Page 5 - Alueviesti_52_2008

9 Tiistai joulukuun 23. 2008
Hautauspalvelut
!
"
! #$$ %$#&
Hautauspalvelut
Kauppias
Antti Koskinen
Kauppias Antti Koskinen on
poissa. Hän menehtyi koto-
naan Kiikoisissa sairauskoh-
taukseen torstaina 27. mar-
raskuuta 60 vuoden iässä.
Työuransa Antti aloitti
nuorena tehdastyössä puu-
villatehtaalla ja Outokum-
mun tehtailla. Tehdastyöstä
hän siirtyi maanviljelykseen
viljellen ja myyden muun
muassa mansikkaa.
Antin kauppiaan ura al-
koi 80-luvulla mehiläishoi-
dosta saadun hunajan tuk-
kumyynnillä. Antti myi hu-
najaa kauppiaille ympäri
Suomea ja vaihtoi sitä kek-
seihin ja muihin elintar-
vikkeisiin. Niitä hän kiersi
myymässä kaupoille ja asi-
akkaita kävi myös hänen au-
totallissaan sijainneessa pie-
nessä varastomyymälässä.
Kaupankäynti laaje-
ni pikkuhiljaa ja Huittis-
ten Säästömarketin toimin-
nan Antti aloitti Sammus-
sa 1990-luvun alussa yhdes-
sä Heikki Koivusen kanssa.
Liike muutti myöhemmin
Frihansan tiloihin ja nykyi-
seen Hullun Miehen kaup-
pakeskukseen Säästömarket
muutti 1998. Heikki Koivu-
sen siirryttyä muihin tehtä-
viin 2000-luvun alkupuolel-
la Huittisten Säästömarketin
vetovastuu siirtyi kokonaan
Antille. Taitavana liikemie-
henä hän kehitti vuosien
saatossa myymälöitä keskit-
tyen myymään etenkin iso-
ja eriä halpaa tavaraa.
Huittisten Säästömarke-
tin lisäksi hän perusti Häi-
jään Säästömarketin vuon-
na 1996 yhdessä poikansa
kanssa. Muun muassa suo-
ramyyntihallina toiminut
liikerakennus sijaitsee Mou-
hijärvellä ja tarjoaa asiak-
kaille samanlaisen valikoi-
man tuotteita kuin Huittis-
ten myymälä.
Antti tunnettiin maa-
kunnassa pitkän uran teh-
neenä kauppiaana joka tu-
li usein vastaan kuorma-
autollaan viedessään ja
tuodessaan tavaraa Säästö-
marketteihin. Hän osallistui
käytännön työhön myymä-
löissä päivittäin, vielä kuole-
maansa edeltävällä viikolla-
kin hän lupasi tulla kylmiön
tyttöjen avuksi juustoa pak-
kaamaan, kun joulukiireet
alkavat. Työtä hän ryydit-
ti aina hauskoilla tarinoil-
la kauppiasuransa alkuvai-
heilta. Luonteeltaan hän oli
vaatimaton ja valoisa ja aina
ystävällinen persoona, jo-
ka hyllytti tavaraa kaupassa
siinä missä työntekijänsäkin
ja ajatteli aina ennen muita
kuin itseään.
Perheen merkitys oli An-
tille suuri. Hänen äitinsä
kuoli Antin ollessa 21-vuo-
tias. Poikansa Mikan hän
kasvatti yhdessä oman isän-
sä kanssa erottuaan vaimos-
taan Mikan ollessa 6-vuo-
tias. Isä ja poika kiertelivät
paljon yhdessä myyntimat-
koilla kaupoissa Mikan ol-
lessa lapsi. Antilla oli erit-
täin vahvat siteet siskonsa
ja poikansa kanssa ja he oli-
vat paljon tekemisissä kes-
kenään.
Antti ja pojanpoika Alek-
si olivat myös toisilleen to-
della tärkeitä. He ajelivat
usein yhdessä traktorilla ja
viettivät muutenkin paljon
aikaa yhdessä.
Vapaa-aikaansa Antti
vietti mielellään kotona per-
heensä luona ja muutaman
hyvän ystävänsä kanssa.
Anttia jäi kaipaamaan
omaisten lisäksi laaja työto-
veri- ja ystäväpiiri.
Piia Kesti
(Kirjoittaja on Antti Koski-
sen työtoveri Säästömarke-
tista)
Kuollut
Vuosi-
kymmenten
taakse
Oiva Virtanen
Selatessani Annin päivän ilta-
puolella uudelleen Turun Sa-
nomien joulukuun 7. päivän
numeroa, sivulta 20 osui sil-
miini otsikko: “Elisenvaaran
asemalla kuoli arviolta 200 si-
viiliä - vaiettu murhenäytel-
mä”. Venäläisten pommitus
tapahtui 20. päivänä kesäkuu-
ta 1944.
Artikkelista löysin virk-
keen, johon kiinnitin erityistä
huomiota: “Edellisenä päivänä
samat koneet olivat pommitta-
neet Lappeenrannan Simolan
asemalla hengiltä 160 ihmis-
tä.” Tämäkin teko on tapah-
tunut. Kuulin hetimmiten tu-
hotyön jälkeen Simolan kau-
hun hetkistä. Kirjoitin tapah-
tumasta runoonkin, jonka nyt
jatkoksi kirjasestani tähän na-
puttelen, huolineen ja murhei-
neen:
Evakkotyttö aseman
tiellä
Turman linnut korkeella lensi/
pommein jylinä repivä soi/
Tyttö yritti pelkoaan voittaa/
kysyi, puhui syömmensä löi.
“Miksi isä jäi Kannaksen tiel-
le?/Pekka meille tiedon sen
toi/
Nyt me lymytään Simolan tiel-
lä/Hirveää, monta näin, tuon-
ne jäi!
Lapsisotilaan roolin ken keksi/
kuka opasti, viitoitti tien/
joka kuoleman kentille joh-
ti/veljenkin vaikka ompi niin
pien?
Miksi äidille tulee taas vau-
va/ihmistaimi pien näkevi
maan?/
Kuinka kestää hän voipi sen
vaivan/Vaikkei isää oo turva-
naan?
Siirtolaiset ken matkalle lait-
toi/pakoon juoksemaan pois
kodeistaan?/
Raskas kulkea on tämä reit-
ti/kun mummookin noin su-
rettaa!
Mistä rankaistus on tämä so-
ta/suuren oikeusko näin tu-
hota?/
Vihaa, ahneutta onko tää kaik-
ki/josta jotkut kai vielä naut-
tivat?”
Mutta ajan kuluttua:
Äiti synnytti tomeran vauvan/
lapsisotilas palata sai/
Evakoltakin jäi mieron sau-
vat/isän paikka vain muistoi-
hin jäi!
Nyt:
Joulurauhaa luontokin viettää/
sota jäi vuosikymmenten taa/
Vaikee mennyttä unhoon on
saattaa/niin kauan seuraa, kun
sydän lyö.
Fortumin viimeinen puinen
muuntamo puretaan Sammaalta
Maisema muuttuu kun vanhat muutamokopit puretaan.
Hyväkuntoisia koppeja on kuitenkin jätetty “maamer-
keiksi”.
Fortumin viimeinen käytössä
oleva puurakenteinen muun-
tamo Fortumin Satakunnan
sähkönsiirtoalueella Vam-
malan Sammalajoella on tul-
lut käyttöikänsä päähän. Van-
ha muuntamo sijaitsee Mylly-
mäentien varressa, ja se otet-
tiin käyttöön jo vuonna 1950.
Kyseinen muuntamomalli oli
yleisin muuntamotyyppi maa-
seutua sähköistettäessä 1940-
luvulla. Muuntajakopin varsi-
nainen sydän eli muuntajako-
ne on valmistettu Strömber-
gillä 1946.
- Tarkoituksenamme on pa-
rantaa sähkönjakelun luotetta-
vuutta varmemmalla teknisel-
lä rakenteella. Puinen muun-
tajakoppi on jo huonokuntoi-
nen ja lisäksi melko syrjässä,
joten sitä ei jätetä paikoilleen
maisemaa kaunistamaan.
Koppi puretaan ja sen sähkö-
laitteet poistetaan, kertoo ver-
kostosuunnittelija Rauno Ris-
timäki Fortum Sähkönsiirto
Oy:stä.
Puurakenteiset muunta-
mokopit olivat yleisiä vielä
1970-luvulla, mutta niitä on
poistettu verkonparannustöi-
den yhteydessä. Myös myrs-
kysäät ja ukonilmat ovat tu-
honneet puisia muuntamoi-
ta. Vaikka viimeinen puinen
muuntamokoppi poistetaan-
kin Vammalasta, eivät nämä
muuntamotyypit täysin häivy
Suomen maisemasta. Edusta-
vimpia puisia koppeja on For-
tumin sähkönjakelualueella
jätetty maamerkeiksi.
Vammala kuuluu Fortumin
Satakunnan sänhkönsiirtoalu-
eeseen, vaikka Pirkanmaalla
ollaankin.
Veteraanipiiri palkitsi huittislaisia
Huittisten Sotaveteraanien
puurojuhlassa muistettiin an-
siomerkein veteraaneja, vete-
raaninaisia ja veteraanijärjes-
tön nuorempia jäseniä.
Kultaisen ansiomerkin
saivat Heikki Lehtinen, Ris-
to Kajander, Erkki Härkälä,
Esko Rantanen, Heikki Hur-
ri ja Aarne Karvanen sekä
poissaolevana Kaino Met-
sätähti.
Hopeisen ansiomerkin
saivat Mauno Vataja, Jun-
no Välimaa, Paavo Tapanila,
Hannes Iso-Rautio, Aarne
Aaltonen, Esko Visuri, Antti
Nieminen, Aarre Helminen,
Pentti Tiuttu, Juhani Norri ja
Paavo Punkari.
Hopeisen ansiomerkin
saivat naisjärjestön jäsenet
Milja Kesonen, Aune Koivu-
nen ja Liisa Harjunmaa sekä
poissaolevana Esteri Pärssi-
nen.
Satakunnan Sotaveteraani-
piirin edustajana juhlassa oli
puheenjohtaja Väinö Vilpo-
niemi. Juhlassa esiintyivät Ve-
teraanien lauluveljet Liisa har-
junmaan johdolla. Puheen ve-
teraaneille piti kirkkoherra
Simo Laitila. Päätössanat esit-
ti Huittisten Sotaveteraaniern
puheenjohtaja Juhani Norri.
Ansiomerkin saajat olivat paikalla paria estynyttä lukuunottamatta.
Porin Prikaati valmistautuu
joulun viettoon
Runsaat 120 varusmiestä
viettää tänäkin vuonna jou-
lunsa Porin Prikaatissa Sä-
kylässä. Sotilaspoliisit, lää-
kintämiehet, sotilaskuljet-
tajat sekä valmiusvuoros-
sa oleva komppania yhdessä
työvuorossa olevan palka-
tun henkilöstön kanssa huo-
lehtivat siitä, että jokahet-
kinen valmius säilyy ja va-
ruskunnan rutiinit hoituvat
myös jouluna. Viime jou-
luna Porin Prikaatin varus-
miehiä tarvittiin Nokian ve-
sikriisin hoidossa.
Jouluaaton virallinen oh-
jelma alkaa varuskunnan
elokuvaluokassa pidettäväl-
lä yhteisellä jouluhartau-
della. Sitä ennen varusmie-
hillä on mahdollisuus mm.
joulusaunaan Kuntotalossa.
Prikaatin komentaja, eversti
Eero Pyötsiä ja majuri Janne
Varjonen suorittavat aamu-
päivällä tervehdyskäynnit
Yläneellä Raasin leirialueel-
la sekä varuskunnan terve-
ysasemalla, päävartiossa ja
operaatiokeskuksessa.
Jouluhartauden jälkeen
on vuorossa yhteinen joulu-
ateria muonituskeskukses-
sa. Ravitsemistyönjohtaja
Anne Heikkilä joukkoineen
on loihtinut maittavan ruo-
an lisäksi myös jouluista sil-
mänruokaa.
-Ruokien ja koristelun osal-
ta olemme pyrkineet mah-
dollisimman perinteiseen
jouluun. Jouluaterialla on
tarjolla laatikoruokien lisäk-
si mm. kalaa eri muodois-
sa, joulumakkaraa ja tietys-
ti kinkkua, Anne Heikkilä
kertoo. Ruokailun jälkeen
on ohjelmassa Prikaatin yh-
teinen joulujuhla.