Page 21 - Alueviesti_49

21

Keskiviikko joulukuun 2. 2009

• Hannu Virtanen

M

arraskuun 24. päivänä 1859

ilmestyi Lontoossa Charles

Darwinin teos Lajien syn-

ty, kirja, jonka luonnontieteellistä nä-

kemystä voidaan syystäkin pitää mul-

listavana. Kyseessä on kehitysopin pe-

rusteos, joka siis ilmestyi 150 vuotta

sitten. Darwin-juhlavuotta on eri puo-

lilla maailmaa vietetty myös siitä syys-

tä, että Lajien synnyn kirjoittajan omas-

ta syntymästä on tullut kuluneeksi 200

vuotta.

On tavattoman herkullista huomata, et-

tä samaan aikaan Darwinin teoksen il-

mestymisen kanssa toisaalla, täällä po-

loisessa Suomessa, Magnus vonWright

saattoi julkaista oman luonnontieteel-

lisen merkkiteoksensa Finlands foglar,

Suomen linnut (kyllä, foglar kirjoitet-

tiin tuolloin ruotsiksi juuri noin). En-

simmäiset sidotut kirjat kirjoittaja sai

käsiinsä 29. marraskuuta.

Joulukuun viides hän saattoikin jo kir-

joittaa päiväkirjaansa maininnan siitä,

että teos oli tullut kirjakauppoihin.

Magnuksen varmasti pitkäaikainen

haave oli toteutunut.

Tunnemme kolme von Wright -veljes-

tä lähinnä heidän upeista lintumaala-

uksistaan. Perheeseen syntyneistä nel-

jästätoista lapsesta yksitoista eli var-

haislapsuuttaan vanhemmaksi. Mag-

nus, Wilhelm ja Ferdinand tunnetaan

sittemmin taiteestaan. Julius ei maa-

lannut, mutta lintutieteilijänä hänetkin

muistetaan.

Magnuksen

ja Suomen

linnut

Magnus oli taiteilijaveljeksistä van-

hin. Hän syntyi Haminalahdessa Savos-

sa 13.6.1805. Magnus aloitti lintujen

maalaamisen ollessaan vasta 13-vuoti-

as. Sittemmin hän haki taiteilijaoppeja

Ruotsista, jossa tutustui myös joihinkin

lintukirjoihin.

Magnus osallistui mittavan Ruotsin lin-

nustoa käsittelevän teoksen kuvittami-

seen. Tämä, lukuisien lintujen prepa-

rointi sekä nuoruuden monet retket

ovat varmasti olleet taustalla, kun hä-

nellä kypsyi ajatus Suomen linnustoa

kuvaavasta teoksesta.

Näinä päivinä 150 vuotta sitten ilmesty-

nyt kirja oli tarkkaan ottaen teoksen en-

simmäinen osa. Kanalinnut, kahlaajat ja

vesilinnut oli jätetty seuraavaan osaan.

Ja vaikka kirjan tekijä oli tunnettu tai-

teilija, ei kirjassa ollut kuvan kuvaa. Ky-

seessä oli mitä suuremmassa määrin

lintutieteilijän esiintulo.

-Luonnonhistorian koko kentällä on, lä-

hinnä kasviopin jälkeen, lintujen tunte-

muksella, ornitologialla, suurin merki-

tys yleiselle sivistykselle, kansallismie-

hemme J.V. Snellman kirjoitti teoksen

ensimmäisen osan ilmestyttyä.

Toinen osa jäi Magnukselta kesken.

Hän kuoli 5.7.1868. Perhe jätti käsikir-

joituksen valmiina olleet jaksot Tiede-

seuralle. Toinen osa Suomen lintuihin

valmistui myöhemmin nuoren eläintie-

teilijän Johan Axel Palménin täydentä-

mänä.

Magnus von Wright ehti elämänsä ai-

kana pistäytyä myös vanhan Sastama-

lan kulmilla. Kulkiessaan piirtämässä

suomalaisia maisemia tekeillä olevaan

teokseen, tämä kotimaamme kuvaaja

kävi myös Suoniemen alueella. Nykyi-

sin Nokiaan kuuluva Suoniemi oli noi-

hin aikoihin Karkun kappeli.

Magnus teki piirroksen Kuloveden ran-

tamaisemissa sijaitsevasta Kuljun kar-

tanosta 13. syyskuuta 1846. Öljyvärein

hän ikuisti maiseman tauluksi kolme

vuotta myöhemmin, heinä-elokuussa

1849. Taulu on Ateneumin kokoelmis-

sa ja kaunistaa myös Magnuksen viime

vuosina julkaistujen päiväkirjojen sivu-

ja.

Magnus von Wright. Ferdinand von

Wrightin veljestään maalaama kuva

vuodelta 1849.

Karkusta Siuroon vievän tienvarren maisemista jälkipolville tallentui Kul-

jun kartano ympäristöineen Magnus von Wrightin maalaamaan tauluun.

Magnus von Wrightin päiväkirjojen kuvitusta.

Riistakamera kuvasi

ilveksen Kiikoisista

Kiikoislaisen Jorma Koi-

vuniemen metsään asetta-

ma riistakamera todisti hie-

nosti marraskuun alussa il-

veksen vierailun ruokinta-

paikalla. Kamera tallensi

muutaman sekunnin mit-

taisen videon tupsukorvan

tallustelusta paikalla, min-

kä jälkeen se vielä nappasi

tämänkin jutun yhteydes-

sä näkyvän kuvan. Ilvestä

tietenkin on kiinnostanut

omenia ja viljaa enemmän

ruokinnalla käyvät muut

eläimet.

Riistakameroista on tullut

viime aikoina oiva apu niin

metsästäjille kuin muillekin

luontoa seuraaville alan har-

rastajille, kun halutaan tietää

minkälaisia eläimiä ruo-

kintapaikoilla tai metsäpo-

luilla liikkuu. Kamerat pys-

tyvät tallentamaan ansiok-

kaasti kuvaa myös yöajalta,

jolloin eläimet paljon liik-

kuvat, mutta luonnontark-

kailijat vetelevät mieluus-

ti sikeitä.

Taustalla näkyvässä ku-

vassa ruokintapaikka on

vielä hiljainen, mutta ome-

nat ja vilja odottavat vierai-

ta katettuun pöytään.

Ilves on tassutellut paikalle yöllä 2. marraskuuta kello

2.57. Kameran mukaan pakkasta on ollut yksi aste.

Tässä näkyy, minkälaisiin suihin omenat menevät. Ele-

tään varhaista aamuhetkeä varttia vaille kuusi, kun val-

kohäntäpeurat ovat antimilla.

Jättiputkea

torjuttiin

ennätysmäärä

Jättiputkea ja kurtturuusua

torjuttiin Varsinais-Suomes-

sa ja Satakunnassa kesän ai-

kana 250 kohteessa Lounais-

Suomen ympäristökeskuksen

vetämien EAKR-rahoitteisten

projektien avulla.

Varsinais-Suomessa hoidet-

tiin 130 jättiputkikohdetta.

Kurtturuusua hoidettiin

hiekkarannoilta Saaristome-

ren Öröstä ja Porin Yyteristä

useiden talkoiden avulla.

Satakunnassa jättiputken

torjuntakohteita oli 96 ja kurt-

turuusukohteita 6. Vain pie-

ni osa kohdeilmoituksista oli

vääriä.

Torjuntaa tehtiin kahdesti

alkukesän aikana. Tänä vuon-

na Lounais-Suomesta ilmoi-

tettiin 114 uutta jättiputkiha-

vaintoa.

Torjunta estää

kasvin leviämistä

Laajemman jättiputkikasvus-

ton hävittäminen vaatii yleen-

sä 3-7 vuoden jatkotyön ja

seurannan, mikäli maahan on

ehtinyt muodostua siemen-

pankki. Torjuntatyön määrä

ja torjuntamenetelmän valinta

riippuu monista tekijöistä, ku-

ten esiintymän koosta, sijain-

nista, maaperän siemenpan-

kista, vesistön läheisyydestä ja

ympäröivästä ekosysteemistä.

Vesistöjen lähellä tulee toi-

mia nopeasti, koska kasvi voi

käyttää vesireittejä leviämis-

teinään ja sen siemenet kellu-

vat kahden päivän ajan. Tor-

junnan tärkein tehtävä on

kasvin leviämisen estäminen.

Ellei leviämistä estetä ajoissa,

on kasvin hävittäminen usein

erittäin vaikeaa.

Herkimmillä alueilla, ku-

ten pohjavesialueilla ja ve-

sistöjen äärellä, työ tehdään

peittämällä esiintymä kahden

vuoden ajaksi muovilla. Muis-

sa kohteissa käytettiin tark-

kaan annostellen kemiallista

torjuntaa, glyfosaattia. Kemi-

allinen käsittely tehtiin pää-

sääntöisesti kaksi kertaa, tou-

kokuussa ja kesäkuussa. Myös

koivutislettä ja muita aineita

kokeiltiin.

Haitallinen vieraslaji

Jättiputki (Heracleum sp.) on

yksi haitallisimmista vierasla-

jeista, joka on uhka sekä ih-

misille ja ennen kaikkea luon-

non monimuotoisuudelle.

Kasvi on erittäin tehokas le-

viämään ja voimakas kilpaili-

ja, joka syrjäyttää luonnonva-

raisia lajeja.

Ihmiselle jättiputken kas-

vineste voi aiheuttaa hengi-

tystieoireita sekä UV-säteilyn

vaikutuksesta iholle voi saa-

da palovamman kaltaisia rak-

kuloita.

Säännöstelyssä koettu

myönteisiä muutoksia

Pirkanmaan ympäristökes-

kuksen verkkokyselyyn vas-

tanneet suhtautuivat myöntei-

simmin vedenkorkeuksien ai-

empaa nopeampaan nostoon

keväällä: 58 prosenttia oli si-

tä mieltä, että säännöstely-

käytännössä tapahtunut muu-

tos oli joko positiivinen tai oi-

keansuuntainen, mutta riittä-

mätön.

Toiseksi parhaana muutok-

sena koettiin vedenkorkeuden

talvialeneman lieventäminen,

jota 45 prosenttia vastanneis-

ta piti positiivisena tai oikean-

suuntaisena mutta riittämät-

tömänä. Verkkokyselyssä kar-

toitettiin myös kohdejärvien

käyttöä haittaavia tekijöitä ja

suhtautumista säännöstelyn

tavoitteisiin.

Pirkanmaan ympäristökes-

kus selvitti syys-lokakuussa

verkkokyselyllä vesistön käyt-

täjien mielipiteitä Näsijärven,

Vanajaveden, Pyhäjärven, Ku-

loveden, Rautaveden ja Lie-

koveden tilasta, säännöstelys-

tä ja säännöstelyn eri tavoit-

teiden huomioimisesta. Kyse-

lyyn vastasi 148 henkilöä.

Eniten vastauksia saatiin

Näsijärven alueelta. Enem-

mistö vastanneista oli asunut

tai viettänyt vapaa-aikaansa ja

liikkunut yli 30 vuotta kysei-

sellä järvellä.

Verkkokyselyn kohdejär-

vien säännöstelyjen kehittä-

misselvitys toteutettiin 1999-

2003. Selvitystyön perusteel-

la esitettiin useita suosituksia

ja muun muassa määriteltiin

järvikohtaiset tavoiteveden-

korkeudet eri vuodenajoille.

Näitä vedenkorkeussuosituk-

sia on pyritty noudattamaan

vuosina 2005-2009.

Verkkokyselyn tuloksia hyö-

dynnetään säännöstelytavoittei-

den toteutumisen arvioinnis-

sa sekä jatkotyössä säännöstely-

suosituksia kehitettäessä.

”

Kasvi käyttää

vesireittejä

leviämisteinään

ja sen siemenet

kelluvat kahden

päivän ajan.

Page 21 - Alueviesti_49_2009