Basic HTML Version
12
Keskiviikko heinäkuun 18. 2012
•
Hannu Virtanen
Lintukesä on jo varsin pit-
källä. Nuoret siivekkäät ovat
lähteneet monista pesistä
maailmalle, vaikka elävätkin
lajista riippuen enemmän
tai vähemmän vanhempien-
sa huolenpidon varassa. Kun
pöllöt vielä kantavat saaliik-
si saamiaan myyräpaisteja
jälkikasvulleen, muutamat
muut saman metsän linnut
suunnittelevat jo toista pe-
sintää. Siksipä rautiaisen tai
punarinnan laulu heläjää
uudelleen aivan sydänsuven
hetkinäkin.
Vanhat telkkänaaraat pyö-
räyttivät ensimmäiset mu-
nansa jo aprillipäivän aikoi-
hin, joten kuukauden hau-
dontaurakan jälkeen en-
simmäiset poikueet jättivät
kotiuuttunsa jo pian touko-
kuun alkupuoliskolla. Vaati-
mattomasta koostaan huo-
limatta pienten vesilintujen
elämä on nopeasti varsin it-
senäistä, vaikka elämänop-
peja emon johdolla järven
alloilla omaksuttaisiinkin.
Viipyisiä ja jättöisiä
Vesilintujen, kahlaajien ja
kanalintujen vastakuoriutu-
nut jälkipolvi on valmis hy-
vinkin nopeasti - päivässä
tai parissa - jalkautumaan
maastoon, vaikka siiville ei
vielä noustaisikaan. Näitä
syntymälahjanaan untuva-
peitteen saaneita veitikoita
kutsutaan pesäjättöisiksi lin-
nuiksi.
Siivekkäidemme suurim-
masta lahkosta, varpuslin-
nuista, maailmalle suoriutu-
minen tapahtuu verkkaisem-
min. Puhutaankin pesäviipyi-
sistä linnuista. Esimerkiksi
rastaiden ja tiaisten munista
kansi ponnistetaan auki var-
sin keskeneräisin kamppein.
Ilkialasti maailmaan tullaan
niin pikkuruisen hippiäisen
kuin mahtavan korpinkin
pesävehkeissä. Hippiäisemot
kantavat ruokaa pesän am-
mokitoihin runsaat pari viik-
koa, korppivanhemmat jopa
kuusi viikkoa.
Lintulasten suvi on jo pitkällä
▶
Korpit laativat pesiään jo kevättalven pakkasilla, tiaiset aloittelevat uutta pesintää vielä heinäkuussakin.
”
Rautiaisen tai punarinnan
laulu heläjää uudelleen aivan
sydänsuven hetkinäkin.”
”Äitienpäivän aikoihin toukokuussa me nuoret helmipöllöt olemme tämän kokoisia. Joskus joku rengastaja löytää meidät ja ottaa
kuvankin.”
”Terveisiä kanahaukkakorvesta Keikyästä. Kotikuu-
seni tuhtiin risulinnaan vanhempani kantavat pit-
kin alkukesää uusia männynoksia. Niin pysyvät pai-
kat puhtaana.”
”Löysin taitavasti myyriä saalistavan helmipöllö-
kumppanin Kiikoisista, joten päätin jäädä pesi-
mään Niemenmaahan. Hyvänä myyräkeväänä kol-
me vuotta sitten pesin Kurussa.”
”Älä sekoita meitä punakylkirastaita räkätti- tai
mustarastaiden lapsukaisiin, vaikka naapureina
ovatkin. Meillä on selvät silmäkulmajuovat.”
”Me olemme kiikoislaisia lehtopöllöjä, mutta emomme on kotoisin Hämeen-
kyröstä. Hän muutti tänne kolme vuotta sitten.”
”Konstit on monet meillä räkättirastaillakin. Sopiva
kehdon paikka löytyi toisesta kerroksesta, kontta-
raispöntön katolta Kiikoisten Kuorsumaasta.”
Ikävä sanoa, mutta heinäkuu on aika tylsä kuu-
kausi - lintumiehelle. Riemurinnoin kevään ja al-
kukesän laulaneet linnut hiljentyvät hoitamaan
jälkikasvuaan ja ryhtyvätpä vielä sulkasadolle-
kin. Toistaitoisen lintunuorison turvallisuus ja
sulkien uusimisesta aiheutuvat vajavaisuudet
omissa lentotaidoissa ovat seikkoja, jotka puol-
tavat hiljaiseloa. Ja mitäpä siinä turhia laulele-
maan, kun reviiri- ja kumppanikysymykset ovat
tältä vuodelta jotakuinkin hoidossa.
Mutta linnunlaulua vastaanottamaan herkis-
tynyt poloinen ihminen rämpii autiossa ääni-
maisemassa.
Niinpä suurenmoinen ilonaihe onkin ollut
saada vielä näinä heinäkuisina päivinä kuul-
la mustapääkertun lurituksia kesämökin puus-
toisessa pihapiirissä. Toukokuun alussa tuttuun
ympäristöön vaahteroiden ja marjapensaiden
leimaamaan puutarhapihaan saapunut musta-
pääkerttupari ei juuri esiintuloillaan rehvastele,
mutta vehreyden kätköistä kuuluva koiraan hui-
luinen laulu on sitäkin komeampaa.
Ennen erilaisten äänitteiden valtakautta
Jus-
si Seppä
kuvaili ansiokkaasti sanoja ja nuotteja
hyödyntäen lintujemme lauluja sekä kutsuääniä
kirjassaan Lintujen äänet. Sen ensimmäinen pai-
nos on jo 90 vuoden takaa.
”Mustapääkertun laulu alkaa hiljaisena, hiu-
kan epäpuhtaana, mutta selkenee pian puhtaisiin
ja täyteläisiin intervalleihin. Sitten tulee säkeen
kaunein osa, jossa soivat sulavat, kylläiset ja kirk-
kaat huiluäänet juhlallisesti harvahkossa tahdis-
sa”, Seppä maalailee kuin päivälehden konsertti-
kriitikko ikään.
Laulaja on muuten juuri se sama Sylvia, jonka
tunnemme rakkaasta joululaulusta
Martti Kor-
pilahden
suomentamin
Zacharias Topeliuksen
sanoin. Sylvian joululaulussahan saamme tervei-
set Italian Sisiliasta, kuten sen ruotsinkielisessä
nimessä ’Sylvias hälsning från Sicilien’ maini-
taankin:
Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun
oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää
aina kuin toukokuun.
Hienot ovat Topeliuksen sepittämät säkeet ja
Karl Collanin
loihtimat sävelet, mutta hieno on
Sylvian suvilaulukin.
Otsikoiden takaa
Hannu Virtanen
Sylvian
suvilaulu