Page 31 - Alueviesti_48_2008

Yleisöltä
Alueviestissä on kirjoitettu
halleista monta mielipidettä
Kaksi kertaa on jo Vamma-
lassa poltettu pelimerkke-
jä uimahallin suunnitteluun
menneinä vuosikymmeni-
nä . Kummallakaan kerral-
la uimahallin rakentamis-
ta ei ole saatu aikaiseksi. Nyt
tälle vuodelle on budjetoitu
kolmas kerta lisää rahaa taas
kerran. Vammala ja jatkos-
sa Sastamala tulevat käyt-
tämään pelkästään tämän
hallin suunnitteluun noin
400.000 euroa.
On turhaa kuvitella, että
Sastamala tulisi säästymään
nykyiseltä kansainväliseltä
finanssikriisiltä. Alueemme
teollisuus on rakentunut si-
ten, että se on joko suoraan
tai välillisesti riippuvainen
viennistä. Vientiteollisuu-
den uhkakuvista on myös
pääministerimme varoitta-
nut. Sastamalan suurimmat
teollisuusyritykset ovat pal-
jolti alihankkijoita isoille
kotimaisille vientiyrityksille.
Omaa vientiä on teollisuus-
kemikaaleissa, raskaassa ko-
nepajatuotannossa ja auto-
teollisuuden komponenteis-
sa. Peilejä, laukkuja, vent-
tiiliteknologiaa ja pumppuja
unohtamatta. Lukuisia muita
vientiin keskittyneitä yrityk-
siä löytyy myös alueeltamme.
Suurimmat tilausten supistu-
miset ovat autoteollisuudes-
sa, puunjalostusteollisuudes-
sa ja sähkö- elektroniikkate-
ollisuudessa. Niitä on paljon
Sastamalan alihankintateol-
lisuudessa.
Kun haluamme uusia hal-
leja, pitää meidän muistaa,
että valitettavasti maksajia
näille tulee lähivuosina ole-
maan kovin vähän. Tämän
on syytä eduskunnassa istu-
van senaattorimmekin ym-
märtää. Jos teemme kaikki
haluamme hallit velkarahal-
la, jää moni muu asia hoita-
matta. Kuten lapset, nuoret
ja vanhukset. Onnellisia tu-
levat olemaan ne, jotka saa-
vat pitää työpaikkansa.
Juha Vilppo
32740 Sastamala
Onko tämä unta
vai viinien huumaa?
Istuin kapakassa ja kuu-
lin, kuinka viereisessä pöy-
dässä keskustelivat herrat
M.Järvi, S.Niemi, Tyrvänen
ja K.Arkku. He tilasivat jo
ties monennetko keikyät ja
ihmettelivät missä oikein
kiikastaa, kun meno tuntuu
olevan niin vammaista.
Järvi oli kuullut Niemeltä,
että tulevan Malakylän kau-
pungintalon nurkilla hevos-
miehet olivat kertoneet var-
mana tietona yt-neuvotte-
lujen alkamisesta koskien
kaupungin koko henkilös-
töä. Johtava poliitikko oli
puolueensa pikkujoulussa
sanonut, että mikäli keskus-
telu pee, uu, tee ja koohallis-
ta ei lopu, hän järjestää asiat
niin, että kaupungin poru-
kat lähtevät pakkolomalle.
Lomautukset hoidetaan
siten, että ne, jotka saavat
palkkaa kaupungilta yli kuu-
sitonnia kuussa, ovat poissa
työmaalta puoli vuotta. Vii-
si tonnia tienaavat 5 kuu-
kautta, neljä tonnia 4 kuu-
kautta, kolme tonnia 3 kuu-
kautta ja kaksi tonnia 2 kuu-
kautta. Alle kaksitonnisia ei
lomauteta, koska työtkin pi-
tää tehdä. Lomautettujen ti-
lalle otetaan uutta innova-
tiivista porukkaa Työteekis-
tä. Kaupunki nettoaa heistä
työvoimatukena ja työt tulee
tehtyä järkevästi talonpoi-
kaisjärjellä. Päätökset tämä
puoluedirika uhkasi junta-
ta lainvoimaisiksi siten, että
lomautukset alkavat 1. huh-
tikuuta 2009.
Drinkkini taisi mennä
väärään kurkkuun, kun jou-
duin kuulemaan tätä ääne-
kästä keskustelua. Lähdin
kuitenkin kevyin mielin ja
tyytyväisenä taksilla kotiin.
Heräsin aamulla virkeänä ja
mietin, että milloin sitä on
tullut viimeksi käytyä kapa-
kassa. Siitä taitaa olla monta
vuotta. Valitettavasti.
Stig Å. Dinadrömmar
Kilpailua, kilpailua, kilpailua
Jaakko Mäkelä otti Aluevies-
tissä (19.11.) kantaa samas-
sa lehdessä julkaistuun kir-
joitukseeni ja myös yleensä
lapsiurheiluun. Siitä todella
onkin syytä keskustella, ku-
ten laajemmin suomalaisen
yhteiskunnan yhä syvem-
mälle ja laveammalle ulot-
tuvasta kilpailullistumises-
ta. Varsinkin 90-luvulta al-
kaen yksioikoista kilpailun,
kilpailuttamisen ja kilpai-
lukyvyn ideologiaa on ajet-
tu kuin käärmettä pyssyyn
työmarkkinoilla, elinkeino-
elämässä, julkisella sektoril-
la ja poliittisessa päätöksen-
teossa.
Myös peruskoulussa yksi-
löiden menestystä peräävät
kilpailuopit ovat saaneet ja-
lansijaa niin sanotun yrittä-
jyyskasvatuksen tultua ope-
tussuunnitelmiin. Elämä on
yhtä kilpailu. Siinä tulee me-
nestyä, jotta lunastaisi tosi-
asiallisen ihmisarvonsa yk-
silönä ja kansalaisena. Yk-
silökeskeistä menestystä
peräävässä kilpailuideologi-
assa jokainen häviäjä on hä-
viäjä enemmän tai vähem-
män omaa syytään – onhan
menestyskin ennen muuta
oma ansio! Toiselta nimel-
tään tätä sanotaan uuslibe-
ralismiksi.
Uusliberalistisen kilpai-
luyhteiskunnan suorasukai-
set opit tunkevat myös ih-
misten kotiin ja vapaa-ai-
kaan. Televisioviihdettä
eivät hallitse yhteiskunta-
kriittiset satiirit ja ajankoh-
taisohjelmat tai monipuo-
linen ja -arvoinen kulttuu-
ritarjonta, vaan väkivallan
ohella toinen toistaan “jän-
nittävämmät” kilpailut joi-
hin “kuka tahansa” voi il-
moittautua, mutta joissa
vain yksi voi voittaa. Idols ja
Big Brother sekä muut kil-
pailuohjelmat ja tosi-tv-sar-
jat ohjaavat lapset jo pienes-
tä pitäen kilpailuyhteiskun-
nan ja markkinamaailman
jokseenkin julmaan ja julke-
aan – mutta pian itsestään-
selvyydeksi muodostuvaan –
arvomaailmaan.
Oma lukunsa on kaupal-
listakin kaupallisempi ur-
heiluviihde. On hämmäs-
tyttävää, että vieläkin olym-
pialaisia, formula-kilpailu-
ja, jalkapallon tai hiihdon
World Cupia, Ranskan ym-
päriajoa, NHL:ää tai koti-
maisia liigojamme pidetään
ensisijaisesti urheiluna! To-
siasiallisesti ne ovat suuren
luokan liiketoimintaa, jossa
“urheilun” kilpailuviihdet-
tä pyritään markkinoimaan
mahdollisimman suuril-
le massoille. On huvittavaa,
että osa penkkiurheilijois-
ta edelleen yllättyy ja tuntee
jopa moraalista närkästys-
tä, kun oma suosikkiurhei-
lija käryää dopingista. Ikään
kuin huippu-urheilussa to-
della ratkaisisi jalo kilpa ja
reilu urheiluhenki!
En todellakaan vastusta
sitä, että kaikenikäiset ihmi-
set harrastavat yksin ja yh-
dessä liikuntaa tai leikki-
mielellä kilvoittelevat itse-
änsä ja muiden kanssa. Jal-
kapalloliiton “Kaikki pelaa”
onkin oiva periaate, vaik-
kakin suomalaisen jalkapal-
lon kansainvälistä menestys-
tä peräävät fundamentalis-
tit (ilmaus radiokolumnisti
Tommi Hoikkalan) ovatkin
toista mieltä. Heidän mu-
kaansa lahjakkuudet eivät
pääse riittävän varhain esil-
le ja kehittymään, kun kaik-
ki pelaavat.
Valitettavasti suomalai-
nen lapsi- ja nuorisourheilu
ei ole ensisijaisesti ja kasva-
vassa määrin leikkimielistä
kilvoittelua ja suvaitsevaista
asennekasvatusta kelpo kan-
salaisiksi. Jokainen kilpa- ja
huippu-urheilusta vähänkin
perillä oleva tietää, että te-
hovalmennuksen ja lahjak-
kuuksien metsästyksen on
alettava jo junnutasolta. Kil-
paurheilun periaatteet on
omaksuttava jo pikkulapse-
na, mikäli aikoo pärjätä ai-
kuisten sarjoissa. Juniorisar-
jojen tason tulee olla riittä-
vän kova, jotta lajissa tulisi
menestystä myös kansainvä-
lisellä tasolla. Lapsi- ja nuo-
risourheilu onkin yhä enem-
män ja yhä laveammalti val-
jastettu huippu-urheilun ta-
voitteiden alaisuuteen – siis
perimmiltään urheilubis-
nekselle.
Jälkikäteen olen tyytyväi-
senä todennut, että kun koko
kouluikäni harrastin Vam-
malassa niin yksilö- kuin
joukkuelajejakin, niin täällä
ei ollut minkäänlaisia edelly-
tyksiä samaan kuin isommis-
sa kaupungeissa. Juoksut jäi-
vät piirikunnallisiin ja jalka-
pallo- ja jääkiekkopelit piiri-
sarjaan. 1970- ja 1980-luvun
Vammalassa osa koululaisis-
ta urheili innokkaasti, mut-
ta kilpa- ja huippu-urheilun
ideologia oli heikko ja kehit-
tymätöb. Tampereella oli jo
toisin. Ilveksen ja Tapparan
urheilutoiminnan tavoittee-
na oli kansallinen menestys,
80-luvulta alkaen yhä enem-
män myös yksilöiden ja
joukkueiden kansainvälinen
menestys. 1990- ja 2000-lu-
vulle tultaessa urheilubis-
nes kasvoi kasvamistaan ja
sen myötä kilpailuideologi-
an valta. Moni siirtyikin vä-
hemmän totisiin lajeihin,
kuten sählyyn, kunnes sekin
muuttui salibandy-huippu-
urheiluksi.
Toivottavasti sastamala-
laiset lapset ja nuoret voivat
nyt ja tulevaisuudessa har-
rastaa liikuntaa – ja jos ha-
luavat myös urheilua – lei-
kin, hyvän olon ja suvaitse-
vaisuuden hengessä. Tämä
varmasti onkin mahdollis-
ta, mikäli täkäläistä liikun-
takulttuuria ei kehitetä kil-
pa- ja huippu-urheilun vaa-
timusten ja arvostusten
mukaan, vaan vain ja aino-
astaan kasvuikäisten ja van-
hempien liikunnallis-leikil-
listen tarpeiden tähden ja
muussa kuin kilpailuideolo-
gisessa hengessä. Tältä kan-
nalta saa ja pitää olla täysin
yhdentekevää, menestyy-
kö joku täkäläinen urheilija
tai joukkue kansallisissa tai
kansainvälisissä kilpailuissa
– tai edes piirisarjassa.
Lopuksi siitä, ettei totuus
unohtuisi. Tarkoitin ja edel-
leen tarkoitan tällä sitä kier-
tämätöntä tosiasiaa, että ui-
mahallin rakentaminen tai
rakentamatta jättäminen
on poliittinen päätös, jolla
valtuutetut osoittavat arvo-
jensa järjestyksen. Lapsi- ja
nuorisourheilun iloisemmat
ja ikävämmät totuudet ovat
sitten toinen asia. Toivotta-
vasti keskustelu jatkuu!
Mikko Lahtinen
ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO
Silmälääkäripalvelut
Tieisännöinti
Työtarjouksia Työtarjouksia
Valokuvaamot
Alueviestin
palveluhakemistossa
ilmoitat edullisesti
Siivous- ja kotipalvelut
Rakennuspalvelut
Ruosteenestoa
Puutavaraliikkeitä
T:mi SAMI KOIVU
PUUTAVARAMYYNNISSÄ
• panelit • listat • höylätyt ja kyllästetyt • sahatavarat
Puh. 03-5130100, 0500-832740, 050-3030827
os. Koivulantie 78, 38250 Roismala, V:la
ent. Koivulan Sahaa vastapäätä
Pitopalvelut / Juhlatilat Siivous- ja kotipalvelut
0,39! /pmm/ilm.
+alv 22%
yht. 0,48!