,
raitis maltillinen, säädylli-
nen, vieraanvarainen, taita-
va opettamaan, ei juomari,
ei tappelija, vaan lempeä, ei
riitaisa, ei rahanahne, vaan
sellainen, joka oman kotin-
sa hyvin hallitsee ja kaikella
kunniallisuudella pitää lap-
sensa kuuliaisena; sillä jos
joku ei osaa hallita omaa
kotiansa, kuinka hänvoi pi-
tää huolta Jumalan seura-
kunnasta. Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän
paisuisi ja joutuisi perkeleen
tuomion alaiseksi. Ja hänellä
tulee myös olla hyvä todistus
ulkopuolella olevilta, ettei
hän joutuisi häväistyksen
alaiseksi eikä perkeleen pau-
laan. 1 Tim. 3:1-7.”
Tässä kohdassa kaitsijal-
ta vaaditaan omakohtainen
usko, ristiin naulittuun,
ylösnousseeseen, synnin,
saatanan ja kuoleman voit-
tajaan. Ja kun tämä asia on
kirkastunut, että Jeesus kärsi
MINUN syntieni tähden ja
saan ne tunnustaa ja uskoa
anteeksi Jeesuksen Golgatan
keskummäisellä ristillä vuo-
taneen sovintoveren tähden.
Silloin kaikki se keskustelu
ja syyttely jota nyt käydään,
vedoten tasa-arvoon ja syr-
jintään jää pois, koska se on
täysin turhaa ja hyödytöntä.
Edelliseen Raamatunkoh-
taan vedoten voisi sanoa,
että lakiin vetoavat syyttäjät
ovat joutuneet saatanan pau-
laan. ”Paisuneet” vai pitäisi-
kö nykysuomeksi sanoa, että
on mennyt virka päähän ja
sovelletaan lakia jota lain-
säätäjä ei ole tarkoittanut us-
konnonharjoituksessa nou-
datettavaksi.
Uskon niin, että alku-
seurakunnassa on käyty sa-
manlaisia keskusteluja siitä,
kuka saa ja on kelvollinen
kaitsemaan seurakuntaa ja
hoitamaan alttaripalvelusta
ja tässä tilanteessa seurakun-
nan Herra, itse Jumala antaa
Pyhän Hengen vaikutuksesta
palvelijalleen tehtävän, kir-
joittaa ohjeita seurakunnan
kaitsijasta, millainen kaitsi-
jan tulee olla.
Joka tässäkin kohtaa us-
koo, että Raamattu on Juma-
lan sana, jossa hän ilmoittaa
tahtonsa ja ohjaa meitä kul-
kemaan kaitaa tietä, jonka
Jeesus juutalaisen pääsiäis-
juhlan aikaan ristinkuole-
mallaan ja ylösnousemisel-
laan raivasi Isän kotiin asti,
me saamme unohtaa sie-
lunvihollisen aikaansaaman
kateuden ja väärät lain tul-
kinnat ja keskittyä kaikkein
tärkeimpään, Jumalan sanan
ja sielujen voittamiseen Ju-
malan valtakuntaan.
Tapio Vainio, Vammalan
seurakunnan jäsen
Miten kirkossa neuvotellaan?
Alueviestissä (4.4.) jul-
kaistiin arkkipiispa Jukka
Paarman kannanotto nais-
pappeuskysymykseen. Ark-
kipiispa hyökkäsi voimak-
kaasti pastoreita vastaan,
jotka eivät toimita messua
yhdessä papiksi vihittyjen
naisten kanssa.
Arkkipiispan mukaan
nämä pastorit ”ovat tietoi-
sesti kärjistäneet tilanteen
joissakin seurakunnissa ää-
rimmilleen”. Hän kertoi pitä-
vänsä ”tilannetta valitettava-
na erityisesti sen vuoksi, että
piispainkokouksen antama
selväsanainen ohje tällaisia
tapauksia varten kutsui osa-
puolia ensisijaisesti neuvot-
teluun ja etsimään yhdessä
sovintoratkaisua”.
Hän jatkoi: - Naispappeu-
den torjujat eivät ole osoit-
taneet valmiutta sovintorat-
kaisuihin muutoin kuin itse
sanelemillaan ehdoilla.” Ark-
kipiispa kirjoittaa olevansa
”syvästi pettynyt siihen, että
joukko pappeja ei ole vas-
tannut siihen yhteistyötar-
joukseen, jota esimerkiksi
kirkolliskokouksen ponsi
naispappeuden hyväksymi-
sen yhteydessä merkitsi. Se
on tahtonut etsiä muuta kuin
pastoraalista ja sovittelevaa
ratkaisua.”
Arkkipiispan kannanotto
ihmetyttää. Hiippakunnan ja
seurakunnan johto on kyllä
käynyt kanssani keskustelu-
ja.
Näitä keskusteluja en pys-
ty pitämään neuvotteluina,
yhteistyötarjouksina tai so-
vintoratkaisujen etsimisenä.
Keskusteluissa minulle on
tarjottu tasan yksi vaihto-
ehto: messu on toimitettava
naispastorin kanssa. Muista
ratkaisuista ei ole voitu edes
keskustella.
Toisaalta mitään muita
vaatimuksia minulle ei ole
esitetty. Keskusteluissa on
muistutettu, että ellei tar-
jottu ainoa vaihtoehto käy,
voidaan käynnistää kurinpi-
totoimet.
Eräässä keskustelussa esi-
tettiin, että minut siirrettäi-
siin pastoriksi Sammaljoen
kirkkoon, jossa lähes poik-
keuksetta jumalanpalveluk-
sen toimittaa yksi pastori.
Kirkon johdon puolelta eh-
dotukseen vastattiin, että
tämä olisi työvuorojen jär-
jestämistä sukupuolen pe-
rusteella ja siten syrjintää.
Ehdotettiin myös, että minut
siirrettäisiin työalalle, jossa
vain harvoin on jumalanpal-
velusvuoro Tyrvään kirkos-
sa, ja nämä jumalanpalve-
lukset järjestettäisiin sitten,
etten toimita messua yhdes-
sä naispastorin kanssa. Tä-
täkin pidettiin työtehtävien
järjestämisenä sukupuolen
perusteella ja syrjintänä.
Anoin palkatonta virka-
vapautta sunnuntaille, jona
olen työvuorossa naispasto-
rin kanssa. Virkavapautta ei
myönnetty.
Olen ehdottanut, että Tyr-
vään kirkossa pidettäisiin
nykyistä enemmän jumalan-
palveluksia, joiden toimitta-
miseen osallistuisi vain yksi
pastori avustajinaan dia-
koniatyöntekijä ja maallik-
koja. Tähän ehdotukseen ei
ole tartuttu.
Mielelläni kuulisin, mitä
arkkipiispa tarkoittaa yh-
teistyötarjouksella tai sovin-
toratkaisuilla. Onko jokin
muu vaihtoehto kuin se, että
toimitan messun naispasto-
rin kanssa?
Muutama viikko sitten
arkkipiispa puhui viisaasta
kirkkoherrasta, joka järjes-
telee asioita, ettei yhteentör-
mäyksiä tulisi ja olisi tilaa
niillekin, jotka edustavat
kirkon perinteen mukaista
näkemystä papinvirasta.
Puheet ovat nyt toisen-
laisia. Kannanotossaan ark-
kipiispa toteaa, ettei nais-
pappeuden torjuminen ole
harhaoppi.
Tämä tuntuu sikäli risti-
riitaiselta, että meitä, jotka
torjumme naispappeuden ja
teemme tästä johtopäätöksiä
toimintaamme, käsitellään
kuin pahimpia harhaopetta-
jia.
En halua riitaa tai vas-
takkainasettelua. Naispap-
peudesta en halua kiistellä.
Pitäisin mielelläni matalaa
profiilia tässä asiassa. Ha-
luaisin keskittyä papinviran
varsinaisiin tehtäviin - Ju-
malan sanan opettamiseen,
evankeliumin julistamiseen,
sakramenttien hoitamiseen
ja ihmisten palvelemiseen.
Tämä olikin vuosia mah-
dollista ennen kuin piispa
Mikko Heikan työryhmän
toimenpide-ehdotuksia ryh-
dyttiin toteuttamaan seura-
kunnissa.
Kunpa todella etsittäisiin
ja löydettäisiin sovintorat-
kaisu.
Sellainen olisi löydettävis-
sä, jos siihen on halua.
Jari Rankinen
Yleisön osasto
Luther ja Rankinen samoilla linjoilla
Tässä uskonpuhdista-
jamme näkemys aikamme
kiistakysymykseen Lutherin
kirkkopostillasta II, sivulta
656, kohta 3:
Tosin meillä kaikilla on
oikeus saarnata, jopa mei-
dän, saamamme käskyn mu-
kaisesti, täytyykin saarnata,
niinkuin pyhä Pietari sa-
noo: ”Te olette valittu suku,
kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo, omaisuuskan-
sa, julistaaksenne sen jaloja
tekoja, joka on pimeydestä
kutsunut teidät ihmeelliseen
valkeuteensa; te, jotka ennen
’ette olleet kansa’ mutta nyt
’olette armahdetut’” (1. Piet.
2:9, 10). Tästä huolimatta
pyhä Paavali määrää jär-
jestyksen sanoessaan: Mitä
hyvänsä keskenänne teet-
tekin, se ”tapahtukoon jär-
jestyksessä” (1. Kor. 14:40).
Täytyyhän kodissakin olla
järjestys; jos näet kaikki
perilliset pyrkivät olemaan
käskijöinä, tulos on huono.
Jos sen sijaan toiset suostu-
vat valitsemaan yhden, luo-
vuttaen oikeutensa hänen
käsiinsä, silloin käypi kaikki
hyvin. Niinpä tässäkin: on
valittava joku, ettei järjestys
mene nurin. Mikähän sii-
täkin seuraisi, jos naisetkin
rupeavat saarnaamaan sillä
perusteella, että meillä kai-
killa, jotka olemme kristityi-
tä, on saarnaamisen oikeus?
Ei niin, pyhä Paavali kieltää
naista esiintymästä samas-
sa kokouksessa miehille (1.
Kor. 14:34), ja hän käskee
heitä olemaan miehillensä
alamaiset. Ei mitään hyvää
näet koidu, ellei nainen an-
taudu hallittavaksi ja joh-
datettavaksi. Näinhän pyhä
Paavali kirjoittaa Timote-
ukselle: ”Oppikoon nainen
hiljaisuudessa, kaikin puolin
alistuvaisena; mutta minä
en salli, että vaimo opet-
taa, enkä että hän vallitsee
miestänsä, vaan eläköön
hän hiljaisuudessa” (1. Tim.
2:11, 12). Jos taas niiksi tu-
lee, ettei ketään miestä ole
saapuvilla, niin esiintyköön
nainen saarnaamaan toisille
parhaan kykynsä mukaan;
muussa tapauksessa älköön
niin tehkö.
Seppo Kulju
Inkerin kirkon diakoni
Mopo ei kuulu urheilukentälle
Mopoilu ja kevät kuulu-
vat yhteen. Vanhemmat
ostavat lapsilleen kalliita
menopelejä. Liikkumisen
vapaus tarkoittaa vastuun
kasvamista, mutta näin ei
suinkaan aina ole. Kaik-
ki vanhemmat eivät var-
maankaan tarkoita, että
vapaus on sama asia kuin
vastuuttomuus ja vapau-
den lisääntyessä lakien ja
määräysten rikkominen on
sallittua. Esimerkiksi mo-
poilu suljetulla jalkapallo-
kentällä (portti lukossa ja
suljettuna) iltapäivällä klo
15 seitsemän pojan voimin
tai yöllä klo 23. Hyväksy-
vätkö mopoilijoiden van-
hemmat tämän?
Lapset erehtyvät kokei-
lemaan rajojaan, kun ku-
kaan ei puutu asioihin tai
välitä lapsien hölmöilyistä.
Vammalassaon tänäkevää-
nä päässyt 10 lasta poliisin
kanssa tekemisiin, kun ur-
heilukenttä ymmärretään
yleiseksi, sallituksi mopoi-
lualueeksi. Viime kesänkin
aikana poliisi ojensi lapsia
useaan otteeseen.
Järjestyslaki kieltää ur-
heilualueella mopoilun.
Vielä kielletymmäksi asian
tekee se, että alue on sul-
jettu portilla tai aidattu.
Nuoriso väittää, etteivät he
tiedä, että urheilupaikoilla
ei saisi mopoilla. Lapset ei-
vät ole tyhmiä.
Kaupunki pitää yllä ja
kunnostaa yleisiä urhei-
lualueita esim. lanaamalla
jalkapallokenttiä 3-4 kertaa
viikossa käytön mukaan.
Samana päivänä muutama
nuori tulee kentälle ja lait-
taa kentän sellaiseen kun-
toon, että kentän käyttö on
mahdotonta.
Kaupungin liikunta-
toimi, puisto- ja liikunta-
alueista vastaavat henkilöt
olisivat mielissään, kun
tekijöitä saataisiin enem-
mänkin kiinni.
Mopoilijan isä tai äiti,
olisitko sinä valmis siisti-
mään jälkikasvusi jäljet tai
maksamaan sakot?
Suomen jokaisessa kau-
pungissa ja kunnassa on
voimassaoleva tieliiken-
nelaki, joka määrittelee,
miten mopoilu on sallittu.
Tämä sisältää normaalin
liikenteeseen ja kulkuväli-
neisiin liittyvät säännöt ja
määräykset. Nyt ei ole kyse
tästä.
Muistutukseksi mo-
poilijoille ja vastuullisille
aikuisille järjestyslain si-
sältöä:
Järjestyslaki kieltää ylei-
sellä paikalla tapahtuvan
häiriköinnin eli yleisen
järjestyksen häiritsemisen
yleisesti käytettävillä pai-
koilla riippumatta siitä,
kuka paikat omistaa. Täl-
laisia paikkoja ovat esi-
merkiksi urheilukentät, ui-
marannat ja hautausmaat.
Järjestyshäiriöihin pyri-
tään puuttumaan järjestys-
lailla, mikä kieltää yleisen
järjestyksen häiritsemisen
ja turvallisuuden vaaran-
tamisen metelöimällä ja
muulla vastaavalla tavalla.
Yleisen järjestyksen
häiritseminen tai tur-
vallisuuden vaarantami-
nen yleisellä paikalla on
kielletty: metelöimällä ja
muulla vastaavalla tavalla,
toistuvilla uhkaavilla eleil-
lä, hyökkäävillä liikkeillä,
suullisesti esitetyillä uh-
kailuilla ja muulla vastaa-
valla, pelkoa herättävällä
uhkaavalla käyttäytymi-
sellä. Edellä 1 momentissa
tarkoitettu toiminta on
kielletty myös muualla
kuin yleisellä paikalla, jos
toiminnan vaikutus ulot-
tuu yleiselle paikalle.
Järjestyslain pykäläs-
sä 15 §:ssä sanotaan, että
ajoneuvolla ajaminen
on kielletty kuntopolulla
tai muulla sen kaltaisel-
la juoksuradalla, yleiseen
käyttöön kunnostetulla la-
dulla ja urheilukentällä.
Mitä 1 momentissa sää-
detään, ei koske välitöntä
huolto- ja kunnossapito-
työskentelyä eikä järjestyk-
senpitoon liittyvää viran-
omaisen toimintaa.
Järjestyslain 5 luvussa
kerrotaan, että henkilö,
joka tahallaan rikkoo pykä-
län 15 kieltoa, on tuomitta-
va järjestysrikkomuksesta
sakkoon. Rangaistuksena
on yleisimmin rikesakko
tai sakko. Yleisen järjes-
tyksen häiritsemisestä voi
saada 6-10 päiväsakkoa
tai rikesakkona 35 euroa.
Suljetulla alueella kiellon
vastaisesta ajamisesta voi
saada 4-10 päiväsakkoa tai
20 euron rikesakon.
Nimimerkillä:
Maksaisitko sinä
lapsesi moposakon?
Äetsästä päivää
Äetsän, Punkalaitumen,
Vammalan ja Huittisten
kuntaliitosselvityksen te-
kemisestä Äetsän valtuusto
päätti yksimielisesti kes-
kustelun jälkeen, että selvi-
tystyötä kannattaa jatkaa.
Eipä siinä muuta paljon
voinut tehdä, kuin toivot-
taa onnea hankkeelle.
Ennustan, että selvitys-
asteelle se jääkin. Liitos ei
tule monista syistä toteutu-
maan, ellei valtuutettujen
todellisuuden tajuaminen
parane.
Äetsä kituu ja kuihtuu
valitettavasti kahden kau-
pungin välissä. Merkit ovat
huolestuttavia ; asukasluku
jatkaa vähenemistään, ta-
louden tervehdyttämiseen
ei ole löydetty lääkkeitä,
alijäämä vain kasvaa.
Äetsä hukkasi yli mil-
joonan euroa lyhyessä
ajassa. Kunnan synkästä
taloustilanteesta kertoo
maksuvalmius. Se on jo
huolestuttavalla tasolla,
viime vuonnakin kassa
riitti kahden päivän mak-
suihin.
Tasapainottamistoi-
menpiteet eivät ole tehon-
neet. Uusia keinoja ei ole
vielä kai löydetty- etsitty
ilmeisesti vakavasti on ,
mikäli kh:n pj:n Pietilän
tarinoihin lehdessä on us-
komista. Mitähän toimia
Pietilällä on takataskussa
kun esim. palveluihin hän
ei kajoa. Mitä menoja kar-
sitaan, vai onko odotetta-
vissa synkkenevä syöksy
yhä syvemmälle alijäämäi-
seen talouteen.
Joko alkaa olla viimei-
set hetket kunnan itsenäi-
syydelle? Onko raskaiden
tulevien vuosien selviämi-
seen muuta kuin kuntalii-
tos/-liitokset?
Asiat olisivat toisin, jos
kuntaliitosneuvotteluihin
Äetsä-Vammala olisi to-
sissaan aloitettu 16.6.2003
(Ahvonen, Asblund) teh-
dyn valtuustoaloitteen
pohjalta. Nyt olisi kaikki jo
ohi. Mahtaako kohta enää
kukaan olla Äetsästä kiin-
nostunut?
Matti Ahvonen 9.4.2007
Lähetä
mielipidekirjoituksesi
Alueviestiin:
sähköpostilla
toimitus@alueviesti.!
nettisivuilta
palautelomakkeella
postitse os. Alueviesti,
Yleisönosasto, Pl 101,
38201 Vammala
1.
2.
3.
Naispappeuskeskustelulle
paikallaan aikalisä
Lehtemme palstoilla on tuo-
tu mielipiteitä naispappeus-
asian puolesta ja vastaan.
Kirjoittajat ovat varmoja
juuri omasta mielipiteestään
ja samalla tietenkin vasta-
puoli on väärässä.
Monet kirjoitukset ovat
jopa tuomitsevia vastapuo-
len mielipiteitä vastaan.
Kumpikin puoli löytää puo-
lustajansa raamatusta.
Nyt kun Vammalan seu-
rakunnan asia on tuomio-
kapitulin käsittelyssä, odo-
tamme päätöstä ennenkuin
julkaisemme lisää kirjoituk-
sia asian tiimoilta.
Malttakaa siihen saakka!
Maija Latva
Toimituspäällikkö