15
Keskiviikko kesäkuun 26. 2013
Veli-Matti Saksi
Juhannuksena löytyi
lääke tiedonjanoon
J
os joku epäilee, että Sastamalan kaupungin-
valtuutettujen luottamustehtävä on helppo ja
rikastuttava, niin pyyhin arvelut pois. Kau-
punginhallitus kokousti useita tunteja maanantaina
17. kesäkuuta. Päätösten perusteella valtuutetut sai-
vat esityslistan torstaina 20. kesäkuuta ja valtuusto
kokoontui päätöksentekoon maanantaina 24. ke-
säkuuta.
Valtuutetut tietenkin kuvittelivat viettävänsä juhan-
nusta aivan muulla kuin tiedonjanon sammuttami-
sella. Toisin kävi. Listalle kertyi 18 asiakohtaa, jot-
ka esittelyteksteineen venyttivät luettavan noin sa-
taan sivuun (ei tarkka laskelma). Liitteitä asioiden
selkeyttämiseksi löytyi 43. Huippuna liittyminen
Suomen Kuntavaloon, jonka piti hoitaa katuvalais-
tus vuoden 2014 alkupäästä lähtien. Tämän asian
kohdalta löytyi 23 liitettä.
Tiedonjanollakin on monien valtuutettujen mieles-
tä rajansa. Vähempikin olisi juhannuksena piisan-
nut. Toki valtuutettujen pitää saada kaikki mah-
dollinen tieto päätöksenteon turvaksi, mutta ehken
esittelytekstejä voisi hieman yksinkertaistaa. Hyö-
dyt, haitat ja vaikutukset voisi numeroida selkeästi
niin, että yhdellä silmäyksellä saa selvän mistä on
kyse. Jos sitten intoa riittää, niin voi tutustua kaik-
keen oheismateriaaliin.
Toki on selvää, että etenkin suurissa valtuustoryh-
missä asioita jaetaan eri henkilöille. Lisäksi luote-
taan omiin ihmisiin niin lautakunnissa kuin kau-
punginhallituksessakin. Silti tuntuu kohtuuttomal-
ta, että jonkin asian yhteydessä esittelytekstiä soljuu
silmissä esimerkiksi 13 sivua ja 23 liitettä.
Kannatan kiteyttämistä.
Sastamalan uusi kaupunginjohtaja Jarkko Malm-
berg ottaa virkansa vastaan 1.elokuuta. Hän on
osallistunut jo joihinkin hallituksen kokouksiin ja
muihin neuvonpitoihin, jotta pääsee sisälle sasta-
malalaisuuteen. Malmberg oli myös viime maanan-
tain valtuustossa, yleisön paikoilla.
”Keskusteleva valtuusto. Toki asiatkin ovat nyt vai-
keita. Se ero on Sastamalan ja Parkanon välillä on,
että Parkanossa aloitettiin talousarvion ja talous-
suunnitelman tekemin vasta kesälomien jälkeen.
Tämä johtuu varmasti siitä, että Parkano on pie-
nempi kaupunki ja myös valtuusto on pienempi”,
totesi tuleva johtaja.
Vielä Malmberg on rauhallinen kannanotoissaan.
Emmeitä on kuitenkin sille, että hän tarttuu tehtä-
väänsä suoraselkäisesti ja selkosanaisesti.
SAKSI
TUT
Elämäntarina
Pentti, alkoholisti
Loppuviikkojen olemukseen kaksi kolme pulloa
viinaa päivässä plus kassillinen kaljaa.
Jaana Grankvist
Pentti Piiparilla
on rytmi
elämässä. Se on jaoteltu nel-
jän viikon säännöllisiin arjen
jaksoihin: kaksi viikkoa töi-
tä, yksi viikko ryyppäämistä
ja yksi viikko krapulaa.
”Hyvin onnistuneen työ-
putken jälkeen on muka-
va päättää, että otanpa puo-
li pulloa kaljaa. Seuraavana
päivänä sitä ottaa kaljaa pari
pulloa. Sitä seuraavana päi-
vänä on semmoinen olo, et-
tä otan puoli pulloa viinaa,
sitä seuraavana tarvitsen ko-
konaisen pullon ja sitä seu-
raavana kaksi kolme pulloa
viinaa plus kassillisen kaljaa
seuraksi.”
Pahaan oloon Pentti ei vii-
naa niele.
Kun on
kahden kolmen vii-
napullon plus parinkymme-
nen kaljan rupeama, mies sul-
keutuu ison kotitalonsa kah-
teen huoneeseen, vetää ikku-
nan kaihtimet säppiin ja heit-
täytyy yksinäisyyteen. Hän
piilottaa itseltään viinapullo-
ja. Onneksi hän yleensä myös
löytää niitä milloin saappaan-
varresta milloin vessanpöntön
säiliöstä tai talvitakin taskusta.
Jos ei löydä, Pentti hermostuu
ja on paha suustaan.
Pentti horrostaa yksinäi-
syydessä ja samalla pelkää
yksinäisyyttä.
Tulee avioero. Lapsilleen
Pentti antaa lupauksia, joista
itsekin tietää, että ei voi niitä
lunastaa. No, ehkä huomen-
na, ehkä ensi viikolla, ehkä
sitten keväämmällä.
Sitten kuolee koira. Ele-
tään syksyä 2008. Kuluu vie-
lä viikko rytmissä, jonka ai-
kataulun Pentti on itseensä
istuttanut.
Kesäpäivänä
2013 Pentti
juttelee syntyjä syviään Sas-
tamalan Tyrisevän Piiparin
puistossa. Se on niin isom-
pien kuin pienempien kylä-
läisten ja satunnaisten kulki-
joiden kohtaamispaikka.
Pentin tuore aikaansaan-
nos, tuulimyllynmallinen
punavalkea leikkimökki, ko-
hoaa alueen kruununa.
”Koiran kuolema oli se vii-
meinen pisara, jolloin taju-
sin, että kuolema korjaa mi-
nutkin pois, jos jatkan juo-
mista tottumaani tapaan.
Tajusin myös, että kaikkien
vuosien jälkeen olen voima-
ton itse hoitamaan itseäni
ulos viinan juonnista.”
”Minun piti päättää, et-
tä lopetan juomisen koko-
naan. Alkoholisti ei voi teh-
dä päätöstä, että lopetan juo-
misen esimerkiksi kolmeksi
kuukaudeksi. Sehän tarkoit-
taa, että kolmen kuukauden
päästä taas jatkuu sama peli.
Vertauksena on kuvaava, et-
tä eihän nainenkaan voi ol-
la vain vähän raskaana, vaan
hän on tai sitten ei ole.”
Pentin elämäntarinan
tärkeitä päivämääriä on 7.
helmikuuta 2009. Se on päi-
vä, jolloin hän aloitti Min-
nesota-päihdehoidon Lapu-
alla.
”Viinankäytön lopetin
kaksi kuukautta aikaisem-
min, 10. joulukuuta 2008.
Tein rästiin jääneitä kaup-
paedustajan töitäni vauhtia,
johon en ollut yltänyt vuo-
sikausiin. Siitä tuli hyvä ol-
la, mutta en enää ratkennut
ottamaan onnistumiseeni si-
tä ensimmäistä puolta pulloa
kaljaa, joka olisi johtanut jäl-
leen kahlittuun tilaan kah-
den huoneen sisään kaihti-
mien varjoon.”
Pentin mielessä oli paha
tahra siitäkin, kuinka viinan
talutusnuora sai hänet pettä-
mään lupauksia.
”Alkoholistin päässä on
merkillinen ristiriita. Lu-
vatessaan alkoholisti on re-
hellinen sanomalla itselleen,
että 'nyt toteutan lupaukse-
ni', vaikka toisaalta tajuaa
ja muistaa, etteivät ne lupa-
ukset ole ennenkään mihin-
kään johtaneet. Sitä haluaa
olla hyvä, rehellinen ja luo-
tettava, mutta se viina vaan
vie.”
”Alkoholismi
on saira-
us. Kymmenellä prosentilla
suomalaisista on geeniperi-
mä tähän sairauteen. Tauti
puhkeaa pikku hiljaa ja vuo-
sien saatossa. Alkoholi mais-
tui minullekin jo nöösipoi-
kana, kun pari kertaa kuu-
kaudessa naukkailtiin kave-
reiden kanssa punaviiniä. Se
kuului asiaan tansseihin läh-
tiessä.”
Pentin salakavala alamäki
alkoi edustajantyön sallimi-
en rajojen ja tapojen myötä
1980-luvulta.
”Kuului asiaan, että asiak-
kaiden kanssa otettiin viinaa,
ja sitä meni paljon. Aina pi-
ti vain ennakoida, että oli
aamulla ajokunnossa koh-
ti seuraavaa asiakaspaikka-
kuntaa.”
Pentti ei saarnaa
mut-
ta on omien kokemuksiin-
sa perustuen sitä mieltä, et-
tä viina on tarpeeton aine.
Hän kaihtaa tilanteita,
joissa itse joutuisi kosketuk-
siin kiusauksen kanssa. Se
häntä ei kuitenkaan hait-
taa, vaikka ihmiset seuras-
sa nauttivat alkoholia, mut-
ta humaltuneiden turhanai-
kaiset jutut ja sölkkäämiset
karsastavat.
”Niin ehdoton olen, että
en voi käyttää viinilasia tai
olutkolpakkoa edes veden,
maidon tai piimän juontiin.
Lisäksi varmistan aina, että
saamani liha ei varmasti ole
marinoitu punaviinissä.”
Pentin muistikuvissa välk-
kyvät selkeinä vuosien piina-
krapulaviikot.
”Kun ensin pelkästään hi-
koilee tuskasta kolme päi-
vää, yrittää kolmena päivä-
nä syödä kaurapuuroa, ja
siitäkin tulee vetelät hou-
suun.”
”Nyt lähes
viiden vuoden
raittiina alkoholistina ole-
misen jälkeen elämä tun-
tuu olevan hyvässä kunnos-
sa, kun on nähnyt maailman
monet puolet.”
Sekin Pentistä tuntuu on-
nekkaalta, että hänellä edel-
leen ovat tallella terveet kä-
det ja jalat, joita käyttää nik-
karointiin.
”Ja pystyn jo itse hoita-
maan itseäni olemalla juo-
matta. Tämä on minun ta-
pani elää.”
Vertauksena on kuvaava,
että eihän nainenkaan voi olla
vain vähän raskaana,
vaan hän on tai sitten ei ole.
Pentti Piiparin sanoma on, että terveelle ihmiselle alkoholi
on sopiva nautintoaine, mutta alkoholistille ei sovi tippa-
kaan. ”Etukäteen on tietenkin vaikea sanoa, ketä viina al-
kaa viedä ja ketä ei. Kymmenellä prosentilla suomalaisista
on geeniperimä sairauteen nimeltä alkoholismi.”
Pentti Piiparin
havaintoja
Suurkuluttajuus on harhaa. Jos ylipäänsä jou-
dut laskemaan juomiesi kaljojen määrää, on syy-
tä hakeutua hoitoon. Alkoholisti ei ole milloin-
kaan kohtuukäyttäjä, vaikka niin yritetään jos-
kus kuvitella.
Alkoholistin takia kärsii koko perhe ja ympäris-
tö. Joka suvussa kuullaan selityksiä, että ”Pekalla
on kauhea nuha, eikä hän nyt pääse puhelimeen”,
vaikka Pekka makaa sängyn pohjalla kännissä.
Alkoholistit ovat hyviä selittämään. Kun he ovat
kännissä, huono omatunto petetyistä lupauksis-
ta ei soimaa.
Alkoholisti varmistaa, että viina itselle riittää.
Tyypillistä on, että vain osa hankituista juomis-
ta on esillä, suurin osa on omissa piiloissa. Niis-
tä käydään naukkailemassa salaa, vaikka juoja it-
sekin käsittää, että salajuominen on läheisten tie-
dossa.
Maaseudulla juomarille annetaan hiljainen hy-
väksyntä, sillä eihän sitä tiedä, milloin itse kukin
tarvitsee apua, kun on vahingossa kännissä aja-
nut autonsa ojaan.
Minnesota on yksi varteenotettavista päihdehoi-
doista. Itsensä ja läheisten piinapenkkiin joutu-
minen on hirveintä, mitä voi olla, mutta omas-
ta viinanjuonnista on mahdollista päästä eroon.
Ei ole kovin harvinaista sekään, että läheisviikon-
vaihteen aikana raitistuu joku sivullinenkin.
Tuleva kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg
(oik.) keskustelee vasemmistoliiton Juhani Ha-
kasuon kanssa valtuustoryhmien puheenjohta-
jien neuvottelutauon aikana. Liekö asiana ollut
katuvalaistusverkko?
1...,5,6,7,8,9,10,11,12,13,14 16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,...32