Page 16 - Alueviesti_21

16

Keskiviikko toukokuun 23. 2007

Päättäjäiskukat on tehty kes-

tämään aina viljelijältä kotiin

saakka. Ruusut säilytetään

viileässä, ja ne kuljetetaan vil-

jelmältä suoraan tai tukun

kautta myyntipisteisiin kukka-

virkistettä sisältävässä vedessä.

Asiantunteva kukkakauppias

laittaa virkistepussin mukaan

myös ruusupakettiin. Virkis-

tettä kannattaa aina käyttää,

sillä se estää bakteerien kasvua

maljakossa ja ravitsee kukkia.

Virkisteellä terästettyä maljak-

kovettä ei tarvitse vaihtaa, vaan

sen lisääminen riittää.

Ruusut kannattaa aina tilata

ennalta, sillä kukkakaupassa on

takuuvarmasti päättäjäisten alla

ruuhkaista. Kauppias pakkaa

ruusut tarvittaessa etukäteen, ja

laittaa mukaan sopivan määrän

kosteutta.

Lämpimällä säällä kukka-

pakettia ei kannata avata edes

kukkia ojennettaessa, koska pa-

ketissa sisällä oleva kostea ilma

pitää ruusut hyvässä kunnos-

sa. Paketti aukaistaan

vasta, kun kukat on

mahdollista saa-

da pian maljak-

koon. Silloinkin

jokaiseen var-

teen leikataan

terävällä

veitsellä

uusi imupinta. Sakset ovat erit-

täin huono veitsen korvike, sillä

tylppinä ne murskaavat veden

imemiseen tarkoitetun solu-

kon. Vanhat ruusun käsittely-

tavat, kuten varren alaosan

kuoriminen tai tyven kas-

taminen kiehuvaan veteen kan-

nattaa myös unohtaa tyystin.

Ruusut laitetaan viileään tai

kädenlämpöiseen vesijohtove-

teen, jossa on kukkavirkistettä.

Veteen osuvat lehdet kannat-

taa nyppiä pois. Parin päivän

välein varsiin voi leikata uudet

imupinnat, jotta kukkien imu-

teho säilyy. Jos kukat kuitenkin

pääsevät nuokahtamaan, ne

kääräistään veden yläpuolelle

jäävistä osistaan napakkaan

sanomalehtitötteröön, varsiin

leikataan uudet imupinnat ja

paketti laitetaan virkisteveteen

imeytymään pariksi tunniksi.

Viileät alkukesän yöt kan-

nattaa hyödyntää ruusujen

säilyttämisessä, sillä alhainen

lämpötila pidentää kukinta-ai-

kaa. Lyhytvartiset ruusut kestä-

vät myös yleensä pitkävartisia

pitempään, sillä niiden kukat

saavat helposti vettä maljakos-

ta.

Vuoden 2005 sankari Lee-

na Kaartinen on toiminut

kehitysmaissa lääkärinä

sodan keskellä. Hän vie-

raili hiljattain Huittisissa

kertomassa hurjista, hen-

genvaarallisista kokemuk-

sistaan Afganistanissa ja

Etiopiassa.

Leena Kaartinen on pieni ja

pippurinen nainen. Saapues-

saan

seurakuntakeskukselle

hän huomaa ohikiitävän iloi-

sen lapsijoukon, joka on nähtä-

västi juuri lopettanut kerhon.

- Voi ihanaa, tuolla on lap-

sia, Leena huokaisee onnelli-

sena. Huomaa, että hän osaa

iloita toisten ilosta. Tätä taitoa

on varmasti tarvittu sairaalois-

sa, joissa 25% kaikista lapsipo-

tilaista kuolee.

- Miettikääs, 75% jää eloon,

Leena huudahtaa. Hän kertoo,

että oppiessaan iloitsemaan

onnistumisista eikä masen-

tumaan menetyksistä, hän

on jaksanut kehitysmaiden

lääkärinä aina 70-luvulta elä-

keikäänsä asti. Voimanantajia

ovat olleet myös auttamisen-

ja seikkailunhalu, uskonto

ja kutsumus ammattiin. - Jo

ollessani 4-vuotias leikkelin

nukkeja ja sanoin, että halu-

an tulla isona ”mustien lasten

lääkäriksi”, Leena naureskelee.

Sittemmin hän onkin toiminut

lääkärinä Etiopiassa ja Keski-

Afganistanin vuoristokylissä.

-Afganistanin

vuoristokylät

joutuivat lumen saartamiksi

aina talvisin. Ne olivat vaikeita

aikoja. Oli pakko tehdä ihan

kaikkea, mitä eteen tuli, kun

ulkopuolelta ei saanut mitään

apua, hän kertoo. Leena jou-

tuikin välillä ottamaan kirjan

käteensä ja tekemään ohjeiden

mukaan vaativia operaatioita

ilman hienoja laitteita ja tut-

kimusvälineitä. - Meillä oli

kaikki aistit käytössämme. Ne

olivat luultavasti tärkeimmät

apuvälineemme.

Arvatkaa

oliko hienoa, kun potilas jäi

henkiin, hän kysyy. Leenan

mukaan kauempaa katsottuna

sota vaikuttaa kamalammalta,

kuin itse sodan keskellä olemi-

nen. Leena kertoo, että hänen

henkensä on ylemmissä käsis-

sä, eikä hän niinkään pelännyt

itsensä puolensa. Sen sijaan

afgaanien puolesta hän oli

koko ajan varpaillaan. -Yhtenä

aamuna istuskelin rauhallisesti

terassilla ja join aamukahvia.

Yhtäkkiä kuului hirveä jy-

sähdys: Talebanit olivat pom-

mittaneet naapuritalon maan

tasalle.

Luultiin välillä

CIA:n agentiksi

Vaikka Leena joutui kerran

evakuoiduksi ja häntä luultiin

CIA:n agentiksi, sai sairaala

toimia suhteellisen rauhassa

sodankin keskellä. Sairaalalla

oli iso merkitys varsinkin sil-

loin, kun talebanit pommitti-

vat Afganistania. - Koko maa

joutui talebanien aikaan 300

vuotta ajassa taaksepäin. Niin

kovaa tuhoa sota teki, Leena

arvioi. Hän lisää, että sodan

myötä ihmiset tarvitsivat myös

henkistä tukea, sillä leskiä tuli

paljon ja psyykkiset oireet li-

sääntyivät.

Leenan työhön kuului lää-

käritoimenpiteiden lisäksi hy-

gieniakoulutus, sairaanhoita-

jakoulutus ja lisäksi hän opetti

lukutaitoa naisille.

- Se, että nainen osaa lukea,

nostaa hänen asemaansa maas-

sa, Leena huomauttaa kerto-

essaan naisten huonosta ase-

masta kehitysmaissa. Naisella

ei Leenan mukaan ole mitään

oikeuksia.

- Jos esimerkiksi mies hak-

kaa vaimoaan, siinä ei oikein

mitään muuta voi, kuin tarjo-

ta naiselle lämmintä kättä ja

hoitaa haavat. Viranomaiset

kohottelevat vain olkapäitään,

Leena huokaa.

Hygieniakoulutus oli myös

tärkeä osa Leenan työtä. Van-

hojen tapojen mukaisesti lapsia

syntyy edelleenkin kuivunee-

seen lehmänlantaan ja napa-

nuoria katkaistaan tietämättö-

myyttään likaisilla puukoilla.

Sairauksia hoidetaan uskomus-

ten mukaan. Esimerkiksi ripu-

liselta kielletään veden juomi-

nen, eikä kuumeinen henkilö

saa ruokaa.

- Afgaanien kulttuuriin kuu-

luu ennemmin vanhusten, kuin

lääkärin kuunteleminen. Muu-

tosten tulee siis tapahtua kan-

sasta käsin. Me voimme vain

antaa neuvoja, ja heidän täytyy

itse todeta ne toimiviksi.

”Palkinto

humanitääriselle työlle”

Kaikesta huolimatta Afganis-

tan on Leenan ensirakkaus ja

sinne on jäänyt monta hyvää

ystävää.

- Afgaanit ovat kovin kau-

niita ja tyytyväisiä ihmisiä,

Leena hymähtää. Hän puhuu

myös mielellään Afganistanin

kulttuurista, joka on hyvin toi-

senlaista kuin Suomessa.

- Ajankäyttö Afganistanissa

on erilaista. Bussi lähtee liik-

kelle silloin, kun se on täynnä.

Myös työmoraali on erilainen.

Jos kylään tulee vieraita, ei

yleensä talon isäntä lähde edes

töihin.

Leenan mukaan joskus

usko ja toivo olivat koetuksel-

la, kun tapahtui ikäviä asioita.

Hänen kuvaileekin, että elämä

on kuin polku, jonka varrella

tulee vastaan myös kivikkoa ja

karikkoa.

Nyt lääkärintyö kehitys-

maissa on takanapäin, ja Leena

viettää mukavia eläkepäiviä.

Leena on Lahden taideyhdis-

tyksen sihteeri, innokas maa-

lari ja hänellä on työn alla uusi

kirja. Leena on aiemminkin

kirjoittanut kirjoja työstään ja

Afganistanista.

Huipuksi juuri ennen eläk-

keelle jäämistä Time- lehti

valitsi Leena Kaartisen vuo-

den 2005 sankariksi. Leenan

mukaan tunnustus oli positii-

vinen asia.

- Ihanaa, että meitä yksinäi-

siä puurtajia muistetaan. Tämä

ei ollut palkinto pelkästäänmi-

nulle, vaan myös humanitääri-

selle työlle ja kaikille ihanille

afgaaninaisille, jotka vievät

suurta perhettä eteenpäin. He

ovat sellaisia arjen sankareita,

Leena Kaartinen sanoo.

Marianna Langenoja

Leena Kaartinen on kirjoittanut useita kirjoja työstään

kehitysmaiden lääkärinä.

Auttamisenhalu, usko ja kutsumus

kantoivat arjen sankaria työssään

Päättäjäishumussa

ojennetaanmiljoonia ruusuja

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun välillä juhlitaan mo-

nessakodissakouluntai opintojenpäättymistä.Päättäjäiset

ovat muista kukkasesongeista poiketen lähes yksinomaan

leikkokukkien juhlaa. Ylivoimaisesti suosituin päättäjäis-

kukka on ruusu, ja juhlahumussa arviolta 5–7 miljoonaa

ruusua vaihtaa omistajaa. Kaiken kaikkiaan päättäjäisten

juhlinnassa kukkiin kulutetaan 45–50 miljoonaa euroa, eli

suunnilleen saman verran kuin äitienpäivän kukkalahjoi-

hin.

Page 16 - Alueviesti_21_2007