Page 8 - Alueviesti_52

12

Tiistai joulukuun 23. 2008

Maija Latva

Kun vanhemmille selviää, että

perheeseen on tulossa kakso-

set tai kolmoset, herää samal-

la paljon kysymyksiä ja aja-

tuksia. Toiveikkaaseen odo-

tukseen sisältyy usein myös

huolta ja epävarmuutta, mi-

ten monisikiöraskaus sujuu ja

millaista on tuleva vanhem-

muus useamman kuin yhden

vauvan kanssa. Perheillä on

tarve tavata muita saman ko-

keneita perheitä, vaihtaa ko-

kemuksia ja saada keskinäistä

tukea. Vertaistuessa on voimaa

ja Suomessa sen järjestyminen

on monikkoperheyhdistysten

tekemän vertaistukitoimin-

nan varassa. Suomessa toimii

15 monikkoperheyhdistystä.

-Monikkoperheyhdistykset

tekevät upeaa työtä. Keskellä

omaa kiireistä arkea kaksos-

ten ja kolmosten äidit ja isät

muistavat oman tilanteensa ja

sen suuren avun, jota toisten

kohtaaminen muiden monik-

koperheiden kanssa tarjoaa.

Sen saman tunteen ja tuen he

haluavat välittää tuoreille kak-

sosten ja kolmosten vanhem-

mille, kertoo Suomen Monik-

koperheet ry:n toiminnanjoh-

taja Ulla Kumpula, joka on it-

se 8-vuotiaiden kaksostyttöjen

äiti. Hän tietää omakohtaises-

ti, miten aikataulutettua ja yö-

uniakin kuormittavaa useam-

man vauvan kanssa arjen elä-

minen on ja miten tärkeää on

saada vertaistukea ja käytän-

nön apua tarvittaessa. -On

kuitenkin hienoa päästä seu-

raamaan kahden tai jopa kol-

men lapsen kehittymistä ja

keskinäistä touhuilua. Tärkeää

on, että silloin kun perheeseen

syntyy monikot, myös per-

heen vanhempia lapsia huo-

mioidaan riittävästi, monikot

kun voivat tahtomattaan vie-

dä vähän liikaakin ympäris-

tön huomiota, Ulla Kumpu-

la lisää.

Erityistietoutta

kaivataan

Uusi tutkimus kertoi siitä,

minkä osa perheistäkin tietää,

eli neuvolasta on vaikea saa-

da erityistietoutta kaksosista. -

Kolmosista tietoa puuttuu joka

paikassa, myös oma järjestöm-

me haluaa parantaa osaamis-

taan tässä suhteessa, Ulla Kum-

pula toteaa. Monikkovanhem-

mat toivovat käytännön tietoa

arjen sujumisen helpottami-

seksi ja erityistietoa monikko-

lasten kasvattamiseen. -Suo-

menMonikkoperheet ry suun-

nittelee juuri tietomateriaalia

kasvatuksen erityiskysymyk-

sistä. Parannusta kaivattaisiin

siihen, että monikkoja odotta-

vat saisivat perhevalmennuk-

sen, joka on räätälöity heidän

tarpeisiinsa. Tämä on luonte-

vaa toteuttaa sairaanhoitopii-

rin toimesta. Monisikiöodotus

poikkeaa kuitenkin yhden lap-

sen odotuksesta monin tavoin,

Ulla Kumpula painottaa.

Ensimmäinen

puolitoista vuotta

raskasta aikaa

Äetsäläisten Katja ja Jani Irrin

perheessä haastattelupäivänä

viisi vuotta täyttäneet kaksos-

tytöt Kiia ja Kira pitävät huo-

len siitä, että säpinää riittää. Ja

Kiralle on tärkeää, että hän on

minuutin siskoaan vanhem-

pi, eli isosisko. Perheen Miska-

poika on 15-vuotias ja helmi-

kuussa 18 -täyttävä Janina -ty-

tär tulee itsekin äidiksi touko-

kuussa. -Toivottavasti minulla

riittää aikaa olla mummokin,

Katja huolehtii.

Kun Katja sai tietää odot-

tavansa monikoita, se ei ollut hänelle itselleen suurikaan yllä-

tys, sillä suvussa on paljon kak-

sosia, muun muassa Katjan äi-

ti. -Jouduin jo raskauden alku-

vaiheessa tarkkaan seurantaan

ja vuodelepoon, sillä olin koke-

nut vuotta aiemmin keskenme-

non, hän kertoo. Silloin tosin

kyseessä ei ollut kaksosraskaus.

Katja kertoo myös ajatelleensa,

voi kun tällä kerralla ainakin

toinen vauva selviäisi loppuun

saakka. -Vauvat eivät kasvaneet

tasaisesti, vaan B-vauva eli Kiia

oli lähes kilon pienempi ko-

ko ajan ja siksi jouduin jo neljä

viikkoa ennen H-hetkeä sisälle

Taysiin, jossa he pystyivät seu-

raamaan useita kertoja päivässä

ultralla, mikä on tilanne, Katja

kertaa tapahtunutta. Tytöt syn-

tyivät keisarinleikkauksella vii-

kolla 37+1 ja olivat terveitä. -

Saimme enemmän, mitä edes

uskalsimme toivoa, olimmme

kuitenkin henkisesti valmistau-

tuneet siihen, että vauvat eivät

ehkä ole terveitä, vaikka elos-

sa pysyisivätkin synnytykseen

saakka, Katja kertoo.

Tyttöjen syntymän jälkeen

Katja pääsi vauvoineen kotiin

jouluksi, mutta joutui toisen

kanssa jo joulupäivänä sairaa-

laan ja infektio-osastolle, jossa

menikin pari viikkoa. Kaiken

kaikkiaan Katja muistaa, että

ensimmäinen puolitoista vuotta

oli raskasta aikaa, koska Kiia oli

huono nukkumaan. Tilannetta

ei helpottanut sekään, että per-

heen isä teki ja tekee edelleen-

kin reissuhommia ollen maail-

malla maanantaista perjantai-

hin. -Kodinhoitajasta oli paljon

apua ja aina hänen tullessaan

painuin välittömästi yläker-

taan nukkumaan, Katja kertoo.

Apua oli myös silloin 13-vuoti-

aasta Janinasta, joka hoiti kak-

sosia mielellään. -Se oli hyvää

harjoitusta, Janina toteaa soh-

valta ja silittää vatsaansa.

Kaikki ylimääräiset

käsiparit tervetulleita

Katja pohtii, että parisuhteen

hoitamiseen ei ole ollut riittä-

västi aikaa viime vuosina, mut-

ta yhdestä yhteisestä lomasta

vuosittain he ovat pitäneet Ja-

nin kanssa kiinni. -Kiitos mei-

dän ihanalle ystäväperheel-

le, joka on aina suostunut ot-

tamaan hoitoonsa koko konk-

karonkan, kissoja myöden,

Katja naurahtaa. Hän kehottaa

muitakin monikkoperheitä ot-

tamaan vastaan kaikki ylimää-

räiset käsiparit, koska niille on

varmasti käyttöä. Päivääkään

välillä univelkaisistakaan vuo-

sista Katja ei silti antaisi pois.

-Lapset ovat niin vähän aikaa

pieniä. Kira ja Kiiakin mene-

vät esikouluun jo ensi syksynä,

Katja toteaa haikeasti.

Katja myöntää, että neuvo-

lassa ei ainakaan hänen odo-

tusaikanaan ollut tarpeek-

si tietoa kaksosraskaudesta,

vaikka kysymyksiä odottajal-

la olisi ollut valtavasti. -Tila-

sin silloin materiaalia Suomen

Monikkoperheiltä, ja olen lah-

joittanut sen edelleen Äetsän

neuvolaan, hän kertoo. Tyttö-

jen ollessa pieniä Katja toimi

jonkin aikaa myös Vammalan

seudun monikkoperheissä ja

vetikin ryhmää jonkin aikaa.

Nyt ryhmä on ollut toimimat-

ta jo parisen vuotta, kun uutta

vetäjää ei ole löytynyt. -Se on

tietysti harmi, sillä vertaistuki

on tärkeää, Katja muistuttaa.

Kira ja Kiia elävät nyt varsin

jännittäviä aikoja. Joulua odote-

taan tietysti kovasti, ja heti vuo-

den vaihteen jälkeen tytöt pää-

sevät ensimmäistä kertaa len-

tokoneeseen, kun perhe suun-

nistaa Kanarian saarille. Öitä

matkaan on laskettu jo pit-

kään.

Ihan aluksi menen viimekertaiseen kolumniin, josta

sain itselleni ihan aiheetonta kiitosta, koska kirjoitus

oli Pauliinan. Kuva oli Pauliinan, mutta jostakin syys-

tä kolumnin yhteydessä oli minun nimeni. Itselläni

ne sinkkuajat kun ovat autuaasti jo takana, olleet pi-

an parikymmentä vuotta. Mutta muistan kyllä, kuin-

ka minultakin silloin nuorempana kyseltiin kuulumisia

miesrintamalta. Ja kun sitten vihdoin viimein esittelin

tulevan aviomieheni, mummoni tokaisi, että kyllähän

se Maija jo monta ehdokasta ehtikin esitellä, mutta hy-

vä kun viimein löytyi se oikea.

Sitten tuohon otsikkoon. Tiedättehän ne mainokset,

joissa kauniit naiset heräävät (ihana yöasu yllään) vir-

keän ja levänneen näköisinä kutsuvan näköisistä sän-

gyistään, kun heidän komeat miehensä tuovat aamu-

kahvia vuoteeseen ja pari pellavapäätä hyppää satiini-

lakanoiden sekaan? Tai yöasuja esittelevät mainokset,

joissa mitä upeampiin luomuksiin pukeutuneet naiset

kulkevat viihtyisissä kodeissaan, sytyttelevät kynttilöi-

tä, levittävät kosteusvoidetta kasvoilleen tai juovat il-

tateetä? Niiden tarkoituksena on tietysti luoda illuusi-

oita, joiden mukaan ihanalla yöasulla on suora yhteys

sisäiseen hyvinvointiin ja harmoniaan. Ilmankos kaa-

pistani löytyykin spagettiolkaimisia ja pitsisiä yöhepe-

niä valkoisina, mustina, punaisina, sinisinä, harmaina

ja turkooseina versioina. Kuljenko kotona ne päällä sy-

tyttelemässä kynttilöitä ja juomassa iltateetä? Täytyy

myöntää, että en. Tai en ainakaan kovin usein. Aamul-

la herätessäni vedän päälleni ihanan paksun aamuta-

kin ja jalkaani laitan lämpöiset tossut ja menen lataa-

maan kahvinkeittimen. Töistä tultuani pukeudun vä-

littömästi mukaviin, pitkiin legginsseihin ja sellaiseen

monessa pesussa pehmenneeseen pitkähihaiseen pai-

taan. Niillä keikun siihen asti, kun menen nukkumaan.

Lähes käyttämättömät hepenet lojuvat kaapissa. Mie-

heni onkin kysynyt joskus, että mitä ihmettä teen tuol-

laisella määrällä pikkuruisia yöasuja, kun mieluiten pu-

keudun pörrösukkiin ja lämpimiin oloasuihin. Siinä-

pä kysymys.

Huomenna on jouluaatto ja kuinka monesta paketista

paljastuukaan yöasu; vitsikäs, seksikäs, lämmin tai mu-

kavan rento. Joulunaikahan on yöasujen myynnissä eh-

doton sesonki. Ihanaa, että sillä saralla löytyy monen-

laisia vaihtoehtoja. Onhan meillä naisillakin monenlai-

sia hetkiä ja mielialoja elämässämme.

Oikein hyvää joulua teille kaikille!

Otsikoiden takaa

Maija Latva

Ihanat

yöasut

”

Kyllähän se Maija jo monta

ehdokasta ehtikin esitellä, mutta

hyvä kun viimein löytyi se oikea.

Monikkoperheiden vertaistuki on vapaaehtoistoiminnan varassa

Kaksosraskaus ei tullut

Katjalle yllätyksenä

”

Saimme

enemmän,

mitä edes

uskalsimme

toivoa.

Monikkoperheen äidistä, 38-vuoti-

aasta Katjasta tulee keväällä mummo,

kun pian 18-vuotias Janina -tytär tu-

lee äidiksi. -Aluksi olin uutisesta jär-

kyttynyt, mutta kyllä tähän on jo so-

peuduttu, Katja kertoo. Hän on pai-

nottanut tyttärelleen vanhempien vas-

tuuta, jota pian tarvitaan.

Kaksostytöt Kiia ja Kira ovat toistensa parhaat kaverit.

Välillä tietysti tulee riitaa lähinnä tavaroista tai siitä, kun

molemmat haluavat voittaa jonkun pelin. Tytöt kertovat,

että ponit ovat kaikista mukavampia leikkitavaroita.

Hedelmäsokeri sopii

myös jouluherkkuihin

Perinteiset piparkakut, jou-

lutortut ja jouluntuoksuinen

glögi saavat terveellistä make-

utta hedelmäsokerista.

Mikä toisikaan kotiin

enemmän joulun tunnelmaa

kuin uunituoreiden joulu-

leivonnaisten ja mausteisen

glögin tuoksu. Hedelmäsoke-

ria on valmistettu Suomessa jo

40 vuotta, ja seuraavat reseptit

tuovat juhlavuoden päätteeksi

iloista joulun henkeä.

Perinteiset piparkakut

maistuvat perheen pienim-

millekin. Joulutorttujen tai-

kinassa on käytetty vuohen-

juustoa, jonka aromikasmaku

ja luumutäytteen pehmeä ma-

keus muodostavat harmoni-

sen liiton. Torttuihin voi käyt-

tää myös perinteisempää rah-

kavoitaikinaa.

Pipareiden ja torttujen pa-

lanpainikkeeksi ja jouluisen

tunnelman kohottajaksi sopii

höyryävän lämmin glögi.

Hedelmäsokeri on perin-

teistä sokeria makeampaa, jo-

ten sitä tarvitaan noin kol-

masosa tavallista sokeria

vähemmän. Hedelmäsoke-

rin ansiosta piparit myös

saavat kauniin värin pais-

tettaessa. Hedelmäsokerin

glykeeminen indeksi (GI)

on ainoastaan 19, minkä

ansiosta verensokeri pysyy

tasaisempana ja hyvän olon

tunne kestää pidempään

kuin tavallista sokeria käy-

tettäessä.

Perinteiset piparkakut

1 dl siirappia

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl kardemummaa

1 tl pomeranssinkuorta

1 tl neilikkaa

150 g margariinia tai voita

1 dl Fruisana-hedelmäsokeria

1 muna

5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1. Kiehauta siirappi sekämaus-

teet ja anna seoksen jäähtyä.

2. Vatkaa pehmeä rasva ja he-

delmäsokeri vaahdoksi.

3. Lisää muna vatkaten.

4. Sekoita joukkoon siirappi-

mausteseos sekä viimeiseksi

vehnäjauho, joihin sooda on

sekoitettu.

5. Jaa taikina kahteen tai kol-

meen osaan ja taputtele osat

litteiksi muovipussissa tai

kahden kelmun välissä. Anna

jähmettyä viileässä.

6. Voit valmistaa piparit he-

ti, kun taikina on jähmettynyt.

Kauli taikinalevyt jauhoja apu-

na käyttäen ohuiksi levyiksi.

7. Ota levystä muoteilla pi-

parkakkuja ja pane ne pellil-

le leivinpaperin päälle.

8. Paista leivonnaiset 175 as-

teisessa uunin keskitasol-

la 10-15 minuuttia riippuen

niiden paksuudesta.

Page 8 - Alueviesti_52_2008