Page 7 - Alueviesti_15

11

Keskiviikko huhtikuun 8. 2009

Viia-Marinka Orre valmistui

eko-kampaajaksi vuosi sitten

ja nyt vuoden Marttilanka-

dulla toiminut ekokampaa-

mo Via Balsam on muutta-

nut Karkkuun, vanhaan kun-

nantaloon. Huomenna tors-

taina eko-kampaamossa on

avoimet ovet ja avajaistilai-

suus. Jo reilun vuoden Kar-

kussa asunut Viia toivoo tu-

tustuvansa samalla laajem-

min karkkulaisiin. -Avajai-

sissa otetaan myös vastaan

ehdotuksia vanhan kunnan-

talon julkisivun värimaail-

masta, Viia kertoo. Kaikkien

ehdottajien kesken arvotaan

palkinto.

Kasvivärit

valmistetaan

yksilöllisesti

Viia kertoo, että hänen käyt-

tämänsä tuotteet ovat ekolo-

gisia. -Se on hyvä vaihtoehto

esimerkiksi silloin, kun voi-

makkaat kemikaalit ärsyt-

tävät tai aiheuttavat aller-

giaa, hän muistuttaa. Hius-

ten värjäyksessä Viia käyttää

kasvivärejä, jotka valmiste-

taan yksilöllisesti jokaisel-

le asiakkaalle. -Niiden vai-

kutusajat ovat aika pitkiä,

joten sinä aikana voi levätä

tai nauttia vaikka rentoutta-

vasta kasvohieronnasta, hän

vinkkaa.

Työn ohella Viia tekee

myös taidetta ja opiskelee

seksuaali-taideterapeutiksi.

Kirjoittaja on Taina Poh-

janheimo. Hän on synty-

nyt vuonna 1958 ja asu-

nut Vammalassa, kunnes

vuonna 2004 muutti Tu-

run saaristoon. Viettää

nykyisin talvikuukausia

Kanarialla.

Vain ajatuksia:

Saaristo elää merestä. Me-

ri kutsuu saaristoon ve-

neilijät, kesämökkiläiset

ja matkailijat.

Kesän kävijöille tarjot-

tavat hotelli-, ravintola-

ja muut vapaa-ajanpalve-

lut antavat työtä sadoil-

le täällä ympäri vuoden

asuville. Mökkivuokraus

taas tuo tärkeän ansioli-

sän esimerkiksi maanvil-

jelijöille.

Meri on puheenaihe

lähes päivittäin, vuoden-

ajasta riippumatta.

Tuttujen kanssa tava-

tessa puhe kääntyy hel-

posti jäätilanteeseen, tuu-

len voimakkuuteen, meri-

veden korkeuteen tai sini-

levän esiintymiseen.

Eniten keskustelua

täällä olomme aikana on

kuitenkin herättänyt saa-

ristomeren tila ja sen puh-

distamiseen tähtäävät toi-

met.

Kuulemani mukaan

vielä 20 vuotta sitten oli

mahdollista nähdä kirk-

kaasti 10 metrin syvyy-

teen, nykyisin ehkä nel-

jään metriin, mutta vain

kylmän veden aikaan.

Toimenpiteisiin lisä-

saastumisen ehkäisemi-

seksi on ryhdytty.

Pelloilta valumavesien

kautta vesistöön joutuvan

fosforin määrä on vähen-

tynyt ja kirjolohen kasva-

tukseen käytettävää rehua

on kehitetty ympäristöys-

tävällisemmäksi.

Vierasvenesatamien

palveluja on kehitetty ja

veneilijät ovat vähitellen

oppineet tyhjentämään

septitankkinsa säiliöihin.

Ja kelluvia tyhjennyssäili-

öitä löytyy suosituimmis-

sa luonnonsatamissa.

Laman ja kalliin polt-

toaineen myötä häviävät

toivottavasti ns. muske-

liveneet, joilla kuskit pö-

ristävät paikasta A paik-

kaan B mielessään vain

nopea perillepääsy, eivät

maisemat.

Asenteiden muuttumi-

sen myötä tupakantum-

pit ja muut roskat pääty-

vät enää harvoin laidan yli

suoraan mereen.

Uudet asetukset mää-

räävät mökkiläiset ja saa-

rilla asuvat huolehtimaan

tulevaisuudessa jätevesis-

tään entistä paremmin.

Vuosia on tehty työtä ja

tuloksiakin saatu aikaan,

tosin aivan liian hitaasti.

Hetkessä myös kaikki

tehty työ voi olla turhaa.

Isot tankkerit ja rahti-

laivat ajavat päivittäin lä-

pi äärimmäisen haavoit-

tuvan Saaristomeren ja

syystäkin elämme jatku-

vassa ympäristökatastro-

fin pelossa. Läheltä pi-

ti -tilanne koettiin jälleen

viime viikolla, kun kevyt-

tä polttoöljyä päätyi me-

reen miehistön huolimat-

tomuuden ja täydellisen

välinpitämättömyyden

vuoksi. Öljyvanaa riitti

Ahvenanmaalle asti.

Entä jos kyseessä olisi

ollut raskas polttoöljy?

Ainutlaatuisen saaris-

tomme palveluista naut-

tisivat ehkä enää öljyntor-

juntajoukot ja vapaaehtoi-

set lintujen pesijät.

Pääsiäisen vietossa syntyy pal-

jon erilaista jätettä, joka kan-

nattaa lajitella omiin astioi-

hin ja ohjata kierrätykseen.

Ympäristöhuollon asiantun-

tija Johanna Krabbe Lassila

& Tikanojasta muistuttaa, et-

tä myös pääsiäisenä syntyneet

jätteet pitäisi lajitella. -Maito-

ja kermatölkit, munakennot,

mämmipakkaukset, keksipa-

ketit, paperipussit ja suklaara-

siat ovat kuitupakkauksia. Ne

viedään tyhjinä keräyskarton-

gille tarkoitettuihin keräysasti-

oihin. Kuihtuneet pääsisäisku-

kat ja rairuoho ovat biojätettä.

Lahjojen käärepaperit ja

kukkapakettien paperikää-

reet kuuluvat Krabben mu-

kaan runsaan painovärimää-

ränsä vuoksi energiajakeen

joukkoon. Monet pääsiäisku-

kat ovat tottuneet viileään ja

ne voi antaa lahjaksi jopa il-

man kukkakääreitä, jolloin ei

synny turhaa pakkausjätettä.

Lahjapapereita voi myös käyt-

tää uudelleen.

Lajittele oikein

* Pääsiäismunat. Suklaamuni-

en alumiinikääreet lajitellaan

pienmetallin joukkoon. Puh-

taat kartonkipakkaukset laji-

tellaan keräyskartonkiin ja li-

kaiset energiajakeeseen.

* Munankuoret. Kananmuna-

kuoret lajitellaan biojätteeseen

tai omaan kompostoriin sa-

moin kuin kananmunan vär-

jäämisessä käytettävät sipu-

linkuoret. Kananmunakuori-

en murskaaminen nopeuttaa

niiden kompostoitumista. Ka-

nanmunakennot voi käyttää

kompostorissa ja biojättees-

sä kuivikeaineena tai lajitella

keräyskartongin tai energiaja-

keen joukkoon.

Jos meissä ei

olisi virheitä,

niin emme

tuntisi

niin suurta

nautintoa

havaitessamme

niitä muissa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaislapset ul-

koilevat paljon vähemmän kuin muiden Pohjois-

maiden lapset ja omasta lapsuudestani tuttuja piha-

leikkejä, kuten esimerkiksi kymmentä tikkua laudal-

la tai poliisia ja rosvoa ei kuulemma leiki enää juuri

kukaan. Voi harmi. Se oli hauskaa, kun kulmakun-

nan tenavat kerääntyivät yhteen leikkimään ja pelaa-

maan. Pihalta löytyi aina kavereita.

Asuimme lapsuudessani mukavassa kerrostalos-

sa Vammalassa, Sylväänkadulla. Meidän poruk-

kaan kuului ainakin Merja, Leena, Kari, Perttu, Eli-

sa, Mikko, Ulla ja pikkusiskoni Eeva. Kaikkien nimeä

en edes muista, mutta mukavat leikit muistan. Kaik-

ki tiesivät, milloin kenenkin kotona on ruoka-aika ja

oli itsestään selvä, että kukin myös käväisi kotonaan

syömässä tiettyyn aikaan ja tuli takaisin pihalle sen

jälkeen. Kun tuli asiaa kotiväelle eikä jaksanut kiive-

tä sitä sisälle sanomaan, niin silloin huudettiin pi-

hasta näin: ”Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija”.

”

Viisikoita liikaa luettuamme

pähkäilimme, että voisimme

ryhtyä poliisin kanssa

yhteistyöhön ja auttaa heitä

rikosten selvittämisessä.

Meillä oli myös salainen kerho, tottakai. Sen nimi oli

STS ja siskoni muistaa vieläkin, että hän oli varmaan

ainoa, joka maksoi kerhon parinkymmenen pennin

suuruista jäsenmaksua.

Kerran, Viisikoita liikaa luettuamme pähkäilimme,

että voisimme ryhtyä poliisin kanssa yhteistyöhön ja

auttaa heitä rikosten selvittämisessä. Päätimme, että

minä ja Perttu menemme esittämään asiamme polii-

silaitokselle. En muista, kuka poliisi siellä silloin oli,

mutta joka tapauksessa hän suhtautui meihin pen-

tuihin hienosti ja antoi jopa muutaman varastetun

polkupyörän tuntomerkit meille ja pyysi ilmoitta-

maan, jos satumme löytämään. Olimme vähän pet-

tyneitä, kun olimme kuvitelleet ryhtyvämme selvit-

tämään vähän suuremman luokan rikoksia.

Tästä porukasta Kari oli muuten samalla luokalla

kuin minä. Ja Mikkokin oli. Ensimmäisellä luokal-

la hain aina aamuisin Karin kotoaan ja halusin men-

nä kouluun yhtä matkaa hänen kanssaan. Otin jos-

kus oikein kädestäkin kiinni. Aikuisiällä Kari kerran

paljasti minulle, että häntä sitten otti päähän kulkea

kanssani kahden koulumatkat, kun muut luokan po-

jat naljailivat siitä hänelle. Hän oli jopa sanonut äidil-

leen, ettei haluasi minun häntä joka aamu hakevan.

Kyllä meitä jälkeenpäin nauratti.

Voi kun se oli mukavaa aikaa. Ei tarvinnut seikkailla

virtuaalimaailmassa eikä huolehtia kännykkään tu-

levista viesteistä tai niihin vastaamisesta, koska sel-

laisia ei ollut.

Maija Latva

Otsikoiden takaa

Maija Latva

Muistatko

pihaleikit?

Oikotietä onneen ei ole

Painonhallintakurssilla

tavoitellaan pysyviä

elämäntapamuutoksia

Maija Latva

-Oikotietä onneen, tässä tapa-

uksessa laihtumiseen, ei ole. Nyt

heitetäänkaikenmaailman”len-

toemäntä-dieetit” romukoppaan

ja aletaan pitää itsestämme ihan

oikeasti huolta, terveellisellä ta-

valla, kannustaa Arja Järvinen

Tohtorinmäen kuntoutuksesta.

Hän on koulutukseltaan diplo-

miravintoterapeutti ja on saanut

myös MDD:n koulutuksen hi-

venainetestien tulkintaan. Vas-

taanotollaan hän antaa ravinto-

neuvontaa ja tekee hivenainetul-

kintoja.

-Aloitamme tämän kevään ai-

kana painonhallintakurssin, jo-

ka tähtää pysyviin elämäntapa-

muutoksiin, Arja kertoo. Kurssi

koostuu 14 tapaamisesta, joista

ensimmäiset 10 tapaamista ovat

kerran viikossa ja loput! neljä

kerran kahdessa viikossa. Kurs-

sille voi osallistua kuka tahansa,

jolla on ylipainoa ja joka on li-

säksi motivoitunut työskentele-

mään itsensä kanssa. -Siis otta-

maan vastuun elämänsä muu-

toksesta, Arja toteaa.

Kokonaisvaltaista

hyvinvointia

Kurssilla käsitellään uusia, py-

syviä tapoja painon hallitsemi-

seksi, liikuntaa unohtamatta.

-Ryhmän tuki on tärkeää, sa-

moin henkinen ja psyykkinen

valmennus, Arja miettii. Tar-

koitus on käsitellä laajasti eri-

laisia ravinto-ohjeita, syömi-

sen hallintaa, verensokerin vai-

kutusta painonhallintaan kuten

kalorien tarpeellisuuttakin. Ar-

ja kertoo, että kurssilaiset täyt-

tävät ruokapäiväkirjaa, jon-

ka pohjalta uusi ravinto-ohjel-

ma rakennetaan. -Jokaisen ko-

koontumisen alussa mitataan

paino, BMI, rasvaprosentti se-

kä vyötärö-lantiosuhde, joiden

avulla tuloksia voidaan tarkas-

tella, Arja lisää.

Kurssilaisten tavoitteena on

saada aikaan pysyvä elämänta-

pamuutos niin, että paino on

helppo pitää kohdallaan, lisäk-

si tavoitteena on suoliston hyvä

kunto ja energinen olo. -Täh-

täämme toisin sanoen koko-

naisvaltaiseen hyvinvointiin,

Arja Järvinen tiivistää.

Painonhallintakurssil-

la heitetään ”lentoemän-

tä-dieetit” romukoppaan

ja aletaan pitämään itsestä

ihan oikeasti huolta, ter-

veellisellä tavalla.

ia Balsam luot aa kologisuuteen

Eko-kampaaja Viia-Ma-

rinka Orre palvelee nyt

Karkussa.

Virvo, varvo ja kierrätä

Page 7 - Alueviesti_15_2009