Page 11 - Alueviesti_18

11

Keskiviikko toukokuun 6. 2009

vv

Otsikoiden takaa

• Hannu Virtanen

N

iiden muutamien tietokirjojen joukkoon, jot-

ka voisin pakata reppuuni mukaan autiolle

saarelle, kuuluisi ehdottomasti E.W. Suoma-

laisen kirjoittama Kokemäenjoen laakson ja läheisen

merenrannikon linnusto. Olkoonkin, että tuon Sa-

takunnan kirjallisen kerhon julkaisuihin kuuluvan

ja WSOY:n 1927 kustantaman teoksen jo hauraaksi

käynyt ulkomuoto edellyttäisikin kirjan säilyttämis-

tä arvoisellaan paikalla lasioven takana kirjakaapissa.

”Kuloveden tienoot Suoniemen ja Mouhijärven pitä-

jissä ovat tutkimusalueen äärimmäiset seudut idässä.

Länteen päin kuuluu alueeseen Kokemäenjokilaak-

son pitäjistä seuraavat: Karkku, Tyrvää, Kiikka, Kau-

vatsa, Keikyä, Huittinen, Kokemäki, Köyliö, Harjaval-

ta, Nakkila, Kullaa, Ulvila, Noormarkku, Pomarkku,

Ahlainen, Pori ja Luvia, sekä merenrannikko Ahlais-

ten pitäjässä olevista Kompassikareista ja Sandös-

tä aina Luvian saariston Isoon maahan asti”, Suoma-

lainen kirjoitti tutkimusalueestaan, jolle jokilaaksoa

myötäillen pituutta kertyi 125 kilometriä.

E.W. Suomalaisen kirjaa voi pitää perustellusti alu-

eemme luontokirjallisuuden merkkiteoksena. Sen

400 sivun muhkeus ei sinällään tuo teokselle kirjalli-

sen muistomerkin ylistettyä asemaa, vaan Suomalai-

nen lunastaa sen kirjalleen sisällöllä.

Lintuhavaintoja aikoinaan tehneiden harrastajaor-

nitologien henkilögalleria on paikallishistoriallisesti

hyvin mielenkiintoinen. Joukossa ovat kruununvou-

ti K.R. Lydén Huittisista, tohtori Hugo Ståhlberg Tyr-

vään Vammalasta sekä Karkussa havaintoja tehneet

professori Hjalmar Hjelt, asemapäällikkö A.H. Berg-

roth, rovasti Emil Bergroth sekä veljekset Armas ja

Kaarlo Hildén.

E.W. Suomalainen itse oli myös retkeillyt eri puolilla

jokilaaksoa. Omat havaintonsa hän oli kerännyt vuo-

sina 1913-1927. Esimerkiksi Karkun Pirunvuorelle

hän oli noussut 19. kesäkuuta 1915. Kirjassa on yksi-

tyiskohtainen luettelo retkellä nähdyistä lintulajeista

ja yksilömääristä. Eri puolilla Pirunvuorta olivat esi-

merkiksi kehrääjät hyrisseet yöllä.

Suomalaisen teos ei ole pelkästään lintukirja, vaan se

käsittelee aluettamme ja sen luonnonoloja laajem-

min. Pitkistä havaintosarjoista esimerkiksi käy Koke-

mäenjoen jäiden lähtöajat kokoava taulukko. Se käsit-

tää vuodet 1794-1927.

Että mikä olikaan 134 vuotta käsittäneen ajanjakson

keskimääräinen jäidenlähtöpäivä Kokemäenjoella Po-

rin kohdalla? Vastaus on 21. huhtikuuta.

E.W.

Suomalaisen

kanssa

jokilaaksossa

Metsähallitus täyttää 150 vuotta

Valtion maa- ja vesiomai-

suutta hallinnoiva Metsähal-

litus täyttää tänä vuonna 150

vuotta. Sen pitkä historia on

kietoutunut tiiviisti Suomen

valtion kehitykseen. Metsä-

hallitus hallinnoi yli 12 mil-

joonaa maa- ja vesihehtaa-

ria, kolmasosaa Suomen pin-

ta-alasta.

Metsähallitus on luonnon-

vara-alan palveluja tuottava

valtion liikelaitos, jolla on lii-

ketoimintaa ja julkisten pal-

velujen tuotantoa. Toimialu-

eeseen kuuluvat metsätalo-

us, valtion luonnonsuojelu- ja

retkeilyalueiden hoito, luon-

tomatkailu- ja retkeilypalve-

lut, metsästys- ja kalastuslupa-

asiat, maa-aineksen jalostus ja

myynti, kiinteistöliiketoimin-

ta sekä taimi- ja siementuo-

tanto.

Metsät ja luonnonvarat

ovat olleet aina Suomelle eri-

tyisen tärkeitä. Luonnonvaro-

jen merkitys kasvaa tulevai-

suudessa entisestään, jolloin

myös korostuu Metsähallituk-

sen rooli.

-Käsissämme on muun mu-

assa ilmastonmuutoksen tor-

juntaan ja uusiutuvan energi-

an tuotantoon liittyviä ratkai-

suja, sanoo Metsähallituksen

pääjohtaja Jyrki Kangas.

Autonominen Suomi

perusti metsähallinnon

Autonominen Suomi perus-

ti valtiollisen metsähallin-

non vuonna 1859. Päätös oli

osa autonomisen Suomen

valtarakenteiden pystyttä-

mistä.

Vuosikymmenten aikana

valtion maa- ja vesialueita on

ollut useiden organisaatioiden

hallussa. Tämän vuosituhan-

nen alussa maat ja vedet saa-

tettiin valtion kiinteistöstrate-

gian mukaisesti yhden organi-

saation alle.

Viimeisimpänä joukkoon

ovat tulleet Metsäntutkimus-

laitoksen hallinnassa olleet

suojelualueet ja tutkimusmet-

sät, puolustusministeriön alu-

eet sekä Maatalouden tutki-

muslaitoksen maita.

Metsähallitus julkistaa juh-

lavuotensa kunniaksi 11. tou-

kokuuta historiastaan tehdyn

kirjan ”Metsävaltio - Metsä-

hallitus ja Suomi 1859–2009”.

Flooran päivänä 13.5. vie-

tetään Metsähallituksen vi-

rallista 150-vuotispäivää. Juh-

lavuoden aikana Metsähalli-

tus järjestää lukuisia kansalai-

sille avoimia tapahtumia eri

puolilla Suomea. Juhlanäyt-

tely ”Kohtauksia metsässä”

avataan Metsämuseo Lustos-

sa 20.5. ja Rovaniemellä La-

pin maakuntamuseo Arkti-

kumissa 17.6. Lasten ja nuor-

ten luonto- ja metsäsuhdetta

1850-luvulta nykypäivään as-

ti kuvaava näyttely ”Aikapuu”

avataan Seitsemisen, Oulan-

gan ja Pallaksen luontokes-

kuksissa Euroopan kansallis-

puistopäivänä 24. toukokuuta.

Pirkanmaalla Metsähallituksen suhde kansalaisiin etenkin luonto- ja retkeilyasioissa

syntyy usein Seitsemisen kansallispuiston opastuskeskuksessa.

Kartoittajat jalkautuivat maastoon

Kartoittajat päivittävät

Huittisten, Sastamalan ja

Punkalaitumen kartta-ai-

neiston maastotietoja täl-

lä alueella.

Pirkanmaan-Satakunnan

maanmittaustoimisto jatkaa

viime syksynä alkanutta pe-

ruskartta-aineiston ajantasais-

tusta Huittisten, Sastamalan ja

osin Punkalaitumen seuduilla.

Alueella liikkuu kevään ja al-

kukesän aikana Maanmittaus-

laitoksen kartoittajia päivittä-

mässä karttojen maastotietoja.

Kartoittajien autoissa on

Maanmittauslaitoksen tun-

nukset. Maastokartoituksia

tehdään, koska kaikkea kar-

toissa tarvittavaa tietoa ei saa-

da suoraan ilmakuvista.

Kartoittajilla on alueen il-

makuvat sekä niiden ja edel-

listen karttojen perusteella

valmistetut karttaluonnokset,

joita hän täydentää ja ajanta-

saistaa maastossa. Tietoja käy-

dään tarkistamassa, koska il-

makuvauksen jälkeen maas-

tossa on saattanut tapahtunut

muutoksia tai puusto saattaa

estää rakennuksen tai tien nä-

kymisen ilmakuvassa.

Kartoittajat poikkeavat

pihoissa

Kartoittajat poikkevat niin ta-

lojen kuin kesämökkien pi-

hoihin katsomassa raken-

nusten määrän ja sijainnin.

Karttoihin merkitään myös

se, onko kyseessä talous- vai

asuinrakennus. Myös tiestö

kartoitetaan ja tiestön kulku-

kelpoisuus luokitellaan.

Ajantasaiset tiestötiedot

osoitteineen ovat erittäin tär-

keitä vaikkapa palo- ja pelas-

tusviranomaisille. Karttatie-

tojen ajantasaistus on tehty

tällä seudulla edellisen ker-

ran kymmenkunta vuotta sit-

ten, jolloin lähtötietona oli

pääsääntöisesti ilmakuvaus.

Liikenneverkkoja on pidetty

ajantasalla vuosittain.

Ajantasaistettu maastotie-

to tallennetaan maastotieto-

kantaan, josta saa tuoreinta

tietoa sisältäviä karttatulos-

teita. Karttatulosteita myy-

dään maanmittaustoimistois-

sa. Painetut peruskartat 1:25

000 ja maastokartat 1:50 000

valmistetaan maastotietokan-

nan aineistosta.

Ennätysmäärä lintutorneja

Tornien taistoon

BirdLife Suomen järjestämä

Tornien taisto -tapahtumaan

osallistutaan lauantaina 9.

toukokuuta ennätyksellisesti

lähes 300 lintutornilla tuhan-

nen kilpailijan voimin.

Lintutorneista pyritään nä-

kemään tai kuulemaan mah-

dollisimman monta lintulajia

kello 5-13. Samalla tehdään

lintuharrastusta tunnetuksi ja

kerätään varoja linnustonsuo-

jeluun.

Yleisö on tervetullut jokai-

seen kisaan osallistuvaan tor-

niin.Useilla torneilla järjestetään

lisäksi opastettuja linturetkiä.

Tornit ja joukkueet ovat

nähtävissä osoitteessa www.

birdlife.fi/tornientaisto. Tu-

lokset julkaistaan verkkosi-

vuilla lauantaina kello 18.

Lukijan havainto:

nokkavarpunen

Nokkavarpunen vieraili Sastamalan Lousajassa 24.

huhtikuuta.

Raimo Ylisen Sastamalan

Lousajassa näkemä ja kuvaa-

ma nokkavarpunen on var-

masti lintu, jonka jokainen

haluaisi nähdä pihassaan.

Tämä yksilö vieraili Lyörin-

tiellä 24. huhtikuuta kello

17.15.

Linnun nokka on mykis-

tyttävän muhkea. Lehtipui-

den siemeniä ja silmuja na-

posteleva nokkavarpunen ky-

kenee myös voimasuorituksiin

tällä työkalullaan, jolla halke-

aa jopa kirsikankivi.

Laji esiintyy harvinaisena

pesimälintuna Etelä-Suomes-

sa. Osa linnuista muuttaa tal-

veksi Keski-Eurooppaan. Tal-

vehtimaan jääneet linnut kier-

televät, ja joku niistä saattaa

poiketa lintulaudalla.

Nokkavarpusia näkee har-

voin siitäkin syystä, että lin-

nut viihtyvät puiden latvaosis-

sa eivätkä vietä siellä kovin-

kaan äänekästä elämää. Laji

on mieltynyt vanhoihin puis-

toihin, puutarhoihin ja jalo-

puumetsiköihin.

Törmäpääsky on BirdLife Suo-

men vuoden lintu 2009. Vuo-

den aikana selvitetään valta-

kunnan tasolla törmäpääskyn

pesimäkanta. Tämä on samal-

la pioneerityötä törmäpääskyn

osalta, sillä laajaa järjestelmäl-

listä seurantaa ei ole Suomessa

tehty koskaan.

Törmäpääsky on monesta-

kin syystä kummallinen lin-

tu. Erikoisin piirre liittyy pe-

sintään, sillä se on ainoa meil-

lä pesivä varpuslintu, joka

kaivertaa pesänsä hiekkasei-

nämään. Samassa seinämässä

on monesti useita pesäluolia,

sillä törmäpääsky on yhdys-

kuntalintu. Hyvässä pesäpai-

kassa voi asustaa jopa satoja

pareja.

Yksi kolmesta

Suomessa pesii kolme pääs-

kylajia. Törmäpääsky on la-

jeista pienin. Sen selkäpuoli

on ruskeasävyinen ja siivet se-

kä pyrstö selvästi yleisväritys-

tä tummemmat. Vatsapuoli

on hyvin vaalea, josta lajityy-

pillinen ruskea rintavyö erot-

tuu hyvin.

Monet merkit viittaavat se-

kä alueellisesti että valtakun-

nallisesti törmäpääskyjen vä-

henemiseen. Valtakunnallises-

ti ei voida kuitenkaan sanoa

mitään varmaksi runsauskehi-

tyksestä, koska lajille ominai-

nen pesäpaikkojen vaihto tekee

seurannasta hankalan.

Pesä törmässä

Törmäpääskyn pesimäpai-

kat ovat eteläisessä Suomes-

sa hiekka- tai soramontuilla,

joissa on tarjolla pesäkoloja

varten pystysuoria seinämiä.

Etelä-Suomesta ja etenkin

Pohjois-Suomesta tunnetaan

lukuisia luontaisiakin pesi-

mäpaikkoja, jotka ovat joki-

en eroosion kaivertamia ran-

tatörmiä.

Saaristossa törmäpääskyt

pesivät harvakseltaan jopa ki-

vikon koloissa. Erikoisimpia

pesäpaikkoja edustavat hiili-,

turve- ja sahanpurukasat.

Pääsky kaivertaa sopivaan

seinämään reilun puolen met-

rin, joskus jopa yli metrin pi-

tuisen käytävän ja sen perälle

pesäholvin. Pesintä alkaa joko

toukokuun loppupuolella tai

kesäkuun alussa.

Naaras munii neljästä kuu-

teen valkeaa munaa. Haudon-

ta kestää 15 vuorokautta. Mo-

lemmat emot hautovat. Poi-

kaset ovat pesässä noin kolme

viikkoa, kunnes uskaltautuvat

lentämään.

Muuttaa Afrikkaan

Törmäpääsky talvehtii troop-

pisessa Afrikassa, minkä

vuoksi se saapuu Suomeen

myöhään toukokuussa ja ke-

säkuun alkuviikon aikana. Pe-

rinteisesti ensimmäiset yk-

silöt ovat saapuneet touko-

kuun alkuviikon aikana, mut-

ta 2000-luvulla saapumisajat

ovat aikaistuneet. Ensimmäi-

set törmäpääskyt palaavat ny-

kyisin eteläiseen Suomeen lä-

hes poikkeuksetta jo huhti-

kuun loppupuolella.

Törmäpääskyt katoavat pe-

simäpaikoiltaan vaivihkaa

syysmuutolle jo varhain elo-

kuussa. Etelärannikon pääjou-

kot ohittavat elokuun puoleen

väliin mennessä. Syysmuu-

tolla törmäpääskyt menevät

usein yöpymään ruovikoihin

haarapääskyparvien seassa.

Törmäpääsky (Riparia ri-

paria) pesii kolonioissa

pystysuorissa, hiekkaisis-

sa rinteissä, kuten hiekka-

kuopissa ja jokitörmissä,

Törmäpääsky on vuoden lintu 2009

Page 11 - Alueviesti_18_2009