Page 17 - Alueviesti_50

17

Keskiviikko joulukuun 12. 2007



Maija Latva



Pieni ja

hento ote

Lasten lausahduksia

Mummu kertoo sunnuntaikyläilystä

Menimme sunnuntaikylään. Tytöt Jiina (6 v.)

ja Miisa (4 v.) riisuivat eteisessä saappaitaan.

Jiina sanoi Miisalle: ”Jätä vaan Miisa villasu-

kat jalkaas, jos on kylmät laattiat”.

Miksei mummu luistele?

Jiina (6 v.) meni luistelukouluun ja tultuaan

kysyi: ”Mikset sää mummu luistele?”, johon

mummu vastasi, ettei pysy pystyssä. ”No miks-

et pienenä opetellut”, Jiina ihmetteli ja mum-

mu selitti, ettei silloin, kun hän on ollut lapsi,

ollut mahdollisuutta, ei luistimia, ei jäätä eikä

kyytiä. ”No mikset mennyt Kulta-Areenalle”,

Jiina vastasi.

Mummun innokas kutojaoppilas

4-vuotiaalla Miisalla oli kova into opetella ku-

tomaan puikoilla. Mummu oli jo kyllästymi-

seen saakka opettanut ja Miisa vaan sanoi, et-

tei opi. Aloitti kuitenkin vielä uudestaan ja ai-

kansas kierrettyään lankaa puikon ympärille

totesi, että: ”Harjoitus tekee mestarin”.



Lausahduksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen

pauliina.parto@alueviesti.!, perinteisen postin kautta

osoitteella Alueviesti, ”Lasten lausahduksia”, Hopunka-

tu 1, 38200 Vammala tai tuoda niitä suoraan meille toi-

mitukseen.

Kotiäidin päiväkirja

Joulun taikaa - tai sitten ei

Johanna Pihlava

Siivoamista ei ole aloitettu,

piparit ja tortut on leipomat-

ta, kinkkua tai laatikoita ei

ole edes ajateltu ja jouluun on

kaksi viikkoa! Suurin osa lah-

joista on sentään hankittu -

tai minä olen hankkinut. Per-

heen toisesta osapuolesta en

olisi niin varma. Laurille on

paketit. Ronjalle jotain pientä

ja kivaa. Onneksi he ovat vie-

lä niin pieniä, että heillä nyt

menee joulu siinä missä ta-

vallinen maanataikin. Minä

olen aina saanut paljon lah-

joja, lapsena varsinkin. Ja vie-

läkin niitä tuntuu siunaantu-



van, mikä on tietenkin ihan

mukavaa, en valita.

Lapsillehan se joulun tar-

koitus on juuri ne lahjat. Itse

ainakin iloitsin jokaisesta pa-

ketista, ei sillä niin merkitys-

tä mitä siellä sisällä sitten oli.

Mutta paketeissa vaan oli se

taika, yllätys. Vaikka pakko

se kai on myöntää, että joka

joulu sen pakettikätkön etsin

ja muutamiin paketteihin tuli

aina kurkattuakin. Kiusausta

oli mahdoton vastustaa.

Nykyään se oman jou-

luni tarkoitus on siirtynyt

siihen ruokaan ja yhdessä

olemiseen. Kinkku, lanttu-

laatikko ja muut laatikot, li-

hapullat. Vesi herahtaa kie-

lelle ja samalla iskee kauhea

paniikki, kaikki hankkimatta

ja tekemättä. Ei muutoin niin

haittaisikaan, mutta olenpa

kutsunut äitini, siskot ja äi-

din miesystävän meille (Kii-

kan mummu ja pappa ovat

tervetulleet myös) 25. päivä.

Tapana on ollut mennä sillon

Kangasalle, mutta nyt kun

Ronja on niin pieni, ei huvi-

ta häntä sinne lähteä raijaa-

maan. Vaikka melkein jo toi-

voisin, että mitään ei olisi so-

vittu. Eihän mielessä käynyt,

että minä vastaan sillon kai-

kista herkuista ja siitä, että ne

riittävät. Apua. Asiaa ei auta

yh-

tään

se, että

neiti vaatii

seuraa joka hetki he-

reillä ollessaan. Hetken saat-

taa viihtyä lattialla jumppale-

lunsa kera mutta pian jo vaa-

tii syliin hyvinkin kuuluvalla

äänellä. Laurikin tietysti ha-

luaa ”auttaa” ja leipoa ja var-

sinkin siivota.

Kuu-

si on haet-

tava, se on onneksi

jokavuotinen miehen pään-

vaiva. Mutta, armahtakaa

toinen toisenne, kyllä se jou-

lu tulee vaikka kaikki ei olisi-

kaan niin tiptop ja justiinsa.

Lämmintä joulua jokaisel-

le. Etenkin lapsille!

T

ässä tämän vuoden viimeinen IHAnai-

set, toivottavasti olette viihtyneet seu-

rassamme. Olemme saaneet ilahdutta-

vasti juttuvinkkejä ja ideoita, kiitos niistä. Lä-

hetelkäähän ajatuksianne jatkossakin minulle

ja Pauliinalle.

Jouluun ei ole kahta viikkoakaan. Maalaisin

mielelläni kuvan tehokkaasta minästä, joka on

jo valmistanut kaikki laatikot pakkaseen, kuu-

rannut kodin lattiasta kattoon, koristanut pipa-

ritalon, vaihtanut jouluverhot ja hakenut koris-

teet vintiltä.

No, tosin olemme jouluna aika kaukana täältä.

Mutta vaikka emme olisikaan, en olisi saanut

mitään edellä mainitsemiani asioita vielä teh-

dyksi.

Lähipiirissäni on eletty vaikeita aikoja. On ol-

lut surua, murhetta ja vakavaa sairautta. Välillä

tuntuu, että olkapäitä painava taakka on ihan

liian raskas.

Kaiken keskellä on ollut kuitenkin ihanaa huo-

mata, että heikkous muuttuu vahvuudeksi.

Ihan niinkuin vahvuuskin voi muuttua heik-

koudeksi. Tärkeintä on puhua ja olla avoin, kai-

ken uhallakin.

Murheellisina aikoina punnitaan todelliset ys-

tävät. Samoin ihmiset, jotka välittävät aidos-

ti. Välillä ehkä etäiseltäkin tuntuneen työtove-

rin lämmin halaus tai taputus olkapäälle tun-

tuu hyvältä. Ei siinä kaivata sanojakaan, pieni

ja hento ote riittää.

Tärkeimpänä kaiken keskellä seisoo kuitenkin

yhtenä rintamana perhe. Ja läheiset. Yksi kaik-

kien ja kaikki yhden puolesta. Välillä tuulimyl-

lyjäkin vastaan taistellen.

Olen suureksi ilokseni huomannut, että ihmi-

sissä on äärettömän paljon hyvää. Tottakai on

heitäkin, joiden elämän täyttää toisten ihmis-

ten asioilla mässäily. Mutta tässä onkin se var-

sinainen oivallus: oppia ottamaan sydämeensä

se hyvä ja jättää muu omaan arvoonsa.

Maailmaan mahtuu ja tulee aina mahtumaan

paljon tyhjää puhetta. Sen murehtimiseen ei

kannata ainutlaatuista aikaansa tuhlata.

Toivotan Teille kaikille lämmintä

joulumieltä, laittakaa hyvä kiertämään.

Sinä itse voit kaivata jonkun olkapäätä

huomenna, tarjoa siis tänään

omaasi sitä tarvitsevalle.

”

Maalaisin mielelläni kuvan

tehokkaasta minästä.

Trager-terapia on hoitoa ilman kipua

Pauliina Parto

Me voimme oppia elämään

kivun ja jännityksen kanssa.

Kun kipu on ollut läsnä pit-

kään, emme välttämättä enää

edes huomaa sen olemassa-

oloa. Trager-terapian tarkoi-

tuksena on, että asiakas saa-

vuttaa rentoutuneen olotilan.

Reilun tunnin kestävän

hoidon aikana asiakas makaa

hoitopöydällä peiton alla. Tra-

gerin hoitoliikkeet ovat venyt-

täviä, tuudittavia, heiluttavia

ja värisyttäviä. Myös terapeut-

ti on hoitoa tehdessään mah-

dollisimman rentoutunut.

-Tarkoitus on löytää har-

monia hoitajan ja hoidettavan

välillä, koska Treger on kos-

ketusta, liikettä ja meditaatio-

ta, kertoo marraskuussa 2007

diplomiTrager-terapeutiksi

valmistunut vammalalainen

Pirjo Saarela.

Hän innostui Tragerista tyt-

tärensä saaman avun kautta.

-Tytär oli kova jännittä-

mään ja hän reagoi jännityk-

seen vatsallaan. Hän kuiten-

kin löysi Tragerista avun, ei-

kä enää reagoi vatsallaan niin

voimakkaasti.

70 vuotta vanha

hoitomuoto

Suomessa on ainoastaan 12

Trager-diplomiterapeuttia



ja maailmassakin vain 2000.

Mistään uudesta hoitomuo-

dosta ei silti ole kyse, sillä Tra-

gerin kehitti jo 70 vuotta sit-

ten yhdysvaltalainen Milton

Trager.

Suomalaiset terapeutit ovat

hekin saaneet oppinsa ul-

komaalaisilta - italialaisilta,

saksalaisilta ja ranskalaisil-

ta, opettajilta. -Koulutukseen

kuuluu erilaisia noin viikon

Minäkin pääsin kokeilemaan

Trager-terapeutti Pirjo Saarela

pyytää minua makuulle hoito-

pöydälle. Farkut, paita, silmä-

lasit ja kello jäävät tuolille odot-

tamaan, kun pujahdan peitto-

jen alle. Taustalla soi rauhoit-

tava musiikki. Trager-käsittely

aloitetaan päästä. Pirjo Saare-

lan lämpimät kädet venyttävät,

värisyttävät ja leipovat niskaa-

ni, hartioitani ja käsivarsiani.

Aluksi rentoutuminen tuntuu

vaikealta, kun vieras ihminen

kääntelee päätä ja venyttää li-

haksia. Hiljalleen huomaan jän-

nityksen laukeavan ja vartaloni

muuttuvan raukeammaksi.

Jalkojen käsittelyn aikana

selviää, että niveleni ovat yli-

liikkuvat. Se on tieto, jota en

ole itse pystynyt aiemmin ha-

vaitsemaan. Varoitan Saarelaa

valtavasti kutiavista jalkapoh-

jistani. Varoitus on aiheellinen,

sillä erään onnettomuuden jäl-

keen olin aiheuttaa muutamal-

le lääkärille ja hoitajalle mus-

tan silmän, kun he tutkivat

murtuneita varpaitani. Tällä

kertaa en hämmästyksekseni

koe kuin pientä kutitusta, jo-

ka sekin häviää varmojen ot-

teiden käsittelyssä. Kun oikea

jalka on käyty läpi, se tuntuu

ainakin puoli metriä pidem-

mältä kuin vasen. On pakko

kipristellä varpaita, jotta tietää

jalan varmasti roikkuvan vielä

mukana vartalossa.

Raajojen jälkeen Saarela kä-

sittelee vatsan ja kyljet, kunnes

on aika kääntyä laiskan kissan

tavoin vatsalleen.

Venytysvinkit

kaupan päälle

Trager-käsittelyä on vaikea ku-

vailla. Se tuntuu varmasti mel-

ko samalta kuin pullataikinan

vaivaaminen työpöydällä. Kä-

det tekevät pyörivää liikettä, si-

velevät ja värisyttävät. Hoidon

vaikutuksen omiin vaivoihin

pystyy Saarelan mukaan totea-

maan todella vasta noin kolmen

käyntikerran jälkeen, mutta sel-

vää on, että jo yhdellä kerralla se

rentouttaa ja vie ajatukset pois

arjen kiireistä edes hetkeksi.

Tunti Pirjo Saarelan käsis-

sä vierähtää nopeasti. Hoi-

don loppuessa olo tuntuu sil-

tä, kuin olisi ottanut nokoset.

Vartalo tuntuu raskaalta ja

Saarela neuvookin nousemaan

varovasti ja kiertämään hoito-

pöydän pariin kertaan ympäri,

jotta ”kehon osat kiinnittyvät

jälleen toisiinsa”. Saan kaupan

päälle pari hyvää venytysvink-

kiä välillä kipeään alaselkääni

sekä kehotuksen nauttia run-

saasti nesteitä päivän aikana.

Trager kun laittaa kehon kuo-

na-aineet liikkeelle.

Hoidon jälkeen

Illalla oloni tuntui jotenkinhön-

tiltä. Niska-hartiaseutua jomot-

ti ja tuntui, kuin pään ympäril-

lä olisi ollut kireä rengas. Seu-

raavana aamuna oloni oli jota-

kuinkin sama, mutta hiljalleen

päivän aikana jomotus ja särky

hävisi. Luulen, että niskani oli

enemmän jumissa, kuin osa-

sin itse edes arvella. Varsinaisia

vaikutuksia yleiseen olotilaani

en yhden Trager-hoitokerran

jälkeen havainnut, mutta us-

kon, että vielä muutama uusin-

takäynti Saarelan osaavissa kä-

sissä auttaisi pääsemään eroon

jumituksesta hartiossani.

Vammalalainen Pirjo Saarela valmistui diplomiTrager-

terapeutiksi marraskuussa 2007.

kestäviä kursseja sekä anato-

miaa ja fysiologiaa. Vaikka te-

rapeutin koulutuksen olisikin

suorittanut, pitää osaamises-

taan antaa säännöllisesti näyt-

töjä, jotta jäsenyys ja lupa py-

syvät, Saarela kertoo.

Hänen mukaansa vuoden

alusta alkaa jälleen uusi I-

kurssi.

-Valmiit terapeutit ja opis-

kelijat toimivat aina assistent-

teina uusilla kursseilla. Tällä

alalla ei voi koskaan olla täy-

sin valmis, vaan aina oppii

uutta.

Saarela itse toimii lisäksi

hoivapalveluyrittäjänä, mut-

ta tekee Trager-hoitoja niin

paljon kuin mahdollista. Hän

povaa Tragerista todella suo-

sittua hoitomuotoa, kunhan

ihmisten tietoisuutta onnistu-

taan vielä lisäämään.

Trager lisää

kehotietoisuutta

Pirjo Saarela muistuttaa, että

keho luo itse jännityksensä ja

lukkonsa, joten se myös pur-

kaa ne itse pehmeällä hoidol-

la. Trager lisää kehotietoisuut-

ta. Kun terapeutti koskettaa

kehoa pehmeästi, tieto peh-

meydestä menee keskusher-

mostoon ja sitä kautta koko

kehoon. Koska hoito saavuttaa

jokaisen solun, hoidon saajan

on mahdollista päästä irti jän-

nityksistä ja lukkiutumista.

Tragerin vaikutuksia eri-

laisiin vaivoihin on tutkittu

paljon. Näyttöä sen tehos-

ta on löydetty muun muas-

sa hermostuneisuuteen, sy-

dänoireisiin ja unettomuu-

teen.

-Iskiasvaivat, tinnitus,

päänsärky, hengenahdistus ja

astma ovat myös vaivoja, joi-

hin Tragerista on ollut apua.

Hoito sopii myös raskaana

oleville, sillä se voidaan teh-

dä kylkiasennossa.

Apua Parkinsoniin

Tragerin käytöstä erilaisten

sairauksien hoidossa on teh-

ty maailmalla paljon tutki-

muksia. Yhdysvaltalais-ka-

nadalainen tutkimus vuodel-

ta 2002 osoitti, että Tragerilla

voidaan lievittää Parkinsonin

oireita.

Tutkimustulos on saanut

vahvistusta myös Suomessa,

sillä Parkinson -lehden artik-

kelissa 2/2005 käsiteltiin Tra-

geria.

Seuraava Trageria käsitte-

levä artikkeli Parkinson-leh-

dessä ilmestyy helmi-maalis-

kuussa.

Saarelan mukaan myös

MS-potilaat saavat Tragerista

apua vaivoihinsa.

-On maita, joissa julkinen

terveydenhuolto on hyväksy-

nyt Trager -menetelmän ja si-

tä käytetään esimerkiksi kipu-

klinikoilla. Sveitsissä Trager

jopa kuuluu sairaskassan, eli

sikäläisen Kelan korvauksen

piiriin, Saarela kertoo.

”

Kun oikea jalka on käyty läpi,

se tuntuu ainakin puoli metriä

pidemmältä kuin vasen.

Page 17 - Alueviesti_50_2007